torstai 20. tammikuuta 2022

Sämpylöitä

Ihan se on itsestä kiinni..!?

Piti oikeasti komentaa itsensä eilen pois läppärin äärestä. Itseäni ärsyttävää tiskiä ei ollut paljoa eikä astioiden pesemiseen mennyt varmaan kymmentä minuuttia enempää.

Samalla tuli pestyä sivupöytä mahdollista leipomista varten.

Tässä kohtaa piti käydä nappaamassa jääkaapista viisikymmentä grammaa voita kippoon, jotta se pehmenisi huoneenlämmössä leipomista varten. Muuten se olisi jäänyt tekemättä, se leipominen.

Ruokajaosta saamastani sämpyläjauhopussista ajatus lähti. Ja siitä, ettei ollut enää leipää.

Pussin takana oli ohje, jota hieman sävelsin.

Halusin sekaan tavallisia vehnäjauhoja. Eikös niiden pitäisi parantaa sitkoa?

Mittasin kippoon neljä desia kyseisiä jauhoja ja lisäsin niihin pussillisen kuivahiivaa. (Tajusin, että nuo kaksi keltaista muovikulhoa ovat yli 30 vuotta vanhoja, muistaakseni..)

Käytin kädenlämpöistä vettä (maitoa ei ollut) ja ripottelin siihen sekaan sokeria sekä (ehkä liian vähän) suolaa. Silmämitalla. Vatkasin ko. jauhot veden sekaan ja avasin sitten sämpyläjauhopussin. Onneksi olin lukenut paketin päältä, että niissä on mukana siemeniä. Muistatteko vielä ÖtökkäShow'n? Jouduin minä hetken jos toisenkin tuijottamaan, ettei nuo siemenet liiku..? 😨

Ei siellä liikettä onneksi näkynyt ja uskalsin laittaa jauhoja tulevan taikinan sekaan. Ohjeessa suositeltiin jättämään taikina pullataikinaa löysemmäksi. Laitoin jauhoja desin tai kaksi ohjeessa mainittua enemmän ja silti taikina näytti todella löysältä.

Reippasti se silti kohosi.

Siinä vaiheessa, kun kippasin taikinan jauhotetulle pöydälle, niin tajusin taikinan jäävän kiinni niin käsiin kuin pöytäänkin. Kokeilin ensin laittaa pellille ihan vain pläjäykset.

Sitten laitoin pöydälle ja lopputaikinan päälle ronskisti vehnäjauhoja. Sehän auttoi!

Nostin ne pläyksetkin takaisin pöydälle ja tein niistä sämpylöitä. 😏

Opin vankilassa ns. koputustestin: kun pohjaa naputtaa, päästää se sellaisen kumeahkon äänen ollessaan kypsä.

Ihan kelpo sämpylöiden näköisiä, eikö?

Voitelin nuo pelkällä vedellä.

Neljätoista sämpylää syntyi (joista puolet laitoin pakkaseen). Kyllä noilla muutaman päivän pärjää... 😄

Se Ensimmäinen testikappale syödään aina lämpimänä ja pelkän voin kanssa. Ihan hyviä tuli. 😋


Tässä kohtaa piti suoriutua suihkuun. Ei muuten ole helppo rasti tyypille, joka on koko ajan yksin kotona. Että mitä väliä, jos on likaiset hiukset? Että vasta huomenna on mentävä ihmisten ilmoille. On sillä kuitenkin psyykelle vaikutus, kun saa käytyä! (Ei kuvaa!)

Sain vietyä ns. tavallisten roskien lisäksi pahveja ja metallia pois. Uutta minulle on, että loppuun poltettujen lämpökynttilöiden kipot menevät metallinkeräyslaatikkoon.

Sää oli/on kuin maaliskuussa. Vettä ja jäätä, joka sulaessaan lorisee viemäriin.

Puut ovat taas paljaina ja tuulee. Sataa räntää ja vettä vuorotellen. Onneksi tänään ei ole pakko mennä ulos!

Tein riisipuuroa ennen Rovaniemen reissua, mutta koska se jäi silloin syömättä, niin laitoin pakkaseen. Maistui se näin reissun jälkeenkin iltapalana.

Otin illalla (yöllä) jäätelörasiallisen bataatti-perunamuusia sulamaan.

Tuosta meinaan keksiä jotain kahdeksan nakin sekä paketillisen lihapullia kanssa, mutta kerron niistä sitten, kun ne on tehty...

Sebastianille nimipäiväonnittelut! 😉

Mitä teillä syödään tänään?

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Vanhat sukat ja uudet korut

Iloisempaa ilmettä tänään.

Facbook muistutti tänään sukista, jotka kudoin VIISI VUOTTA sitten.

Opettelin näissä tekemään valepalmikkoa, kerrosrivinousua sekä ristiin vahvistetun kantapään. Viimeisenä mainittua en ole tainnut tehdä toista kertaa. Miksiköhän?

Hassua on se, että nämä sukat ovat minulla edelleen käyttämättöminä. En ole halunnut luopua, mutta en ole raaskinut käyttääkään. Tosin nämä ovat sen verran leveää mallia, etteivät oikein sovi kenkien kanssa käytettäviksi. Jatkan säilyttämistä... 😆

Rovaniemellä sattui vähän nolo juttu, kun sain Naapurittarelta ja mieheltään joululahjan. Olen sellainen, että kasvoistani näkee aika helposti reaktion. Sain rannekorun, jossa oli pieniä erivärisiä kiviä ja itselleni tuli niistä mieleen sateenkaari, josta tuli mieleen tietty seksuaalinen suuntautuminen. Vähänkö nolotti, kun minulle kerrottiin mielessä olleen revontulet!?

Onneksi Naapuritar ilmoitti heti, että a.) ei tarvitse nolostella ja b.) pitää olla rehellinen sekä c.) että kuitti oli tallella ja vaihtomahdollisuus sovittu jo ostovaiheessa. Kiitos! Käytiin miehen kanssa liikkeessä lähtöpäivää edeltävänä päivänä ja myyjä yritti sanoa, ettei vaihtomahdollisuutta olisi. Aika helposti asia sitten kuitenkin järjestyi. 👍

Koomista on se, että päädyin rannekoruun, jonka Naapuritar olisi valinnut jo ostovaiheessa ja oli näyttänyt minulle kuvan ketjusta omassa ranteessaan. Koska liikkeessä oli alkanut alennusmyynti, niin ketjun jälkeen jäi vielä rahaa käytettäväksi. Katsoin ensin sormuksia, mutta niistä ei löytynyt mieluista. Vilkaisu korvakorukaappiin riitti, maksoin 1,90 euroa itse ja sain mieluisat korvikset ensi kesäksi. (En kaytä talvella roikkuvia, koska ne tuppaavat jäämään kaulahuiviin kiinni. Parittomia on jo tarpeeksi..)

Nyt olen koruihin erittäin tyytyväinen, KIITOS! 💕

"Heikkinä kääntää karhu kylkensä", kertoo Wikisanakirja. Tarkoittaako se sitä, että talvi kääntyy kohti kevättä? Toivottavasti. Ainakin Helsingissä on tänään muutama aste plussan puolella ja tihuuttaa vettä. Sitä putoilee katolta sekä ränneistä, kun ennestään märkä lumi sulaa. Äsken tupakalla käydessä sain pläjäyksen takin kauluksesta sisään, yäh.

Kappas, löytyi historioitsija Heikki Tarman perusteellisempi kirjoitus Heikin päivään liittyvistä uskomuksista. En ala kopioimaan niitä, vaan ne voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Heikin päivää sekä Pyhän Henrikin, Suomen suojeluspyhä muistopäivää!

tiistai 18. tammikuuta 2022

RuokaTesti 2022, osa 2.

Nälkä on hyvä tekosyy?

Piti aloittaa niistä -30% makkaroista.

Viillottaa ja paistaa ne.

Kuin olisin vuodenvaihdetta viettänyt?

Tämän paketin päällä luki Italiansalaatti, mutta alla muuta...

Nälkä lähti, ja noita salaatteja piisaa.

Pitäisi tehdä sämpylöitä...

Kauppalasku 0,00 euroa

*     *     *

Jotain masennusta taitaa olla taas ilmassa. Mikään ei huvita. Ei kutominen eikä syöminenkään. Kannatti katsoa tänään näillä fiiliksillä yli kolmen tunnin elokuva, Schindlerin lista? Noup.

Sehän oli viime viikon torstai, kun kävin lentokentältä tullessa kaupassa ja mitä olen syönyt sen jälkeen? Viiden päivän aikana? Makkaroista viimeinen meni roskiin kuivuttuaan, kaksi tai kolme nakkia olen syönyt kylmiltään. Reissumies-paketti on tyhjä ja tänään pakoitin itseni syömään sen mikroaterian. Taitaisi olla aiheellista kunnostautua huomenna? Tehdä kunnon ruokaa ja vaikkapa leipoa niitä sämpylöitä... Ottaa taas itseään niskasta kiinni!

On täysikuu.

maanantai 17. tammikuuta 2022

Kroko jatkaa...

Taas pitää käskyttää tuota Stanstaa...

Lupasin kertoa risteilystä (14.-15.01.2022), mutta eiku toi näpyttelijä laiskottelee. No, sain mä sen perjantaina liikkeelle. 


Liukasta oli. Mentiin ratikalla rautatieasemalle.

Oli jo pimeetä.

Makkaratalossa valoja riittää.

Siitä me hypättiin femmaan ja mentiin sillä Katajanokan terminaaliin. Meidän hytti oli eka kertaa keskikäytävällä.

Aina toi ottaa tuon kuvan hytin numerosta.

Me kun päästiin hyttiin, niin seinän takana huudettiin, et niillon bileet. Vähän pelotti.

Eipä siinä mitään - Stansta piti musta huolta! 💚

Sillon tullut tapa tehdä hytistä 'oman näköinen'. Tämän näköiseen sänkyyn en mäkään olisi suostunut:

Taas se otti lisätyynyn yläpunkasta ja teki sängystä kivan:

Löysi se siistimmän pyyhkeenkin, vaikka ei mennyt enää uudestaan suihkuun...

Meidän vessa oli siisti!

Tuolla olisi kyllä voinut suihkutella!

Ha haa, tällä kuvalla haastan OranssiPallon, joka ei päässyt mukaan! 😝

Sukat oli ihan turhaan mukana. Onneksi Stansta jätti langat ja puikot himaan!

Käytiin kaupassa ja siellä en saanut osallistua kuviin. 


Matkalla kyllä, vaikka kielsin naista pelaamasta. Totteli. 👌

Ai niin, onneksi Stanstalla ei ole enää miesoletettua, niin vältyin hajusteilta!

Hengas se kyllä hetken niiden seinänaapureiden kanssa ja kävi kuuntelemassa Elvistä laulavaa trubaduuria.

Hyvin se totteli, kun käskin mennä yksin kanssani hyttiimme nukkumaan! Aamu valkeni kauniina.

Käväistiin vielä kaupassa ennen paluuta.

Taas piti mennä ratikkapysäkille ja ratikkaan...
 
Yhdellä rautatieasemalle ja...

...toisella kotiin. Voidaanko sopia, että OranssiPallo lähtee seuraavalle reissulle? Mä en jaksa.

Nyt tuo nainen ei kuulemma mene ulos ennen perjantaita, jolloin sen on mentävä kolmannelle piikille.

Kiitos seurasta! T. Kroko 💚