Parasta alkavaa uutta vuotta!

Joulu 2012

Meillä on ollut ihan "oman näköinen" joulu. 

Joulua edeltävä viikonloppu meni muiden viikonloppujen malliin: laulatusta ja bingoa. Epäilin, että saattaisi olla hiljaista kun porukat olisivat jo lähteneet mökeilleen ja sukulaisten luo, mutta ihan mukavasti siellä oli porukkaa. Sunnuntai-iltana tuli Tuppo minua vastaan ja kävimme kaupassa ostamassa viimeiset ruoat jouluksi.

Jouluaattona paketoin vielä Pojan ja hänen siskonsa paketit. Sitten lähdimme liikkeelle ja kahlasimme "perille". Treffasimme Poikani sekä Epsoon, jolta saimme purkillisen hänen tekemäänsä sienisalaattia.

KIITOS EPSOO! Hyvää oli - ja on...

Epsoolle veimme "vaihtona" jokiravunpyrstöja ja pullollisen skumppaa. Poika sai pakettinsa myös. Jonkin ajan päästä me kahlasimme takaisin, mutta nyt kolmestaan Pojan ja Tupon kanssa. Menimme vielä laulatuspaikkaan nauttimaan glögiä. Sitten Poika lähti kaverinsa luo ja me tulimme Tupon kanssa kotiin joulusaunaan.

Tein itse imellettyä perunalaatikkoa. Kinkku oli valmis leppäsavustettu rulla, johon Tuppo laittoi päälle sinappia ja korppujauhoja. Ei se perinteistä kinkkua voita, mutta hoiti tehtävänsä. Porkkanalaatikon tein kuten ennenkin eli lisäsin valmiiseen laatikkoon porkkanaraastetta ja kermaa.

Kinkun päälle levitimme ystävältäni saatua kotitekoista sinappia. Resepti on kuulemma isoisän peruja. Ihanaa on!

Me emme Tupon kanssa perusta lanttulaatikosta emmekä rosollista, joten miksi hankkimaan niitä? Hyvin kelpasi noinkin, molemmille. Ai niin, Stansta osti myös LOHTA jääkaappiin - voitteko kuvitella? Sen valmistus tapahtuu huomenna...

Aattoiltana lähdimme saunan jälkeen vielä iltakirkkoon. Sinne, minkä seurakuntaan minä kuulun. (siis sama kahlaaminen samaa siltaa pitkin toiseen kertaan samana päivänä, mennen tullen..) Pidän iltakirkosta kun se on musiikkipainotteisempi. Tänä vuonna Stanstakin lauloi äänen käheydestä huolimatta. Ja kävi ehtoollisella.

Joulupäivän vietimme lähinnä sohvalla kylpytakit päällä ja tuijotimme telkkaria tuntikausia.

Muistatteko kun kirjoitin ärräpaketista? No, soitin aattona vanhemmilleni ja samalla kuulin, että se paketti ei ollut mennyt perille!? Soitin tänään uudestaan ja äiti lähti kävelylle kysymään sen paketin perään. Sain hetki sitten puhelun, että äiti käveli kotiin päin paketti kainalossaan. Helpotuksen huokaus!

Rauhallista Tapaninpäivän iltaa!

Suvi Teräsniska - Tulkoon joulu.wmv

MAKOISAA JOULUA!

En kirjoita, en kuvaa...

 

Toivotamme vain OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

 -  Stansta ja Tuppo - 

Juttuja ENNEN Tallinnaa

Kirjoitan nämä nyt (pe) valmiiksi ja laitan esille lauantaina...

Tässä kun on nyt vielä aikaa ennen illan laulatuksia. Enää en tohdi mennä päikkäreille. Jos vaikka en sitten heräisikään enää kunnolla iltaa varten...

Alkava viikonloppu on minulle normaali: kaksi iltaa laulattamista ja sunnuntaina bingo. Joulusuunnitelmia ei juurikaan ole. Aattona käydään ehkä kahvilla ystävän työpaikalla ja yritän saada Pojan sinne treffeille samalla saadakseen pakettinsa. Joulupäivänä on lähipaikassa (lue: laulatuspaikka) tarjolla puuroa. 

 Ostimme yli kilon naudanpaistia (kun halvalla sai!). Suurin osa siitä meni uuniin...

...ja osa pannulle pihveinä kerman kanssa. Hyvää tuli! (..ja nyt nälkä!)

 Uurastin Tupon tyttärille joululahjaksi säärystimet. Kaikissa on mukana mohairia ja "hapsulankaa".

Niitä voi pitää suorana tai "rytättynä". 

 Kaksi nuorempaa tytärtä saavat minulta myös kalenterit ensi vuodelle. Vanhin ei saa kun ehti jo esitellä uuttaan. (saa sukat) Heh.

 Tässä minun pakettini heille.

Ja tuossa Tupon.

Vanhin tytär kävi joulujuhlan ja todistusten jakamisen jälkeen hakemassa paketit.

Nyt pitää alkaa laittamaan ruokaa lautaselle ja syödä, että jaksaa laulattaa illan.

Viikonlopun jälkeen on JOULU.

Terveisiä Tallinnasta!

Hieno päivämäärä viettää se laivalla ja Tallinnassa: 20.12.2012.

Herättiin ajoissa, juotiin kahvit ja syötiin aamupalaa. Kävimme kumpikin suihkussa ja lähdimme sitten liikkeelle. Matkasimme yhdellä ratikalla keskustaan ja yritettiin jatkaa toisella Katajanokalle. Ensimmäinen vaihtoehto oli niin täynnä, että sinne ei todellakaan mahtunut. Onneksi tuli toinen ratikka heti perässä. Siihen mahduimme.

Perillä kävelimme terminaaliin ja pääsimme (?) jonottamaan. Valitsimme hyvin vetävän jonon ja saimme lippumme sun muut. Seuraava jono vei laivaan ja löysimme hyttimme.

Meillä oli hytti siksi kun se sisältyi (ilmaisen) reissun hintaan. Hassua, että kaikki B-hytit olivat täynnä ja me saimme A-hytin. Ikkunallisen.

Olihan se kiva kun pystyi jättämään takit, pipot, kaulaliinat ja käsineet hyttiin. Jätimme myös repun ja ns. tallinnakärryt. Kiertelimme laivalla ja istuimme jonkun aikaa samalle laivalle sattuneen ystävämme kanssa. 

Sitten siirryimme kauppaan ostoksille. Tuppo osti minulle lahjaksi LEMPPARIhajuvettä, joka on ollut pitkään lopussa ja Tuppo sai minulta mieleisensään dödön. (osuu ainakin oikeaan, molemmille)

Saavuimme perille ja rantauduimme liikkeelle. Olipa siellä KYLMÄ! Kylmempää kuin Suomessa samaan aikaan!

Kävelimme Vanhaan Kaupunkiin (Vana Linna) ja kiertelimme siellä katuja ja kujia pitkin.

 Ei siellä oikein mitkään kaupat kiinnostaneet.

Päädyimme torille, jossa on paljon pieniä kojuja. Ostimme yhdestä kaksi käsin tehtyä kynttilää. Aikalailla niissä kojuissa oli kaikissa samaa tavaraa myynnissä. Torin laidalla oli muutama poro aitauksessa. 

Kylmää oli! Ja kun piti vielä ottaa kuvia, niin jouduin ottamaan käsineet pois eikä nämä sormet hetkessä lämmenneet.

Löysimme kahvilan, jonka ovella mainostettiin kuumia juomia. Sinne!

Se oli siisti ja mukava paikka. Samalla pääsi linnan kellari -tyyliseen vessaan. Tuppo hihitteli peilin sijoittamiselle - pääsi kuulemma tarkistamaan, ettei ollut pudottamaan mitään syliinsä. Kasvojaan mies ei ollut nähnyt kumartumatta.

Paluumatkalla laivalle kävimme katselemassa kauppakeskus Virussa, mutta emme ostaneet mitään. Lähellä satamaa kävimme yhdessä kaupassa, josta ostimme juomia. Osa menee joulupaketteihin. 

Takaisin tullessa meillä oli ennakkoon varattu pöytä ja ruoat buffetissa. Tuossa on Tupon ensimmäinen lautasellinen.

Ja tässä Stanstan. Hyvää oli ja jopa minä (!) söin KOLME lautasellista! Uskokaa tai älkää, mutta söin lohta, glögisilliä, kolmea eri mätiä, kaikenlaista. Yhtään ei jäänyt tilaa jälkiruoille, kahvi riitti mainiosti. NAM.

Laiva palasi satamaan. Meillä oli sittenkin niin paljon kannettavaa, että päädyimme taksikyydillä kotiin.

KIITOS, Tuppo, reissusta ja hyvästä reissuseurasta!!!

Tonttuilua ja teatteria

On tullut tonttuiltua omaan tahtiin...

Yritän muistella viikon verran taakse päin... 

Viime viikollahan olin poikkeuksellisesti mikrofoni kädessä neljänä päivänä. Sen huomasi viimeistään silloin kun Pyhä toimitus laulettiin saman illan aikana VIISI kertaa!? Sunnuntaina palkitsin itseni menemällä Tupon kanssa illalla syömään ystävän työpaikalle, edullisesti.

Mitäs me maanantaina teimme? Tuppo juoksenteli palaveristä toiseen ja minä kokkasin Tupon tyttärelle. Ja meille. Tupon vanhin tytär käy joka maanantai meillä kuluttamassa aikaa koulun ja tanssitreenien välissä. Saa yleensä ruokaa samalla. Tällä kertaa perunoita, spagettia, rakuunaporkkanoita ja jauhelihakastiketta. 

Illalla Tuppo kävi keskustassa vastailemassa juustoaiheisiin kysymyksiin saaden siitä kaksi 20 euron lahjakorttia. Paluumatkalla mies bongasi "sinisen valon".

Tiistaina kävimme parilla kirppiksellä. Toiselta löysin kaulaliinan (0,40€) ja kivan kynttilänjalan. (tykkään polkupyöräaiheisista koriste-esineistä!)

Samalla reissulla kävimme treffaamassa Kummitusta. Olin tehnyt hänelle tilauksesta (ostamillaan) langoilla ponchon ja nyt vain todistimme sen mitä olinkin ajatellut: liian pieni. Otin tekeleen takaisin ja suurennan sitä joulun mentyä...

Sain Kummitukselta paketin. Kotona pohdin ääneen, että pitääkö paketti säästää jouluun. Tuppo vastasi, että "kannattaa jos se jää ainoaksi..". Totta. (KIITOS Kummitus!)

Paluumatkalla kävimme Lidl'ssä. Illalla näpertelin joulukortit valmiiksi. 

Keskiviikkona lähdimme illalla keskustaan. Tupon tyttäret (lue: heidän äitinsä) tarjosi meille lahjaksi liput Kansallisteatteriin. Kävimme kolmen tyttären kanssa katsomassa Saiturin joulun, josta tykkäsin kovasti! Varsinkin musiikki ja lavasteet puhuttelivat minua. Juoni oli toimiva vaikka hiipui hieman loppua kohti. Pakko mainita, että siellä teatterissa osataan rahastaa: pillimehu kolme euroa ja leivokset 4-7 euroa! Emme ostaneet.

Paluumatkalla kävimme moikkaamassa Poikaa. Ollessamme Tupon kanssa ulkona tupakalla saimme ison kasan lunta päällemme. Onneksi se ei tullut korkeammalta kun siinä kasassa oli jäätä seassa. Tuntui sekin!

.


Torstaina paketoin muutaman paketin ja kirjoitin kortteihin osoitteet. 


Ensimmäiset paketit vein R-kioskille sillä he mainostivat Ärrä-pakettia. Ei se niin yksinkertaista ollutkaan...

Tiskillä oleva poika ei ollut kuullutkaan palvelusta ja huikkasi Markun takahuoneesta paikalle. Toisesta takahuoneesta löytyi paikan AINOA Ärrälaatikko, jonka sain. Täytin laatikon ja kirjoitin tarvittavat tiedot. Menin kassalle, jossa poika alkoi syöttää koneelle paketin tietoja. Jono takanani kasvoi ja yletti melkein ulos asti. Suostuin odottamaan jonon purkamisen ajan - ja hikoilin piponi alla. Lopulta kaikki oli valmista, ja edullista.

Matka jatkui kohti postia, mutta piipahdimme lumimyräkkää paossa yksien glögien verran.

Jatkoimme postiin ja sain yhden paketin joulukorttien lisäksi toimitettua eteenpäin. Nyt ne on hoidettu (ja ainakin se yksi paketti jo perilläkin).

Eilen perjantaina "vain" kudoin ja kudoin. Joulupukin konttiin 5/6 valmiina eli enää yksi puuttuu. Pidin illan vapaana kun sellaista tyrkytettiin. Tänään ja huomenna menen taas karjumaan tontuille...

Joko joulun tulo tuntuu?

Sukat ja joulukynnet

Oh hoh, jopas aika rientää. Taas.

Olin niin suunnitellut kirjoittavani jotain, mutta kulutin jonnekin sen varaamani puoli tuntia. Onneksi kävin jo suihkussa ja hiuksetkin alkavat olla kuivat. Kolmas mukillinen kahvia menossa ja aamupala nautittu. Kohta pitää kiirehtiä piirtämään silmiä ja pukea vaatteet päälle. Sunnuntainen bingon vetäminen (ja lyhyt karaoke) kutsuu ja sitten on tämän viikon velvollisuudet hoidettu. Tuppo nukkuu...

Neuloin kahdet villasukat. Noiden kuvassa olevien PITI mennä joulupukin konttiin, mutta kun minulle tuli pieni epävarmuus sukkien koosta. Oli pakko antaa pienemmät Tupolle kokeiltavaksi ja sopivathan nuo näyttäisivät olevan. Ne isommat menevät sitten Pojalle joulupakettiin. Hyvä näin.

Kävin teettämässä itselleni joulukynnet! Kun joka kolmas kuviointi on ilmainen, niin tämä kuvio ei maksanut mitään. Minä tykkään kun kynnet ovat käyttökelpoisen lyhyet.

Nyt eteenpäin, sanoo tämä mummo ennen kun lähtee kahlaamaan kinoksiin. Muuten tulee kiire.

Onnittelut kaikille A:lla alkaville nimpparisankareille!

Voihan muna!

Siis kananmuna.

 

Mainitsin jo, että sain takeltelujen jälkeen siirrettyä KAIKKI kuvat puhelimestani tänne koneelle. Kyllä. Niin itse puhelimesta kuin pitkään palvelleelta muistikortiltakin. Niitä oli yhteensä melkein 700!!! Outs.

No te tiedätte tyylin: kuvatiedostossa on kansioita, joissa on sisällä kansioita ja niissä kansioissakin saattaa olla vielä muutama kansio. Samoja kuvia löytyy monesta paikkaa. On alkuperäisiä, kopioita ja muokattuja. Ja ehkä vielä muutama muu.

(Seuraavat kuvat tulla tupsahtivat operaationi seurauksena näytölle..)

Siirtelin juuri äsken "muutamia" kuvia MUKA oikeisiin paikkoihin. Yritin urheasti leikata, mutta huomasin jälleen sortuvani myös siihen hemmetin kopiointiin. Mitä apua? Ei mitään. 

Osaan kyllä olla onnellinen siitä, että tallennan tänne blogiin laittamani kuvat kansioon "blogikuvat". (Suom.huom. muistan kaiholla niitä 500 kuvaa, jotka tietämättömyyttäni poistin Muurilta ja olen myös tietoinen Vuodatuksen kadottamista kuvista!) Sielläkin kansiossa on monta kansiota. On tapahtumien, paikkojen, sisällön sun muun mukaan MUKA lajiteltuna. Usein vain käy niin, että taivaskuvien seasta löytyy kuva Metallican keikalta ja muuta väärään kansioon mennyttä. Mutta kuka säilyttää 49 kuvaa lokeista??? Minä, näemmä. Uuh.

MILLOIN sitä järjestäisi aikaa sitä varten, että kävisi ihan oikeasti KAIKKI kuvat läpi? Poistaisi tarpeettomat ja tuplat. Aikaa siihen todellakin tarvitaan. Siihen ei vartti eikä edes kymmenen varttia riitä. 

Olemme varmasti kaikki myös tietoisia siitä, että mikään tietokone ei kestä ikuisesti. Kaatuneen koneen mukana menevät ainutkertaiset kuvat bittiavaruuteen ellei niitä ole tajunnut/osannut/jaksanut/viitsinyt siirtää ulkoiselle kovalevylle, jota ei ole saanut aikaiseksi hankkia. 

Ennen vanhaan ainoat huolet asiaan liittyen olivat tulipalo, kadottaminen ja parisuhde, jonka katkeamisen jälkeen kaikki yhteisten vuosien aikana otetut kuvat jäivät toiselle osapuolelle.

Nytkin, vaikka tarkoitus oli vain vilkaista kuvia, sain neljän (kuvassa esiintyvän) kahvimukillisen lisäksi tuhlattua aikaa kaksi ja puoli tuntia. Aikaa, jolloin alkuperäinen aikomukseni oli neuloa lisää sinne pukinkonttiin...

*   *   *

Eilinen ilta meni aikalailla juuri niin kuin etukäteen arvelikin sen menevän. Alkuilta oli rauhallinen mitä nyt kantikset olivat jo mennessäni kaatokännissä, mutta sinnittelivät kukin tavallaan hamaan loppuun asti. Yhdentoista aikaan ovesta tuli nuoriso-niminen ryntäys, joka täytti pöytien ja metelitason lisäksi baaritiskin, jonka takana palveli vain & ainoastaan omistaja itse. 

Paikalla ei siis ollut muuta "plokkaajaa" kuin minä. Tuli siinä illan aikana otettua askel jos tuhanneskin kun kipitin biisien aikana keräämässä niitä hemmetin glögilaseja, joista joutui onkimaan jäljelle jääneet rusinat ja mantelit pois. Niin ja samalla tietysti keräsin tyhjät tuopit, snapsilasit, viinipullot, drinkkilasit...

Koko alkuillan aikana oli vain muutama laulaja, jotka veisasivat vuorotellen. Sitten silloin yhdentoista jälkeen nuoriso halusi laulaa. "Hei, mä en ole laulanut vielä yhtään biisiä - pääsenks mä nyt heti?" Lauluaikaa oli vajaa tunti jäljellä ja jonoa ainakin kahdeksi. Pah.

*   *   *

Tänään ei lauleta kuin Maamme-laulua ja Finlandiaa eikä niitäkään siellä baarissa. Ei ainakaan karaokessa. Jatkan siellä huomenna, ylihuomenna ja sunnuntaina. Siinäkin on jo enemmän kuin tarpeeksi Penaa, Mattia, Liisaa, Jormaa ja Tuulaa. Liikaa Lapin kesää, Pyhää toimitusta, Moottoritietä, Hopeista kuuta ja Moskovan valoja. "Kai laulaa saan"...

Siirryn hetkeksi kutomaan kynttilän kajossa, odotan puhelua ja lähden sitten käymään omassa kotona. Tarvitsen osoitekirjani joulukortteja varten, lisää lankaa neulomuksiin ja jotain muuta pientä. Lupailin samalla käydä kahvittelemassa ystäväni T:n työpaikalla siinä vieressä. Tänään olisi kai myös tarjolla ilmaiset ruoat frendin työpaikalla ennen kuutta. Kiirettä pitää siis näin vapaapäivänäkin...

Kunnioittavaa ja arvokasta 95. itsenäisyyspäivää!

PS. On tainnut tauko aiheuttaa puheripulin? Hih.

Kaksi tiistaita: 20.11. ja 04.12. (ja tänään)

No nyt sain siirrettyä kuvia puhelimesta koneelle. Ei ollut yhtä helppoa kuin ennen, mutta onnistui se.

Tiistai 20.11.

Minun oli tarkoitus herätä ajoissa, mutta vetkuttelin sängyssä niin, että lopulta tuli kiire. Ehdin kuitenkin!

Tuppo osti aikoinaan lahjakortin Kivun Kauneuteen ja sen aika uhkasi umpeutua. Olin kipaissut äkkiä paikalle viimeisenä voimassaolopäivänä ja saanut varattua ajan itselleni. NYT oli se aika. Menin paikalle. Minua varten piirretystä kuvasta tehtiin kaksi siirtokuvaa, jotka mallattiin peilikuvina pohkeisiini. Menin mahalleni ja urakka alkoi...

IKINÄ ei tatuointien tekeminen ole sattunut niin paljon kuin nyt!!! Kolme tuntia siinä meni ja niistä viimeinen koetteli todella kivunsietoani. Päätin purra hammasta, että homma saataisiin kerralla loppuun ja niin tehtiin.

En yleensä tykkää esitellä tatuointejani netissä, mutta teen poikkeuksen. Tässä kintut tekopäivän (teetin edellisen kuvan päivälleen vuotta aikaisemmin - tuleekohan tästä traditio?) iltana. Näkyy tuolla vielä jäljet teipeistä ja kuva pyrki kiiltämään kaikista kuvausmuotoyrityksistä huolimatta. Kivun kauneus - tosiaan..?!!



Yritimme äsken kuvata samaa kohdetta rupien lähdettyä, mutta jostain syystä kiiltää edelleen. Johtuukohan se minusta? Heh. Oranssi on huomattavasti kirkkaampi kuin kuvissa.

Minä ainakin olen tyytyväinen ja sehän riittää. Oikein odotan jo ensi kesää ja capri-mallisia farkkuja, nam.

Urakan jälkeen tulin kipinkapin kotiin ja kaaduin sänkyyn lepäämään. Nukuin jonkun aikaa, mutta sitten oli sovittua menoa. Paketoin lahjan ja kirjoitin kortin. Otin ne ja kassillisen kenkiä/vaatteita/lippiksiä mukaani ja lähdin "treffeille".

Olin luvannut viedä Pojan syömään hänen 25-vuotispäivänään! Tapasimme sovitussa paikassa ja Poika sai pakettinsa. Hän avasi sen heti ja vaikutti tyytyväiseltä saamaansa heavy-versioon Alias-pelistä. Söimme, juttelimme ja ennen kun Poika jatkoi matkaansa, saapui Tuppokin paikalle onnittelemaan sankaria.

Tiistai 04.12.

 

Heräsin jo viideltä aamulla, outoa. Ihan pirteänä keittelin kahvia ja istahdin koneen ääreen. (Kuten kai huomasitte, niin olin poissa tästä tuolilta parisen viikkoa..) Kirjoitin pari pitkää sähköpostia ja surffailin siellä sun täällä. Yhdeksän aikaan tein Tupolle ja itselleni aamupalaa. Herätin miehen syömään ja kahville.

Hieman ennen kymmentä lähdimme liikkeelle ja kävin "päivittämässä itseni" työkkärissä. Sieltä pois kävellessämme keksin, että ulosottovirasto on lähellä. Eikun sinne reaaliaikaista saldoa kyselemään. En uskalla kovin hehkuttaa, mutta mikäli saamani paperin tiedot pitävät paikkansa, niin minulla olisi TODELLAKIN aihetta isoon hymyyn ja hehkuttamiseen. Olen varovainen vielä ja koitan olla innostumatta liikaa jos sattuukin niin, että iloon tulee takapakkia.

Matka jatkui. Eteemme osui uusi kirppis, joka imaisi meidät sisäänsä. Hyörimme ja pyörimme siellä pitkän aikaa. Ostin Tupolle kolme dvd-leffaa (1€/kpl) ja yhden cd-levyn. Omia ostoksia en oikein tohdi (vielä) esitellä kun osa niistä matkaa pukinkonttiin. Tämän kehtaan kuitenkin sillä nämä ovat vain tekotarpeita joihinkin neulomuksiin, joista en (vielä) mainitse tämän enempää...

Sieltä kuitenkin löytyi sisältöä neljään pakettiin. Edullisesti.

Tämän pipon ostin eri kirppikseltä edellisenä päivänä Tupon anastaman piponi tilalle. Naurakaa vaan kuvioita, mutta väritys sopii niin uusiin kenkiini kuin sormikkaisiinikin. Kaksi ja puoli euroa ei ollut paha hinta, eihän?

Matka jatkui yhteen hampurilaisravintolaan, josta ostimme mukaamme viisi tuplajuustopurilaista á 2,00 euroa. Piipahdimme laulatuspaikalla kahvilla samalla kun yritin udella koska minua kaivattaisiin siellä seuraavan kerran. Vaikka vastaus oli, että perjantaina, niin illalla sain puhelun myötä kutsun mennä tänään illalla. Kyllä se minulle sopii, sanoo Stansta euron kuvat silmissään. =) 

Tänään 05.12.

Illalla, yöllä ja aamulla nukuin ihmeellisiä pätkiä. Aamuyöllä nousin ja kömmin sohvalle kutomaan. Tässä alku urakkaan, joka käsittää yhteensä kuusi tai kaksitoista tekelettä pukinkonttiin. En voi paljastaa enempää, mutta tämän tein aamuun mennessä valmiiksi.

Kunhan saan kaikki valmiiksi, sinne pukinkonttiin ja päästään joulun yli, niin saatte varmasti kuvan. Lupaan.

Tässä kuitenkin kuva aloitetusta "tilaustyöstä", jonka olen jo tehnyt valmiiksi. Saatte kuvan valmiista ponchosta kunhan olen ensin toimittanut sen henkilökohtaisesti (Kummitukselle) perille ensi viikolla. (Sain luvan laittaa sen jo, mutta haluan kerrankin säilyttää lopputuloksen yllätyksenä..)

Meinasin mennä tänään huoltamaan kynteni, mutta siirsin menon perjantaiksi. Olen jo päättänyt laitattaa joulukynnet: kirkkaan punaiset kärjet ja päälle valkoisia lumihiutaleita. Hou hou.

Tuon penkin sijainnista saatan kertoa myöhemmin. Vielä en ole siihen valmis.

Ex-vuokralainen on lentokentällä. Kesästä asti porukalla kerätyillä rahoilla mies matkustaa 70-vuotismatkalle Thaimaahan kolmen ystävänsä kanssa. Kolmeksi viikoksi. Soitin jo ja toivotin hyvää matkaa. Pyysin palaamaan hyvässä kunnossa takaisin.

 

Nyt pitää raahautua suihkuun, jotta hiukset kuivuvat ajoissa. Pitää kipittää käymään yhdessä paikassa ennen illan laulatuksia. Olisipa kiva kun tulisi paljon laulajia juhlimaan 95. itsenäisyyspäivän aattoa..!

Sitä samaa teillekin!

(Hyvin) hengissä täällä ollaan!

Ajattelin pikaiseen ilmoittaa teille...

 

Lepäilin aikani ja olen entistä ehommassa kunnossa sekä elämäni voimissa täällä(-kin). Herännyt tänään aamulla viideltä pirteänä ja ilmoitellut itsestäni pitkin sähköpostein muutamille ihmisille äitini mukaan lukien.

Nyt on kiirus tehdä Tupolle ja itselleni aamupalaa, herättää mies ja lähteä pian pakollisille asioille. Aion raahata tuon rakkaan ja todella tärkeän mieheni mukaan, jotta hän saa saman pakkasen kirpeän happiannoksen aamuunsa kuin minäkin...

Lupaan palata pian kertomaan kaikenlaista kivaa marraskuun puolelta. Aiheita piisaa!

Aamukahvin makuisin terveisin, Stansta.

Hyvää isänpäivää!

Liput liehuvat isien kunniaksi!

Kaksi laulatusiltaa takana ja hetki aikaa ennen kun menen vetämään bingon. Eilinen ilta oli kummallinen: niin monta kappaletta laulettiin kahteen kertaan. Minullehan se on ihan sama mitä laulavat, kunhan laulavat. Porukkaa oli ihan kivasti ja laulutoiveet olisivat riittäneet vielä tunniksi lopettamisen jälkeen. Taloyhtiön kanssa tehty sopimus kieltää kappaleet yhden jälkeen. Sekin sopii minulle.

Tupon tyttäret tulivat eilen. Ehdin siivota ja käydä kaupassa sitä ennen. Tein kaksi kattilallista jauhelihakeittoa ja valmistumista odotellessa kävin suihkussa. Taisin olla puuhastelusta ylikierroksilla kun menin töihin, mutta sen voi laskea vain plussaksi, että energiaa piisasi. Heh.

(Kolmannet, uudet kynnet...seuraavat tulevat jouluteemalla, heh heh...)

Erittäin poikkeuksellisesti nukahdin heti kun pää osui tyynyyn. Ihanaa! Mehän "joudumme" nukkumaan Tupon kanssa kapealla sohvalla kun tyttäret valtaavat sängyn. Siinä ei juurikaan käännetä kylkeä kesken yön. Noh, ei näitä öitä usein ole, mutta saattaisi silti olla aika alkaa etsimään isompaa asuntoa...

Heräsin aamulla samaan aikaan nuorimman tyttären (11v) kanssa ja "komensin" hänet seurakseni. Olin ostanut valmiin torttupohjan (jotta likka olisi yksinkin osannut, mutta en malttanut olla auttamatta). Vatkasimme kermaa, lisäsimme rahkaa ja metsamarja-Pilttiä. Likka laittoi seoksen kostuttamansa pohjan päälle ja sen päälle pussillisen luomumarjasekoitusta. Minä keitin kahvit. 

Ei niin kaunis, mutta HYVÄÄ!


Lähetin omalle isälleni lahjaksi villasukat. Soitin hänelle hetki sitten ja sain kuulla, että hän oli nukkunut viime yön ne sukat jalassa "kun varpaita paleli". Ihana kuulla, että olivat sopivat, tarpeen ja kelpasivat. Muutenkin äänestä kuului hyvä mieli - se tarttui minuunkin. =) 

Onnea kaikille isille ja hei, nauttikaa päivästä!