Hyvää isänpäivää!

Liput liehuvat isien kunniaksi!

Kaksi laulatusiltaa takana ja hetki aikaa ennen kun menen vetämään bingon. Eilinen ilta oli kummallinen: niin monta kappaletta laulettiin kahteen kertaan. Minullehan se on ihan sama mitä laulavat, kunhan laulavat. Porukkaa oli ihan kivasti ja laulutoiveet olisivat riittäneet vielä tunniksi lopettamisen jälkeen. Taloyhtiön kanssa tehty sopimus kieltää kappaleet yhden jälkeen. Sekin sopii minulle.

Tupon tyttäret tulivat eilen. Ehdin siivota ja käydä kaupassa sitä ennen. Tein kaksi kattilallista jauhelihakeittoa ja valmistumista odotellessa kävin suihkussa. Taisin olla puuhastelusta ylikierroksilla kun menin töihin, mutta sen voi laskea vain plussaksi, että energiaa piisasi. Heh.

(Kolmannet, uudet kynnet...seuraavat tulevat jouluteemalla, heh heh...)

Erittäin poikkeuksellisesti nukahdin heti kun pää osui tyynyyn. Ihanaa! Mehän "joudumme" nukkumaan Tupon kanssa kapealla sohvalla kun tyttäret valtaavat sängyn. Siinä ei juurikaan käännetä kylkeä kesken yön. Noh, ei näitä öitä usein ole, mutta saattaisi silti olla aika alkaa etsimään isompaa asuntoa...

Heräsin aamulla samaan aikaan nuorimman tyttären (11v) kanssa ja "komensin" hänet seurakseni. Olin ostanut valmiin torttupohjan (jotta likka olisi yksinkin osannut, mutta en malttanut olla auttamatta). Vatkasimme kermaa, lisäsimme rahkaa ja metsamarja-Pilttiä. Likka laittoi seoksen kostuttamansa pohjan päälle ja sen päälle pussillisen luomumarjasekoitusta. Minä keitin kahvit. 

Ei niin kaunis, mutta HYVÄÄ!


Lähetin omalle isälleni lahjaksi villasukat. Soitin hänelle hetki sitten ja sain kuulla, että hän oli nukkunut viime yön ne sukat jalassa "kun varpaita paleli". Ihana kuulla, että olivat sopivat, tarpeen ja kelpasivat. Muutenkin äänestä kuului hyvä mieli - se tarttui minuunkin. =) 

Onnea kaikille isille ja hei, nauttikaa päivästä!

Mukavasti (aikaan-) saanut...

...ja siitä ihan kivasti tyytyväinen.

 

Uhosin vuorokausi sitten ja se näemmä kannatti. 

Meillä oli kellot soimassa vaikka nukuin TAAS tunnin silloin ja tällöin (yhteensä vissiin kaksi tai kolme). Mentiin me vasta aamusta nukkumaankin (kuten liian usein), mutta Tupon kuorsaamista alkoi säestämään klo. 07.12. MUSIIKKI viereiseltä kentältä. Perään tuli joku kuulutus, uskomatonta. Eikä siinä vielä kaikki: heti perään saapui kadullemme roska-autot pönttöjä tyhjentämään.  ARGHH.

Tuppo nousi ensin ja meni suihkuun. Minä nukuin sen aikaa. Miehen tultua suihkusta, oli minun vuoro. Tilasin mieheltä kahvia ja menin pesulle. Aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle. 

Yhden tärkeän poikkeamisen jälkeen kävelimme sosiaalitoimistoon minne vein neljä kappaletta papereita. DONE THAT. Sitten postiin, jossa postitin isälle villasukat kortin kera isänpäiväksi sekä vihdoin ja viimein Adalmiinalle arvontapalkinnon. DONE THAT.

Matka jatkui keskustaan ja sinne Anttilaan, josta mainitsin aiemmassa postauksessa. Voi mitä kenkiä!!! En halua mokkaisia, en korkoja, en turhia metallikoristeita. Ihan viimeisessä kohtaa näin nämä:

Vedenkestävät, niinkuin äiti toivoi, mutta myös tuulenpitävät. Eikä näillä varmasti liukastele... (ovat muuten mustat eikä harmaat, kuva vääristää)

Äidin laittamasta lahjakortista jäi peräti 0,10 euroa. Luulen, että sekä minä että jalat kiitämme talven tullessa! DONE THAT.

Samalla "shoppailureissulla" ostin itselleni ensimmäisen ripsivärin sekä huulikiillon VUOTEEN. Hankaussieniä (0,99€), kynsiviiloja (1€), 2 kpl kynsiharjoja (1€) sekä Tupolle uuden ketjun (1,50€) avaimiin. Paluureissulla, siis kävelimme kaiket matkat, haimme 3,50 euron hampurilaiset mukaan kotiin.

Halpa, mutta antoisa päivä! Hyvä mieli!

Illalla Tupolla oli töitä ja sillä aikaa minä tein mitä jo uhosin: kaivoin langat ja virkkuukoukun esiin. "Kummitus" - nyt se on aloitettu, mutta langan ohuudesta päätellen siihen menee aikaa vaikka olisin kuinka ahkera. Kaksi tuntia tänään ja moooon-ta edessä. Mutta Se ON aloitettu ja tulossa!!! =)

Taidan olla ylikierroksilla? Kello on tuhat, sata plus kuus. Tuppo nukkuu kuorsaten ja miehellä on herätys kolmen tunnin päästä. Minä nukun sen aikaa kun nukuttaa ja lähden sitten kynsihuoltoon. Laittaisinko pinkkiä ja mustaa kuten uusissa kengissä? Sen jälkeen Ystävätär tarjoaa ruoat meille yhdessä Kallion ravintoloista, jesh!

Tulihan sitä energiaa.. - liikaa?

On jo marraskuu...

On jotenkin käsittämätöntä, että eletään jo marraskuuta. Ainakin minulle.

Sataa, sataa ja sataa. Ikkunalauta ropisee alvariinsa ja ikkunoista tulee jo kylmää ilmaa villasukkien verhoamille varpaille. Nenä vuotaa vähintään joka toinen päivä, yskä on ja pysyy. Tupakoitsijalla. Pysyttelen sisällä ja polttelen kynttilöitä. Tuppokin lämmittää.

Laitan (edes itseäni piristämään) tähän "oranssi pallo-kuvia" elokuiselta Turkin reissulta. Hotelliltamme. Jos ne vaikka pikkuisen lämmittäisivät. Eka kuvan taisin jo laittaa aiemminkin - ei kai se haittaa...

En ole kirjoittanut kun mitään mainittavaa ei ole oikein tapahtunut. Tätä samaa ihan pienillä lisämausteilla. Viikonloppuisin laulatan, mutta olen alkanut harkitsemaan lopettamista. Monesta eri syystä, joita en tohdi tässä alkaa luettelemaan. Aika aikaa kutakin. Uskon keksiväni muutakin hommaa. Teen vielä tulevan viikonlopun ja harkitsen sen aikaa. Tai joulun yli...

Edessä on viikonloppu, jolloin juhlimme isiä, vaareja, pappoja ja ukkeja. JOS sellaisia vielä on. Minulla on adoptioisä, jolle postitan alkaneena päivänä villasukat kortin kera. Isovanhempia ei enää ole kuin muistoissa. Pojan isälle laitan tapani mukaan tekstiviestin. Pojalle varmaan myös...

Tupon tyttäret tulevat lauantaina ja jäävät yöksi. Saavat illan laatuaikaa iskän kanssa kun minä olen poissa laulattamassa. Jos rahatilanne sallii, niin vien Tupon illalla syömään (muuta kuin pizzaa) vaikka hän ei minun isä olekaan. Silti.

Tuskailen sellaisen asian kanssa, että olen kadottanut mielenkiinnon käsitöihin. Tai en ole varma onko kyse mielenkiinnosta vai laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Vai vaikeudesta aloittaa pitkän tauon jälkeen? En tiedä. 

Lankoja piisaa vaikka kuinka paljon ja näin joulun lähestyessä kohteitakin olisi...

Yksi OIKEA AITO syy on se, että minulla on alkanut ns. ikänäkö. En näe enää kunnolla ruokien tuoteselosteita ja hämärässä lukeminen on vaikeaa. Odotan aikaa silmälääkärille ja maksusitoumusta lukulaseihin. Siihen saakka turvaudun keväällä menehtyneen Ystävättäreni lukulaseihin. Niillä pärjää tarvittaessa jokun aikaa. (Joo, tiedän, ettei toisen laseja saisi käyttää..)

Tänään (ke) pitää mennä viemään papereita sossuun. Siis samalla kun käymme postissa. Jos sää ei ole ihan kamala, niin kävelemme samalla keskustaan Anttilaan. Minulla on se äidin lähettämä 50 euron lahjakortti sinne ja ohjeena ostaa itselle uudet talvikengät. Jos löytäisin edulliset, niin etsisin myös uuden hupparin. Sitäkin tarvitsisin.

Jenkkilässä jännitetään parhaillaan presidentinvaaleja. Toisella silmällä mekin.

Syksy ei ole parasta aikaa minulle, mutta yritän tsempata. Käyn vaikka kynsihuollossa ja laitatan jotain pirteää ja räväkkää väriä kynsiini. Luulenpa, että kun olemme saaneet käveltyä Tupon kanssa muutaman tunnin päivällä, niin voisin yrittää illalla ottaa langan sekä virkkuukoukun hyppysiini. Toivottavasti! 
Tiedänhän minä, että aikaansaamisesta saa hyvän mielen!

Tsemppiä sateisiin ja syksyn harmauteen!