11./2026

Tallinna 20.09.2026.

Kylläpä tämä nettiyhteys haastaa. Siitä syystä pyydän anteeksi, että venytin sunnuntain risteilyn 'purkamista'! Nytkin kesti sellaisen puoli tuntia, että sain läppärin auki! Ei kauheasti houkuta kiusata kärsivällisyyttä. Nyt kuitenkin täällä.

Kärsivällisyyttä kysyi myös ratikka sunnuntaiaamuna. Ei näkynyt, ei kuulunut. Sillä aikaa korvaushoitopotilaat moikkailivat toisiaan ja yksi jopa toivotti kaverilleen "hyvää illan jatkoa", mutta korjasi sitten "aamun". 

Vaihdoin Aleksanterinkadulla ratikkaan 5T, joka ei ole koskaan ollut yhtä täynnä. En edes päässyt sisään keskiovesta, mutta takaovesta löytyi tilaa yhden naisen verran. Olin perillä ajoissa ja ehdin juuri käydä tekemässä lähtöselvityksen automaatilla, kun AH saapui.

Löysimme helposti kivan paikan ravintolasta, mutta kesti ärsyttävän pitkään ennen (tylsän) trubaduurin saapumista.

Kävin litimärällä takakannella ottamassa muutaman kuvan 'erästä blogiystävätärtä' varten... 😄

Tuuli kyllä ihan riittävän kovaa, jotta keinutti.

Otin pari kuvaa ikkunan läpi.

Oli siellä vaahtopäitä, vaikkei niitä kuvassa juurikaan näy.

Truban jälkeen saapui Terhi, joka vetää karkkibingon. Moikkasi, kun tunnisti. 😁

Emme voittaneet kumpikaan mitään, mutta ei ihme, sillä pelaajia kertyi baari täyteen.

Club X:ssä oli bändi, joka ei vetänyt puoleensa. 

Maissa kävimme ensin tekemässä ostokset. 

Koska AH ei tupakoi, niin 'sain' tuplat! 👌

Ostoksien jälkeen siirryimme samassa rakennuksessa olevaan ravintolaan, jota voisi kutsua kantapaikaksi. Vessan avaimenperä oli erilainen tällä kertaa.

Löysin meille paikat kivasta terassipöydästä. Oli hauskaa seuraa.

Kaksi miestä, joita jututtamaan tuli mies, joka yllättäen asui kymmenen kilometrin päässä toisesta. Tunnisti murteesta. Naurua riitti! 😅

Paluu laivaan ja niin edelleen. AH kävi karaokessa - minä en. Mies saattoi kotiin saakka kantaen kassini, kiitos!

*     *     *

Maanantai-illan ruoka oli "helposti uuniin".

Lähti niillä nälkä hetkeksi aikaa.

Pitäisi mennä pilkkomaan loput lihapullat ja tehdä niistä kastike. Eilinen, pakastimen viimeinen, jäätelö oli pettymys. Tykkään pistaasipähkinöistä, mutta en tuosta jäätelöstä. Harmi.

Nyt, jos ottaisi itseään niskasta kiinni, niin kohta olisi ainakin syötävää... Vai lähtisinkö ostamaan lisää jäätelöitä?

SyysPäivänTasausta! 🍁

9./2026

Tallinna 05.07.2026.

Ystävämies kävi lauantaina tuomassa autoonsa unohtamani vessapaperisäkin sekä nenäliinapakkauksen ja teki samalla kokovartalohieronnan, joka -Luojan Kiitos- tuntuu kropassa viiveellä vasta tänään. Nyt kipeitä ja arkoja 'lihaksia' on siellä ja varsinkin täällä. 😆 Portaat, varsinkin alaspäin, ovat hankalat kulkea.

Ankan ilmeestä poiketen olo on ihan sopiva. Nukuinkin ihan hyvin ja riittävästi.

Lähdin eilen kohti ratikkapysäkkiä tihkusateessa puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä, kuten aina. Olin taas ajoissa, tein lähtöselvityksen automaatilla ja kävin tupakalla ennen 'portista' menoa, kuten aina. Kiersin oikealta, kuten aina, ja pääsin ovelle sekä laivaan toisena.

Sain "oman paikan", kuten melkein aina. Esiintymislavan ja tanssilattian vierestä.

Kesti aika pitkään ennen äänensä lähdöstä valittavan trubaduurin, Paul Snaith, saapumista. Niin perussettiä kuin olla ja voi, ja sama setti mennen tullen. Vähän tylsä, mutta menetteli. Leeei-laaa.. ♫♪.

Toisella puolellä näytti olevan taas samat sirkustaiteilijat kuin aiemminkin ja tanssiorkesteri ei itseäni sykähdyttänyt aikana, jonka sitä kuulin. Kävin takakannella (jonka lattia ui) ottamassa pari kuvaa: voiko harmaampaa olla?

Yksin reissaamisessa on se huono puoli, että on kannettava omaisuuttaan mukana. Mennessä se ei haitannut, sillä minulla oli vain melkein tyhjä reppu. Harmitti virkkuupussukan jääminen matkasta.

Trubaduurin lopetettua pelattiin bingoa enkä voittanut karkkia.

Eväänä minulla oli kaksi kertaa kaksi riisipiirakkaa, joista söin kaksi. Toiset kaksi söin illalla kotona ja loput kaksi ovat vielä jääkaapissa. Ostin ne lauantaina Litukasta.

Ruokatestiin alkaen 01.07. laitetaan 2,50 euroa.

Koska maissaoloaikaa oli lyhennetty ennestäänkin lyhyestä ajasta tunnilla, niin olin ovella ajoissa. Ajatus oli käydä vain ostoksilla Sadamarketissa ja niin tein. En taaskaan ostanut jäätelöä, vaikka katselin niitä.

Paluumatkalla istahdin penkille nauttimaan yhden persikkalonkeron ja samalla juttelin hauskan kaksikon kanssa. Olivat kuulemma viettämässä ikuista tiistaita 😄 ja varanneensa juuri yön läheisestä hotellista 60 eurolla. Halpa. Kysyin, että milloin meinaavat palata Suomeen ja sanoivat, ettei sitä tiedä, jos huomennakin on tiistai...

Vasta kotona huomasin, että laivaan nousu päättyy 20 min ennen lähtöä. Luulin, että puoli tuntia, joten olin ajoissa. "Oma paikka" oli jo varattu, mutta oli piristävää istua kerrankin muualla. Paluumatka tuntui tuskastuttavan pitkältä.

Kuten jo kerroin, niin trubaduuri soitti samat kappaleet kuin menomatkalla. Leeeei-laaa. ♪. Sen jälkeen oli karaoke ja tavoistani poiketen en laulanut itse ollenkaan. 

Pitkän odottamisen jälkeen laiva saapui satamaan ja ryysis alkoi. Odottelin sivummalla, että ensimmäinen ratikka meni ja kävelin vasta sitten pysäkille. Pääsin istumaan, vaihdoin rautatieasemalla toiseen ja matkasin kotiin. Parempi reissu kuin edellinen tylsyydestä huolimatta. 👌

Olen kyllä välillä melkoisen ilkeä ihminen ja itken silti aika usein. Hyvää Eino Leinon sekä runon ja suven päivää! 🖋 🌼 Täällä on harmaata ja hiostavaa. Katsoin jo illan MasterChef Australian pudotusjakson. Mitähän sitten katsoisin?

Miten viikonloppunne meni?

Kaverin Kuus'Kymppiset

Kiva ilta!

Ai että naurattaa: läppärin alareunassa lukee "ukkosmyrskyvaroitus" ja vilkaisu ikkunasta näyttää sinisen taivaan!? Ja nyt tilalle tulikin "tuulivaroitus" - se pitää paikkansa kyllä. 

Pitänee laittaa tähän alkuun kuva mansikkakakusta, jottei grillistä... 😄

Juhannuskaveri saapui eilen tunnin viiveellä. Sovitusti odotin tarrarullan kanssa ("mitä Stanstalla ei ole, sitä ei.."), sillä mies oli pessyt mustat farkkunsa nenäliinan kanssa. 😆 Sain putsattua housut, ja mies jätti karaokeystävättärelle lahjaksi ostamansa grillin tänne. 

Tuossa tuo nököttää lattialla muovipussissa. Grilli - ei Juhannuskaveri, onneksi. Vien perille jossain vaiheessa.

Ja nyt harmittaa, etten ole tehnyt aikaa sitten karaokeystävättärelle omaa tunnistetta! Olisi aikamoinen homma merkkailla vanhoihin postauksiin hänet. No, teen silti tunnisteen nyt. 💜 Parempi myöhään kuin...

Kävelimme TheBaariin, jossa ei ollut vielä paljoa porukkaa. Itseasiassa ei koko aikana ollut sellaista tunkua kuin joskus. Porukkaa oli koko ajan sopivasti. Tytär, äiti, veli ja muuta sukua sekä ystäviä.

Jos näin oikein, niin sankaritar kyynelehti laulumme aikana.. ♫♪. 💜

Voileipäkakkuja olikin kolmen sijaan neljä: kaksi kinkkua ja kaksi lohta. Taaimmaisena olevan tyrni -juustokakun oli tehnyt baarin omistaja, joka on tunnettu kyseisistä kakuistaan. Oli (taas) tosi hyvää!! Kuten kaikki muukin! 😋

Karaokeystävätärtä ja minua yhdistää TheBaarissa myös bingon vetäminen.

...ja TIETYSTI lauloimme myös karaokea. Ystävättären ja minun yhteinen bravuuri on potpuri, jossa on Katri Helenan sekä Paula Koivuniemen kappaleita. Se saa porukat aina mukaan ja siitä tykätään. Minäkin! ♫♪.

Lähdin "hyvään aikaan" kotiin ja sain puolilta öin ihanan viestin:

Hyvä mieli (että ilmoitti ja), että synttärisankaritar oli ilmeisen tyytyväinen juhliinsa!!! 💖 Ja sukkiinsa.

Herkutellaan vielä yhdellä kuvalla? 😍

Seuraava kattaus onkin eri tunnelmissa parin viikon päästä. Johan lakkasi aurinko paistamasta ja taivas on pilvipeiton verhoama. Jos piipahtaisin ulkona haukkaamassa happea... 

 

On jotenkin haikea mieli. Johtuisikohan tämän kuuntelemisesta..? ♪.

 

EDIT. Eikä: videon alla lukee: "Luotu tekoälyllä. Ääntä tai kuvaa on muokattu tai ne on luotu tekoälyllä." Mitä hemmettiä??? Mihin musiikkimaailmakin menee??? Olen sanaton. Ja pettynyt.

 

Sunnuntain iltapäivää!

06./2026

Tallinna 22.03.2026.

Jotain lienee tapahtunut, kun en enää myöhästele? 😇 Olin "risteyksessä" ennen karaokeystävätärtä. ONNEKSI, sillä kysyin jotain puhelimeen liittyvää ja sillä samalla hetkellä hän tajusi jättäneensä luurin kotiinsa. Onneksi oli lyhyt matka ja aikaa noutaa se. 👌

Vaikka on varmaan turha taas kertoa, niin matkasimme kahdella ratikalla terminaaliin, jossa olimme todella ajoissa. Ja ehkä ensimmäistä kertaa liukuoven edessä jonossa lähes ensimmäisinä. Saimme helposti lempipöytämme.

Tällä kertaa laiva oli melkoisen täynnä. Miinus pöydän sijainnissa oli se, että ravintolan vastanurkasta meri heijasti hetken auringon niin kirkkaasti, että näköni melkein sokeutui. 🙈

Olin kysynyt terminaalissa, että "mitä veikkaat - onko tuttuja?". No, eipä juurikaan, sillä laivalle sattui karaokeystävättären isoveli vaimoineen!? 😅 En ollut ennen tavannut heitä. Olivat matkalla kylpylälomalle. Oli kiva tavata!

Karkkibingossa oli "tuliterä" vetäjä ja se vähän haastoi kahta "ammattilaista". 😄 Tuolla jokainen saa halutessaan ilmaisen pelilapun. Kynät loppuivat kesken, joten luovutimme toisen ja toimin kirjurina.

Pelaamassa oli liuta nuoria muodostelmaluistelijoita, jotka voittivat kaikki palkinnot! Iloitsimme heidän ilostaan!! 😃

Emme olisi vieläkään halunneet Tobleronea. 😅

Odotimme vain Sam'ia, joka täytti toiveemme!!! ♫♪♪. ♥

Jösses, että hän ON hyvä!!! ♥

Repolaiselle tiedoksi, että nyt kitaraan oli laitettu artistin nimi yksittäisillä kirjaintarroilla. 😉

Piti piipahtaa takakannella kuvaamassa vaikkapa "vain" Päivien ilot -bloggaria ajatellen...

Nyt ei ollut harmaata eikä sumua. Vasten aurinkoa ja sen siltaa.. ♫.

Perillä odotimme ruuhkan loppumisen ennen lähtöä. Miksi jonottaa, kun ei ole pakko?

Pihalla tuli puhetta, että tarvitsisin uuden hupparin. Karaokeystävätär nappasi idesta kiinni ja ehdotti, että menismme ns. yläkertaan. Mikäpäs siinä, vaikka ne myyjät kutsuineen ahdistavat...

Siellä ystävätär sanoi, että: "katso, tuossa on ihan sinun värinen!". Myyjä kertoi hupparin olevan viimeinen ja minäpä siihen, että... 😂 Onhan se hieman iso, mutta niin olen nykyään minäkin. Viisitoista euroa!?

Se, mikä oli tosi outoa, niin korttimaksu ei käynyt!!? Oli kipitettävä terminaalirakennuksen seinällä olevalle automaatille eikä sen käyttökään vaivatonta ollut. Onneksi onnistuin ja nyt minulla on uusi huppari! 🧡

Jäin reppuni sekä ystävättären vetolaukun (mummokärryn) kanssa nauttimaan auringosta sekä PERSIKKAlonkerosta siksi aikaa, kun hän piipahti vielä Sadama Turg'issa.

EDIT. Original Long Drink Peach Ice Tea. Ei mainos.

Ai niin, ostin uuden sytkärin, jonka väreistä todellakin tykkään! Hinta oli tuplaantunut entisestä.

Siinä penkin vieressä oli iso kivi.

Suomentakaa itse, jos saatte selvää? 😌

Menimme takaisin laivalle sopivan ajoissa, jotta saimme toisen lempparipöydän. Sen, jossa istuin kahdella edellisellä reissulla. Laivaa kiertäessä näin tanssiravintolassa soittavan bändin, mutta 'Leila' ajoi takaisin omaan pöytään.

Piti ottaa vertailukuva eräälle ystävättärelle vessan ikkunasta. Hänellä se oli vajaa viikko sitten harmaampi.

Paluumatkalla Sam'ista näki, että hänellä tympi tanssilattian tuoleineen vallannut isompi porukka, kuten meilläkin. Harmitti, mutta toiveestani hän esitti Stray Cats'in kappaleita. ♥

Karaokessa lauloimme karaokeystävättären kanssa kimpassa yhteisen bravuurimme: Paula -potpurin. Lisäksi sain viimeisen kappaleen, joka oli Miksi näin. ♪.

Odotimme taas, että ruuhka meni ohi ja poistuimme jonottamatta laivasta. 

Ratikoilla kotiin. Olipa kiva reissu!!! 🥰

Nyt saa risteilyt odottaa vähintään pari kuukautta. Kuka uskoo? Kolme etukorttia olemassa, mutta ovat voimassa 12.07. saakka.

Kiitos risteilyseurastanne! 😻