Eilen tuli touhuttua.
Aamupuuron lopuista se ajatus lähti. Olisinkohan tehnyt vain kerran aikaisemmin sämpylöitä Tupon kanssa vietettyjen vuosien aikana? Ehkä, mutta nyt tein taas. Värittömyys jatkuu, mutta maku on hyvä.
Olihan se hieman haastavaa tehdä pöytätilan puuttuessa kaapistoon kuuluvalla leikkuulaudalla, mutta sain kaksikymmentäseitsemän sämpylää aikaiseksi.
Jääkaapissa oli vielä loput nyhtöpossusta ja halusin hyödyntää ne. Soppa näyttää ihan kanakeitolta.
Väritöntä on tuokin, mutta ihan valtavan hyvää.
Soppaa riittää vielä tälle päivälle, joten tänään ei tarvitse viettää aikaa keittiössä ellei jatka kaakeleiden hinkkaamista. Jospa edistyisin kesken olevan sukan kanssa.
Keksin illalla sammuttaa telkkarin, laittaa musiikkia soimaan ja houkutella Tupon pelaamaan kanssani.
Valittiin ensimmäiseksi peliksi Hepta, josta oli luettava ohjeet ja säännöt.
Peli alkaa niin, että toinen asettelee laudalle seitsemän punaista 'estelaattaa' valitsemilleen paikoille.
Vastapelaaja saa valita pelilaatat; suorat tai kulmikkaat. Pelissä yritetään estää toista ja turvata omille laatoille paikat, joihin toisen laatat ei sovi. Taidettiin voittaa aikalailla vuorotellen.
Sitten vaihdettiin Sogoon, jonka säännöt oli myös luettava ennen pelaamista.
Tavoitteena siinä on saada neljä pampulaa riviin peräkkäin. Pelattiin tuota vain yksi kierros ja Tuppo voitti.
Lopuksi pelasimme vielä Afrikan tähteä.
Tuppo voitti kaksi kertaa ja minä vain kerran.
Toki meillä on "kotikenttäetu", että meitä on kaksi. Onneksi netti on pullollaan pelejä, joiden parissa voi viettää yksinkin aikaa.
Juttelin eilen äidin kanssa puhelimessa ja puhelun aikana hän kävi laittamassa vanhan nalleni ikkunaan. Olette varmaan kuulleet netissä liikkuvasta nallehaasteesta? Laitetaan nalleja ikkunaan tai parvekkeelle, jotta lapset (ja aikuisetkin) voivat bongailla niitä ulkoillessaan. Mainitsinkin tuosta jo täällä.
Olipahan erilainen ilta, kun emme tuijottaneet flekmaattisina televisiota. Oli varsin mukavaa, joten tuota voisi harrastaa toistekin! 😀
Mukavaa maaliskuun viimeistä päivää!
Vähän väriä elämään.
Eilen ei olisi ollut pakko tehdä ruokaa, mutta koska olin uhonnut jo hetken pizzan tekemisestä, niin olihan se ryhdyttävä hommaan. Tein pohjataikinan ja laitoin sen liinan alle kohoamaan kuumaan veteen. Sitten tein ns. tomaattipyreen: ketsuppia, Sambal Oelek'ia, yrttimaustetta sekä mustapippuria.
Pilkoin punasipulia, punaista suippopaprikaa, tomaattia ja oliiveja.
Ja ananaksia. Niiden käyttäminen pizzassa jakaa mielipiteitä - meillä niistä tykätään.
Käytössä oli kahta eri juustoa, joista Emmentalin käytin kokonaan.
Paistoin sipulia ja jauhelihaa. Kastikkeen ollessa paksua, otin siitä osan erikseen, maustoin ja laitoin pizzaan. Loppuun lisäsin ruokakermaa ja tein kastikkeen tälle päivälle.
Olisi ehkä kannattanut käyttää koko jauheliha, mutta eipä sen niin väliä. Juustoakin olisi voinut olla enemmän, mutta kyllä tuokin määrä riitti.
Ainakin minulla reunoista tulee aina kovia. Mites teillä?
Leikittiin, että ollaan "ulkona" syömässä ja otettiin lasilliset punaviiniä. 😋
Tuppo sen sanoi tänään ääneen, että nyt tuntuu edesmenneet posti- ym. lakot aika turhilta ja mitättömiltä. Niinpä.
Tunnelmakuvana muisto toissavuodelta. Paikka on Telendos, jonne jäi palanen sydämestäni. 💘
Mitä mieltä te olette siitä, että nyt kun ravintolat menevät/menivät kiinni, niin "jonkun" mielestä Alkonkin pitäisi sulkea ovensa? Että MITÄ??? Mm. lastensuojelua käytettiin perusteluna, hmm. Kyllähän jokaisessa lapsiperheessä arki koostuu kossupulloista ja viinipäniköistä? Harvalla löytyy baarikaapista lomilta tuotuja juomia? Myydäänkö ne sitten 'pimeesti' tarvitseville, jotta saadaan ehkäistyä vieroitusoireita? No joo.
Televisiosta tulee juuri uusintana Joonas Nordman Show. Kommentoin vain siksi, että minulla olisi ollut paikka yleisössä ensi kuun puolessa välissä edellisessä postauksessa 'esiintyneen' ystävätär K:n kanssa. Nyt ei mennä sinne.
Ps. Jatkokertomukseen kaivataan jatkajaa Zakuska-pöytä blogissa!?
Uskon (nimi-)päivää!
Kello on 0:00.
Taitaa ihmisten mielet ailahdella näinä aikoina? Samalla, kun luvataan pysytellä sisätiloissa, tulee 'pakottava' tarve mennä ulos. Edes ihan vähän kurkistaa ovien ulkopuolista elämää. "Se kiinnostaa mikä on ns. kiellettyä"? Kokeillaan olla jollain asteella sovinnaisia, mutta samalla saatetaan alkaa puolitahtomatta joustaa omistakin periaatteista. Ei tämä helppoa ole.
Tuppo esitti asian ääneen, että "mitähän mahtaa yksin asuvalle ystävätär K:lle kuulua?". Minä sitten laitoin neidille viestin: "mennäänkö bisselle?". Teimme treffit läheiseen puistoon, ja samalla vein kampaajaopiskelijalle kolme hänelle sopivaa mukia.
Mukanamme oli yksi lonkero Tupolle ja meille naisille yhdet tölkit olutta. Pääsimme vaihtamaan kuulumiset.
Välillä on väliä. 💕
Kävimme vielä kävelemässä yhdessä pienen lenkin ennen kun alkoi olla liian kylmä. Minä tykkään 'tempauksesta', jossa ikkunaan/parvekkeelle laitetaan nalleja lasten (ja muidenkin) bongattavaksi. Näin useita, mutta kuvasin vain nämä. Ruskean nallen yläpuolella oli valkoinen, joka näkyy kuvassa heikosti. Lisäksi näimme yhdellä parvekkeella ihan oikean elävän kissan. 😆
Palasimme Tupon kanssa kotiin ja PESIMME KÄDET huolellisesti. Emme päällä olleita vaatteitamme kuitenkaan. Kudoin hetken sukkaa samalla kun katsoin the Voice'a. Ohjelman päätyttyä tein aikomani pizzan...
...mutta postaan siitä erikseen. Kaakeleiden hinkkaaminen jatkuu myöhemmin.
Voimia alkavaan viikkoon!
Värittömällä ruoalla jatketaan.
Miten ihmeessä tekemäni ruoat ovat aina vain yhtä värittömiä? Ihan sama käytänkö kanaa tai possua. Eilen aloitin tekemällä puolitoista pussillista jauhetta muusiksi veden (2/3) sekä maidon (1/3) kera.
Sekoitin valmiin muusin sekaan nyhtöpossua ja yhden kananmunan. Laitoin puolet voideltuun uunivuokaan ja sitten vielä kerroksen possua väliin.
Päälle loput muusit ja pinnalle vähän korppujauhoja sekä muutama nokare voita (margariinia).
Varsin epäsymmetrisellä kuvioinnilla laitettu laatikko muhi uunissa reilun puoli tuntia.
Väritöntä, mutta hyvää joka tapauksessa.
Jatkoin kaakeleiden hinkkaamista. Nyt homma oli huomattavasti haastavampaa, joten urakka jäi kuuteen hellan vieressä olevaan laattaan. Homma jatkunee tänään ja vuorossa ovat ainakin hellan takana olevat yhdeksän kokonaista ja kolme puolikasta kaakelia. Vielä jää sivupöydän takana olevat ja niiden pesua varten pitää siirtää mm. kahvinkeitin, leivänpaahdin sekä mikro. Tuleepa raivattua samalla siihen kertyneet tavarat.
Ja kuten uhosin, niin otin vihdoinkin langat ja sukkapuikot käyttöön. Pöllyää tai ei, niin en malta enää olla kutomatta.
Joskohan pääsisin laittamaan vähän väriä seuraavaan postaukseen, sillä tänään taitaa olla pizzapäivä. Käytettäviä täytevaihtoehtoja on pal-jon!
Terveyttä, tsemppiä ja alkanutta kesäaikaa!
Kun nyt ei nukuta, niin...
Kävin eilen iltapäivällä Mamman "asioilla", kuten uhosin. Oikeasti tuntui melkein rikolliselta astua portista ulos kadulle. "Onko tämä oikea syy lähteä pois sisältä?". Samalla tuli lähes tahtomatta seurattua ihmisten tapaa liikkua; osa kulki vailla huolen häivää ja osa siirtyili ohittaessaan kauemmaksi. Liikennettä oli vaikkakin paljon vähemmän kuin yleensä.
Mamman luona soitin summeria ja odotin, että ovi aukesi. Sitten odotin sen aikaa, että rouva poistui oveltaan ja noukin välioveen teipatun pienen kirjekuoren, jossa oli tarvitsemani rahat. Huutelin "heit" ja jatkoin matkaa. Kävelin Alkoon ja suoritin ostokset, jonka jälkeen kävelin takaisin. Nyt nainen peruutti sohvalleen ja minä laitoin juomat nojatuoliin, josta hän sai ne helpommin kuin esimerkiksi eteisen lattialta. Välimatkaa oli koko ajan enemmän kuin metri.
Näin uuden olohuoneen pöydän, vaihdoin pikaiset kuulumiset ja vein lähtiessäni roskat. Oikeasti tuntuu pahalta, etten voi mennä sinne jutusteluseuraksi. Ei se ole sama asia jutella puhelimessa, mutta minkäs teet. Koen, että jotain apua minusta kuitenkin oli.
Päätin käydä ruokakaupassa samalla, kun kerran olin jo ulkona ja liikkeellä. MÄMMIÄ ja kuohukermaa, nam. SAAN syödä ne yksin!
Koska unohdin vehnäjauhot, niin kannoin repun kotiin ja lähdin toiselle reissulle. Toisesta kaupasta tultuani viestitin Ystävätär TK:lle, joka tuli miehensä kanssa ulos (yli metrin etäisyydelle) moikkaamaan pikaisesti. Siinäpä se sosiaalinen osio; lyhyt, mutta henkisesti ihan tarpeellinen, kiitos! 😍
Tuntuu niin oudolta, että kevät etenee kaikesta huolimatta!? Luonto ja ympäristö eivät tästä tilanteesta välitä. Tänä yönä siirrytään KESÄaikaan, linnut visertelevät jopa yötä myöten, aurinko paistaa joka päivä ja monet kukat kukkivat jo. Tuntuu niin turhalta ja tarpeettomalta.
Koska Tuppo juuri nyt (klo. 0:54) kysyi mielipidettäni (ja vastasin 'kyllä'), niin puen päälleni ja lähden miehen kanssa pienelle yökävelylle. Vien samalla ne kolme kirjaa sinne kirjojen vaihtopisteelle, kuten lupasin.
* * *
Klo. 2:31
Yli tunti käveltiin ja kierreltiin tyhjillä kaduilla sekä puistossa. Käytiin kirjojen vaihtopisteellä. Hyllyn tarjonta oli vähentynyt...
Vein sinne ne kirjat.
Hassua, että kun otin sieltä silloin viimeksi yhden pokkarin, niin nyt siellä oli sama kirja kovakantisena. Tavallaan en ihmettele - olen lukenut teosta yhdeksänkymmentäkaksi sivua ja lähes joka sivu on aiheuttanut ahdistusta. Siitä lisää sitten, kun olen kahlannut opuksen (väkisin) loppuun.
Jatkoimme matkaa ja kävelimme "lempparipuiston" poikki. Olin ottanut Oranssipallon mukaan ja pimeydestä huolimatta (en käytä koskaan salamaa) se halusi kuvaan kukkien kanssa.
Jatkoimme matkaa ja päädyimme portaille, jotka kiersimme kahteen kertaan. Yllytyshulluuksiin mukaan lähteminen on yksi Tupon piirteistä, josta tykkään todella paljon! 💘
Ylätasanteella oli kivinen penkki, jota emme olleet kai ennen nähneet vaikka se sijaitseekin lähellä.
Kiersimme vielä muutaman mutkan kautta. Vaikka kaduilla ei juurikaan näkynyt ihmisiä, niin ne vähät porukat, joita siellä liikkui, tuntuivat olevan aika sekaisin.
Pitäisiköhän tehdä parit lämpimät yövoileivät..? 😋
* * *
Klo. 4:35 (koska hypättiin kesäaikaan..)
Päätin tehdä ne leivät. Kolme tosi tummaa Reissumiestä ja kaksi kauraleipää. Metwurstia vaaleisiin ja nyhtöpossua tummiin. Mustapippuria. Punaista suippopaprikaa päälle.
Kaksi kananmunaa, juustoraastetta ja valkopippuria.
Seos leipien päälle ja leivät uuniin.
Jokohan vihdoinkin olisin jaaritellut tarpeeksi?
Saanko mennä sitten Tupon kainaloon nukkumaan, kun leivät on syöty..? 😏
Hyvää aamuyötä!
Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi herättyäsi kesäaikaan?
Ja sitten seuraaviin aiheisiin...
Ihan kuin en muutenkin istuisi aina pidempään kerrallaan tässä läppärin ääressä? Nooh, mitä sen väliä. 😇
Moni on saattanut saada jo kiinni niistä mitä-en-muuten-muka-koskaan-ehdi-tekemään jutuista? Minulla se osoitti eilen ensimmäisiä oireita. Piti muka vain tiskata, mutta homma vähän laajeni. Kaappitilan puutteen vuoksi tiskipöydälle tuppaa kertymään kaikenlaista. Nyt päätin tyhjentää koko nurkkauksen ja siivota sen tavarat "läpi". Ei ennen-kuvaa.
Seuloin lääkekaapin virkaa tekevän muovirasian pillerit ja siirsin sipulit pussiin, jonka ripustin ikkunan pieleen roikkumaan. Nappasin tyhjän monitoimikorin, johon latasin nuudelit, suolat, kuppikeittopaketit sun muut.
Samalla hinkkasin pinttyneet välitilan kaakelit puhtaiksi. Anteeksi Tuppo (joka ei lue tätä blogiani ellen erikseen pyydä) kuvasta, jota et haluaisi minun laittavan tänne! Putsasin eilen kaakelit tiskipöydän kohdalta (vasen) ja jatkan hellan sekä mikron takana olevat (oikealla) tänään. Lupaan.
Tottakai hellan ympärillä olevat ovat pahemmassa kunnossa kuin tiskipöydän takana. Enköhän minä saa ne puhtaaksi.
Ennen ja jälkeen nyhtöpossun kulutin päättelyistä jääneiden langanpätkien hyötykäyttöä virkkaamalla. Tämä olisi pitänyt toteuttaa jo aikoja sitten, niinkuin olin MUKA suunnitellut. Tupolla on kolme samanlaista tuolia, joista kaksi on parvekkeella ja yksi tässä läppärin äärellä. Jalkojen pohjat ovat varsin epäkäytännölliset.
Parvekkeella olen laittanut niiden alle pahvin palaset estämään lattiaan syntyvät ruostejäljet. Keittokomerossa jalat ovat muodostaneet rumat kulumat lattiaan samalla kun ovat pitäneet varsin rasittavaa ääntä.
Vähän jännitti, että nauraakohan Tuppo noille. Ei nauranut ollenkaan.
Pitänee keksiä noihin jotkut vahvikkeet pohjiin, sillä pelkkä villalanka tuskin kestää käytössä kauaa.
Virkkasin illalla kukkasen, jonka ompelin aamulla äidin pesulappua piristämän.
Uhosin tänään Tupolle, että "pian alkaa kutominen" eikä mies näyttänyt enää siitä niin pahastuvan, yes! Täällä olevia sukkalankoja on rajallinen määrä, mutta saa niistä ainakin neljät-viidet sukat tehtyä. Joko saa aloittaa..? 😏
Kuva lainattu netistä.
Missäköhän menee raja ns. tarpeelliseen kodista poistumiseen? Mietin Mammaa. Nainenhan viettää lähes 24/7 YKSIN kotonaan muutenkin, mutta nyt hänellä ei tietenkään käy edes satunnaisia vieraita piristämässä. Olen saanut häneltä muutaman vinkkiviestin, että jos te käytte Alkossa, niin. Lähtisinkö noukkimaan turvallisen setelin ovenraosta ja kipittämään juomaostoksille? Sisilialaisesta valkoviinistä hän saisi seuraa hetkeksi. Ei sitä kukaan muukaan hänelle vie...
EDIT. Laitoin viestin: "alan juuri harkitsemaan 'tarpeetonta' liikkumista, joka tarkoittaa sitä, että mun pitäis tulla ensin noutamaan PUHDASTA käteistä ovenraosta?". Vastaus: "kyllä sopisi". Siispä uhmaan ympäristöä ja liikun. Lupaan olla varovainen.
Huomenna alkaa kesäaika, hah.
