Väsy

Back to basic?

Maanantaita. Huomaan siirteleväni kuvia sinne ja tänne - ajatukset eivät pysy kasassa. Ei se varmaan mikään ihme ole "kaiken jälkeen"?! 

Palaan palaamiseen, kunhan voimatkin palaa. 😞

Kuulin juuri, että äiti on siirretty tänään keskussairaalasta terveysaseman vuodeosastolle, mutta kuulemma 'paremmalle puolelle, jossa on isompi sänky'. Että on jo niin ikävä! 😢

Aloin eilen nukkumaan ajoissa Omaan Kotiin päästyäni, mutta herääminen oli silti haastavaa. Taidan olla henkisesti väsyneempi kuin kuvittelen. Suoriuduin kuitenkin töihin ja pääsin pitkään odottamieni heijastimien pariin, YES.

Laitoin 'ne muutamat tunnit' pahveja (vyötteet) sähkönitojalla valmiiksi pussitettuihin heijastimiin.

Tällä kertaa minua ei kiinnostanut pätkääkään, kuinka paljon niitä tein. Ainakin enemmän kuin takanani istuva nainen, joka taisi ottaa päikkärit samaan aikaan... (Välinpitämättömyys ON pelottavaa!)

Siis tein kolme täyttä tuollaista laatikkoa.

Pää ja mieli ovat vielä Rovaniemellä. Tupon (reissuni aikana) luotaan tuomat kassit ovat keskellä olohuoneen lattiaa ja nekin ahdistavat. Ahdistaa edes olla täällä, kun pitäisi olla Rovaniemellä. (Sorry Tuppo - ei sinun syy!)

Mielessä tuhat ja kuusi hommaa mitä pitäisi tehdä, ja vaikea antaa itselleen lupa olla tekemättä mitään enää tänään. Ei voi tehdä, jos ei vaan jaksa? Kroppaa särkee. Ja mieltä.

Jotta mieli tästä "kohentuisi", niin mitäs sanotte tästä? Löytyi äidin jääkaapista...

Että kahteen kertaan lapsena Karjalasta evakkoon joutunut ei osaa heittää mitään hukkaan...

Minä heitin. Anteeksi äiti.

Pakko pysytellä hereillä, koska Naapuritar soittaa vielä ja kertoo päivän faktat. Mitähän minä sillä aikaa "rupattelisin"? Kultainen Venla tulee kolmatta kertaa eikä se kiinnosta. Hmm...

No juu, varastettiin kimpassa Naapurittaren kanssa keskussairaalan aulasta pistokkaat. MITEN kaikki muut tietää sen, että ne pitää varastaa??? Äitikin. En voi olla ajattelematta, että nämä ovat "viimeiseltä LKS-reissulta". Taas alkaa itkettää... 😢

Kai minä nyt alan jupisemaan reissun viimeisestä päivästä ja illasta, koska on odotettava sitä puhelua. Kellokin on vasta puoli yhdeksän, mutta kun minua vä-syt-tää.

Naapuritar pudotti äidin kaapista luumumarmeladi-purkin ja ettei se menisi hukkaan...

Äidin pakastimesta löytyi pakastetaikinaa (no, kun en muista lehti-, voi- vai mitä?), niin tein tuollaisia rullia. Pistin ne jääkaappiin siksi aikaa, kun uuni lämpeni.

Vein osan noista mukanamme sairaalaan, jossa söimme noita viimeisen tapaamisen kahvihetkellä. (Ja taas alkaa itkettää..) Naapuritar sai osan ja loput laitoin äidin luona pakkaseen.

Vieläkin odottelen puhelua... Kävin pyynnöstä KAIKKI valokuvat läpi. Siis ne 'vanhanaikaiset' paperikuvat. Huh huh.. Isävainaa oli kova kuvaamaan.

Sain ottaa kaikki, jotka halusin. Otin. Kaikki kuvat, joissa on Poikani, jolla oli ilo ja kunnia saada viettää syys-, joulu- ja hiihtolomat vanhempieni luona. Ja vähän muulloinkin! 💗

Ja samalla järjestelin muut. Voi nostalgiaa.

Sataa vettä. 

Löysin kotoa C-kasetin, jonka olen joskus kopioinut alkuperäisestä, jossa laulan 6-vuotiaana joululauluja. Voi sitä päivää, jolloin tohdin kuunnella tuon. Kanteen olen piirtänyt meidän perheen.

Tuo pitäisi varmaan muuttaa digitaaliseen muotoon? Niinkö se sanotaan, jos C-kasetin muokkaa CD:ksi? Niin varmaan minutkin, sillä nyt en jaksa jaaritella pidempään. Soitella voi huomennakin... Kello ei ole edes puoli kymmentä, mutta minun on kömmittävä peiton alle. Outoa. Aamulla alkaa KESÄkuu. 👀

Hyvää alkavaa kesää!?

Minun tulee Sinua ikävä!

On viimeinen yö täällä.

Vaikea mennä nukkumaan. Nämä melkoisen raskaat päivät menivät yllättävän nopeaa.

Käytiin tänäänkin sairaalassa kahteen kertaan. Äidillä on hassu, mutta rehellinen tapa sanoa "alkakaas mennä siitä", kun hänellä jo väsyttää eikä hän halua pitkittää eron hetkeä. Tahtoisin lähteä - tahtoisin jäädä. Tahtoisin, että Sinä jäät. 💗

Kuvat ⓒ Naapuritar. 💘 (Kiitos!)

Minun tekemät sukat! 😍 

"Tiedän, että olet siinä. Kiva, kun tulit. Lähde jo, jotta voit palata" ja niin edelleen. Osa ääneen ja loput katseilla sekä kosketuksilla. Pidetään hetki toisiamme kädestä! 

Minun tulee Sinua IKÄVÄ! 😢

Minä TIEDÄN, että olet siinä ja sydämessä ja mielessä - olet siinä, vaikka et aina vieressä, se riittää! 💕

Ajatellaan toisiamme! Halataan silleen, että tuntuu!!!

Voi kyynel! 😢

Palaan HETI, jos Sinä pyydät! Palaan HETI, jos minua tarvitaan! Palaan HETI, jos Sinä tarvitset/kaipaat minua! LUPAAN sen!!!

Rakkaudella Stansta. 💙

SaunaPerjantai

Mennäänpä vähän nurinkurisesti. 😏

Suunnitteilla on pitkän pitkä kokkauspostaus, mutta aloitan lyhemmästä (HAH) eli kerron ensin tästä päivästä. Ja juuri tällä hetkellä tajusin, että voin halutessani käyttää läppäriä koko edessä olevan junamatkan, jos siltä tuntuu. Vau, yhteys on puhelimeni kautta. Mutta tähän päivään.

Valvoin viime yönä keittiössä kahteen saakka ja siksi en herännyt tavalliseen aikaan, vaan siihen, kun äiti soitti. "Herätinkö?", "no et..", "taisin herättää, anteeksi!". Joko äiti selitti asiansa hieman epäselvästi tai olin itse unenpöpperössä, mutta onneksi oli jo juomassa kahvia, kun ovikello soi. Äidin ystävätär siellä. Hän, jonka kodin kävin siivoamassa reilu vuosi sitten. 

Hetken päästä soi taas ovikello ja nyt oven takana oli äidin toinen ystävätär viereisestä rapusta. Nämä kaksi naista tunsivat toisensa. Jälkimmäinen tuli noutamaan kirjaa, jonka heistä molemmat tiesivät, mutta kukaan meistä ei löytänyt. Voi äiti! Molemmat saivat äidin lupaamat/tekemäni soosipurkit. (AINA ajattelemassa muita, äiti!) Itse sitten 'keksin löytää' hukassa olevan kirjan olohuoneen sohvapöydän välistä ja kävin toimittamassa sen naapurirappuun. Ensimmäisen ystävättären kanssa ajoimme sairaalaan. Palasin sieltä Naapurittaren kyydissä.

Sairaalasta palatessa näin reissun ainoat porot.

Rovaniemellä sijaitseva Jätkänkynttilä silta on yksi kauneimpia näkemiäni. Ehkä kaunein! Sen olen tälläKIN reissulla ylittänyt jo monta kertaa. Parempia kuvia löytyy täältä.

Täällä ei ole satanut kertaakaan! 👍

Ai niin, matkalla toista kertaa sairaalaan käytiin tekemässä mutka Hankkijalle. Olen nyt testannut muutaman kerran äidin hevoslinimenttia ja voin kertoa, että se TOIMII! (Ei maksettu mainos!) Voittaa mennen tullen apteekeissa myytävät versiot, jotka ratsastavat nimellä ja maksavat tuhottoman paljon. Litra tätä "Rovaniemen tuliaista" maksoi alle 20€. (Vain tämä kyseinen sopii myös ihmisten iholle!) Kannattaa jaksaa kantaa Helsinkiin ja iskias kiittää! 👌

Palataan vielä hetkeksi sairaalaan, koska haluan antaa "äidin osastosta" hyvää palautetta. Ruokailutilassa/yhteistilassa homma toimii, kuten kerroin jo aiemmin. Vaikka kuvaaminen on kai sairaalassa kielletty, niin koska näissä ei näy ihmisiä, niin...

Nyt illallakin keitimme itse kahvit, jotta pääsimme herkuttelemaan sen kanssa HYVÄT jäätelöt (mustikka-valkosuklaa tuutit). 

EDIT: 

Kuinka äiti tykkäsikään! 💘

Voi että, alkaa olla jo haikea olo. Ostin paluulipun sunnuntaiaamulle... 😢

Mutta faktaahan on se, että ei minusta varsinaisesti ole enää täällä apua. Enemmän kai haittaa, kun "pitää" kyyditä jne. Eipä vaivuta vielä synkkyyteen. Siirrytään positiivisempaan? Minulla oli ilo ja kunnia päästä käyttämään äidin saunavuoro!!!

Olin PÄÄTTÄNYT ottaa siitä kaiken ilon irti!

Tuttu paikka ikävuosien 11-20 ajalta. Itse olen rakentamisen aikana saanut lyödä yhden naulan löylyhuoneen jalkatukilautaan ja käsittääkseni se rakennelma on edelleen sama, joka rakennettiin v.1978. Nostalgiaa. (Juuri kyseinen kohta näkyy kuvan oikeassa reunassa)

Jäin tuijottamaan pesuhuoneessa olevaa penkkiä ja näin 'muistosilmin', kuinka isävainaa ja äiti istuivat siinä rinnakkain pesemässä itseään. Pesuvateja käyttäen ja vettä säästäen. Isällä oli sellainen pyöreä muovinen pesuharja, jolla hän pesi lyhyet hiuksena sekä päänsä. Löytäisinköhän sellaisesta kuvan? Hetkinen... Hiussuka? Tällainen. Olen melkoisen varma, että tuo penkki on se sama alkuperäinen eli yli neljäkymmentä vuotta palvellut.

'Lainasin' äidin shampoota sekä hoitoainetta, kiitos! Olin valinnut huomaamattani kuorivan suihkugeelin ja mikä sen mukavampi yllätys!

Että minä nautin! Olen varmaan ennenkin maininnut, että mielestäni on aika yllättävää, että 70-luvulla rakennettiin jokaiseen kolmeen rappuun omat saunat. Hissillä alas ja siitä sisään. Ei kellarin eikä ulkokautta. Viihdyin saunassa neljä minuuttia vaille tunnin, vaikka olisin voinut olla pidempäänkin, sillä äidin vuoro on kahdesta jälkimmäinen ja minulle kerrottiin, että sauna on vielä pitkään päällä. Tämä riitti - saunasta tuli puhdas, rento, tyytyväinen ja onnellinen Stansta! 😍

Hissillä ylös neljänteen kerrokseen, toinen olut kouraan ja parvekkeelle vilvoittelemaan.

Oli (ON) niin hyvä ja rentoutunut olo, että soitin äidille. "Terveisiä saunasta ja kiitos!". Joku voisi käsittää väärin ja ottaa kettuiluna, mutta ei äiti. Itsepähän on minut opettanut kiittämään! 💕

Ja tästäkö piti tulla lyhyt nopea postaus? Haittaakstää? 😅

Ai himpskatti, muistin juuri, että korvaamattomalla Naapurittarella on huomenna syntymäpäivä!? Raks raks - jotain kivaa on keksittävä, sillä samalla on minun viimeinen kokonainen päivä täällä tällä kertaa. Jotain pompsahti jo mieleen, mutta katsellaan. 👀

Se kokkailupostaus saattaa jäädä myöhemmäksi...

Hyvää yötä ja alkanutta viikonloppua!

Äiti 89 vuotta!

Tilanteesta huolimatta: Hyvää Syntymäpäivää! 💖

Viime yön unet jäivät aika lyhyiksi, mutta taisin nukkua ne muutamat tunnit yhtä soittoa. On kyllä outoa herätä täällä yksin ja hiippailla keittämään kahvia. Puuttuu äidin tossujen klopse. (Ja tässä kohtaa kaatui superhidas kone & yhteys, ja kello on jo muutaman minuutin yli puolen yön. Jatkan silti.)

On outoa, että hyvin usein tänne tullessa kadotan ruokahalun kokonaan. En ymmärrä miksi?! Nytkään en ole syönyt täällä juuri mitään. On minulla varaa pudottaa keväällä kerryttämääni kilot! 😖

Lähdettiin Naapurittaren kanssa liikkeelle kymmenen jälkeen ja ajoimme suoraan sairaalaan tavoitteena ehtiä lääkärinkierrolle. Onnistui! Pääsimme koko poppoo, äiti, lääkäri, kaksi hoitajaa, Naapuritar ja minä, erillishuoneeseen juttelemaan. Oikein hyvä niin! Voinen kertoa, että äidillä on solisluun lisäksi murtunut KAIKKI oikean puolen kylkiluut!!!! Eikä niistä oltu mainittu kolmeen ja puoleen viikkoon mitään? 😱

Olimme aikamme äidin seurassa ja "tarkkailimme", että äiti söi läsnäollessamme koko kanakeiton sekä salaatin. Hyvä äiti! Jätimme reippaasti syöneen ottamaan ruokalepoa ja lähdimme kauppaan. Ennen kauppaa kävimme vieressä olevalla, aika autiolla kauppatorilla, jonka Rovaniemen Markkinat minäkin muistan lapsuudesta...

Oli kori- ja rottinkimyyjiä, rukkasia, leipomotuotteita, karkkeja, narunvetoa, 'helppo-heikkejä', tapahtumia moneen lähtöön. Jotenkin muistan, että sain aina jotain tavallisuudesta poikkeavaa sieltä. Teiniaikana kiinnosti kai eniten peliteltta - tai siis siis siellä vanhemmilleen työskentelevät kolme (hyvännäköistä) veljestä. Apua. 🙈

Nyt torilla on vasta tuotu, ravintolana toimiva, vanha junanvaunu ja sen edustalle rakennettu terassi. Tykkään! 👍

Muuten torilla oli vain kaksi kirppismyyjää ja kaupan seinustalla marjojen myyjä, joka olisi tarjonnut kotimaisia mansikoita seitsemällä eurolla puoli litraa. Pensasmustikoita 15 euroa rasia!? Emme ostaneet. Sen sijaan kävimme kaupassa ostamassa mm. äidille soseita, joita hän tykkää laittaa sairaalassa aamupuuron sekaan.

Samalla ostimme nektareita sekä smoothieta sairaalan tylsän sekamehun vaihtoehdoiksi sekä kylmiä kahveja. Nämä äiti saa vasta, kun hänet siirretään seuraavaan paikkaan (Osa soseista vietiin toki tänään!)

Ostin rakkaalle syntymäpäiväkortin, ristikkolehden sekä pähkinä-rusina-sekoituspussin.

Tulimme Naapurittaren kanssa koteihimme hetkeksi lepäämään ja syömään. Puoli viideltä lähdimme taas liikkeelle. Otettiin mukaan kertakäyttölautaset ja OIKEAT pikkulusikat. Äidin osastolla saa keittää vapaasti kahvia ja teevettä. Jääkaapista löytyy maidon lisäksi jugurtteja. Syntymäpäivää juhlistettiin viemälläni porkkanakakulla, nam. 😋

Meillä oli oikein mukavaa, mutta kylläpä äiti väsyi! Oletin, että hän olisi soittanut vielä illemmalla, mutta ei.

Sairaalalta lähdettyämme ihana-tärkeä-mahtava-korvaamaton Naapuritar vei minut melkein kahden tunnin kiertoajelulle! 💕

Ajoimme mm. Valion rantaan...

...jossain keväinen Lapin aurinko pani parastaan.

Kännykän, internetin sekä iltauutisten välityksellä sain tietää, että toisessa päässä Suomea oli tänään satanut ja vallinnut myskytuuli. Pahoittelen.. 😇😆

Tämän sillan yli ajoimme jo aiemmin, mutta palasimme takaisin, koska halusin kuvan Sartsaa varten, ole hyvä! Hän kertoi taannoin sillasta, josta itselleni tuli mieleen tämä. Suonette anteeksi, etten jaksa nyt etsiä sitä postausta hänen blogistaan!?

Poikkesimme mutkan Ounasvaaran hiihtokeskuksen luona. Monille TV:stä tuttu - eikö? 😁

Voi aikaa ennen... Kun vielä pidettiin jokavuotiset Ounasvaaran kisat! Isävainaani oli siellä lukuisina vuosina toimitsijana & aktiivisena seuran jäsenenä.

Itse muistan, että kisaviikon iltamäenlasku oli teininä "the must", koska sinne tuli "kaikki". 🙈

Tuon jälkeen kierrettiin pätkä Saarenkylää ja käytiin kierros Ounaspaviljongissa, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Ajettiin Saarenkylän sillan yli ja kiepauteltiin sinne sun tänne. Tässä pätkä Arktikum'ia. Siellä vierailtiin joskus äidin ja isävainaan kanssa, kun olimme täällä yhdessä Tupon kanssa...

Ajeltiin vielä pitkin ihan tuhottomasti laajentunutta Korkalovaaraa, josta tunnistin enää hyvin vähän paikkoja. Hetken mielijohteesta pistin viestiä ystävättärelle, jonka kotikadulla ajelimme - ja mahtavaa: tapasimme! 💗

Olin kotona vasta yhdeksän aikaan, mutta eipä se harmittanut pätkääkään! Ihan mahtava ilta, KIITOS siitä Naapurittarelle!!! Aioin kokkailla, mutta hyvin ehdin aamullakin, sillä alkaneen päivän ainoa sovittu tapaaminen on iltapäivällä ja menemme äitiä tapaamaan vasta sen jälkeen.

Vaikka tavallaan en muka tee juuri mitään, niin päivät ovat yllättävän raskaita ja väsyttäviä. Kävellytkin olen tavallista enemmän ja kroppa ei unohda kertoa siitä. Ei pitäisi valittaa! Voi että, pää on taas yölliseen tapaansa täynnä vaikka mitä! Ei, en aio muuttaa koskaan takaisin Rovaniemelle... Vaikka on vissiin pakko myöntää, että tykkään todella paljon ihmisten suhtautumisesta toisiinsa täällä. Että tervehditään ja jutellaan. Ollaan ihmisystävällisempiä ja inhimellisempiä, MUTTA ainakin teiniaikaan kaikki tuntuivat olevan aivan liian kiinnostuneita toistensa asioista. Hah.

No, nyt sitten tuli nälkä. Äidillä jäi kaipaamansa maksalaatikko osittain syömättä ja mitä tekee Stansta yöllä puoli kahdelta? Lämmittää ja syö sitä laatikkoa. Ei kai se haittaa?

Täällä ei tule enää pimeää. Mikähän siinäkin on, että talvella on pitkään säkkipimeää ja kesällä ei ollenkaan..?

En osaa päättää mille päivälle ostaisin paluulipun junaan. Haluaisin lähteä ja jäädä. Totuushan on se, että paluu tänne saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Töissäkin pitäisi käydä, mutta täälläkin voisin olla vähän pidempään. Ainoa ajatus on se, että aion hyödyntää äidin perjantaisen saunavuoron ja viedä iskiaksen sekä kinttuni silloin tunniksi yksin saunaan! Aah.

Matka jatkuu vielä. Huomenna mm. kokkaillaan. Kiitos, kun kuljet mukanani! 💖

Rauhallista yötä!

19.-26.5.2021 Piiitkä postaus

Helppoa ei ole - vaikean saa pyytämättä.

Älä Stansta kirjoita juuri nyt yhtään mitään? (ke 19.5.) Ei vaan, olen ihan poikki. Olen puhunut sen 'sata' puhelua pitkin päivää. Virastoja, virkailijoita, virkaihmisiä, virastoihmisiä. Ai niin, henkilöitä tai oletettuja sellaisia ovat. Yksinkertaisista asioista, mielestäni, osataan tehdä hankalia ja byrokratia hoitaa loput. Sydämellinen KIITOS "siviilisoittajalle"!!! 💖

Muista ottaa huomioon tämä, tuo ja se! Soititko jo sinne? Entä tuonne? Työvoimatoimiston (nykyään kunnan) virkailija (vaihtunut edelliskerrasta) kysyi minulta, että tuleeko hänen soittaa työpaikalleni *). Vastasin, että ei tarvitse - hoidan sen puhumisen ITSE huomenna paikan päällä (ja niin tein!), graah. Ette usko, kuinka monta (kymmentä) kertaa olen syöttänyt pankkitunnuksia tunnistautumiseen tänään!??

*) Olin ystävällisen töykeä töissä tänään ILMOITTAESSANI, että lähden Rovaniemelle piakkoin ja "tuun ku tuun". Että oletettavasti olen ensi viikon pois töistä, mutta huomenna tulen vielä hoitamaan vuoroni. Piste.

Viimeisen tunnin, tai jotain sinne päin, olen naputellut vaihtoehtoja VR:n sivuilla. Ei ole helppoa sekään väsyneenä. Nyt on kolme eri vaihtoehtoa 'suosikeissa' (pah!) ja huomenna homma jatkuu... 😵

Ei ole edullista kotimaan matkailu! 

Kyseisiä lippujen hintoja selatessa ei uskoisi, että olen ollut viikon Kreikassa (lennot, matkatavarat, kenttäkuljetukset, lautta- ja bussimatkat) hintaan á 110 euroa!!? Junalla pääsee sillä hinnalla (119€) ehkä pois Rovaniemeltä ja vain yhtenä määrättynä yönä makuupaikalla (makuupaikat jo unohdettu - ei raha riitä sellaiseen!). Mennessä sama maksaisi 154 euroa!? Siitä Kalymnoksen ihanasta reissusta olen hehkuttanut täällä. Sinne todellakin toivoisin pääseväni vielä joskus! 💘

Lonkerot kaakkoon ja pylly peiton alle. 👈 Niin pöhkösti kirjoitettu, että on pakko jättää tuo tuohon. En pahoittele. 😆

Ehkä, kun menee nyt nukkumaan, niin huominen työ on helpoin osuus seuraavien puolentoista viikon aikana. (Heräsin totaalisesti kesken painajaisen!)

(Tallennan tämän ja katson aamulla, olenko vielä samaa mieltä tämän julkaisusta, hyvää yötä..)

👆 Ajattelin, että henk.koht. sensuuri toimii ja jätin tuon julkaisematta. Kirjoitin tuon siis keskiviikkoiltana. Olin torstaina töissä ja muilta osin tilanne on vain pahentunut!!!

*     *     *

(Pe 21.5.) ONNEKSI en ostanut junalippua tälle päivälle, kun VR:n liikenne seisoi lakon vuoksi!!! Äiti kotiutettiin tänään eikä mikään mennyt niin kuin piti (noista jo mainitsin). Äiti rukka! 😢

*     *     *

NYT 25.-26.5. 

Halusin sittenkin julkaista tässä samassa nuo aiemmin kirjoittamani ja tallentamani tekstit. Jotenkin tuntuu, että noissa teksteissä on vähän pohjustusta... Siirrytäänpä tähän reissuun? LUPAAN, että tästä postauksesta tulee piiiiitkä, vaikka kello on (oli) juuri kaksitoista yöllä.

Kotoa lähtö pakkaamisineen oli jotenkin harvinaisen vaikeaa. Ehkä alitajunta pelkoineen pisti vastaan? Olin jo käynyt ostamassa "soosi"-tarpeet, mutta en saanut tehtyä. (Jätin ne Omaan Kotiin ja palannen niihin sinne palattuani..) Enkä pyykättyä. Ihme, että sain mitään pakattua reppuun!? Lähdin kuitenkin ajoissa ratikalla kohti rautatieasemaa. Ehkä 'vähän' ahdisti ja jännitti.

Juna oli jo paikallaan ja kiipesin sisään kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa (13:24).

Olin JÄLLEEN KERRAN valinnut istumapaikan selkä menosuuntaan. Enkös minä viimeksi tehnyt MUKA jonkun muistisäännön? En muistanut enää...

Sillä mennään, minkä on itse valinnut. 😝

Oli (ihme kyllä!) eväät mukana enkä syönyt niistä mitään. Ei maistunut, mikä kielinnee mielialasta. Vähän yritin virkata jämälankapatalappua eikä sekään... Tuota kuplajuomaakaan en avannut, kun mikään ei maistunut.

Kannuksessa piti kuvata kaunis asemarakennus. Ollaanko koskaan perillä?

Jossain kohtaa, missä pysähdyttiin, oli pitkäkorva, joka tuntui tuijottavan juuri minua junan yläkertaan.

Oulussa alkoi satamaan, ja tuntui, että jalat ja pakarat olivat ihan puuduksissa. Loppumatka oli 'hieman' tuskaista.

Perillä, varttia vaille yksitoista yöllä, olivat Naapuritar ja miehensä ONNEKSI autolla vastassa. Vaikka matka asemalta ei ole pitkä, niin jalat olivat ihan tönkköinä. Sain avaimen kotiin, jossa Naapuritar oli pedannut minulle sängyn valmiiksi. OI KIITOS!!! 💖

Olihan se outoa tulla tyhjään kotiin! Ensimmäistä kertaa koskaan! Vähän meinasi mennä pyörimiseksi, mutta "tapoin ajatukset ja tunteet", koska tiesin, että edessä oli paljon touhua. Heräsin yön aikana ehkä kolme kertaa, ja nousin keittämään kahvia aamulla kahdeksalta. Ihana Naapuritar sanoi yöllä, että "jos ei ole kahvia, niin soita". Löysin syyskuussa ostamani paketin avaamattomana. 😊

No, sitten vielä tähän (tokaan) päivään. Lähdettiin Naapurittaren kanssa hoitamaan asioita, joissa vain minä ainoana omaisena voin auttaa. Pankki...

Sieltä mentiin keskussairaalaan tapaamaan ensimmäisen kerran äitiä. Voi että. Saatiin PALJON lisätietoja, mutta en tohdi avautua niistä tässä. Sen verran kuitenkin, että murtunut oli muitakin luita kuin solisluu. Itku sentään! 😢

Lapin keskussairaala on isojen remonttien keskellä. Sieltä mentiin Kelaan.

Sen jälkeen molemmilla oli jo niin nälkä, että tultiin ruokatauolle. Itse en vieläkään pystynyt oikein syömään, mutta keitin kahvit ja torkahdin puolisen tuntia. Ja sitten mentiin taas.

On muuten ankean näköinen paikka tuo sairaala, joka sijaitsee käsittääkseni entisellä suolla. (Voin olla suosta väärässä.)

Äiti oli illalla hetken pirteämpi ja sain siitä itselle paremman mielen. Toki tietysti myös hoitamistamme asioista, jotka lutviutuu aika sujuvasti, koska minä olen täällä. 😔

Laitoin telkkarin piuhat kiinni ihan oikeaan aikaan ja avasin laitteen. ONNEKSI...

HYVÄ SUOMI!!! 👍

Tottakai oli ottanut puikot ja lankaa mukaan, mutta en ollut yhtään varma, tekisinkö niillä mitään. Yllätin itseni:

Tavallaan harmi, että aloin tekemään sukkaa lasten koossa, mutta kun ajattelin, etten saa valmiita aikaiseksi tällä reissulla. Tällä reissulla on sen verran epävarmuutta aika monen asian suhteen...

Mutta se on varmaa, että täällä oli näin valoisaa vielä yhdentoista aikaan:

Ja se, että laitan tämän ensimmäistä kertaa mukanani olevan (raahatun) läppärini kiinni ja yhteyden poikki nyt (niin varmaan - täällä seinäkello raksuttaa, vaikka kaksi niistä kolmesta on kiinni).

Äitini täyttää tänään KAHDEKSANKYMMENTÄYHDEKSÄN VUOTTA ja lupaan juhlistaa sitä hänen kanssaan (voimiensa mukaan) pariin otteeseen alkaneena päivänä!!! 💕

Hmmm, kävin ulkona tupakalla ja yölliset ajatukset senkun pursuaa. Äiti pyysi vihkon, lyijykynän, pyyhekumin, teroittimen sekä värikynät (sellaiset, mitä lapset käyttää = puuvärit), koska kaipaa piirtämistä. VIEN. Ajattelin käydä ostamassa nätin tekokukan, koska oikeat ovat osastolla kielletty. Nätin kortin ja hyvät leivokset. 💗

Olikohan tämä hyvä homma ottaa läppäri mukaan? Pitäisi olla jo nukkumassa. Kuten juuri mainitsin, niin pää tursuaa ajatuksia. Että pakastimessa on broilerisuikaleita, jotka voisin kokata valmiiksi annoskippoihin. Tehdä sitä paprika-punasipuli-tomaatti-omena-soosia, josta äiti niin tykkää. Äidin nuoruuden ystävältä on tullut kuivattuja sieniä ja tatteja (kantarelli, herkkutatti ja suppilovahvero) - jos tekisin niistä piirakan paloina pakkaseen (reseptejä vastaanotetaan!?). Hih, miksi on pakko kohdistaa tämä Vanhalle Rouvalle? KIITOS. Toki kaikki (helpohkot) rereptit vastaanotetaan kiitollisuudella! 👌

Onhan tämä outoa, ennen kokematonta, vähän pelottavaa. Mutta ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE, jotka seuraatte minua/meitä tässä tilanteessa mukana! Ettepä usko, kuinka paljon voimaa ja rauhaa teistä saan. Uskoa, että saatan pärjätä tässä tilanteessa. Ja uskon, että äiti tietämättään kiittää!!!!!! 💓 KIITOS!

Hyvää yötä meille kaikille! 💜