Tallinna 21.07.2026.
Ei muka pitänyt hetkeen lähteä, mutta MP on ilmeisen hyvä houkuttelemaan. Ehkä se herätti kiinnostukseni, että...
a.) laiva oli tällä kertaa XPRS'n sijaan Cinderella
b.) ei maissakäyntiä
c.) lyhyt risteily (5h 45min) ja se...
d.) sisälsi brunssin! (34,50 euroa per risteilijä)
Lähtöaika oli 10:30, mikä tarkoitti kotoa lähtöä yhdeksältä...
* * *
Olin kirjoittanut tuon alun jo ennen risteilyä, joten antaapa sen olla tuossa. Koitan nyt kasata jotain juttua kuvineen, jotta jää muistoihin. Samalla todistan, ettei vinoon otetut kuvat ole minua varten. En ota toiste.
Lähdin kotoa vähän ennen yhdeksää ja hetken mielijohteesta hyppäsin bussiin ratikan sijaan. Ehkä pääsin sillä nopeammin rautatieasemalle? Mene ja tiedä.
Meillä oli tällit karaokeravintola Tokiossa, jossa en ollut koskaan käynyt. MP oli jo odottamassa ja hänen mukaansa siellä piti olla aamulla edulliset juomat. Eipä ollut, mutta hintaa kompensoi löytöni.Istuimme baaritiskiä vastapäätä. Hetken tuijottelin "jotain" lattialla ja asiakkaan poistuttua menin ja kyykkäsin: pienelle rullalle kääritty seteli! Kaksikymmentä euroa, hip ja hei! Löytäjä päätti pitää. 😍
Siitä vierestä meni ratikka, jolla pääsimme suoraan terminaaliin. Nyt, kun on ollut puhetta ötököistä, niin nauratti ikkunan ulkopuolelle kiinnittynyt vapaamatkustaja, joka pysyi siinä yllättävän pitkään. En saanut ampiaisesta tarkkaa kuvaa. 🐝
Tehtiin lähtöselvitys ja mentiin vielä ulos tupakalle. Siinä Cinderellaa katsellessa muistin, että siihen laivaan on kävelymatkaa enemmän kuin XPRS:lle, jonne pääsee sisään heti liukuportaiden päästä. Onneksi tuolla on "liukumatto", jota pitkin pääsee hieman vähemmällä astelulla.Asetuimme terminaalissa hyviin asemiin oikean oven lähelle, sillä porukkaa oli tosi paljon XPRS'in lähtiessä samaan aikaan.
Puolivahingossa (kuulin, kun jollekin vastattiin, että kahdeksas kerros) osuimme vielä suljettujen ovien luo jonoon peräti toisiksi. Ei mennyt aikaakaan, kun selkiemme takana oli niin pitkä jono, ettei loppua näkynyt.Saimme pöytäkartan, jossa oma IHAN PARAS pöytämme oli rengastettu.
Ikkunapöytä (nro. 98) ihan keulassa!! 💙
Vaikka se oli neljän hengen pöytä, niin saimme olla kaksin. Ja sitten ruokaa noutamaan. Olin päättänyt olla maltillinen, jotta saisin syötyä lautasen tyhjäksi. Muuten se onnistui, mutta joko perunasalaatissa tai coleslawissa oli niin paljon valkosipulia, että lautaselle jäi molemmat.Ensimmäinen vinokuva, koska punaviinilasit. 😏
MP on siitä hassua ruokaseuraa, että vaikka mies muuten papattaa kuin papupata, niin ilmeisesti avoinna oleva suu sulkee korvat? Miehen tahti syödä aiheuttaa itselleni paniikin koittaa syödä nopeammin.Jätin kuvaamatta santsilautaset ja keskityin napsimaan muita kuvia. Hetken näytti, että saattaisimme törmätä oudon kokoiseen ja näköiseen matkustaja-alukseen. Niin ei onneksi käynyt!
Sää ei varsinaisesti kuvaamista suosinut.
Tästä kulmasta näytti, että ajoimme vielä lähempää Vallisaarta.Oli jälkiruoan vuoro, phuuh. On muuten hankalaa koittaa saada sorbettia ym. irti tarjoilulusikasta ja homejuustoa veitsestä! Hain meille hyvät kahvit.
Vielä viimeiset lasilliset punkkua ja RRRÖYH. Kiitos! 😋
Kiertelimme laivassa ja koitimme turhaan löytää jostakin ravintolasta tyhjää pöytää. Ei ensimmäistäkään pystypaikkoja lukuunottamatta. Niin täysi laiva!
Emme jaksaneet seistä ja yhteisestä sopimuksesta kävimme hankkimassa meille hytin.
Se maksoi 16 euroa vähemmän kuin ennakkoon ostettuna!? Maksoimme puoliksi. Vaikka risteilyaikaa oli jäljellä "vain" nelisen tuntia, niin voimat loppuivat siihen. Enpähän muistanut enää, kuinka sokkeloisia nuo vanhat laivat ovat!? Oli käännös sinne, tänne ja tuonne, ja urakka löytää oman hytin ovi!
Kävimme tekemässä ostokset ja suunnistimme monen mutkan kautta takaisin hyttiimme. Hyvin maistui ruokalevot emmekä poistuneet hytistä enää ennen satamaa. Viimeinen ottamani vinokuva ikinä!Terminaalissa odotimme suosiolla ruuhkan pois alta ja menimme vasta sitten pysäkille. Samalla ratikalla asemalle ja siinä tiemme erkanivat. Jos koskaan ikinä enää menen vastaavalle risteilylle, niin jättänen ruoat syömättä, jotta jaksan hereillä loppuun asti. Puolustaudun kuitenkin vielä sillä, että mies oli herännyt puolikuudelta ja minä kuudelta.
Matkamuistona yksi etukortti, joka on ONNEKSI voimassa lokakuulle saakka. Nyt on risteilykiintiö hetkeksi täynnä!! 😇
Kotimatkan viimeisellä pätkällä kompuroin pahasti, mutta siitä myöhemmin... rkele! 😰































































