Hädässä ystävä(t) tunnetaan!

On ihmisiä, jotka osaavat toimia tilanteessa sen ollessa päällä ja heitä, jotka vastaavassa tilanteessa lamaantuvat. Tai vaan laiskistuvat.

Ensin kuitenkin sellainen seikka, etten jaksa nyt vaivautua pyytelemään anteeksi hiljaisuuttani. En selittele vallinneella flunssalla enkä laiskuudellakaan. Joskus vaan ei huvita nököttää koneella -kuten tekin tiedätte!? Saattaa hyvässä parisuhteessa olla "muutakin tekemistä"...

Otsikkoon viittaavaan asiaan. Muistatteko kanta-asiakasrouvan vuoden takaa, jolle keräsin lahjaksi ihan mukavan summan rahaa, joilla kävimme ostamassa italialaista viiniä sekä kaikenlaisia hedelmiä sekä italialaisia herkkuja? (linkin takaa löytyy) No, näin vuotta myöhemmin vietimme kyllä syntymäpäivää yhdessä, mutta kaksi päivää myöhemmin sain puhelun.

Vara-avain oli pariskunnalla, jotka olivat (?) kuumeessa, ehkä. Olin itse sohvalla kylpytakki päällä ja Tuppo palaverissa. Kuulin asian ja kesti sen viitisen minuuttia, että minulla oli vaatteet päällä. Tuppo tuli ovella vastaan. Kipitin hakemaan avaimet ja jatkoimme matkaa ko. naisen luo. Siellä hän istui keskellä olohuoneen lattiaa...

Jaloista oli mennyt tunto ja voimat kokonaan. Nainen oli kaatunut lattialle, mutta ei ONNEKSI ollut loukannut itseään sen enempää. Minuutin harkinnan jälkeen pyysin Tupon soittamaan ambulanssin ja itse autoin naisen makuulle. KOLME puhelua ja KOLME tuntia kesti ennen kun apu tuli!!! Kun ei ollut hengenhätää. Itse kuuntelin, että naisen hengitys vaikeutui ja olo alkoi olla hankala siinä lattialla maatessa. 

Onneksi apu sitten tuli! Miehet saivat naisen tuolille, sillä auton luo ja paareille. Autoimme Tupon kanssa. Kun nainen oli autossa pakkaamieni tavaroittensa kanssa, jätime naisen osaavien käsien huomaan. Nainen vietiin sairaalaan. Ennen lähtöä niiden ensitoimenpiteiden aikana selvisi, että hänellä oli perussairauksien lisäksi melkein 40 astetta kuumetta! Ja minä kun osaamattomana epäilin vain verensokeria. Silti tieto helpotti!

Nainen on päässyt tänään lääkitysten kanssa kotiin!

Nuo "jouluvalot" ovat olleet parvekkeella pitkään. Siirsin ne viime joulun jälkeen kaiteelta kattoon. Nyt tänään sytytin ne sadeillan piristykseksi.

Olen tosiaan ollut flunssassa ja laiska. Sain kuitenkin tänään pestyä pari koneellista pyykkiä, tiskattua, pestyä vessan ja tehtyä ruokaa...

Naudan pippuripihviä, perunoita sekä sipulikermakastiketta. Jep, tuo oli pihvi, mutta kun syö sohvalla telkkaria katsellen lautanen sylissä, on mukavampaa kun liha on valmiiksi pilkottu. ;o) Tuppo vaihtoi puhtaat lakanat sänkyyn.

Tulevana viikonloppuna on (TAAS!) yhden kantiksen syntymäpäivä. Tällä kertaa 5-kymppiset ja nyyttärihengessä. Ajattelin päästä helpolla ja halvalla (duuni-ilta nääs). Teen kulhollisen kylmää makaronisalaattia, johon tulee herne-maissi-paprikaa, juustoa sekä ketsupilla ja aromisuollalla maustettua kermaviiliä kastikkeeksi. Vai keksittekö paremman vaihtoehdon? Muut tuo jotain suolaista ja frendi tekee täytekakun. 

Meille tuli tänään Tupon kanssa yhteistä aikaa täyteen kaksi ja puoli vuotta. Vuosi enemmän kuin vuosi sitten, heh heh. Herään edelleen joka ikinen aamu hymy huulillani siitä, että saan herätä tuon miehen vieressä! <3 

Ihan kohta on JO marraskuu, hu huu!

NÄLKÄ!

Eilen oli sateinen ja sumuinen päivä, mutta mitäs sitten?

Minulla oli treffit Tupon kanssa. Lähtiessä ihmettelin neljän moottoripyöräpoliisin ajoa, mutta samalla ratikkapysäkillä oli nainen, joka kertoi, että kyseessä oli Kriittinen Pyöräretki. Tulihan ne pyörät poliisien perässä.

Harmittelin heidän puolestaan kun sää oli mikä oli.

Tuppo kävi ensin ryhmäkeskustelussa arvioimassa kyseessä olevaa tuotetta (ja sai lahjakortin Stockalle) ja päästyään sieltä tapasimme Kampissa. Kävimme Anttilassa ostamassa minulle meikkejä (?) ja sitten menimme syömään.

Tuppo oli hankkinut Groupon'in kautta etukortin, jolla saimme kaksi juustoburger-ateriaa.

Eipä ollut koossa valittamista!!!

Jaksoin puolet ja otin lopun mukaan. Samoin syömättä jääneet ISOT ranskalaiset. KIITOS TUPPO!!!

Jotta Sebastianille ei jäisi nälkä (heh heh), niin kerron parista omasta kokkailusta. :)

Oli päivä, jolloin tuntui, ettei kaapissa ole juuri mitään. Pistin löytyneet perunat kiehumaan ja päästin mielikuvituksen valloilleen. Sipulia, tomaattia, eri värisiä paprikoita, mausteita ja lopuksi tölkillinen ananasta. Oi nam. Lähti nälkä.

Ja eräänä toisenä päivänä oli oikein nautaa (toki enemmän kuin vain yksi piffi). MIKÄ IHMEEN lihaton lokakuu? PAH.

Ihmeen hyvin onnistui! Ehkä opin pikkuhiljaa, ettei sitä lehmää tarvitse paistaa liian kauaa? Mukaan tein perunamuusia ja salaattia.

Ai niin. Tupon vanhin likkahan kävi viime talven joka maanantai meillä syömässä. Nyt likka aloitti lukion eikä enää tule joka viikko. Meneillään on ensimmäinen koeviikko ja silloin hän pääsee aikaisemmin koulusta. Sen myötä sovimme tapaamisen eräälle päivälle ja menimme yhdessä syömään. 

Olimme matkalla tuttuun kiinalaiseen ravintolaan, mutta jäimmekin lukemaan aika uuden paikan lounaslistaa. Menimme sinne, emme pettyneet. Tilasimme kaikki broileria vuohenjuustolla ja pestokastikkeella. Ruoka oli oikein hyvää. Niin hyvää, etten muistanut ottaa kuvaa "ajoissa"...

Jaa-has. Jos sitä lähtis huollattamaan kynnet ja kävisi samalla reissulla syömässä jotain HYVÄÄ. Tai ainakin keskiviikkoiseen tapaan tankkaamassa Lidl'issä. Huomenna on ekstrailta kun opiskelijat (about 500 kpl) valtaavat haalareineen ravintolan ja minä yritän laulattaa "plokkauksen" lomassa. LOMAssa? Oi apua! ;o) 

Sateista Ilonan iltaa teille "kaikille"!

PS. Sebastian; lähtikö vai tuliko nälkä? Thih.. =) 

Lefkas, osa 4.

Palataan taas sinne Kreikan saarelle. Jos se vaikka lämmittäisi hieman...

Reissun kolmantena päivänä oli ennalta tilattu venereissu. Heräsimme ajoissa ja olimme ensimmäisten joukossa paikalla. Hyvä niin sillä saimme varattua parhaat paikat.

Olen tottunut siihen, että nuo venereissut ovat sellaisia, että yläkannella pääsee makoilemaan. Nyt ei päässyt.

Suurin osa ISTUMApaikoista oli pressun alla varjossa.

Me kuitenkin saimme aurinkopaikat paatin takaosasta.

Ensimmäinen pysähdys oli Meganisi-saarella. 

Koska minulla oli ISO rakko päkiässä, niin annoin kameran Tupolle hänen kiivetessä kylään ylhäällä vuorella.

Kuvat ovat hänen ottamiaan:

Minä kävin sillä aikaa uimassa tuolla poukamassa. Tutustuin sillä reissulla äitiin ja tyttäreen. Äiti asuu Helsingissä ja tytär siellä mistä minä olen kotoisin. Mukavaa seuraa!

 Tuppo liittyi seuraamme palatessa ja kävimme rantatavernassa sammuttamassa janoa.

Venereissu jatkui ja seuraavaksi menimme luolaan.

 Se koko laiva mahtui sinne sisälle.

Matka jatkui taas ja parkkeerasimme rantaan.

 Siellä ei ollut yhtään mitään muuta kuin ranta ja meri. Ja turistit.

Sain Tupon veteen!

Rannassa oli kaksi paattia, joiden kapteenit ja apupojat ryhtyivät kokeiksi.

Tämä naapuripaatin kapteeni iski silmänsä siihen äitiin, heh.

Paikallinen "veikko hursti"... :) 

Tätä siellä jonotettiin. Mukaan sai valko- tai punaviiniä.

Nopeasti se ranta sitten tyhjeni.

 Kukaan ei jäänyt matkasta.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä uimaan. Tuo rakennus liittyy Onassikseen, mutta en muista mikä se on. Kappeli?

Minun veneen olivat laittaneet parkkiin? Heh.

Että sellainen päivä! Ihanaa oli!

Laitan vielä jonain päivänä oranssin pallon kuvat. Nyt pienet päikkärit ennen suihkua ja illan laulatusreissua.

Mukavaa lokakuun eka viikonloppua!