torstai 30. syyskuuta 2021

Reissu tehty!

Kotoa kotiin.

Kylläpä väsyttää, mutta tekee silti mieli kertoa, että olen takaisin kotona. Reissu oli monella tapaa oikein mukava. (Ihan pakko mainita, että just nyt soitti yksi rovaniemeläinen entinen luokkakaveri, joka asuu Helsingissä eikä soita oikeastaan koskaan. Hassua, koska ei tiennyt minun juuri tänään palanneen kotikulmiltamme, heh.)

Tämä on aina silleen erikoinen olotila, että aamulla söin puuroa ja join kahvit äidin kanssa, ja nyt olen tässä. Aamu meni petivaatteet pois ottaessa ja pakkaillessa. Hieman harmaita hiuksia ja haasteita aiheutti eilen ostamani langat, mutta niistä toisella kertaa. Naapuritar kuskasi lentokentälle.

En mennyt kentälle yksin, mutta siitäkin tarkemmin toisella kertaa. (En yritä tahallaan olla salaperäinen, vaan kerron joistain jutuista ajallaan!) Kone oli melkoisen täynnä ja minulla oli käytäväpaikka aika etuosassa konetta. Virkkasin osan aikaa ja torkuin muutaman minuutin.

Laskeutuessa kone heijasi aikalailla mikä johtui kai vastatuulesta. Kentällä jouduin kävelemään terminaali ykkösen laitimmaiselta portilta terminaali kakkosen äärimmäiseen päähän ja vielä siitä eteenpäin bussipysäkille. Matka oli PITKÄ! Väliaikaista pysäkkiä vahti karhu:

Bussi tuli ja pääsin kyytiin. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka tosiasiassa se taisi kestää puolisen tuntia.

Toin täpötäyden repun kotiin ja kipitin (raahustin) kauppaan. Hih, muistin ostaa vessapaperia ja lähinnä vain sitä. Kurkin kotona pakkaseen ja siitä se taas lähti (ja kuvan kivikova leipä roskiin..). 


Olin pakastanut mm. juustoja ja yhden paistetun broilerin koiven.

Leikkelin koiven pieniksi paloiksi ja pilkoin sipulin. Fetat ja muutaman oliivin olin napannut talteen salaatista, jonka jouduin heittämään pois ennen reissua. Toisessa rasiassa oli sini- ja puna(vai valko-?)homejuustoa. Pakastamastani paprikasta oli tullut 'löllö', mutta en antanut sen haitata.

Tein pohjan ja kohoamista odotellessa tiskasin likaantuneet astiat. Pohjan päälle laitoin pelkkää punaista soosia ja sen päälle "kaikkea" mitä oli.

Ja taas tiskasin sillä aikaa, kun pizza oli uunissa. Uh ja huh, miltä täällä äsken HAISI!!? Ne homejuustot plus sipuli! 😁

Eikä nyt ole edes nälkä!? No, pakkaan (pakkasin) osiin leikkaamani palat jääkaappiin (kerron myöhemmin oliko tuo edes syötävää..) eikä minun tarvitse kokkailla ainakaan huomenna. 👍

Äiti sanoi meidän halatessa ennen lähtöäni: "minulla ei ole yhtään haikea olo, kun tiedän, että olet tulossa takaisin". Hän tietää olevansa oikeassa, koska ostin viime yönä seuraavat lennot valmiiksi. 💕

Kuten jo tiedätte, niin tulossa on paljon juttuja reissusta kuvineen. Niiden aika on myöhemmin ja nyt on aika mennä nukkumaan.

Hyvää yötä ja vaihtuvaa kuukautta!

tiistai 28. syyskuuta 2021

StanstaLandian SyysArvonta

Hyvä olla ajoissa..?

Ei vaan, ajattelin naputella (järjestää) pitkästä aikaa arvonnan StanstaLandiassa. Löysin raivatessani 'avaamattoman' Marimekon muistikirjasen ja siitä se ajatus lähti. Sujautan palkintokuoreen sen lisäksi muutakin, mutta jääköön "ne muut" yllätykseksi. 😁

(Ajastan tämän tiistaille, jolloin olen jo ollut hetken Rovaniemellä..)

Arvontaan osallistuminen tapahtuu kommentoimalla kolme S-kirjaimella alkavaa adjektiivia.

Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 03.10. klo.23.59. ja suoritan arvonnan seuraavana päivänä.

ONNEA arvontaan! 😊

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

"Son moro"!

Aamua ja päivää!

Onpa jännää, että jännittää!? En edes muista/tiedä, kuinka monta kertaa olen lentänyt Rovaniemelle. Miksi joskus jännittää ja joskus ei? Nyt on perhosia vatsassa. Ja kahvia.

Sängyllä on puhtaita vaatteita, kolmet valmiit villasukat ja OranssiPallo. Pitää kaivella esiin pari lankakerää mukaan, puikot ovat pöydällä. Jospa sittenkin virkkaisin aloittamaani jämälankapatalappua koneessa? Sen voisi valmistuttuaan jättää äidille. Muista puhelimen laturi!

Nyt tiskaamaan, pakkaamaan ruokia pakkaseen ja sitten suihkuun...

Tiskit tiskattu, roskat viety, suihku hoidettu ja reppu pakattu. Kuvasta poiketen aurinko paistaa - saisinpa ikkunapaikan!

Sujuvaa sunnuntaita ja aikamoista alkavaa viikkoa!

lauantai 25. syyskuuta 2021

Lähtöpaniikki

Himputti.

ONNEKSI ON ihania ystäviä (kuten mm. Hanni ♥), jotka komppaavat tätä lähtöpaniikkia! Hän kertoi tunteesta, jonka minäkin koen AINA ennen Rovaniemen reissua. Kun tuntuu, että tekisi mieli perua koko homma ja käpertyä omiin oloihinsa. Sama olotila on sen ensimmäisen yön perillä.

Ei tarvitse kertoa mitään järkisyihin perustuvia pointteja, koska uskoisin ymmärtäväni niistä suurimman osan. Niihinkin viitaten, niin ehjät farkut, huppari, villasukat ja verkkarit ovat pesty ja kuivina pakattavaksi. Tietysti osaan!

Äiti oli kaatunut kylppärissä tiistaina. Eikä kertonut siitä minulle itse!? Ripitin rakasta naista eilen siitä, että minulle PITÄÄ ilmoittaa!!! Onneksi kaatumisesta aiheutui 'vain' kuhmu päähän, mutta.

Tuntuu oudolta, ettei tulevalla reissulla ole (ehkä?) sitä "kellon ympäri kokkailupäivää". Minun oli tarkoitus laittaa sukat puikoille, mutta nyt en vaan jaksa. 😢

Menen lämmittämään valmista ruokaa, syön ja köllähdän vatsani viereen. 


Pitää herätä ajoissa: tiskata, laittaa ruokia pakkaseen, käydä suihkussa, pakata ja liikkua ajoissa. Ehkä "joudutte" vielä viettämään hetken kanssani aamulla... 😏

HYVÄÄ yötä!

perjantai 24. syyskuuta 2021

Vaikka tämä ei ole mikään ruokablogi, niin...

On synkkä ja myrskyinen yö.

Oikeasti, kello on jo vaikka mitä ja vettä sataa. Pari tuntia sitten väsytti ihan törkeästi, mutta annas olla, kun kello on sen verran, että voisi jo mennä nukkumaan!? Ei väsytä enää yhtä paljon, yllätys. 👻

Heräsin kyllä aikaisin ja join kahvit, mutta suihkuun menemistä ajatellessa syntyi jotain liimaa, joka piti kiinni tässä tuolissa ja sormet läppärillä. Pääsin sinne veden alle loppujen lopuksi kuitenkin, ja hiusten kuivuttua apteekkiin. Oh-hoh, SATAKAKSIKYMMENTÄ kappaletta Ibumax'eja ja ne vatsalääkkeet päälle!?

Luulisi hetken pärjäävän. 👀

Tiesin, että piti mennä kauppaan, koska piti ostaa pyykinpesu- sekä huuhteluainetta. Mutta mitä muuta? Yritin miettiä mitä jääkaapissa on ja mitä sieltä on käytettävä ennen reissua. Tiesin, että kaapissa oli pallo jääsalaattia. Mikä ero on jääsalaatilla ja jäävuorisalaatilla?

Pilkoin pallon ja revin hieman nuupahtanutta lehtisalaattia sekaan.

Pilkottuani punaisen paprikan jämän sekä MP:n tuoman oranssin paprikan loput, ei vihanneslaatikkoon jäänyt kuin muutama peruna.

Jos ette ole vielä huomanneet, niin minun salaatissani on AINA punasipulia!?

Jääkaapissa oli vielä oliiveja sekä vähän ananasta. Aurinkokuivatut tomaatit -salaattijuustoa olin ostanut jo aiemmin juuri tähän tarkoitukseen. Eipä ollut ensimmäinen kerta... 😏

Ihan lopuksi kippasin pussillisen herne-maissi-paprikaa päälle ja ripottelin suolaa sekä mustapippuria.

Minusta tuntuu, että pitäisi olla aika erikoinen tilanne, että ostaisin enää suikaloitua broileria!? Marinoituna tai ilman, ihan sama. Siksi ostin...

Vähänkö (outoa ja) hassua, että paketin päällä lukee "kanan koipireisi" ja etiketissä "br. reisikoipi"..??! 😆

No, oli mitä oli, niin laitoin koivet voideltuun vuokaan, päälle suolaa sekä pippuria, ja vuoan uuniin.

Ensin korkeammalla lämmöllä ja sitten miedommalla. Mieluiten annettua ohjetta pidempään. Puristin jossain välissä päälle roiskauksen sitruunatiivistettäkin.


Ensimmäistä kertaa maistoin nahkaa, ja kuvasta poiketen(?) se oli yllättävän rapsakkaa ja maukasta! Pilkoin sitä kastikkeen sekaan.

Riivin ja räävin koivista kaksi. (Kolmas saattaa sujahtaa huomenna salaatin joukkoon..)

Pilkoin keltasipulin, jonka kuullotin kattilassa punaisen soosin kanssa. Mainittakoon, että nenä kyllä tunnistaa seassa olevat jalapeñot! Lisäsin nuo herkkupalat sekä lopun tuorejuuston, jottei sekään menisi hukkaan.

Pieni liraus ruokakermaa ja hippunen mango-curry'a... ai että!!! On kyllä sata kertaa parempaa kuin mikään valmiista suikaleista tehty!!! 😋

Mainitsin aiemmin ne perunat. Pesin, kuorin ja siivutin (tällä kertaa käsin) ne. Ideana oli käyttää "ikivanha" sinihomejuusto pois jääkaapista.

Ja sehän onnistui.

Taas vähän suolaa ja vähän enemmän mustapippuria myllystä.

Sekaan tietysti ruokakermaa.

Sillä aikaa, kun tuo muhi uunissa, niin piti tarttua härkää (lue: isoa kattilaa!) sarvista ja suunnata energia pohjaan palaneen puuron poistamiseen.

Tämä on niitä hetkiä, jolloin KIITÄN
a.) äitiä, jonka veikkaan joskus huolehtineen, että tyttären kaapista löytyy pelkällä käden ojennuksella teräsvilla alias Patapata, ja
b.) Hannia siitä, että muistutti minulle tuon häkkyrän nimen! 😅

Niin tuli ihanasta isosta kattilastani taas puhdas ja kirkas! (Kuvan heijastumat hämää vähän!)

Perunat saivat loppuvaiheessa päälleen MP:n tuomaa juustoraastetta (loput laitoin pakkaseen) ja kylläpä niistäkin tuli hyviä! 😋

Nyt on valmista ruokaa niin, että ne riittää reissuun lähtöön saakka eikä jääkaappiin jää mitään pilaantumaan.

Siinä kokkaillessa ja tiskatessa pesin pyykkiä niin, että nyt on puhtaat farkut, verkkarit ja huppari reissua varten. Äiti kuulosti puhelimessa jo siltä, että odottaa minua. Vaikka puhuikin taas samoja juttuja kuin muutamana päivänä aikaisemmin... 😢

Kuten jo kommenteissa mainitsin, niin tästä taitaa tulla vähän erilainen reissu. Äidillä on vielä viime reissun jäljiltä 'punaista soosia', ja hänelle tuodaan kerran päivässä lämmin ruoka. Niinpä minä en tule oletettavasti tällä kertaa viettämään kokonaista päivää keittiössä. Kolme viimeisintä reissua on mennyt niin, etten ole tavannut Naapurittaren lisäksi kuin yhden ystävättären.

Ainakin tahtoisin käydä sillä lammella, missä kävin mm. vuosi sitten. Se on niin kaunis paikka! Voisin koittaa muistaa ottaa OranssiPallonkin mukaan tällä kertaa...

No niin, kiitos yöseurasta! On aika pistää pää tyynyyn ja toivottaa teille:

Oikein pirtsakkaa perjantaita!

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Moniväriset raitasukat

Syyspäiväntasaus.

Heräsin aamulla ensimmäisen kerran ja ajattelin, että kello on varmaan jotain kuusi. Oli seitsemän minuuttia yli, ja jatkoin nukkumista. Heräsin uudestaan ja oletin kellon lähenevän kymmentä. Oli vähän yli kahdeksan. Nousin ja keitin kahvit. Kolme mukillista oli liikaa, örf.

Tunnustus: olen heittänyt ruokaa roskiin. 😰

Keitin perjantaina perunoita ja tein kananmunakastikkeen. Otin lautaselle pakkasesta ottamani viimeisen rasiallisen BBQ chicken'iä kylmänä, koska muistin sen olevan silleen parempaa kuin kastikkeessa. Loput jäivät viikonlopuksi jääkaappiin, kun pizza syrjäytti ne. Roskiin meni, ei voi mitään.

Oltiin sunnuntaina MP:n kanssa sisäpihalla tupakalla ja pähkäilin ääneen, että pitäisikö viedä polkupyörä kellariin, kun en varmaankaan aja sillä enää tänä syksynä. Sitten tuli se tunne, että jos en nyt tee niin, niin millä todennäköisyydellä pyörä katoaa seuraavan yön aikana? Oli pakko kipaista kotoa pyörän- ja kellarin avaimet, ja viedä fillari kellarihäkkiin. Oikean puoleinen on minun.

Eilen oli aika lääkärille. Matkustin sinne ratikalla ja metrolla.

Läpi kauppakeskus Redin...

Ja portaita alas.

Olin hyvissä ajoin perillä. Nimestä huolimatta nuori naislääkäri vaikutti ihan suomalaiselta.

Hän kertoi, ettei röntgenkuvissa näkynyt mitään vammaa. Katseli, paineli ja väänteli jalkaani. Kihtiä se kuulemma ei ole. Aikoi vielä konsultoida toista lääkäriä ja ilmoittaa Maisassa, mihin lopputulokseen he päätyvät. Apteekissa on reseptit särkylääkettä sekä jotain vatsansuojaa. Käyn hakemassa ne tänään.

Kävin paluumatkalla lukemassa päivän lehden ja koin siinä olleen artikkelin lähinnä kettuiluna...

Olin koko iltapäivän jotenkin todella väsynyt, mutta ryhdistäydyin illalla ja kudoin sukan. Tai no, valkoinen lanka loppui harmittavan lähellä 'maalia' ja piti keksiä siihen muu ratkaisu.

Olisin halunnut noihin valkoiset kärjet, mutta en uskaltanut laittaa jotain toista valkoista lankaa. Saavat kelvata näin (kunhan vielä päättelen nämä).

KUKA pitää kirjaa näinkin hassusta asiasta? Minä. Olen vienyt tasan kahden viikon aikana KUUSITOISTA PUSSILLISTA roskia!? Plus pahvit ja muut, joten jotain on pois nurkista. 😄

Reissu lähenee, mutta lähtöön on vielä muutama yö.

Kivaa keskiviikkoa!