On ihmisiä, jotka osaavat toimia tilanteessa sen ollessa päällä ja heitä, jotka vastaavassa tilanteessa lamaantuvat. Tai vaan laiskistuvat.
Ensin kuitenkin sellainen seikka, etten jaksa nyt vaivautua pyytelemään anteeksi hiljaisuuttani. En selittele vallinneella flunssalla enkä laiskuudellakaan. Joskus vaan ei huvita nököttää koneella -kuten tekin tiedätte!? Saattaa hyvässä parisuhteessa olla "muutakin tekemistä"...
Otsikkoon viittaavaan asiaan. Muistatteko kanta-asiakasrouvan vuoden takaa, jolle keräsin lahjaksi ihan mukavan summan rahaa, joilla kävimme ostamassa italialaista viiniä sekä kaikenlaisia hedelmiä sekä italialaisia herkkuja? (linkin takaa löytyy) No, näin vuotta myöhemmin vietimme kyllä syntymäpäivää yhdessä, mutta kaksi päivää myöhemmin sain puhelun.
Vara-avain oli pariskunnalla, jotka olivat (?) kuumeessa, ehkä. Olin itse sohvalla kylpytakki päällä ja Tuppo palaverissa. Kuulin asian ja kesti sen viitisen minuuttia, että minulla oli vaatteet päällä. Tuppo tuli ovella vastaan. Kipitin hakemaan avaimet ja jatkoimme matkaa ko. naisen luo. Siellä hän istui keskellä olohuoneen lattiaa...
Jaloista oli mennyt tunto ja voimat kokonaan. Nainen oli kaatunut lattialle, mutta ei ONNEKSI ollut loukannut itseään sen enempää. Minuutin harkinnan jälkeen pyysin Tupon soittamaan ambulanssin ja itse autoin naisen makuulle. KOLME puhelua ja KOLME tuntia kesti ennen kun apu tuli!!! Kun ei ollut hengenhätää. Itse kuuntelin, että naisen hengitys vaikeutui ja olo alkoi olla hankala siinä lattialla maatessa.
Onneksi apu sitten tuli! Miehet saivat naisen tuolille, sillä auton luo ja paareille. Autoimme Tupon kanssa. Kun nainen oli autossa pakkaamieni tavaroittensa kanssa, jätime naisen osaavien käsien huomaan. Nainen vietiin sairaalaan. Ennen lähtöä niiden ensitoimenpiteiden aikana selvisi, että hänellä oli perussairauksien lisäksi melkein 40 astetta kuumetta! Ja minä kun osaamattomana epäilin vain verensokeria. Silti tieto helpotti!
Nainen on päässyt tänään lääkitysten kanssa kotiin!
Nuo "jouluvalot" ovat olleet parvekkeella pitkään. Siirsin ne viime joulun jälkeen kaiteelta kattoon. Nyt tänään sytytin ne sadeillan piristykseksi.
Olen tosiaan ollut flunssassa ja laiska. Sain kuitenkin tänään pestyä pari koneellista pyykkiä, tiskattua, pestyä vessan ja tehtyä ruokaa...
Naudan pippuripihviä, perunoita sekä sipulikermakastiketta. Jep, tuo oli pihvi, mutta kun syö sohvalla telkkaria katsellen lautanen sylissä, on mukavampaa kun liha on valmiiksi pilkottu. ;o) Tuppo vaihtoi puhtaat lakanat sänkyyn.
Tulevana viikonloppuna on (TAAS!) yhden kantiksen syntymäpäivä. Tällä kertaa 5-kymppiset ja nyyttärihengessä. Ajattelin päästä helpolla ja halvalla (duuni-ilta nääs). Teen kulhollisen kylmää makaronisalaattia, johon tulee herne-maissi-paprikaa, juustoa sekä ketsupilla ja aromisuollalla maustettua kermaviiliä kastikkeeksi. Vai keksittekö paremman vaihtoehdon? Muut tuo jotain suolaista ja frendi tekee täytekakun.
Meille tuli tänään Tupon kanssa yhteistä aikaa täyteen kaksi ja puoli vuotta. Vuosi enemmän kuin vuosi sitten, heh heh. Herään edelleen joka ikinen aamu hymy huulillani siitä, että saan herätä tuon miehen vieressä! <3