Terveisiä Arabiasta!

Ihan totta, mutta tarkoitan kaupunginosaa Arabia ja siellä Arabian tehtaan opastettua kierrosta, sekä ostaria. Tehtaan museossakin tuli käytyä samoin kuin muutamassa myymälässä.

...kannattaa ottaa vaikka kuppi kahvia viereen - tästä ei tule lyhyt juttu...

Uni ei riittänyt kuin pariksi tunniksi ennen kun pomppasin kuuden aikaan ylös täynnä virtaa. Laitoin kahvit tulemaan ja kipaisin suihkuun. Kahvit nassuun ja istuin koneen ääressä odottamassa, että kello tulisi ainakin yhdeksän. Kymmeneltä me sitten lähdimme Tupon kanssa liikkeelle. Huomasin heti, että olin pukeutunut liian kevyesti, mutta en malttanut palata kotiin. Manasin asiaa useaan kertaan päivän aikana!

Kävelimme ensin Kalliosta Hakaniemeen viemään papereita virastotalolle. Matka jatkui ensin yhdelle kirppikselle, josta emme ostaneet mitään. Sitten toiselle, jossa teimme TOSI löydön: matkalaukkuvaaka ja vieläpä pöydästä, jossa kaikki oli -50%. Hintaa etsimällemme kapineelle jäi peräti 2,25 €. Ostin myös kahdet korvikset á 0,40 €. Kävimme vielä kolmannella kirppiksellä, löysimme jotain, mutta päätimme poiketa paluumatkalla noutamassa ne.

Kävimme kahvilla (lämmittelemässä) ennen kun jatkoimme viluista matkaa sinne Arabiaan. Siellä kävimme neljännellä kirppiksellä, josta poistuimme tyhjin käsin. Jatkoimme sinne Arabian tehtaalle.

Syy sinne menoon oli...

Kävelimme sisälle paikkaan, jossa en ollut koskaan ennen käynyt.

Sisälle mennessä ihmettelimme ovella olevaa pitkää jonoa. Syy selvisi: tehtaan puolelle järjestettiin juuri kyseisenä päivänä ilmaisia opastettuja kierroksia. Jono oli sen verran pitkä, että kävimme ensin museossa. Oli siellä muutamia tuttuja esineitä; samoja, joita muistan lapsuuteni kodista. 

Palatessa jonoa ei juuri ollut ja menimme jonon jatkoksi. Olihan se ihan kiva kokemus käydä siellä katsomassa. Harmitti vain, että oppaan hintelä äni ei kuulunut tehtaan metelissä ollenkaan. Pyrimme lukemaan kylteistä sen mitä emme kuulleet. Siellä EI saanut kuvata, harmi.

Sain sentään jotain kuvia otettua kun olimme tulleet ulos tuotannon puolelta. Laitan ne tähän. 

Siinä oli sellainen hieno näyttelytila, jossa oli upeasti toteutettuja taideteoksia. Yllä oleva spiraali on tehty lapioista!

Seuraavaksi kuvasin pihtejä.

Melkoinen kasa. Ei kun parvi.

Ainakin minulle tulee sanasta "Fiskars" ensimmäisenä mieleen sakset.

Tuossa alla oli peili. Tuli aivan mieletön efekti kun kurkkasi sinne peiliin. Ihan kuin olisi voinut loikata jonnekin kuiluun.

Arvatkaas mistä tämä seuraava teos oli kasattu?

Tuossa on 49 kappaletta kirveitä!

 Ainoa värikäs teos oli tämä:

Kyseessä on 1300 kappaletta Oiva Toikan suunnittelemia kynttilälyhtyjä.

Entä mitäs nämä ovat?

Kesti aika pitkään ennen kun itsekään keksin. Tai no, Tuppo taisi kertoa. Siinä on 82 kappaletta paistinpannuja pinossa.

Melkoisen vaikuttava oli tämäkin vaikkakin vain valkoinen.

Olihan siinä hämmästeltävää niin silmille kuin mielellekin.

Jatkoimme matkaa. Poikkesimme Pentikin myymälässä sekä Iittalan outletissä. Ainoa mitä ostin oli sellainen Fiskars'in "kulma- ja boordilävistäjä". Olihan se askartelunohjaajan tyttärenä ostettava kun maksoi vain kolme euroa. (Laitan vaikka kuvan sitten kun olen kokeillut laitetta)

Oli aika lähteä pois. Ilta alkoi jo hämärtää.

Mielestäni tuo lasikatto oli upea. On sitä varmasti kaikkina vuorokauden aikoina.

Tulipahan käytyä eikä kaduta kuin se, ettei ollut varaa ostaa mitään kivaa. Hyviä joululahja-juttujakin olisi löytynyt vaikka kuinka. En minä kylläkään aio lahjoilla muistaa kuin vanhempiani, Poikaa ja Tuppoa.

Kävelimme Arabian ostoskeskukseen. ITSELLENI KYLLÄ ostin sieltä joululahjan:

Sähkövatkain maksoi Tarjoustalossa alle kahdeksan euroa. Vanha vatkaimeni on edesmenneen mummoni peruja. Ei se ole paljoa käytetty, mutta armottomasti vanha. Se kiihtyy koko käytön ajan ja pelkään, että kuumenee liikaa joku päivä. Nyt on uusi "ELVISp" ja oikein turbo. 

Löysin minä sieltä jotain muutakin mikä oli PAKKO ostaa. Kauan olen haikaillut kyseisen esineen perään ja kuten olette varmasti joistakin kuvista huomanneet, niin todellakin tarpeeseen tuo tulee...

Ostin 4,5 litran kattilan sillä ehdolla, että se Tupolla oleva, pitkään jo käyttökelvottomana ollut kattila, lentää roskiin NYT HETI!!! Jee, nyt pystyy tekemään sopan yhdessä kattilassa kahden sijaan! Nautinto, jonka kruunaa lasikansi.

Paluumatkalla poikkesimme sillä kirppiksellä nro. kolme. Tuppo osti sieltä urheiluaiheisia kirjoja, minä neuletakin sekä Rovaniemi-kirjan vm. 1954. Menee vanhemmille joulupukin konttiin. Kyseisellä kirppiksellä oli kaikki hintaan -50%.

Sitten oli annettava jo periksi ja tultava loppumatka ratikalla. Kotiin päästyämme laskimme, että olimme kävelleet ja olleet jaloillamme sitä kahvihetkeä lukuunottamatta kahdeksan tuntia! Ja vielä oli käytävä ruokakaupassa. Huh! 

Uni tuli ennen yhtätoista. Harvinaista minulle. Ilmankos heräsin tänä aamuna ennen viittä...Kello on nyt  kaksitoista ja olen valmis päikkäreille. Illalla menen parin ystäväni kanssa hakemaan kinkkua bingosta. Olen päättänyt (?!) voittaa sen. 

(Olen siirtynyt viime viikonlopun jälkeen bingossa vetäjästä pelaajaksi...)

Käykääs huomenna poikkeamassa täällä.. *wink* Moikka!

Yhdet synttärit ja ekat sämpylät

Marraskuu on monien tuttujeni syntymäpäiväaikaa. Myös Tupon vanhin likka täytti vuosia. Ja Poikani.

Vajaa pari viikkoa sitten oli tehty alustavia treffisuunnitelmia, mutta kuinka vaikeaa tuo Tupon perhe onkaan saada samaan paikkaan yhtä aikaa, phuuh. Lähdimme Tupon kanssa liikkeelle ja tapasimme ensin keskimmäisen tyttären. Hän jäi odottamaan nuorinta ja me menimme Tupon kanssa keskustaan. Muutaman puhelun jälkeen onnistuimme treffaamaan vanhimman tytön sekä Tupon äidin. Ja perään ne kaksi nuorempaa tytärtä. Suuntasimme Stockmannille. Menimme kuudestaan syömään Cafe Argos'iin.

Salaattiin sai valita kolme lisuketta kahdeksasta vaihtoehdosta. Valitsimme Tupon kanssa ristiin; Tuppo otti (ylläolevaan) annokseensa lihaa, lohta sekä punasipulia...

...ja minä omaani kanaa, fetaa ja melonia. Aivan valtavan kokoiset annokset! Vaihtelimme Tupon kanssa keskenämme annoksia niin, että molemmat saivat kummastakin annoksesta maistella kaikkea.

Tupon vanhin likka otti myös salaatin (ja söi kaiken plus minun salaatista loput!), nuorin söi täytetyn bagelin ja Tupon äiti söi...ööh...jotain.

Keskimmäiselle Tuppo kävi hakemassa eri paikasta likkansa kanssa sushia. (En kyllä söis..)

Tupon äiti lähti junalla kotiinsa ja me tyttöjen kanssa Clas Ohlson'ille. Koko kahden ja puolen vuoden aikana, kun olen asunut Tupon luona, ei vessassa ole palanut peilikaapin loisteputki!? Nyt kun kattolamppukin pimeni, oli pakko mennä lamppuostoksille. Ei meinaan ole yhtään mukavaa asioida vessassa taskulampun valossa. Löysimme ja ostimme oikeat. (Nyt on niin kirkasta, että)

Sitten suuntasimme seuraavaan paikkaan. Vanhin polkupyörällä, keskimmäinen metrolla ja me nuorimman kanssa ratikalla. Tapasimme yhden naisystävämme ja menimme läheiselle koululle katsomaan 8-luokkalaisten "prokkista". Meille se oli jo toinen kerta tässä kuussa, mutta katsomisen arvoinen. Keskimmäinen tanssi siellä mukana.

Tuppo sai tyttäriltään myöhästyneen isänpäivälahjan.

Eilen aamulla iski puurohimo, joka piti toteuttaa. Tupon lähdettyä palaveriin iskin kiinni toiseen himoon: tein ensimmäistä kertaa tässä asunnossa sämpylöitä. Ei se pitkän leipomistauon jälkeen ihan vaivatonta ollut, mutta suoriuduin ongelmien kautta voittoon. Ilmeisesti onnistuinkin ihan kohtuullisesti kun on enää kolme sämpylää jäljellä...

Teen parhaillaan varmaan Suomen ennätystä aivastelussa..!? Nenä on tukossa ja tukkeumat ovat luultavasti matkalla poskionteloihin, vaihteeksi. Kuiva ja erittäin ärsyttävä yskä on valvottanut jo kaksi yötä. Ei yhtään kivaa! Se kylläkin on hienoa, että Tuppo on neljättä viikkoa tupakoimatta ja samalla olen itsekin vähentänyt huomattavasti.

Nyt pitää mennä nostamaan pyykit pois koneesta. Sitten voi lähteä kävelemään tuonne pirteän oloiseen säähän viemään papereita virastoon. Jospa siinä samalla nenä aukeaisi ja saisi happea...

Marraskuun loppupäiviä!

Ne 5-kymppiset...

PITI kirjoittaa jo aiemmin, mutta...

Meillä oli ne viisikymmenvuotissynttärit toissa viikonloppuna minun "töipaikalla". Nyyttärihengessä. Sankaritar ei yleensä koskaan meikkaa saati käyta koruja. Nyt oli molempia ja sankaritar oli todella kaunis! 

Sovittiin etukäteen, että bileet siis toimi nyyttärihengessä ja sillä mentiin. Sankarittaren aviomies oli tehnyt tonnikala-makaronisalaatin purjosipulilla (nam), eräs rouva lihapiirakkaa (nam) ja hänen miehensä nakkirullia (nam). Ns. tuuraajani (ammattilainen) oli tehnyt kaksi voileipäkakkua; kinkku- sekä lohikakun (oi nam nam). Minä osallistuin sillä makaronisalaatilla, jossa oli mukana fetajuustoa, maustekurkkua ja vaikka-mitä-muuta. Tässä:

(Ettehän arvaa, että oranssi kulho oli meiltä?) 

Vein myös kissa-aiheisen valkoviinipullon valkoviinistä pitävälle kissaihmiselle Tupolta sekä minulta! Kesken illan pakkasin sille loukkaantuneelle kantikselle (kts. aiempi postaus) purkkiin maistiaiset ja vein ne hänelle kotiin. Samanlaisen pakkauksen tein PYYNNÖSTÄ Tupolle. Tykkäsivät!

Kaikki ruoat kävivät ns. kaupaksi ja loput syötiin sunnuntaina bingossa. Porukkaa oli sopivasti; ei liikaa eikä liian vähän. Pöydässä oli puna- ja valkoviiniä tarjolla ja sankaritarta onniteltiin skumpalla. Skool. 

Jälkiruokana oli sen lihapiirakan tehneen rouvan (minun kampaaja) tekemiä taivaallisia tuulihattuja...

...sekä sankarittaren aviomiehen ostamat kakut!

Hetken (minulle!) kruunasi se, että kymmenen vuotta minua nuorempi pikkuveljeni tuli 4-vuotiaan poikansa kanssa paikalle. Tapaamme ehkä kaksi kertaa vuodessa. Herkut maistuivat heillekin. Kävimme "meillä" ja sekin oli mahtavaa! Kävelimme yhtä matkaa broidin autolle ja minä menin "röihin". Veljenpoika oli nukahtanut autossa saman tien.

Kymmenen pistettä kaikille, mutta eniten veljenpojalle, jonka tapasin ensimmäistä kertaa IKINÄ niin, ettei hän ujostellut minua. Teki jopa antamistami askastelutarvikkeista (valkoinen A4-paperi, tussit, sakset ja teippiä) töissä olleelle Tupolle itse rannekkeen!!! Tupolle???

Tässä tämä. :)