Kerron tämän, vaikka...
Hävettää, ketuttaa, harmittaa, suututtaa, turhauttaa, ärsyttää ja mitä kaikkia näitä onkaan. Palasin siis tiistaina laivalta ja päädyin lähibaariin. VIRHE. Piti juoda vain tuoppi tai kaksi, mutta seuraan sattui nainen, jota en ollut aikoihin tavannut. Juttu lensi ja ystävätär houkutteli ottamaan "vielä yhden". Toinen VIRHE.
Kun siitä sitten lähdin kohti kotia, niin kaikki meni hyvin rappukäytävään saakka. Kuten arvata saattaa, niin alkoholilla oli osuutta asiaan ja silti veikkaan shokkitilan poistaneen muistista paljon?! En tiedä, mitä/miten tapahtui??? Veikkaan, että aioin ottaa kaiteesta kiinni ja käsi meni ohi..? Selässä oleva painava reppu vei.
On muistikuva siitä, että tajusin, että taas mennään. En tiedä, monenneltako portaalta putosin selälleni, mutta mieleen jäi se kamala kajahdus, kun takaraivo osui kivilattiaan. Se ääni on paha! Ehkä satuin maton kohdalle, koska päässä on vain sentin naarmu ison kuhmun kohdalla? Onneksi.
Ei mitään tietoa, miten pääsin siitä kotiin!? Arvaus löytyy kyllä. Reppu ja viinipänikkäkassi plus huppari olivat eteisen lattialla. Olin saanut riisuttua itseni kokonaan ja heräsin sängystä. Sittenpä siitä ei liikuttu mihinkään. Oikeaa jalkaa ei voinut liikuttaa milliäkään!
Tästä tulee piiitkä postaus...
En päässyt edes istumaan, koska tajusin, että oikealla on lisäksi yksi(?) kylkiluu murtunut. Pissatti ja janotti. Meni monen monta tuntia ennen kun sain edes jalat lattialle. Nousuunkin meni aikaa. Tässä kohtaa olin "tyytyväinen" tavaramäärästä, sillä sain niistä edes vähän tukea.
Tunnustan (vaikka nolottaa), että selvisi, että osaan pissata pönttöön seisaaltaan. 🙈 Kerran meinaan istahdin, enkä ollut päästä siitä enää ylös. Urakoin itseni vessaan sekä keittiöön kaksi kertaa keskiviikkona ja kerran torstaina. Join kolme tölkkiä Pepsi Max'ia, en syönyt mitään. Melkein kolmeen vuorokauteen.
Sängystä nouseminen ei onnistunut joka kerta, vaan piti koittaa muutaman tunnin päästä uudestaan. Uikutin ääneen, vaikka tiesin, ettei se mitään auta. Sattui niin saatanasti!
Miksi en soittanut ambulanssia? Tyhmä pää mietti, etten pääsisi edes keittiön ikkunan luo pudottamaan avainta. En kykenisi pukeutumaankaan, kun en saanut edes sukkaa jalkaan. Soimasin itseäni, ettei kenelläkään ole vara-avaintani. Yksin asuvalla. Väärin, tyhmää ja ajattelematonta sekin.
Buranaa ja Panadolia, jos sain liikutettua itseäni niin, että yletin purkkeihin. 💊 En ylettänyt joka kerta.
Kyllähän siitä on ääntä lähtenyt, kun romahdin! Repussa oli kuusi tölkkiä, joista yhdestä oli tullut "taidetta". Lonkero on repun pohjalla. Viisi muuta ehjiä - en ymmärrä?
Joko mainitsin, että hävettää?
Tyyny polvitaipeen alla tuijotin telkkaria liki 24/7, mitä nyt nukahtelin vähän väliä. Järki sanoo, että se oli huono homma yksin ollessa, jos/kun olin saanut todennäköisesti aivotarähdyksen. Olisikohan se ollut kausi kahdeksan ja kaikki 30 jaksoa Ensitreffit alttarilla UK. Hohhoijjaa.
Perjantaina kirkkaanpunainen valo alkoi vaihtua oranssiksi ja huomasin pystyväni liikkumaan hitaasti ilman tukea. Ei siis murtumia polvessa, oma diagnoosi.
Olen äärimmäisen huono pyytämään ja vastaanottamaan apua!!! Juhannuskaveri soitti perjantaina iltapäivällä ja kerroin tilanteestani. Mies oli älysinnikäs ja neljännen puhelun jälkeen annoin luvan saapua tyttärensä (30v) kanssa. Olen tuntenyt neidin jo silloin, kun hän oli alle 18.
Annoin avaimet ja nti kävi hakemassa kyynärsauvat kellarista.
Palattuaan kertoi, että oli joutunut kysymään neuvoa oikean oven suhteen ja häneltä oli kysytty: "oot vissiin Stanstaa auttamassa? Kerro terveisiä ja pikaista paranemista!". Nyt hävettää vielä enemmän! Ilmeisesti yläkerran porukka. Onko se nainen kuullut (varmasti!) rymäyksen? Tullut avuksi ja saattanut kotiin? Ehkä. 🙀
Neitonen kävi kaupassa enkä kehdannut/osannut pyytää muuta kuin jogurttia ja riisipiirakoita. En tiedä, paljonko ne maksoivat, mutta pyöristän summan.
Ruokatestiin alkaen 01.07. lisätään 30,13 + 7,00 = 37,13 euroa.
Ainakin 'palkitsin' hänet hyvin, sillä annoin kaksi mieluista takkia ja kassillisen muita vaatteita, jotka hän kävi läpi, sovitti ja kelpuutti kaikki.
En tupakoinut melkein neljään vuorokauteen! Kolmannen kohdalla ajattelin, että näinkö voisin koittaa lopettaa, mutta neljäntenä keitin kahvia. Vielä pystyin olemaan, mutta paistettuani illalla lihapullia ja makaronilaatikkoa pakkasesta (mikroon en nyt yllä), se "vaati" ruokasavut. Harmi.
Kummallista, ettei pattipolvessani näy juuri mitään poikkeavaa? Vähän turvoksissa eikä oikene ihan suoraksi.
Tänään on jo eilistä parempi. En sentään juoksemaan ala 🏃 ja portaissakin kuljen vielä tampaten yksi porras kerrallaan. Katsoin Kalevan kisat loppuun virkaten samalla. Kyllä tämä varmaan TAAS tästä.
Kiitos, että sain sylkäistä tämän ulos ja siitä, jos jaksoit lukea! 💕
