Huomenna on JO marraskuu

Pyhäinpäivän aamua!

Sain eilen siivottua HYVIN Mamman luona. Vaihdoin lakanat, imuroin, pesin kirjahyllyn sekä lattiat ja vein kolme kertaa roskia. Nyt siellä on siistiä. Menin MUKA yöksi Tupon luo, mutta heräsin jo viideltä ja kävelin tänne Omaan Kotiin. Oli koti-ikävä.

Johanna on esitellyt kivasti blogissaan 'jenkkiläisten' tapaa koristella pihojaan Halloween-teemaan sopien ja lupasin esitellä ainoan kurpitsakoristeeni. En todellakaan muista mistä tuo on kotoisin.

Viime viikonloppuna, kun Tuppo oli täällä, niin otin esineen ja lämpökynttilän mukaan, kun menimme tupakalle.

Korkeutta tuolla esineellä on noin 12 cm. Koska en osannut valita kuvia, jotka laittaisin tänne, niin laitan monta. 😉

Kaksi seuraavaa on Tupon ottamia salaman kera.

Tämä Pyhäinpäivä sai erityisen merkityksen, kun minulle soitettiin eilen ja kerrottiin, että veljenpoikani etu- ja sukunimikaima oli nukkunut eilen pois. R.I.P. 😢

Aion lähteä hetken päästä 'kaupoille'. Kävelymatkaa on sopivasti ostarille, josta löytyy sekä Lidl että Tokmanni. Tarkoituksena on ostaa vihdoinkin täytettä kuiva-ainekaappiin. Ja hehkulamppuja. Ja pyykinpesuainetta. Ja ja ja. Mahtaa reppu painaa palatessa!?

Keksin juuri, että ostan pienen LED-kynttilän ja laitan tuon rappukäytävän alimmalle ikkunalaudalle illaksi samassa rapussa asuvien lasten iloksi. Lisään kuvan siitä myöhemmin.

Lokakuun viimeistä päivää!

Tapaamisia, töitä ja tomaattia

Tänään 30.10. on MerkkiPäivä.

Kirjoitettu ma 12.10. 

Pieni, mutta ajatuksia herättävä kohtaaminen. 

Kävelin kohti Omaa Kotia ja havaitsin matkalla rappusyvennyksessä rollaattorin kanssa seisovan naisen. Pieni ja tutun näköinen nainen oli tupakalla kädet täristen. Olin jo menossa ohi, mutta palasin sittenkin ja kysyin: "anteeksi, mutta saanko kysyä mikä teidän nimenne on?". Nainen vastasi - olin oikeassa.

Tapasin naisen ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2001 Katajanokan vankilassa. Hänet sijoitettiin samaan kahden hengen selliin kanssani. Hän taisi olla aika huppelissa tullessaan ja hetken nukuttuaan kysyi minulta kohteliaasti: "voitteko kertoa missä laivassa olen?". Kerroin oikean sijainnin, että 'meren lähellä, mutta emme merellä vaan vankilassa'. Hän kiitti hekoitellen ja kähisevällä äänellään tiedosta. Että "ai-jaa, kiitos!".

Tapasimme vuosien aikaan Hämeenlinnan vankilassa monet kerrat. Aina hän sinne taas saapuessaan pyysi 'pientä apua'. Että jos voisin ostaa hänelle kanttiinista sätkävehkeet, paketin murukahvia ja muutaman postimerkin. Koskaan en jättänyt auttamatta, eikä hän maksamatta takaisin.

Yritin nytkin esitellä itseni ja muistutin, että olemme tavanneet mm. siellä kanttiinissa, mutta naisen katseessa ei herännyt muistamisen valoa. Harmi, mutta ymmärränhän minä, että kuluneet melkein kaksikymmentä vuotta ovat "kohdelleet meitä" eri tavoin. Omia valintojahan ne pitkälti ovat olleet, mutta silti.

Oi ja voi, mieleen muistuu jopa hänen syntymäpäivänsä, mutta ei vuotta. Kerran hän meinaan ilmestyi taas uudelle reissulle ja kanttiiniin, ja kuinka hän hämmästyikään, kun heti osasin onnitella juuri sinä päivänä olevan syntymäpäivänsä johdosta. Kaikkea sitä muistaakin!?

Kirjoitettu ke 14.10.

Tapasin saman naisen eilen töistä palatessa. Oli tarkennettava tapaamisiamme ja nyt hän muisti minut. Oli saanut jostain pummattua euron ja viisikymmentä senttiä, joilla pyysi minua hakemaan hänelle oluen. Koska olin muutenkin menossa kauppaan, niin pyysin naista odottamaan ja siirtymään pois kaupan edestä. Kaupan, jonne hänellä on porttikielto. Ostin ja vein kaksi tölkkiä olutta. En ottanut niistä rahaa. Oikein tai väärin, mutta kiitokset sain.

Kirjoitettu tänään pe 30.10.

Olen törmännyt tuohon naiseen lukuisia kertoja töistä palatessa. Vältän katsekontaktia, sillä en halua käydä ostamassa hänelle olutta kaupasta enkä tarjota tupakkaa. Pahoittelen.

30.10.2006 - 30.10.2020 Neljätoista vuotta ilman huumeita. 👌👍😊

Ja sitten työjuttuihin. Viimeisenä yhteisenä työpäivänä ryhdyimme työkaveri T:n kanssa pakkaamaan 'osioita' pahvisiin kirjekuoriin: tarra-arkki paperin väliin ja hiirimatto mukaan.

Nuo hiirimatot olivat liimautuneet toisiinsa kiinni tiukasti. Takana näkyvässä valkoisessa rullassa on lähes näkymättömiä, kirkkaita pyöreitä tarroja, joilla sinetöitiin kuoret.

Sain työajan puitteissa kaksi laatikkoa täyteen eli reilut kaksisataa kuorta valmiiksi.

Viimeisen yhteisen työpäivän kunniaksi menimme T:n kanssa oluelle ja Tuppo liittyi seuraamme. Tiesin, että miehet tulisivat hyvin toimeen keskenään ja niinhän se meni. Oli oikein mukavaa! Laitoin hetki sitten T:lle viestin: "tsemppiä viimeiseen työpäivään!". Kiitti ja kirjoitti, että on vähän hakea olo. Ymmärrän sen.

Kiitos sukkakehuista! Piti oikein muistella milloin olen nuo räsymattosukat kutonut. Helmikuinen postaus löytyy täältä. Sieltä löytyy parempia kuvia. Mutta noista tuli mieleen ne uudet langat, että jos kutoisin osasta niitä tuolla samalla tavalla raidoitellen. Ehkä.

Ja sitten tomaattiasiaa. Tulin eilen illalla tänne Tupon luo ja katselin äsken alhaalta kellastunutta tomaattipuskaa. On se ihme tapaus, sillä kolmen tomaatin lisäksi siinä on kaksi pientä tomaatinalkua!? Ja yksi nuppu.

Ja yksi kukka. Taidan jatkaa kastelua ihan uteliaisuuden vuoksi.

Äidiltä oli tullut kirje ja sen mukana oli kiva sukkaohje. Täytynee testata. Olen tänään menossa pitkästä aikaa siivoamaan Mamman luo. Sen jälkeen on aikomus palata Omaan Kotiin, ottaa rennosti ja kudoskella viikonloppu. 

Sitä samaa teille; RENTOA viikonloppua!

Epäonnea kirppiksellä

PÖÖ. (kun en muuta keksinyt..)

Varhaisissa aamuissa on oma viehätyksensä. Kuuden aikaan on vielä pimeää eikä alkaneen päivän säätä pysty ennustamaan. Seitsemän aikaan alkaa olla jo valoisaa. Tänään taivaanrannassa näkyy nousevan auringon kajo. Edessä on viikon ja lokakuun viimeinen työpäivä. Ja viimeinen yhteinen työkaveri T:n kanssa... 

Nopea nousu ja lasku mielialassa. 😊😢

Laitoin eilen ne varrettomat kumikengät työmatkoille. Farkkujen lahkeet olivat sen verran kapeat, että villasukat vilkkuivat alta. Niinpä kiskoin sukkien varret pois housujen sisältä ja käänsin pitkät varret kuin säärystimiksi. Noin oli hyvä.

Kiinnitin huomioni kulumiin päkiöiden kohdalla ja ainoa, mikä niistä tuli mieleen, oli jalustimet. Joku lienee käyttänyt noita ratsastaessaan? Töissä vaihdoin tilalle ne sandaalit eikä villasukat hävenneet yhtään olla esillä. 😉

Olen miettinyt yhtä hommaa toissa illasta saakka ja koska olen Stansta, niin onhan minun jaettava mieltäni ilkeästi ÄRSYTTÄVÄ juttu. Nappasin toissapäivänä ohikulkiessani kirppikseltä muutaman vajaan kerän sukkalankaa. Tällä kertaa EN laittanut niitä pakkaseen (siellä on edelliset tukkeena) ennen, kun otin ne puikoille. VIRHE!

Ehdin kutoa joulunkirjavaa 'pulloneuletta' kaulan kavennukseen saakka, kun huomasin langasta pudonneen kuolleen kuoriaisen 'kopan'!!? Ravistin kerää ja niitä putosi lisää!? Mitään eloa en havainnut, mutta juoksutin kerät sekä tekeleen puikkoineen kiiruusti pakkaseen. Puolitoista vuorokautta olen miettinyt, että MITÄ MINÄ NIILLE TEEN???

Takaraivossa jäytää ajatus siitä, että oli niissä elämää tai ei, niin puikot talteen ja langat suoraan roskapussiin ja pussi ulos roskikseen. Kävi kyllä mielessä sekin, että jos kerisin ne kerät uusiksi suihkun lattialla, mutta ei, roskiin vaan. En minä siitä ötökkäajatuksesta kuitenkaan pääsisi eroon. Harmittaa. 😞

Mutta mitäpä tuosta - tekevälle sattuu. "Puhtaita" lankoja riittää ja uuden 'pulloneuleen' saa kutomalla. *Käyn tässä kohtaa hoitamassa asian pois mieltä vaivaamasta* Hoidettu! Tietysti otin puikot talteen, mutta muut vein roskiin.

Kävin eilen töistä tullessa ilmoittamassa asiasta siellä kirppiksellä. Koin, että velvollisuuteni oli tehdä niin. Kerroin, että kyseiset langat eivät olleet korista, jossa niitä tavallisesti pidetään, vaan teemapöydästä, johon niitä oli nyt tuotu lisää. Myyjä kauhisteli, kiitti ja lupasi käydä muut langat läpi. Olen osani tehnyt ja lakkaan murehtimasta asiaa enempää. Piste.

Onnistuin mielestäni nappaamaan hienon kuvan töistä palatessa. "Ylin kerros on kokenut hetkellisen valaistumisen?". 😇

Pomo kertoi eilen, että työkaveri T:lle ja minulle tulee tänään uusi homma. Joku sellainen, että kirjekuoriin pakataan kolme eri asiaa, suljetaan ja laitetaan postimerkit. Hmm, mukavaa vaihtelua saada joku uusi 'jobi' niiden korttikoteloiden sijaan. Tulipa muuten mieleen, että T:lle ja minulle on annettu aina sama homma yhtä kertaa lukuunottamatta. Mites ensi viikolla?

Ps. Kuinka kauan kestää, että pistokkaisiin syntyy juuret? Nimim. 'malttamaton' 😃

Lokakuun kolmanneksi viimeistä päivää!

Kämmekkäät ja kumikengät

Kovatuulista aamua.

Luonto lienee päättänyt pudottaa loput lehdet puista lokakuun puolella. Tuulesta päätellen. Talviaikaan siirtyminen aikaisti tunnilla heräämistäni ja sehän sopii.

Eipä tullut itselleni mieleen, mutta eräs työkaveri kysyi olenko ajatellut ns. läksiäislahjaa työkaveri T:lle. En ollut. Sain kuitenkin heti idean. Mies on ajanut koko jakson ajan työpaikalle melkein tunnin matkan suuntaansa polkupyörällä ja esitteli kerran ranteenlämmittimiään. Ovat aika vanhat ja nuhjaantuneet, joten siinä. Mies tarvitsi uudet.

Olen tehnyt nämä kämmekkäät aikaa sitten Tupolle eikä hän ole käyttänyt näitä koskaan. Otin ne mukaan Omaan Kotiin ja liottelin hetken miedossa huuhteluainevedessä. 

Vartta näissä on aika pitkästi, mutta ainahan ne voi taittaa kaksin kerroin. Vein nuo työpaikalle jo maanantaina, mutta koska T. ei ole silloin vuorossa, niin hän sai nuo eilen. Tykkäsi kovasti.

Minä kävelin sinne ensimmäistä kertaa kumisaappaat jaloissa. Näytin siltä, kuin olisin ollut matkalla hevostallille ilman ratsastuskypärää. Hassu huomio, että aluksi kiertelin vesilammikot ihan totutun tavan mukaan. Sitten mainitsin itselleni, että "hei haloo, sinulla on kumpparit". Repussa vein sandaalit työkengiksi ja totesin, että tuon olisi voinut tehdä jo aikaa sitten.

Aloitin aamun jatkamalla edellisen päivän puuhaa eli teippasin korttipakkakotelon saumoihin kaksipuolista teippiä.

Keksin itse, että jos teippaa joka toisen pahvin vastakkaiseen suuntaan, niin viistottu reuna mukailee seuraavaa. Näppärää, eikö? 😄

Noita valmistui varsin nopeasti ja ruokatauon jälkeen pomo kehoitti aloittamaan koteloiden kasaamisen seuraavaa vaihetta varten. Mikäpäs siinä. Neljä taitetta, teipin suojamuovi pois, kohdistus sekä kiinnitys ja rasian toisen pään sulkeminen. Valmis seuraavaa vaihetta varten.

Taitaa olla (heijastimien lisäksi) harvinainen tuote, että ne kortitkin laitetaan 'meillä' eli pakkaus tehdään valmiiksi saakka. Ihan "minun hommaa" nämä laatikot.

Sain noita hyllyn takana näkyvän postilaatikollisen täyteen tunnissa. Veikkaisin, että laatikossa saattoi olla jotain kuusikymmentä kappaletta. Edelleen: kilpailen vain itse itseäni vastaan ja aion olla tänään nopeampi, heh.

Muistin illalla yhtäkkiä, että minullahan on varrettomat kumijalkineet.

Eivät nuo oikeasti ole noin nuhruiset ja kuluneet kuin kuvassa. En muista yhtään mistä kengät ovat peräisin. Muistaakseni olen käyttänyt noita joskus yhden kerran. Sisäpuolet ovat kuluneet, mutta tuntuvat todella hyviltä jaloissa. Pohjat ovat todella tukevat.

Kenkiin mahtuu napakat villasukat. Ajattelin ottaa popot tänään käyttöön ja säästää varrellisia kumisaappaita siihen aikaan, kun sohjo ylettää nilkkoihin saakka. Sitä sohjoa ja loskaa en kyllä kaipaa yhtään!

Soitin illalla äidille. Nainen oli suruissaan, kun sinne tullut lumi oli sulanut pois. Muuten siellä oli kaikki hyvin ja hän kertoi syöneensä kahtena päivänä tekemääni uunilohta tuorejuustolla. Naureskelin, että "meinaatko saada syötyä kaikki pakkaseen tekemäni ruoat ennen joulua?". 😊

Stansta kiittää aamukahviseurastanne ja toivottaa kaikille:

Mukavaa päivää!

Kanaa, Kinkkua ja Kumisaappaat

Huoh-menta.

Alkaa olla jo koomista, että kun kerroin käyttäneeni kanapihvejä, niin nyt niitä näyttää riittävän. Tuppo toi viikonloppuna paketillisen ja samalla huomasin, että pakkasessakin on samanlainen paketti. 

Ja laitoin ne taas vuokaan, päälle sinihomejuustoa, keitettyä riisiä sekä kermaa ja vähän mausteita.

Hyvää tuli. Taas. 😋

Kaupassa tuli vastaan -30%-lapulla varustettu pussi savusuikaleita, joita en ollut ennen kokeillut.

Jäljellä oleva punasipuli oli niin iso, että käytin siitä vain siipaleen.

Koska Sambal Oelek on lopussa, niin otin chilihillokkeen käyttöön.

Kuullotin sipulit hillokkeen kera.

Lisäsin kinkkusuikaleet ja paistoin jonkin aikaa.

Lisäsin purkillisen ruokakermaa.

Ja niin kauan, kun kaapissa on sinihomejuustoa...

...sitä tungetaan joka kastikkeeseen.

Päälle rouhittua mustapippuria.

Koska pannulla oli possua, niin laitoin päälle kunnon pruuttauksen sinappia. Myös siksi, että Tuppo, joka ei niin välitä sinapista, lähti omaan kotiinsa. Oli mukavaa, että mies viihtyi täällä, mutta on ihanaa olla yksinkin.

Seuraksi keitin spagettia, ja että olikin hyvää! Täydellä vatsalla uni tuli ennen kun ehdin edes kunnolla vilkaista lankoja. No, nehän ei katoa mihinkään, jos yhtenä iltana ei tee niistä mitään. 😏

Meinasin ensin, että otan eilistä ruokaa evääksi töihin, mutta käännyn sittenkin leipien ja banaanin puolelle. Liian raskas ruoka keskellä päivää voi aiheuttaa turhaa uneliaisuutta. Onpahan valmis lämmin ateria valmiina, kun palaa töistä.

Vähän tympii edessä oleva työpäivä. Meneillään olevat hommat on aika tylsiä, mutta tiedän, että niitä liuskoja on tulossa viisituhatta!? Ulkona on vielä pimeää ja märkää. Taitaa olla ensimmäinen aamu, kun laitan kumisaappaat (joita en ole vielä koskaan käyttänyt!) jalkaan ja sandaalit reppuun mukaan. Se, että olin varpaat märkinä viime viikolla monta tuntia, ei ollut mukavaa. Pesin kyseiset tennarit sunnuntaina koneessa ja jännitin eilen aamulla niiden kuivumista. Kuivat onneksi olivat. Ja puhtaat. 😀

Nyt alkoi sataa tihuuttaa. Tahtoisin jäädä kotiin, nauttia yksinolosta ja alkaa kutomaan jotain. Toki ymmärrän, että tällaisiakin aamuja on, kun Oma Koti tuntuisi mukavammalta kuin työpaikka. Kuuluu asiaan. Onneksi nousin tavallista aikaisemmin, niin olen saanut heräillä rauhassa!

Syksyistä Hellän päivää!

PataLappu ja PulloPaita

Ja TAAS on maanantai.

Sain viettää koko viikonlopun Tupon seurassa Omassa Kotona. Virkkasin 'vaihteeksi' yhden jämälankapatalapun valmiiksi. Siitä tuli värikkäämpi.

Halusin käyttää raitasukista jääneitä nöttösiä pois, mutta tähän kului kolmesta vain yksi.

Tuotiin Tupon luota kuoharipullo tällaisia "paitoja" varten, mutta oli jotenkin helpompi näin aamutuimaan ottaa sama pullo puettavaksi kuin aiemminkin.

EDIT. Kokeilin kuoharille, mutta ns. kaulus näyttää turhan löysältä?

Pitäisi kai tehdä jouluisempia. Taidan kuitenkin tehdä seuraavaksi yhdet sukat joistakin uusista raitalangoista. Ensin pitää vaan käydä töissä, vaikka mieluummin kömpisin takaisin tuon tuhisevan miehen kainaloon...

Alkanutta lokakuun viimeistä viikkoa!

Aina vaan lisää lankoja...

Etteivät ne loppuisi minun elämäni aikana?

Oletteko kuulleet epidemiakorvauksesta? Minäkin kuulin siitä ns. puskaradion kautta ja kävin tietysti googlettamassa sen. Otin kuvakaappaukset:

ELI, jos sait veronpalautuksia työttömyyspäivärahoista maksetuista veroista (-20%), niin et saanut toimeentulotukea elokuussa, mikä on edellytys ko. korvaukselle. Minusta tuo juttu 'haisee'. Mitä minä en nyt ymmärrä???

ONNEKSI, vaikka tuli joku siirtymäsumma syyskuullekin, niin sain sen 4,66 euroa eli myönteisen päätöksen sille kuulle! Ja siksi sain viikko sitten perjantaina tililleni 75 euroa, jee. 

Mitä teki Stansta - naputteli itsensä Adlibriksen lankasivulle. "Ettei ihan tarpeettomuuksiin tuo summa tuhlaantuisi", jii & haa. 

Tuo linkki EI OLE mikään maksettu mainos, vaan vinkki lanka-addiktiosta 'kärsiville'. Ihan omasta mielestäni sieltä löytyy nyt mm. e-dul-li-si-a sukkalankoja. Hain paketin eilen R-kioskilta.

Maltoin avaamisen kanssa tähän päivään, koska olin eilen siellä Mammalla herkuttelemassa.

Kakun sijaan syötiin jäätelöä. Tuppokin tuli paikalle onnittelemaan.

Mutta juu, avasin paketin...

EI yhtään yksiväristä lankaa. Tässä kohtaa Vanha rouva kertoo terveiset herralleen! 💕 KIITOS juttelutuokiosta! 💓💓

Nyt noita ON.

 Lankoja. Ja noita riittää. 😙

Tuosta tullee vissiin joku pipo?

Seuraavasta rahasta ostan yhden tai kaksi uutta uunivuokaa sekä muovisen vispilän... 😑

YK:n päivää!