AamuAjatuksia

Varhaishuomenta!

En todellakaan tiedä mikä herätti ennen aamuviittä!? Yritin kyllä nukkua vielä, mutta kun uni ei tullut, niin ei tullut. Mietin, että mitä tässä kirjoittelisin; katsoin valokuvia ja keksin.

Mennään vielä hetkeksi tämän kuun alkuun ja Rovaniemelle. Ihanan puhdasta lunta, ja sitä oli paljon!

Vaikka reissusta on vasta alle kolme viikkoa, niin tuntuu kuin olisi enemmän (niin paljon kaikkea on tapahtunut). Ja vaikka paikka on alle puolentoista tunnin lentomatkan päässä, niin siellä ollessa olen kuin täysin toisessa maailmassa.

Pakkanen vaihteli täysin rinnoin siellä ollessani. Huippulukema oli liki kolmekymmentä astetta kun taas päivä ennen kotiin lähtöä oli vajaat kaksi astetta. Pelotti nuo lipat talon katolla ja seinustalla, ja kyllä niitä putoilikin alas.

Oli Oulun reissun jälkeinen päivä eli perjantai kun kävelin keskustaan. Olin niin päättänyt käydä vihdoinkin kolmenkymmenen vuoden jälkeen RoPS'in bingossa, mutta se oli lopetettu.

Tapasin Ystäväni M:n ja menimme kahville.

Onneksi keksimme vaihtaa kahvilaa sillä tässä paikassa sai tavallaan tavallisen kahvin ilmaiseksi ostaessaan latten. Siis noiden yhteishinta oli sama kuin ensimmäisessä paikassa pelkkä latte. Olipa ihanaa tavata!

Sain M:lta pussillisen kahvia. Kiitos paljon!

Makuna konjakkitryffeli. En ole vielä raaskinut avata ja maistaa.

Samalla tapaamisella kävimme kirjakaupassa tapaamassa entistä luokkakaveriani. Kävin myös vaihtamassa katkenneen kalliin sukkapuikon sillä se meni takuuseen. Ostin kaksi postikorttia ja -merkit, ja menin yksin erääseen kapakkaan oluelle ja kirjoittamaan kortit. Tapasin siellä yllättäen pari tuttua.

Laitoin facebook'iin päivityksen, jossa kiitin tapaamiani tuttuja. Yllättäen siihen kommentoi Helkku, joka kertoi olevansa Rovaniemellä. En tainnut  antaa periksi vaatiessani tapaamista? En pahoittele. 😍

Vaikka vuosien blogiYstävällä, tai hänen perheellään lähinnä, oli kiire lähteä ajamaan kohti kotia, niin me tapasimme! AIVAN MAHTAVAA saada kasvot nimimerkille, joka on vuosia (kymmenen?) kulkenut blogini mukana. "Tunnistin sinun saappaat", oli ensimmäinen kommenttinsa. Hih. Oli (jälleen kerran) kuin olisimme tavanneet ennenkin. Ihanaa saada kasvot nimimerkille, ja kuinka mahtavaa olikaan päästä halamaan! KIITOS tapaamisesta ihana nainen!!! 💖

Lähdin paluumatkalle äidin luo kaupan kautta. Ostin kuvan juustolajitelman ja suolakeksejä. Naapurikaupasta hain minipullon valkoviiniä.

Hain vielä äidin lähikaupasta yhden omenan ja yhden päärynän.

Käytiin äidin kanssa saunassa. Talo on siitä erikoinen, että jokaisessa kolmessa rapussa on oma talon sauna. Otin mukaan hiusnaamioaineen, jonka olin lähettänyt äidille joululahjaksi. Tein hänelle hiushoidon hieroen päänahan kunnolla. Että äiti kiitteli seuraavana päivänä hiustensa kuntoa.

Saunasta palattuamme katoin pöydän, sytytin kauniin kynttilän ja kutsuin äidin viettämään etukäteissynttäriäni.

Ehkä vähän satuttaa ajatella näin, mutta tottahan tuo on; koskaan ei voi tietää kuinka monta kohtaamista meillä vielä on. Nautimme herkuista ja toistemme seurasta.

*   *   *

Eilinen tapaaminen Gun'in ja serkkuni kanssa oli mukava. Serkku on isävainaan velivainaan tytär, jonka tapasin ensimmäistä kertaa ehkä neljäänkymmeneen vuoteen kaksi vuotta sitten. Nelisen vuotta minua vanhempi. Kävimme nauttimassa siiderit ja juttelemassa. Saatoin heidät terminaaliin vievään ratikkaan.

Nyt tekisi mieli alkaa kuorimaan perunoita ja bataattia muusia varten, mutta en tohdi häiritä Tupon unta. Ehtii sen myöhemminkin.

Että huomenta!

HätHätää

Pikainen päivitys.

Hassusti, mutta mukavasti meni syntymäpäivä. Mammallahan siis pakotti viinihammasta ja kuivasi kurkkua. Kävin luonaan noutamassa kaupparahaa ja kipitin ostoksille. Vein viinit naisen luo ja poikkesin TheBaarissa kutsuttuna tapaamassa muutamaa ystävää. Myöhemmin palasin Mamman luo.

Kuten jo kerroin, niin rouva on yleensä hyvin tarkka merkkipäivien suhteen. Nyt päivän 'erikoisuus' selvisi vasta mennessäni kolmannen kerran samana päivänä hänen luokseen. Joimme viiniä ja hieroin emännän selän. Jutusteltiin.  Sain kahdet korvakorut, joista toiset olen antanut hänelle itse. Ei se haittaa.

Sunnuntaina oli ihan mukavaa vetää bingo. Paikalla oli sopivasti pelaajia. Hassua oli se, että lopetettuani eräs pelaajista tuli kysymään olenko Stansta ja että Poikani äiti. Kyllä olen. Selvisi, että olemme tavanneet Poikani kautta kolmetoista vuotta sitten. Jännää, että tunnisti minut. Nooh, oikeastaan kai tatuoinnin, jossa lukee Pojan nimi, vuoksi.

Olen juuri lähdössä äkkiseltään tapaamaan Gun'ia keskustaan. Ovat lähdössä serkkuni kanssa miniristeilylle. Pikatapaaminen on serkulleni yllätys. Minulla olisi ollut Gun'ille valmiit villasukat, mutta eihän ne enää täällä ole. En ehdi noutamaan.

Aurinkoisia helmikuun loppupäiviä!

Hyvää tätä päivää!

Ja hyvä tästä tulee.

Tuli eilen niin hyvä mieli kun sain siivottua, pyykättyä, kokattua ja kudottua. Yksi sukka on valmis ja sain aloitettua parin, mutta sen tekeminen tökkii. Aina välillä tekee niin, mutta toki tiedän, että pari on tehtävä.

Siivotessa laitoin kaikki Tupon luo jättämäni langat lentolaukkuun, jota ei tarvita lähiaikoina Tallinnaan tai mihinkään muuhunkaan reissuun.

Sukkapuikot jätin, onneksi, tänne Tupon luo. Miten minä ilman niitä pärjäisin?!

Kaksi minuuttia yli kaksitoista yöllä Tuppo avasi pullon kuohuvaa. Se oli vaaleanpunaista vaikka kuva väittää muuta. Kortti on biologisen äidin siskolta. Tädiltäni, jonka olen tavannut noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Biologinen äiti onnitteli tänään lyhyesti ja ytimekkäästi facebook'in välityksellä Espanjasta käsin.

Hain matkalla revenneen kirjekuoren postista eilen. Äiti lähetti kortin lisäksi kirjan, jonka halusin. Sovittiin Rovaniemellä ollessani, että äiti lukee kirjan ensin itse. Eikä paljasta juonesta mitään. Näin tuon kirjan jossain blogissa ja kiinnostuin. Äiti kertoi vain, että kirja on "periamerikkalainen". Raha on tärkeää ja rakkaus jotain suurta.

Kuohuvan jälkeen Tuppo houkutteli minut TheBaariin, jossa tarjosi juotavat. Olin päättänyt, että juon tänään (ainakin) yhden snapsin nimeltä B52. Arvaatteko miksi? Sen sain vapaalla olevan tarjoilijan toimesta. Nam kiitos!

Yöllä palatessa pyrytti lunta ja puhdas lumi pisti 'lapsettamaan'. Huomatkaa tassut!

Sain kivan onnittelukuvan 'naamakirjaan'. Osuva.

Mamma soitteli äsken. Hänen tekee mieli viiniä, joten lähden hankkimaan sitä hänelle. Nainen, joka on aina ollut hyvin tarkka merkkipäivistä, ei maininnut sanallakaan muistavansa syntymäpäivääni. Katsotaanpa reaktionsa, kun muistaa... Minulle sinne meno sopii sillä Tupolla on koko päivä töitä. Ja hiihdon seuraamista.

Leppoisaa lauantaita!

Homma hoitui

Tavaroiden siirtämiseen meni vain vajaa tunti.

Suurin homma oli pakata kaikki. Kyyti tuli ja peruutti porttikongiin. Olimme kantaneet Tupon kanssa jo jotain valmiiksi alatasanteelle. Kannoimme ne sitten auton luo, jossa kuski pakkasi ne kyytiin. Sitten haimme loput sisältä ja kuski tuli alaovelle vastaan. Kaikki mahtui kerralla vaikka itse olin arvellut kahta reissua.

Juuri kun olimme lähdössä tuli paikalle rovaniemeläinen ystävä, joka hyppäsi kyytiin mukaan. Ajoimme pisteeseen b. ja suoraan oven eteen. Ei siinä nokka kauaa tuhissut, kun olimme saaneet kaikki sisään. KIITOS "pojat"! 😘

Kun halasin ja kiittelin kuskia, joka oli hankkinut auton lainaan töistä, niin hän vastasi:"siksihän ystävät on". Herkisti. Olen itse, kuten tiedätte, helposti mukana auttamassa muita, mutta kuinka vaikeaa onkaan ottaa apua vastaan saati pyytää. Ihan mahtavaa kokea, että ystäviä ON. 💓

Nyt sitten odotellaan, että remontti alkaisi ja katot saataisiin kuntoon. Vielä ei ole kuulunut mitään. Meinaan kuitenkin itse alkaa tekemään siellä hommia raivatakseni tavaravuoria. Ei niistä muuten pääse eroon. Aloitan heti ensi viikon alussa. Viikonloppuna "vietän" syntymäpäivääni ja sunnuntaina vedän bingon.

Mutta jotta hommat etenisivät jo nyt, niin laitan facebook'in kierrätysryhmään jotain myyntiin. Ryhmästä hankkimani piknik-repun, jota en ole koskaan käyttänyt. Pari terästarjotinta/-lautasta sekä vähän mohair-lankaa, jotka ovat olleet jo pidempään käyttämättä. Jospa ne jollekin kelpaisi.

Tänään käyn kipittämässä äidin lähettämän paketin postista ja sitten siivoan. Nyt kun on tilaa tehdä niin. 😅

Aurinkoista alkavaa viikonloppua!

Muuttopäivä

On tämä rankkaa.

Miten ihmeessä minulle on kertynyt niin paljon tavaraa? Tuppo kyllä mainitsi eilen, että minulla on paljon ystäviä, jotka syytävät mm. pieniksi jääneitä vaatteitaan minulle enkä osaa kieltäytyä niistä. Jostain tuota roinaa on kertynyt vaikka koskaan ei ole muka ollut varaa ostaa mitään.

Kuvassa on vain murto-osa. Kannettavaa riittää PALJON!

Auton tuloon on puolisentoista tuntia. Harmittelemme, ettei alhaalla ole paikkaa, jonne noita romppeita voisi roudata valmiiksi. Uuh, kaamee urakka, joka on vaan tehtävä. Tänään.

Tassua toisen eteen.

Lähdetäänkö tästä?

Vituttaa.

Muuttoauto tulee torstaina kello viisitoista.

Oman kodin keittiön katto on pudonnut.

Mutta minä muutan sinne. Tarjosivat väliaikaisasunnoksi kalustamatonta yksiötä putkiremonttitalosta....en mene.

En osaa sanoa enempää. Keskiviikko menee pakatessa. 😢

Olen kertonut kaiken äidille tänään. Tarkastaja kävi ottamassa kuvat ja asiat tulenevat kuntoon. 

Sovitaanko, että saan "puhua" asiasta avoimesti täällä ilman vittuilua? Kiitos. Ei "kuulemma" erota Tupon kanssa. Se selvinnee...

Ihan pikkusen ahdistaa...

Olen aika sanaton.

Ei olisi huvittanut liikkua

KIITOS lämmittävistä kommenteistanne!

Nyt ei tule kuvia, ei iloista pulputusta. Eikä ole oikein sitä energiaakaan, josta mainitsitte. Kerron vain "jotain" jotta tiedätte, että täällä olen. Vaikka on maanantai, tai juuri siksi, ja on vasta puolipäivä, niin otan tässä samalla lasillisen punaviiniä. Tai kaksi.

PERJANTAINA ei olisi huvittanut liikkua, mutta koska olin ollut kaksi kertaa aiemmin, niin en voinut jättää kolmatta väliin. Olimme jäähallilla seuraamassa useiden lukioiden yhteistä vanhojentanssia. Tupon nuorin tanssi siellä poikaystävänsä kanssa ja me istuimme katsomossa Tupon äidin ja keskimmäisen tyttären kanssa. Vanhimmalla tyttärellä opiskelu esti paikalle tulemisen, mutta olivat olleet äitinsä kanssa jo edellisenä päivänä koululla katsomassa tansseja.

EDIT. Sittenkin yksi kuva tansseista:

Tanssien jälkeen kävimme kahvilla ennen kun Tupon äiti suunnisti junalle. Nyt on kaikki kolmet tanssit tanssittu. Ihan hyvä mieli, että jaksoin mukaan.

PERJANTAI-ILTAA vietimme Tupon ja keskimmäisen tyttären kanssa Mamman luona. Meillä oli oikein mukavaa.

LAUANTAINAkaan ei olisi huvittanut liikkua, mutta olihan minun osallistuttava TheBaarin 1-vuotissynttäreille. Iltaa piristi istumapaikka kivassa seurassa. Tarjolla oli ruokaa ja kakkua. Kisoja ja karaokea. Ravintola oli täynnä.

SUNNUNTAINAkaan ei olisi huvittanut liikkua, mutta oli pakko, koska bingo. Vedettyäni sitä kaksi tuntia oli syötävä Burana, jotta jaksoin kolmannen tunnin vilkkuvan kohdevalon alla. Yritettiin sitä lamppua korjata onnistumatta. Sammuttaa ei voinut, koska en olisi nähnyt pallojen numeroita. Homma hoitui ihan ookoo.

Siinäpä viikonlopun puuhat.

Maksoin vahingossa toiseen kertaan saman sähkölaskun ja nyt odotan summaa takaisin melkein tyhjälle tilille. Kynnet huutavat huoltoa, mutta ei taida olla varaa ennen kun kudon kahdet lapaset. Yhdet sukat ovat kesken ja TAAS olisi otettava itseään niskasta kiinni. Itseasiassa läheltä niskaa; vasen lapa jumittaa, särkee ja säteilee. Jäkätijäkätijää.

Yksi isompi vahinko on sattunut ja sen hoitaminen vaatii paljon aikaa, useita puheluita ja muuta vaivaa, mutta ei siitä täällä tämän tarkemmin. Ainakaan vielä. Vahinko aiheuttaa minulle päänvaivan ja hommien hoitamisen lisäksi runsaasti raskasta ahdistusta. Hoituu se homma varmaan, mutta "joskus" ja "jotenkin". Huohh.

Jos nyt pukisi päälleen (jotain verkkareiden ja villasukkien sijaan) ja lähtisi vähän ulos haukkaamaan happea? Ja ostamaan vessapaperia ja ruokaöljyä. Jos mieli muka vähän siitä piristyisi ja jaksaisin illalla ottaa puikot käsiini.

Näin teen.

Ps. Ei ne Rovaniemen kuvat vielä tainneet loppua...

Oulussa

Kävin päiväseltään (07.02.2019) toisessa kaupungissa.

Olin siis Rovaniemellä, kuten jo tiedätte. Menin sinne tiistaina, ja keskiviikkona hankin itselleni onnikkaliput Ouluun tapaamaan Vanhaa rouvaa sekä Vanhaa herraa.

Kello herätti torstaina aamukuuden aikaan kahville ja bussi lähti kahdeksalta. Kävelin kilometrin linja-autoasemalle. Istuin autossa heti kuskin takana.

Kohdevalo ei palanut, mutta kudoin silti ensin äidin kaulaliinaa ja sitten sukkaa. Jostain veti polviin ja keksin laittaa siihen kaulahuivini.

Vein tuliaisena äidiltä Pomar'in talvikengät.

Ja uskomattoman aktiiviselle emäntäkoulukeittiöihmiselle kaksi jämälankapatalappua. (Olikohan ne nuo?)

"Vanha" pariskunta olivat minua vastassa Oulun linja-autoasemalla. Eipä ollut vaikea tunnistaa Vanhaa rouvaa! Hyvä, ettei bussin alle kirmannut!? Punainen takki ja oranssit huopatossulapikkaat. Voi sitä halausta! 

Liskonainen ja Hanni ymmärtävät vaikka ovatkin näemmä lopettaneet meidän viihdyttämisen blogimuodossa - ikävä kyllä. Päh ja pöh. Siis heille. (Mainittakoon, että pidin Liskiksen ajantasalla tapaamisen suhteen)

Perille päästyä sain kahvia. Ja mustikkapiirakkaa. Ja valkosuklaapikkuleipiä. Ja mahtavaa seuraa! Jotkut ihmiset "vaan ovat". Jännityksestä ei ollut juurikaan tietoa enää. Voi että.

Minulle oli uhottu, että pääsisin lumitöihin. Otin jopa toppahousut sitä varten mukaan. Hah, turhaan. Vanha herra ymmärsi nopeasti, että viisainta oli mennä pihalle pakoon kahden 'hiljaisen akan' kälätystä. Koko ihanan pihan sai kolattua.

Minulla ei ole tapana laittaa tänne kuvia itsestäni, mutta nyt on hyvä syy poiketa tavoistani.

Vanha rouva vei minut merenrantaan pitkin lumisia polkuja. Ja kuvasi minut.

Oi voi. Ei tällaista koe täällä Helsingissä. Ei ainakaan näillä nurkilla.

Teimme rantaan "ystäväjäljet", mutta anteeksi Vanha rouva, kuva on heikohko. Ajatus tärkein? Hyvää ystävänpäivää! 💗

Palattuamme lenkiltä morjenstin pihakuusta.

Toivottavasti en astu varpaillesi laittaessani tämän kuvan, enhän?

Teillä vaan on niin ihana piha. Ja ihana koti. Yritän edelleen kahmia näkemästäni voimaa omaan arkeeni.

Ja niiiin hyvää ruokaa!!!

Tätä on niin vaikea selittää! Vanha rouva kehui suolakurkkujaan, ja minä olin se, joka sai purkin auki. Mainitsin valkosipulista ja rouva hämääntyi. Otin avoimen asenteen ja maistoin. Otin neljä kurkkua lisää. Nam, niin hyviä! Minä & valkosipuli? Täh.

Kaikki oli niin hyvää, kiitos! Jopa paprika, josta "joku muu" ei niin pidä.
Ps. Saanko joskus tuon baanaanibroiskun ohjeen, kiitos?

Kuten Vanha rouva jo kertoi, niin bussi hyytyi heti lähdettyään. Oli paikallaan kaksi tuntia ja minä leikin mekaanikolle valonnäyttäjää. Ja kudoin.

Minulle oli ihan sama, että bussi ajoi kautta Kemi-Tornio-Haaparanta. "Viisi kaupunkia kerralla - kaikki ovat saman bussimatkan varrella". Olin äidin luona puolen yön jälkeen. Tuliaisten kera, mutta siitä kerron erikseen.

IHANA PÄIVÄ!

Ensimmäinen päivä Rovaniemellä

Se nousi aurinkoisena ja kauniina.

Olin nukkunut melkein kellon ympäri.

Kuva on otettu keittiön ikkunasta.

Keitin kahvit ja söimme aamupalaa.

Päivän ohjelma oli siivota toisen makuuhuoneen yläkaapit. Olemme kieltäneet äidiltä tuolille kiipeämisen.

Kaapeista löytyi joulutavaraa sun muuta. En muista tietäneeni (hmm...), että isä kävi ns. kirjekurssia rakennuspiirrustuksen parissa. Sain kaksi aivan mahtavaa piirrustusta, jotka meinaan kehystää. Esittelen ne teille myöhemmin, mutta pakko mainita, että ne ovat hemmetin tarkkaa työtä.

Tämän muistan jo lapsuudesta, mutta en muistanut mitä nuo minikirjat ovat. Ne ovat H.C. Andersenin satuja ruotsiksi. Päällimmäisenä Keisarin uudet vaatteet.

Löytyi myös minun Anna-Liisa, jota äiti ei aiemmin suostunut antamaan minulle. Nukke osaa sulkea silmänsä selälleen mennessään. Mekon ja pikkuhousut ovat kuulemma kutonut mummoni ja sukat kantapääkavennuksilla äitini mummo. Saan tuon nuken itselleni, mutta se ei mahtunut lentolaukkuuni.

Itseasiassa minulla oli kolme nukkea; Anna-Liisa, Ulla ja Teppo. Teppo on 'kadonnut' jonnekin, Ulla on mahtavine vaatteineen minulla ja Anna-Liisa kotiutunee tämän vuoden puolella. Ja oli minulla yksi nalle, joka osaa murista. Kai minä saan senkin.

Kävin illalla lähikaupassa ostamassa vichyä seuraavan päivän Oulun reissua varten.

Ja kuten aina, niin oli otettava kuva vanhasta kotitalosta. Kerron taas, että ylin parveke vasemmalla oli meidän. Ja ylin iso ikkuna oli olohuoneessa parvekkeiden keskellä. Asuin siellä kaksi vuotiaasta yksitoista vuotiaaksi. Hitsi, että olisi mahtavaa päästä käymään tuossa asunnossa.

Helsingissä asuvalle tuo Asemieskatu oli hiljainen.

*   *   *

Sain eilen hoidettua asiat, mutta koin myös järkytyksen. En pysty kertomaan siitä nyt, mutta uskokaa, että ahdistaa ja lujaa! Kiitos Vanha rouva, kun vastasit puheluuni! Tuolta linkin takaa pääsee kurkistamaan meidän ensitapaamista, joka tuskin jää viimeiseksi!?

Huomenna mennään "viimeistä kertaa" vanhojen tansseihin jäähallille. Siellä on liki 800 lukion toisen luokan tanssijaa ja mukana myös Tupon nuorin tytär. Kaksi vanhempaa tanssijaa on jo käyty katsomassa ja nyt on nuorimman vuoro. 😍 

Sydämellistä ystävänpäivää teille kaikille!!! 💓💓💓

Toivotteleepi Stansta