Multiraitasukat ja makaronilaatikkoa

Tiistaina tapahtunutta.

Oho, tuo näyttää siltä kuin olisi tapahtunut jotain kamalaa. Ei ollut tarkoitus säikäyttää, pahoittelen sanavalintaa. On yö ja pitäisi olla jo nukkumassa, mutta on ollut niin vauhti päällä illan, että istun tässä hetken, jos sopii..? 😉

Jatkoin töissä edelleen niiden johtojen kimpussa. Keksin hieman helpomman ja ranneystävällisemmän tavan kieputella niitä. Kävi vain harmillinen juttu: bongasin piuhojen seasta kaksi, jotka olivat viiden metrin sijaan neljä. Tietysti ne olivat epäkuranttia kamaa ja palautin ne niiden mittaajalle/leikkaajalle. No, sitten jouduin pähkäilemään itsekseni, että pitäisikö niistä kertoa pomolle vai ei.

Odotin, että ko. henkilö lähti töistä ja kerroin sitten asiasta pomolle. Ei niitä liian lyhyitäkään näkynyt missään enää. Ajattelin, että jostainhan ne jää puuttumaan. Pomo kiitteli pariinkin kertaan ja totesi, että "sen toisen" olisi pitänyt itse kertoa virheistään viimeistään siinä vaiheessa, kun palautin ne johdot hänelle. 

Mitä ilmeisimmin minä jatkan aamulla hänen hommaansa, joku mies alkaa kieputtamaan johtoja ja "sille toiselle" annetaan joku muu homma. En voi olla miettimättä, että minkähänlaisen vastaanoton häneltä saan aamulla. Hitto sentään! Olla lojaali työkaverille? Pomolle? Olla lojaali työpaikalle? Ajatella sitä firmaa, jolle keikkaa tehdään? Uskon, että toimin oikein, mutta silti.

Kiitos, kun sain purkaa tuon täällä! 💙

Palattuani töistä Omaan Kotiin, PÄÄTIN, että nyt et, Stansta, ala istuskelemaan! Ensitöikseni "avasin" sängyn. Kerrottakoon, että olen nukkunut täällä päiväpeiton päällä ja pelkkä pussilakana peittona. "Koska vain yhden tai kaksi yötä", pah! Laitoin puhtaan lakanan (Johanna lue: EI mankeloitu eikä edes silitetty..) ja puhtaat tyynyliinat.

Joskus ennen silitin kaikki lakanat ja tyynyliinat. Olisin tehnyt niin nytkin, mutta halusin jatkaa hommia. Täällä on sen verran lämmin, tai minulla, että käytän tosiaan pelkkää pussilakanaa peittona.

Noita pussilakanoita (äidiltä saamiani) on kaksi, mutta niihin on vain yksi tyynyliina jossain. EHKÄ minulla on jossain valkoisia, joita voisi käyttää samalla. JOS vain etsisi ne... Heitin päiväpeiton kaksinkerroin päälle. Ja Nalle Puh-viltin, jonka nappaan aika usein aamuöisin päälle.

Sitten siirryin kylppäriin ja täytin pyykkikoneen. Peukut pystyyn, että ainoat tällä hetkellä käyttämäni farkut ovat aamulla kuivat!!!

Seuraavaksi, ei vaan sillä aikaa, kun pyykkikone pesi vaatteita, siirryin keittiöön.

Laitoin makaronit kiehumaan ja paistoin jauhelihan lisättyine mausteineen. Jätin pienen osan pannulle ja tein siitä kastikkeen yhtä annosta varten. Sattuneistä syistä kuiva-ainekaapissa ei ole vieläkään mitään, mutta keksin "suurustaa" kastikkeen salaattijuuston palasilla.

Syötävää tuli taas ja nälkä lähti. Sama paikka ja melkein aina sama ruoka, mutta kun tykkään. 😋

Makaronia ja jauhelihaa oli enemmän kuin tohdin vuokaan laittaa. Ehkä minulla on tulevana työpäivänä ensimmäistä kertaa eväänä muuta kuin pelkkää leipää..?

Keittiössä pääroolissa oli kuitenkin se makaronilaatikko, jota höystin tekemälläni hillokkeella ja täydensin munamaidolla mausteineen. Mausta en vielä tiedä, taaskaan. 

Touhuilujen ja syömisen jälkeen istahdin katsomaan telkkarista Master Chef Suomea sekä Ensitreffit alttarilla. Samalla sain kudottua raitasukat (koko 40-41) valmiiksi, mutta päättely jäi toiseen kertaan.

NYT nainen pää puhtaalle tyynylle ja nukkumaan!!! Jätän vielä vähän tilaa "rupatella" aamukahvin ajan... Uniaikaa viisi ja puoli tuntia - hyvää yötä!

Huomenta taas!

Ulkona on harmaata ja märkää. Syksyistä siis. Toivon, ettei sataisi töihin kävellessä! Aamuisin aika rientää ja niin nytkin. Jännittää mennä töihin, kun mietin sen yhden naisen reaktiota. No, tulee mitä tulee. Kai minä sen kestän.

Syyskuun viimeistä päivää!

Villasukkia ja vitamiinia

Tiistaihuomenta!

Eilen sää vaihteli; aamu oli syksyisen herkkä ja kaunis. Töistä palatessa paistoi aurinko, joka sai vaahteroiden ja pihlajien syksynväriset lehdet hehkumaan. Illalla oli hetken tasaisen harmaata, mutta hieman kirkastui myöhemmin. Näkyi tähtiä.

Käärin töissä niitä johtoja. Korjasin toisen tekeleitä myyvämpään muotoon. Kaksikymmentäkolme pussia, joissa yhdeksän viiden metrin nippua kussakin. Sain urakan siltä osin valmiiksi - ja ranteet kipeiksi. Vielä niitä  (ennestään käärimättömiä) johtoja riittää ja paljon, mutta ilmoitin jo eilen, että tarvitsen siitä hommasta vapaapäivän.

Kolottavista ranteista huolimatta sain tehtyä raitasukalle paria. Reissussahan kävi niin, että minulla oli vain se yksi lankakerä mukana ja alkoi näyttää, ettei se muka riittäisikään kahteen sukkaan. Koska minulla oli vain yhdet puikot mukana, niin en voinut aloittaa toista sukkaa samaan aikaan. Sattumalta huomasin kaupassa samaa lankaa ja ostin kerän, mutta olisi kai pitänyt ostaa toiset puikotkin, vaan sepä ei tullut siellä mieleen.

Taidan juoda ensimmäistä kertaa kahvia kotona ennen töihin lähtöä. Pelkään aina, että kofeiini aiheuttaa käsien tärinää eikä se olisi kovin kiva juttu, sillä töissä joutuu näpräämään aika pikkutarkkuutta vaativia hommia. Toivottavasti vapinaa ei nyt tule!

 

Hahaa, päätin, että nyt alkaa TAAS vitamiinien syöminen. "Ne oikeat" on Tupon luona, joten ajattelin napsia niitä mitä täällä on. Vasta kuvan otettuani ja sitä koneelta katsottuani tajusin, että molemmat ovat D-vitamiinia. Olin kuvitellut jotenkin, että Minisun olisi monivitamiini. Pöh.

 

Nyt sää on harmaa ja tälle päivälle on luvattu sadettakin (tihuuttaa jo). Pitää mennä tekemään eväsleivät, ja ajattelin käydä kaupassa matkanvarrella ostamassa mukaan pari banaania.

On syyskuun toiseksi viimeinen päivä.

RoiReissu, osa 1.

Keskiviikko 16.09.2020.

Aamulla olisi väsyttänyt, mutta oli noustava pakkaamaan loput tavarat ja tehtävä eväät töihin sekä junaan.

Reppu selässä ja lentolaukkua vetäen kävelin töistä Pasilan asemalle.

Koska junan lähtöön oli vielä kolme varttia aikaa, niin kävin kaupassa ja menin lähtöjuomalle. Ratamo on osuva nimi asemaravintolalle.

Vaikka olin mielestäni katsonut istumapaikkani moneen kertaan, niin istuin selkä menosuuntaan. Eipä se siinä kutoessa haitannut.

Langassa vastaantullut solmu kyllä. Leikkasin koko oranssin pätkän pois.

Aina minä ylimitoitan eväiden määrän, mutta ennemmin liikaa kuin liian vähän... 😏

Oli luvattu kovaa myrskyä, mutta se näkyi vain Oulussa. Kävin tupakalla ja olin lentää. Vettäkin satoi kaatamalla. 

Perillä Rovaniemellä olivat äiti sekä Naapuritar autolla vastassa. Vaikka matka ei ole pitkä eikä siellä satanut, niin oli kyyti vallan tervetullut. Mukillinen teetä ja nopeat kuulumisten vaihtamiset. Sänky puhtaine ja mankeloituine lakanoineen tuuditti yli kahdeksan tunnin uniin.

Olin perillä.

Onneksi syyskuu loppuu kohta!?

Hei!

Taisin jossain kohtaa mainita, että syyskuu on minulle kuukausista vaikein ja niin on nytkin. Tulossa on monta postausta Rovaniemen reissusta, mutta kun tuntuu, etten ehdi istua paikoillani. Ihmissuhteet haastaa, työ menettelee. Tulin eilen Omaan Kotiin ja olen nauttinut tämän päivän omasta seurastani. Sain virkattua junassa aloittamani jämälankapatalapun valmiiksi. Nyt niitä on viisi valmiina.

Tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on mennyt pienessä sumussa. Ainakin usvassa, mutta onneksi nappailen kuvia, niin muistan jotain. 😉

 

Tuppo osti jonain päivänä mm. friseesalaattia ja siitä se ajatus lähti.

 

Tein siis salaatin (joka lojuu Tupon jääkaapissa). Mukaan laitoin myös ananasta (ja sekin lojuu samassa jääkaapissa).

Käytin keitettyjä perunoita pannulla öljyn, grillimausteen sekä pippurisekoituksen kera.

Tuppo pilkkoi samalle uunipellille nugetteja, eineslihapullia sekä lenkkimakkaraa (poikamieseineksiä?). Minä lisäsin punasipulilohkoja.

Kyllähän noilla nälkä siirtyi taas eteenpäin... 

Jonain päivänä työpisteelläni odotti makea yllätys.

Töissä leikin insinööriä ja kehitin oman työkalun:

Eikö olekin veikeän näköinen vempele? Arvaatko mitä tuolla tein? 

Yhdeksän eriväristä johtoa (5m) nippuihin ja samaan pussiin. Vain kaksi pientä naarmua käsissä. 😁 

Perjantaina oli Mamman hammaslääkäri. Reissu sujui oikein hyvin. Luulin, että menisimme samaan paikkaan kuin vuosi sitten, mutta ei. EN IKINÄ muuttaisi Kannelmäkeen...
 

...jossa minulla oli tunti aikaa kulutettavana.

 

Kävin ruokakaupassa, jonka aikana alkoi kaatosade.

 

 

Söin ostamani pasteijan ja odotin sateen loppumista. Paikalliset "pitivät seuraa", uuh.

 

 

Mitäpäs sitten? Istuin jonkin aikaa Mamman luona ja menin sitten Tupon luo. ONNEKSI syyskuuta on enää kolme päivää jäljellä!!!

 

 

Tungen jalkaani yhden oven väliin työrintamalla - pitäkää peukkuja?! Pieni urakkahomma.

 

 

Pitääkö kaikesta ottaa kuva? Ilmeisesti. Ei muuten maistunut tuo broileri miltään. 😛

 

Ostin tänään jauhelihan, kananmunat ja maidon valmiiksi. Teen huomenna makaronilaatikkoa. Kaapissa on, stana, vieläkin kuolleita riisihäröjä. Sinne ei viitsi vieläKÄÄN hankkia mitään. Kiukuttaa. 😡

Voitaisiinko sopia, että kun kuu vaihtuu puolivälissä alkavaa viikkoa, niin mielialakin alkaisi kohentua? Ainakin aion olla täällä Omassa Kotona ja hengittää..ää...

Elämässä kaikki tapahtuu nopeasti,

en ehdi mukaan, eikä minun pää.

Pyrin silti selviämään tästä,

otan aikaa, jotta kestäisin tään.

Itse oman elämäni toki kuljen,

koita pysyä tahdissa, muut ei sitä sulle tee.

Jos kaiken turhan ympäriltäni suljen,

oikeaan suuntaan pikku hiljaa meen? 

 Eiköhän tämä taas tästä.

HYVÄÄ alkavaa uutta viikkoa!

Minä voitin!

 Iloista huomenta!

Aamu on harmaa, mutta kuinka silmäni aukenivatkaan, kun huomasin voittaneeni Johannan Omamaamansikka-blogissa arvonnassa Hilfiger'in musta-valkoisen lompakon, joka lähtee matkaan peräti USA:sta saakka. Vautsivau, KIITOS!!! 👌😊

Minähän aioin mennä eilen Omaan Kotiin. Toisin kävi ja ihan mukava niin. Nukuin täällä Tupon luona ensin kaksi ja puoli tuntia. Katsoin sitten pari kotimaista ohjelmaa telkkarista; Master Chef ja Ensitreffit alttarilla. Voitteko kuvitella, että olin niin kaivannut sohvan nurkassa nököttämistä?

On jotenkin ollut niin menoa pari viikkoa. Ensin se mökkiviikonloppu Messilässä ja päälle työpäivät. Keskiviikkona suoraan töistä Rovaniemelle enkä sielläkään ehtinut juurikaan istahtaa kutomisesta puhumattakaan. Sunnuntai-iltana matkasin takaisin Helsinkiin. Maanantaina työt ja illalla syntymäpäivätapaaminen. Tuntui, että koko ajan jotain. Oli niin ihanaa vain istahtaa vihdoinkin.

Tuppo teki ruoan KIITOS ja tarjoili sen minulle sohvalle, nam. Enpä minä kauaa hereillä sen jälkeen pysynyt vaan nukuin melkein yhdeksän tuntia. Nyt pitäisi olla univelat selätetty, phuuh.

Töissä saimme eilen ne viisisataa ristikkoa valmiiksi ja homma vaihtui taas. Nyt liimailen kaksipuolisia teippejä laatikoihin, joita tehdään jotain kelloja varten. Vähän tahmeaa hommaa...

Nyt eväsleipiä tekemään ja taas kohti työpaikkaa. Huomenna onkin ensimmäinen torstai, kun jatkan töitä.

 

Hyvää päivää Sinulle!

IsoNalle ja muuta

 Huomenta!

Työhomma vaihtui eilen ja aloin kasaamaan pahviläpysköistä lokerikkoja, jotka menevät kuulemma johonkin laboratorioon. Näitä tehdään noin viisisataa ja eilen noita teki lisäkseni kaksi muuta henkilöä. Jatkunee siis tänään.

Poika haki minut autolla puoli neljän aikaan ja haimme sitten isänsä kyytiin. Kävimme hakemassa 9-vuotiaan kyytiin, lauloimme hänelle ja ajoimme isoon ostoskeskukseen syömään.

Sankari pääsi vielä leikkipaikkaan purkamaan energiaansa reiluksi tunniksi. Kävimme Pojan kanssa tupakalla ja matkalla bongasin ISOn nallen, jonka kävin ostamassa. Oli kai kiva, koska sankari halusi kantaa sen itse autolle palatessa. Oli mukavaa.

On vähän vaisu olo ja mieli. Tuppo antoi minulle PALJON ajattelemisen aihetta itseeni liittyen, joten taidan hakea töiden jälkeen repullisen ja lentolaukullisen tavaroitani mukaan ja mennä loppuviikoksi Omaan Kotiin... 😢

Kaipaankin sinne.

I'm back - olen selkä?

Terveisiä Rovaniemeltä!

Just kun muutenkin väsyttää ja ärsyttää, niin eiköhän facebook ja tämä blogger lyö vettä kiukaalle. Kummassakaan ei enää pääse vanhaan näkymään ja minä, edelleen muutosvastaisena, EN TYKKÄÄ!!! Siis ei enää vanhoja tunnisteita? (EDIT. löytyi ne, kunhan vaan itse muistaa ja tajuaa ehdottaa..) Eikä postausta voi tallentaa luonnoksena? Eikun voipas. Rivitykset kuvien yhteydessä ovat valtavat. Hitto, just nyt en jaksa syventyä. 😖

Sain eilen aamulla Naapurittarelta miehensä kanssa kyydin juna-asemalle, vaikka matka ei ole pitkä. Sovittiin jo illalla, ettei äiti tule mukaan vaan saa jäädä hoitamaan aamuaskareensa omaan tahtiin. Lähtöhalaus oli pitkä, haikea ja vahva. 💝

Tällä kertaa minulla oli kasvot menosuuntaan (toiseen suuntaan ei). Alkumatka oli ihanan rauhallinen, mutta Kemistä tuli paljon porukkaa ja Oulusta lisää.

Seinäjoella viereeni tuli joku nuori mies, joka kyllä poistui siitä jonnekin muualle. Puikko-ongelman vuoksi virkkasin jämälankapatalappua.

Tampereelta tuli viereeni mies, joka söi Sub'in patonkia ja katsoi jotain animaatioita. Harmittelin, ettei hän tajunnut vaihtaa paikkaa, sillä vapaita penkkejäkin olisi ollut. Noh, meni se tunti siinä ja mies auttoi minut laukkuineni alakertaan, kiitos! Minulla kun oli repun lisäksi kaksi lentolaukkua, mutta niistä myöhemmin.

Tampere.

Raahauduin kamoineni TheBaariin ja ehdin pelaamaan pari kierrosta bingoa. Tuppo tuli vastaan. 

Sain illalla puhelun Naapurittarelta - äiti oli kaatunut kotona!?! Voi helvetti! Arvasin, että hän venyttää voimiaan äärimmilleen esittääkseen pärjäävää minulle. Onneksi ei kai ollut sattunut kummemmin, mutta säikäyttäähän tuo. Suostuu nyt kuulemma hankkimaan turvarannekkeen. Soitan hänelle vähän myöhemmin töistä.

Tapaan tänään illalla Poikani pitkästä aikaa ja menemme yhdessä poikansa 9-vuotis syntymäpäiville. Näin se aika juoksee, huh. Tuntuu hullulta, että olimme jo Tupon kanssa yhdessä, kun se poika syntyi... Mutta nyt vaatteet päälle ja kipitellen töihin. Onneksi on loput junaeväistä ottaa mukaan! Mahtaa tulla raskas päivä!?

Tsemppiä teillekin alkaneeseen viikkoon!

Mökkeilyä synttärihengessä

Olihan seissu.

Nyt vain pikainen postaus ennen töihin lähtöä. Suhkun raikkaana eväsleivät jo tehty. Enää tarvitsee pukea ja liikkua kohteeseen.

Mutta mökkireissusta. Kyyti tuli ja ajoimme Messilään kahden auton sijasta yhdellä. Siellä meille oli varattu kolmenkymmenen hengen kota illanviettoihin sekä kolme mökkiä majoittumiseen. Vähän ylimitoitettua, sillä niin moni perui lähtönsä. Loppujen lopuksi meitä oli 6-kymppisen sankarin lisäksi vain neljä plus Ystävätär TK miehensä sekä koirien kanssa asuntoautollaan. Niin ja sankarin tytär, joka poistui illalla.

Kodassa oli tarjoilut enemmän kuin kohdillaan:

Lienee mitoitettu 11-15 hengelle, niinkuin alunperin piti paikalle tulla. 😋

Jatkan ehkä illalla - nyt pitää lähteä töihin ja sieltä päästyä käydä Omassa Kotona mm. hakemassa junaliput. Illalla taas pakataan, mutta tällä kertaa Rovaniemelle menoa varten. Nyt sinne tarvii paljon vähemmän mukaan, sillä olen viikon sijaan vain kolme kokonaista päivää perillä. Ja noin seitsemäntoista tuntia junassa yhteensä. Työt nääs haittaa matkustelua. 😢 😅

Tiistaipäivää!