Moulin Rouge! Musikaali!

Rakastuin! 🥰

Olen onnesta hieman sanaton, mutta koitan kertoa kumminkin. On vain ja ainoastaan yksi kuva, jolla voi aloittaa tämän postauksen:

Vanhalle rouvalle valtavat kiitokset!!! 💖

Pähkäilin tietysti, että pitäisikö pukea päälle "jotain parempaa seppälää", mutta tiedustellessani asiaa rouvalta, hän vastasi, että on "torstai, arkipäivä" eli ei. Onneksi, koska en olisi mitään juhlavaa keksinytkään. 🙈

Välikommenttina, että olen joskus miettinyt, että pitäisi hankkia ns. luottovaatteet juhlia, hautajaisia sun muita varten. Ihan perusmallinen musta jakku sopisi kai kaikkiin tapahtumiin. Siihen voisi viritellä yhdistettävät vaatteet teeman mukaan. Kirppikselle...

Lähdin kotoa bussilla, koska ratikat eivät kulje nyt Hakaniemeen. Vähänkö nauratti edessä olevan bussin perässä oleva mainos:

Vähänkö osuvaa?! Sain siitä hieman paremman kuvan jäädessäni pysäkillä pois.

Vanha rouva odotti sovitussa paikassa. Sinua on aina ihana tavata! 💕 

Kunnon kierrätystä, kun annoin rouvalle rintakorun, jonka olin joskus antanut äidille lahjaksi? Paremmin tuo hänelle sopii kuin itselläni hupparin rintamukseen.

Aurinko oli juuri laskemassa ja se houkutti kiertämään Tokoinrannan kautta.

Vastavaloon kuvaamista.

En osannut valita kahdesta kuvasta, joten laitan molemmat.

Jännä, että nykypäivänä löytyy ilmainen palvelu: narikka. Jätimme takit ja siirryimme eteen päin.

Meillä oli paikat parvella, joten nousimme yläkertaan.

Kuten kuvista näkee, niin olimme ajoissa paikalla. 👌

Katsomo taisi olla liki viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meidän paikat olivat parven kolmannessa rivissä ja melkein keskellä. Loistava valinta! Jäin miettimään jälkeenpäin, että millaistakohan olisi ollut olla permannolla jossain takarivissä? Tuskin yhtä loistavaa kuin meillä.

Kännykät ja varsinkin videokuvaaminen oli kielletty. Katsomon molemmilla sivuilla oli henkilöt, jotka pitivät puhelimen kieltävää kylttiä näytillä. Kerrankin porukka katsoi esitystä omin silmin eikä puhelimen näytön "läpi". Kieltoa uhmaten nappasin yhden kuvan näyttämöstä paljon ennen esityksen alkamista.

Tätä en ihan ymmärrä, kuinka tämä toimii? Oli mahdollista jonkun sovelluksen kautta saada esitys tekstitettynä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Kännykkään? Miten kukaan ehtii seurata molempia: esitystä ja tekstitystä?

Seuraa hankala osuus: kuinka kuvailla esitystä, joka oli ihan mielettömän ihana? Lavan alla oli järjettömän taitava 10-henkinen yhtye. Olin otettu ensimmäisestä sävelestä lähtien! Niin oli rouvakin, sillä hän nosti käteni käsivarrelleen ja tunsin, kuinka käsi oli ihan kananlihalla. 😍

Pääosan esittävällä miehellä (Christian - Martti Manninen) oli kaunis ja vahva ääni! Jalkoihin ei jäänyt nainenkaan (Satine - Jennie Storbacka). On käsittämätöntä, kuinka porukka kykenee haastaviinkin koreografioihin ja laulamaan samalla!? Arvostan!

Etsin taustatietoa vasta nyt. Käsiohjelma olisi maksanut liikaa siihen nähden, että sen olisi selannut kerran tai pari ja sitten se olisi jäänyt lojumaan "muistona". Löysin vastaavan netistä ja sen pitäisi näkyä täällä. Kävin katsomassa gallerian 83 valokuvaa. Sain esiintyjille kasvot. 😄

Rouvan kanssa pähkäilimme sitä, että tunnistikohan (meitä) vanhemmat katsojat kappaleet, jotka oli ujutettu mukaan? Oli Elton Johnia, AHA'ta, Lady Gaga'a ja vaikka mitä kivaa. Kappaleita oli kuulemma seitsemänkymmentä. Nauraakin sai moneen kertaan. 

Väliajalla kävin tietysti tupakalla ja rouva osti sillä aikaa meille juomat, kiitos!

Lisään tähän vielä linkin listaan, jolta löytyy etukäteen tilattavat tarjoilut (klikkaa vaikka 'väliajalla', jos haluat nähdä tarjonnan hintoineen). Monessa pöydässä näkyi nimikkodrinkkejä.

Esitys oli kerrassaan mukaansa tempaava, rytmikäs, hykerryttävä, ihana. En olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan! Mitenköhän Vanha rouva mahtaa kuvailla näytöstä ja kokemusta? Se selvinne sitten, kun hän palaa kotiinsa reissultaan.

Oli tietysti jo pimeää, kun lähdimme teatterista. Kävelimme Ympyrätalolle, jossa oli otettava kuva rouvasta ja pallosta:

Kävimme kaupassa, jotta rouva sai ostettua hotellievästä. Rouva lähti vieressä sijaitsevaan hotelliin ja minä kotimatkalle. Kävelin vähän yli puolen välin ja ratikalla loput. Ihana ilta! 💖

*     *     *

Paluu arkeen ja tähän päivään. Suunnittelen kävelyreissua lähiostarille, koska uudelleen suljettavat pakastuspussit maksavat Tokmannilla puolet vähemmän kuin lähikaupoissa. Sieltä löytyy kaipaamiani puolen litran pussejakin. Karaokeystävätär aikoi tulla omenoineen tänään työpäivänsä jälkeen ja sitten alkaa säilöminen. 

Harrastatko sinä säilömistä? Jos, niin mitä ja miten? Pitääpä tarkistaa riittääkö hillosokeri... 

Pirtsakkaa perjantaita! 😺

DiekkariReissu ja puistot perään

Totuus koskettaa.

Saatoin lähteä liikkeelle vähän "väärällä" mielialalla.

Mieli oli kuin länsipuolen pilvet, kun fiksumpaa olisi ollut koittaa olla aurinkoinen kuin itäpuolen taivas.

Samalla sillalla, ja mieli valmiiksi sekaisin. Taisin pelätä tapaavani vankilatuttuja tai huumekavereita - en tavannut ainuttakaan.

Kiersin alueen ympäri. Oli isompi, kuin olin luullut.

Olin ihmisten keskellä yksin. Haahuilin.

Yksinäinen kai.

Näin erilaisia ihmisiä. Oli vammaisia, entisiä nistejä, erilaisia. Ahdistuin.

Oli paljon ihmisiä, joilta oli amputoitu jalkoja. Tuli liian (?) vahvasti mieleen, että mitä jos en olisi vetänyt viimeisiä amfetamiinivetoja 30.10.2006. Missä tai/vai missään nyt olisin, jos olisin jatkanut?! 

Jätin 'puumerkkini' sellaisille tarkoitettuun seinään:

Noin koin. Kai.

Lähdin pois ja kiitin portilla henkilökuntaa. Kävin lähikaupassa ostamassa tölkin olutta ja menin juomaan sen puistoon.

Miten osuikin, että juuri sen penkin edessä oli ruiskun 'kuoret'.

Minä en koskaan käyttänyt huumeita julkisilla paikoilla.

Soitin äidille ja 'itkin' sitä, kuinka tyytyväinen olen, kun tein edes kerran oikean päätöksen. 💚

Mitäs sitten...

...tien toisella puolella oli (on) puisto, jossa vietettiin aikanaan paljon aikaa Tupon kanssa.

Ei muuta, kun sinne masentelemaan lisää.

Puisto oli muuten tyhjä, mutta näin pitkästä aikaa erään tutun.

Mies kävi vittuilemaan. 😒

Lähdin pois.

Paikasta tuli kyllä mieleen paljon kivoja muistoja. Koivu ei ollut enää omanlaisensa.

Pitäähän sitä kai olla paskojakin päiviä, jotta osaisi taas arvostaa niitä parempia?

Tänään olisi siellä Espoossa tuparit, missä olin jo yökylässä. En jaksa, vaikka kutsuttiin. Millä minä täältä sinne? Ratikalla keskustaan ja bussilla perukoille? En jaksa.

Vietän paskailtaa itsekseni. 😪

Teille kivempaa alkavaa viikonloppua!

Että semmoinen konserttitapahtuma

Tulipa sitten käytyä.

La 19.08. Koska en meinaa käynnistyä millään, niin koitan motivoida 🙈 itseäni kirjoittamalla asiasta nyt tähän. "Oman" kirkon pihalla alkaa tuota pikaa ilmaiskonsertti, jossa omat juomat on sallittu. Sehän tarkoittanee loistavaa tölkkiapajaa, eikö? Samalla tulisi tavattua lukuisia ystäviä sekä kavereita, mutta juuri nyt en ole varma, että haluanko. 

(Kuva face'sta)

Pääsee sieltä nopsaa kotiin, jos siltä tuntuu. Eikä sinne ole pakko mennä sillä kellonlyömällä, kun tapahtuma alkaa. Joskus, kuten nyt, sosiaaliset tilanteet jännittää ja ahdistaa. Oletus on, että tapaan siellä kuitenkin kivoja tuttuja, ja elävän musiikin kuuntelu on miellyttävää. Mutta tämä lähteminen!? Suoraan baarista parin tuopin jälkeen "omalla porukalla" olisi helpompaa.

On aika selvää, että luvassa on sadetta (vain muutama pisara), mutta siihen pätee sama, kuin aiemminkin: vettähän se vaan on. 💧 Jos kastuu pahasti ja alkaa palelemaan, niin koti on lähellä. Voi käydä vaihtamassa vaatteet ja kengät, ja mennä takaisin, jos siltä tuntuu. Voihan se olla, että siellä saattaa olla kivaakin. Hymy 😃 kasvoille, mieli avoinna, kolme muovipussia laukussa ja menoksi...

Su 20.08. Jep jep. Kävin. Ei näkynyt montaa tuttua, eikä porukkaa ollut muutenkaan niin paljon, kuin kuvittelin. Joku kiva koju oli, mutta en käynyt katsomassa tarjontaa.

Kiertelin siinä ympäristössä, kun en halunnut porukan keskelle.

Järjestysmies pysäytti minut ja kysyi keräänkö tölkkejä. Sanoi, että voin ottaa laatikosta siihen jätetyt tölkit, kun "eihän niitä ole täältä ostettu". Kiitin, hymyilin nätisti(?) ja poimin vajaat kymmenen tölkkiä. Jatkaessani matkaa tuli toinen järjestysmies sanomaan, etten saa kerätä tölkkejä kirkon pihalta. Että ne menevät seurakunnan hyväksi. Tuohduin ja sanoin, että olen kuulunut ko. seurakuntaan yli kolmekymmentä vuotta ja maksanut kirkollisveroa saman aikaa. Että seurakunnan hyväksi keräämäni tölkitkin menee. Perhana.

Poistuin paikalta ja menin hetkeksi lähipuistoon, jossa törmäsin tuttuihin. Sitten paleli jo niin paljon, että lähdin viemään (seurakunnan?) tölkit kauppaan.

Samalla ostin kaksi euron pussia korttelitarjoussämpylöitä.

Pussitin ne kotona heti ja laitoin pakkaseen.

Menin kuumaan suihkuun.

MP viestitteli ja ajoi Savosta palatessaan luokseni. Käytiin kimpassa kuuntelemassa Tumppi Varosta, joka aloitti vasta puoli yhdeksältä. Mies, MP ei Tumppi, jäi luokseni yöksi. Taitaa näemmä jäädä toiseksikin. Sama se. Meninkin itse prätkän kyydissä Vantaalle, josta kotiuduin samalla kyydillä nyt aamulla ennen seitsemää.

Ai niin, ruokatestiin alkaen 05.08. lisätään kaksi euroa: 59,73 + 2,00 = 61,73 euroa.

Sunnuntaita.

Sitä, tätä ja vähän tuotakin

SunnuntaiAamuHuomenta!

On sateista ja märkää. Facebook'in kautta näin, että Rovaniemellä on herätty tähän aamuun maa valkoisena. Samoin Seinäjoella.

Kävimme perjantaina Tupon kanssa katsomassa, kun Kuumaa-yhtye oli tekemässä maailmanennätystä soittamalla samaa kappalettaan kuusi tuntia 'putkeen'.

Paikkana oli Mutteriksi nimetty lasikoppi Setlementtitalon nurkalla. Itse en ollut kuullutkaan yhtyeestä, mutta solistin, Johannes Brotherus, tunnistin nähneeni monessa elokuvassa. Hieman homma näytti hänelle haastavalta, sillä hän ei mahtunut seisomaan kopissa suorana. Kappale oli varsin tarttuva ja varsinkin kertosäe jäi rallattamaan päähän.

Hain pakkaamani (lankoja) pinkin lentolaukun Tupon luota ja lähdin kävelemään Omaan Kotiin. Matkalla selkäni takana rysähti. Pyörähdin tietysti uteliaana ympäri ja tajusin mitä oli juuri tapahtunut. Vastaani ajanut pyöräilijä oli törmännyt yhteen kääntyvän auton kanssa. Seurasin sen aikaa, että näin autoa ajaneen nuoren naisen ajavan tiensivuun ja pyörää ajanut mies pääsi ylös omin voimin. Hyvä niin, mutta sillä miehellä EI OLLUT KYPÄRÄÄ!?!

Yhden sukan tekeminen ei meinannut millään ottaa luonnistuakseen. Tai siis sen aloittaminen. Ensimmäinen oli valmiina jo jonkin aikaa ja eilen päätin tehdä sille parin. Sukat ovat menossa jollekin pojalle, joka tykkää eräästä lätkäjoukkueesta. Arvaatko mistä? 😆

Muistin Pojanpojan synttäritapaamisella ostamani tennarit. Taidan säästää nuo kolmen euron kengät ensi kesään...

Himputti sentään - tänään ei innostaisi liikkua mihinkään. Tekisi mieli vain olla kotona ja aloittaa joku uusi lankajuttu, mutta pitää tavata eräs nainen ja mennä sitten taas katsomaan tulisiko bingoon tällä kertaa sen verran porukkaa, että pelit voisi pitää. Viimeksi ei tullut. On sinne bingon alkuun vielä monta tuntia, mutta pitää käydä suihkussa ja hoitaa kynnet. Ja tavata se nainen.

EDIT. Suihkunraikkaana voin ilmoittaa, että tuuraaja menee hoitamaan mahdollisen bingon, JIPPII!!! Mahtavaa!

Miten minusta tuntuu, että teen itse itselleni aikatauluja, joista ahdistun? Sovin menoja ja tapaamisia, joihin en haluaisi mennä. Jos en kävisi töissä, niin todennäköisesti jäisin täysin neljän seinän sisään saamatta kuitenkaan aikaiseksi juuri mitään. Pösilö.

Eilen vietettiin Asunnottomien yötä. Sen motivoimana sain sentään tiskattua, koska minulla on Oma Koti ja omat astiat. Kaikilla ei ole ja se on surullista. NYT sinne omaan suihkuun, mars.

Sujuvaa sunnuntaita!