MansikkaKakkua ja vaikka mitä muuta

Lauantai oli hyvä päivä.

Olihan tämä "arvattavissa", että kun tänään avaa telkkarin, niin joka tuutista tursuaa Euroviisuja Lindoineen ja Peteineen. En ota kantaa, en jaksa, ei huvita, muuta kuin sen verran, että sinnittelin melkein hereillä loppuun saakka. Kudoin säärystimen puuttuvan resorin alkukohtaan saakka ja epäilen kutoneeni muutaman silmukan silmät kiinni täydessä unessa...

Heräsin eilen alkuiltapäivästä vajaan puolen tunnin nokosilta ja muka palelin. Niinpä puin aivan liikaa vaatteita päälle lähtiessäni syntymäpäiville. Nauratti, kun vastaan tuli nuoria tyttöjä shortseissaan ja topeissaan. Itselläni oli huppari ja vuorillinen farkkutakki, phuuh.

Karaokeystävättären äiti (olemme tavanneet monta kertaa) oli saapunut paikalle juuri ennen minua. Rupateltiin sen aikaa, että karaokeystävätär sai täytettyä termarin kahvilla, keräsimme kimpsut sekä kampsut ja laskeuduimme hissillä alakertaan. 

Sisäpihalle paistoi aurinko varsin lämpimästi ja sai minut riisumaan ylimitoittamaani vaatetusta. Paikalle oli saapuneet jo kaksi entistä rovaniemeläistä miestä ja kimpassa asettelimme tarjoilut pöydälle. Oikeutetusti saatte ensimmäisenä kuvan mansikka-kermakakusta, joka oli oikein hyvää! 🍓

Sain kahvia!! Ennen kakkua herkuttelimme ystävättären tekemällä lihapiirakalla. Hyvää sekin, kiitos! 😋

Eräs tuttu nainen liittyi seuraan ja 'äiti' lähti kotimatkalle. Kuuntelimme mieluista musiikkia (kannettavalla karaokelaitteella) ja sankaritar laulaa luikautti yhden kappaleen. ♫♪. Se vähän niinkuin kuului asiaan, heh. Viihdyimme pihalla melkein neljä tuntia ja oli oikein mukavaa.

Minäkin viihdyin hyvin, vaikka minulla oli "eri eväät" kuin muilla. 😏 Sain hedelmäpussillisen tyhjiä tölkkejä, jotka on vielä viemättä kauppaan. Oli muuten "vähän söpöä", kun karaokeystävätär soitti yhdeksän jälkeen ja kertoi palaavansa juuri karaokereissulta. Että ilmoitti minulle!? 😍

Peruutetaan sen verran, että poiketaan keskustassa, jossa kävin aamupäivällä. Kävin vaihtamassa ostamani lampunvarjostimen toisen väriseen, mutta siitä erikseen. Samalla ostin pyynnöstä pieniä kertakäyttölautasia sinne synttäreille.

Ateneumin ovien molemmin puolin oli isot kukka-asetelmat.

City-Centerissä suuntasin ensimmäisenä Alkoon, koska tein sinne täsmäiskun.

Karaokeystävätär nauttii alkoholia todella harvoin, mutta niin tehdessään aina "kossu-vissyä". Olin tehnyt pullolle paidan...

Olin kysynyt ystävättäreltä lahjatoivetta. Sätkävehkeet olisi kuulemma hyvä lahja, koska hänkin tykkää Tallinnasta ostetuista 'puruista' enemmän kuin Suomesta saatavista. Ostin Saiturinpörssistä "niin tyhmät, että hauskat" avokado -sukat ja toiselle rovaniemeläiselle miehelle "jostain syystä" oluttuoppi -sukat.

Itselle ostin nuo söpöt vaaleanpunaiset ja toisten määränpäästä en ole vielä varma. Kaikki sukat maksoivat euron pari.

Ostin sievän lahjapussin.

Sattuipa ratikassa mukavaa seuraa. Oletan, että seurueessa oli parikymppinen nuori nainen äitinsä sekä isoäitinsä kanssa. Juteltiin TV -tarjonnasta: ikuisista uusinnoista sekä jokakesäisistä Bond'eista. Oli varsin mukava rupatteluhetki, jonka päätteeksi toivotin heille hyvää päivänjatkoa. 😊

Kotona pakkasin peltirasiaan KUUSI pakettia sätkäpapereita. Määrä kymmenien vuosien mukaan.

Pakkasin pullon villapaitoineen sekä nuo muut härpäkkeet (sukat, sätkätoppa, pussi filttereitä, rasia sätkäpapereineen sekä kolme tulitikkuaskia) pikkupussissa lahjakassiin. Ystävätär oli tyytyväinen. 💝

Palasin kotiin vähän ennen kuutta illalla ja kudoin samalla, kun seurasin Suomen voiton Unkarista 4 - 1, onnittelut! 🇫🇮

Tänään on matseissa välipäivä ja huomenna Leijonat kohtaa USA:n, huh huh!!

Koska en tänään edelleenkään jaksanut "alkaa riisipuurolle", niin nappasin loppupussin hiutaleita. Ne, jotka eivät mahtuneet uuteen purkkiin.

Hauduttelin hieman paksumpaa, lorautin sekaan maitoa ja kiehautin. Teen äitini tapaan eli laitan loput jääkaappiin, josta voi parina päivänä napata lautaselle ja lämmittää mikrossa.

Tulihan tästä tälleen vähän "sunnuntaisempaa", eikö? 😇

Aioin tehdä yhtä ja toista, mutta ei ne hommat karkaa. Ulkona on niin lämmin, että lähden viemään tyhjät tölkit ja menen virkkuun kanssa puistoon haalimaan lisää...

Sirpsakkaa sunnuntaita! 🐠

Jutellaanko silmästä?

Onko teillä "hetkinen" aikaa? 😂

Heti alkuun: tuhannet kiitokset mukana kulkemisestanne!!! 💝 Siis tämän silmähommelin kanssa. Oikeasti on helpottavaa, kun voin kirjoitella tilannetietoja reaaliajassa ja tiedän, että luette/seuraatte niitä. Äidille en voi enää soittaa... 😢 Pojalle ilmoitin äsken viesteillä, missä mennään.

Matkustin siis (eilen) ratikalla Meilahteen ja kävelin siellä Siltasairaalaan yhteispäivystykseen. Otin tottuneesti vuoronumeron ja pääsin ilmoittautumaan. Sain sairaalarannekkeen, kuten aina.

Odotussalissa oli kymmenisen henkilöä. Tietysti pääsin lääkärille juuri, kun söin mukaan ottamaani banaania. 😄 Sain taas sitä oranssia tököttiä silmään, joka näytti sen jälkeen tältä:

Lääkäri soitti silmälääkärille ja kuten arvelinkin, niin sain lähetteen Tammisairaalaan silmäsairauksien päivystykseen. Kävelymatkaa sinne oli muutama sata metriä.

Oli pakko ottaa kuva kallion päällä olevasta talosta siinä matkalla. Näytti aika upealta ilta-auringossa. Huolisin tuollaisen parvekkeen tuollaisella sijainnilla...

Näistä urheilukentistä minulla ei ollut mitään tietoa. Tulipa taas mieleen se toteuttamaton suunnitelma kahdelta menneeltä kesältä, että ostaisin HSL:n kuukausilipun, jolla kiertelisin busseilla ympäri Helsinkiä. Jokohan tänä kesänä..?

Menin netistä lukemani ohjeen mukaan sisälle C -ovesta ja hissillä toiseen kerrokseen, joka oli pelottavan tyhjä. Missään ei ollut kunnon opasteita. Otin vuoronumeron, eikä vieläkään ketään missään. Kävelin kerroksen toiseen päähän näkemättä ainuttakaan ihmistä!

Paluumatkalla näin lasioven takana ihmisiä ja menin sinne. Hetken päästä pysäytin hoitajan ja kysyin apua. Pian olin ns. aloitusmittauksissa. Siltasairaalassa silmänpaineet olivat 10 ja 10. Nyt 9 ja 13. En tiennyt, että ne heittelehtii kuin verenpaineet. Nyt tiedän.

Istuin odotusaulaan, jossa oli muutama ihminen. Nyt on kyllä kehuttava seuraa, sillä selkäni takana istuva pariskunta alkoi heti jutella kanssani. Lainasin laturia. Heidän vieressä oli mies ja nainen, joita luulin pariskunnaksi, mutta olivatkin isä ja tytär. 🙊 Mieskin lainasi laturiani hetkeksi, mutta päästessäni lääkärille, kerroin, että tolpan takana on ns. latauskaappi.

Latauskaappi, jos ette ole törmänneet, on sellainen, jossa on monta pientä luukkua ja niissä on useampi eri latauspää, jotka sopivat erilaisiin puhelimiin. Oven saa lukkoon ja siihen syötetään omavalintainen (neljä numeroa) koodi. "Ammattilaisen" tietoisku, silvuplee. 😅

KERRANKIN odotusaulan telkkari oli MTV3:lla ja äänet päällä! Pidimme viidestään The Voice of Finland -raatia. 😊

Mahani murisi ja sitten se vasta murisikin, kun isä & tytär ostivat automaatista evästä. Pakko oli seurata esimerkkiä, jottei pyörtynyt. Automaatti oli R -kioskin! Ostin kolmioleivän, joista toisen parin söin ja toinen kulkeutui kotiin.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta jysähti jumalaton silmäkipu!!! Se tytär kävi hakemassa hoitajan, joka vei minut lepohuoneeseen ja himmensi sieltä valot. Pääsin lääkärille, joka tutki (että se valo sattui!) silmän ja laittoi puuduttavia tippoja. Kipu laantui kymmenessä minuutissa. En ole koskaan-ennen-ikinä kokenut vastaavaa kipua! 😵

Kai minulla oli jotain häikkää näkemisen suhteen, sillä en huomannut vieressäni olevaa vessaa ennen jonkun naisen siellä käymistä, heh.

Pääsin taas lääkärille, joka muuten päivysti siellä yksin. Homma selvisi:

Papukaijamerkki hänelle (en muista kuka?), joka epäili/ennusti iriittiä jo jonkin aikaa sitten! 🐦

Ihanaa, kun Turkin reissukaveri TK oli siihen aikaan yöstä hereillä ja auttoi aikataulujen kanssa, kun oma näkö oli rajallinen! 💙 Kyselin viimeisiä julkisia kulkuvälineitä, ettei tarvitsisi ottaa taksia. Näistä näin, että...

Viimeinen ratikka lähti 00:36 ja siihen ehdin puolijuoksua! 👍

Jos en olisi ehtinyt, niin viimeiset kodin lähelle tulevat bussit (510) olisivat kulkeneet lähimmältä pysäkiltä 01:14 ja 01:44. Onneksi ei mennyt siihen saakka!

Olipa ihana päästä kahdeksan tunnin reissusta kotiin diagnoosin ja sähköisten reseptien kera! 💘

*     *     * 

Join herättyäni kahvit ja lähdin saman tien kohti apteekkia, joka sijaitsee lähiostarilla. Meinasin ensin, että menen ratikalla, mutta mieli muuttui lennosta ja kävelin. "Sain" tipat ja voiteen.

Enpäs saanut vaan ostin...

Kortisonitippoja jäi vielä kaksi pulloa lunastamatta. Niissä tipoissa onkin hommaa: 

1.viikko: tipat tunnin välein
2. viikko: tipat kahden tunnin välein
3. viikko: tipat 6 x päivässä
4. viikko: tipat 4 x päivässä
5. viikko: tipat 2 x päivässä

Antibioottitipat tulee laittaa kolme kertaa päivässä ja antibioottivoide yöksi. Huh huh! Lahopää teki itselleen taulukon: 

(Pukstaaveja on jo enemmän, sillä läppäri jämähti pitkäksi aikaa. Tällä kertaa osasin välttää tekemästä samaa virhettä kuin aiemmin, jolloin iso osa teksteistä ja kuvista katosi. Nyt vain avasin saman uudelle välilehdelle ja tadaa - tässä ollaan.)

Poikkesin ostarilla jossain (ei tunnettujen ketjujen) silmälasiliikkeessä kysymässä, että suorittavatko he silmänpaineen mittauksia (kyllä) ja hinnan (ehkä kymppi). Nainen katsoi minua ja totesi silmäni olevan todella punainen. Että "oletko käynyt näyttämässä?". Olen, kiitos.

Hyödynsin samalla ostarin Litukan, mutta siitä toisella kertaa. 😏

Oli vallan sopiva sää kävellä eikä edes tuullut paljoa. Sitä tuulta pitäisi nyt välttää, mistä tuli mieleen, että lääkäri kielsi saunomisen (ei ole) ja raskaan liikunnan (en harrasta).

Kyllä minä ihmettelen, jos jaksoitte lukea tämän kokonaan?! Samalla olen siitä kiitollinen!! 💜

Nyt nenä kohti keittiötä, koska on nälkä. Otin eilen pakastimesta kanaa eli mars sen kimppuun! Jos ihan perunoita keittäisin kaveriksi... 😋

*     *     *

Rakkaan isäni kuolemasta on tänään päivälleen kymmenen vuotta. 🕯 💙 🕯

Ounasvaarasta päätellen kuva on otettu jonain juhannusiltana. Muistot säilyy. 💗

Lauantain jatkoa!

Kymmenen pientä nakkimakkaraa

Kirjoittanut StanstaTha. 😅

Otin pakastimesta paketin nakkeja ja jäin miettimään niiden käyttöä. Että montakohan ruokaa niistä sinkku saisi?

Aloitin pilkkomalla pienen punasipulin.

Sekä pätkän suippopaprikaa.

Niiden kanssa pienimmälle paistinpannulle pääsi muutama siivuttamani musta oliivi.

Kaksi suurempaa kananmunaa. Niistä rakenne rikki, loraus vettä ja ripaus suolaa sekä valkopippuria.

Seos pannulle ja hetken päästä...

Juustoraastetta päälle. Tähän pannuun ei ikävä kyllä ole sopivaa kantta.

Mieto lämpö.

Kääntö.

Tuon söin ihan tuollaisenaan kerralla katsoessani Voicea (jossa omasta mielestäni tehtiin niin vääriä valintoja!!). 

Sitten takaisin keittiöön ja nyt laudalle kolme nakkia.

Mietin miten jatkaisin tulevaa kastiketta. Oli porkkanoita, joista kuorin, pilkoin ja esikeitin pari.

Valutetut porkkanat pannulle sipulin sekä nakkien sekaan. Ja vähän taas hunajaa. 🐝

Suurustus, kermaa ja mausteita. Pitääkin käydä mausteostoksilla Saiturissa!

Nakkikastike -muhennos kolmesta nakista!? 😯

Keitin perunoita kaveriksi ja raastoin yhden porkkanan, jonka kuorrutin salaatinkastikkeella. Ei ollut nälkä enää. 😋

Vielä oli kymmenestä nakista viisi jäljellä.

Ajattelin soppaa, mutta se meni ihan pieleen. "Aina ei voi onnistua - ei edes joka kerta". Tuolla lausahduksella osallistun Kristiina K:n kuukauden haasteeseen "sitaatti/mietelause". 😄

Nappasin pakastimesta pussukoita. Lanttua oli vain raasteena, joten ne jäivät sinne palelemaan. 😨

Jääkaapista kaivoin viimeiset viisi perunaa.

Kuorin ne.

Jotain minä tein väärin?! Toki nuo sipulit, purjot ja porkkanat olisi kannattanut varmaan käyttää pannun kautta. Minäpä keittelin vaan vettä ja lisäsin sinne lihaliemikuution (kuinkahan vanha se oli?) sekä nuo pakasteet jäisinä. Muutama maustepippuri sekaan, maistaminen ja ihan kamalaa!!! 😝

Piti käppäillä keittiöön nappaamaan liemikuutiopaketin päiväyksestä kuva. Kappas!!? Voiko noita enää käyttää? Uudempikin paketti löytyy kaapista.

Liemestä tuli kamalan pahaa! Nyt se on majaillut kattilassa huoneenlämmössä viime yöstä lähtien ja muuttaa vessanpönttöön ihan just... 😰 (Meni jo!) Toki tuota olisi EHKÄ voinut jatkojalostaa, mutta  antaapa nyt olla. Toinen fraasi. 

Olin toki jo paistanut ne viisi nakkia. Pannun keskimmäinen nauraa (minulle?). 😅

Hetki pieni....

*     *     *

Oi joi, ihania kohtaamisia!! 💕 Ajattelin käydä tupakalla ennen keittiöön menoa. Istuin mattotelineellä, kun huomasin jonkun naisen kuvaavan jotain "pientä" naapuritalon aidan toisella puolella. Linssi osoitti suuntaani, joten väistin. Ja sitten avasin suuni...

Hän kertoi maalanneensa kiviä ja kuvasi niitä isolla järkkärillä. "Ai, FinStones?" ja siitä se juttelu lähti. Ihana varmaan yli vartin keskustelu. Kerroin siitä tärkeimmästä löytämästäni kivestä! 💗 Oikein huokaan! 🤗 Ihanaa!!! 

Juteltiin myös tölkkien sekä kivien etsimisestä ja siitä liikunnasta, jonka samalla saa. Roskien keräilystä myös, sillä hän harrastaa sitä lapsensa kanssa. Jee! Tuli niin hyvä mieli!

*     *     *

Ja sitten keittiöön. Ne loput nakit piti hyödyntää. Kuorin ja paloittelin loput keittämäni perunat, minipunasipulin sekä paprikaa. Lisäsin pannulle viime yönä paistamani viisi nakkia.

Kananmunissa tuli PUNAINEN yllätys, jota en voinut ohittaa, jaiks! Pönttöön meni. Laitoin kyselyn toimittajalle kuvan kera, koska en keksi mitä tuo punainen on?? Tutkin sormeni, joista ei haavaa löytynyt.

Munia riittää, joten käytin seuraavat kolme. Ja juustoraasteen pussinlopun.

Olikos se "epsanjalainen" munakas, jossa käytetään perunaa? Miten vaan, mutta tästä rumasta tuli hyvää!! 

Toki tässä olisi voinut käyttää mukana vaikka yrttejä ja tomaatteja, mutta eipä ollut. Ulkonäöstä huolimatta oikein hyvää! Enää huominen ennen huhtikuun RuokaTestiä..... 😁

Tätä on vielä toinen annos ja jos lopun nakkikastikkeen -muhennoksen seuraksi keittää nuudeleita, niin huomisellekin piisaa. Aika monta (rumaa?) ruokaa saa aikaan kymmenestä nakista??? 😅

Tällä osallistun "tälleen ajoissa" myös Repolaisen haasteeseen "miltä maistuu sinun maaliskuu?". Olisiko nyt niin, että ainakin nakeilta? 😂

Olen pahoillani siitä, etten ole juurikaan vieraillut blogeissanne, anteeksi! Koitan skarpata, kunhan....

Alkanutta kuunvaihdeviikkoa!