Yritin juuri soittaa, mutta äidin puhelin on kiinni..!?
Äiti lupasi soittaa illalla, mutta ei soittanut. En kehdannut itse soittaa, kun ajattelin, että takana oli raskas päivä tutkimuksineen. Yritin juuri soittaa, mutta "valitsemaanne numeroon ei saada juuri nyt yhteyttä". MITÄ? Huoli kasvaa. Yritän sanoa itselleni, että ehkä äiti ei ole huomannut ottaa puhelimen laturia mukaan? Eikä kysyä osastolta latausmahdollisuutta? Tai mitä? Apua...
Sain eilen hermostuksissani vaihdettua lakanat ja pestyä kaksi koneellista pyykkiä. Imuroin ja kokkasin. Tein ensimmäistä kertaa härkkiksestä kastiketta ja siitä tuli hyvää. Tein myös pian vanhenevista lihapullista kastikkeen chili-tomaattisoseella ja hyvää siitäkin tuli. Syötiin keitettyjen perunoiden kera. Tiskasin. Ja kävin suihkussa.
Sain hammasta purren pääteltyä valmiit sukat. On se vaan niin keljua hommaa...
NO NIIN, sain Pojan siskon äidin (Gun) kiinni. Tai siis hän soitti. Äiti onkin siirretty eri terveyskeskukseen mikä on hyvä homma, ettei siihen samaan missä isävainaa oli puolitoista vuotta sitten. Kokeista ja kuvista ei ole löytynyt mitään hälyyttävää, hyvä. Joutuu nyt olemaan katetrin kanssa hoidossa neljästä kuuteen vuorokautta.
Mietittiin Gun'in kanssa, että ongelma taitaa olla psyykkistä. Äiti suree isää ja kaipaa kovasti hänen luokseen. Äiti on aina reagoinut vatsallaan. Vuodenaikojen vaihtuminen luo lisää stressiä, kun muistaa "mitä isällä oli tapana tehdä tähän aikaan". Äitihän juuri suri sitäkin, että joutui ostamaan marjat torilta. Ennen kävivät isän kanssa yhdessä keräämässä ne metsistä.
Eräs rovaniemeläinen Ystävätär, joka asuu myös Helsingissä, kirjoitti juuri todella kauniisti: "Ja kun ei sitä toisen ikävää voi oikein millään lievittää. Kukaan, ei edes omat lapset korvaa sitä menetettyä elämänkumppania. Niinhän se on että edesmenneellä on jo kaikki hyvin, mutta jälkeenjääneillä on sitten pitkään suuri suru ja vielä suurempi ikävä." *sydän*
Gun oli tarjoutunut lähtemään välittömästi Rovaniemelle, mutta äiti oli estänyt. Toivoo ennemmin seuraa paikalle kotiutuessaan sairaalasta. Gun menee ensi viikolla. Hyvä niin. Odottelen, että äiti soittaa. Jos ei, niin soitan itse osastolle illalla.
Niin, nuo turkoosit sukat jäävät itselle. Oli ne jäämässä muutenkin, mutta virheen huomattuani asia varmistui...
Nämä kaksi paria tilattiin teemalla "yksivuotis hääpäivälahjasukat". Naisen sukkiin toivottiin oranssia ja pinkkiä, miehen sukkiin sinistä ja armeijan vihreää. Yhdistäväksi tekijäksi tein molempien toiseen sukkaan punaiset ja toiseen siniset sydänkuviot. Itse en ole oikein tyytyväinen, mutta toivottavasti kelpaa tilaajalle ja saajille.
Aurinko paistaa ja on kirpsakka syyssää ('syyssää' näyttää kirjoitettuna hassulta..). Olen lipittänyt jo kolme mukillista kahvia. Taidan pukea ja lähteä vähän nuuhkimaan ilmaa. Jaksaa sitten kutoa. Aloin tekemään keväällä ostamaani talvitakkiin sopivia säärystimiä; punaista, harmaata ja valkoista. Kauniisti kirjoittanut Ystävätär teki juuri ensimmäisen joululahjatilauksen ja pyysi tekemään kolmet sukat pukinkonttiin. Minähän teen.
Aurinkoista alkavaa syysviikonloppua!
Äiti soitti aamulla.
"Olen poliklinikalla", alkoi puhelu. Oli syönyt aamulla tapaansa puuron ja vatsa oli alkanut oireilemaan sen jälkeen. Naapuri oli vienyt autolla sairaalaan.
Ja nyt soi puhelin. Sain välikäden kautta tietoa, että äidiltä oli katetroitu kaksi litraa virtsaa. Luulimme, että ongelma olisi "siinä toisessa" toiminnossa. Naapuri on luvannut olla paikalla kuulemassa lääkäriä. Hyvä niin. Äiti viestitti juuri, että soittelee minulle illalla.
Olen huolissani! Pelkään, että äiti ei kerro kaikkea, jottei huolestuttaisi meitä. Niin on ollut ennenkin... Maanantaina jutellessamme äiti kertoi kyllä vatsaoireistaan, mutta sanoi, että kun maha on tutkittu eikä mitään vikaa löytynyt, niin ei ole huolissaan. Hmm.
Poikakin oli puhunut mumminsa kanssa. Onneksi on puhelimet ja tieto kulkee!
Keräsin yhtenä päivänä kaikki jääkaappiin jääneet erilaiset omenat kasaan ja tein niistä hilloa. Saattaapa olla, että se oli ensimmäinen kerta. Hyvää tuli.
En edes tohtinut lähteä Tupon mukaan keskustaan tapaamaan hänen äitiä ja nuorinta tytärtään. Äitinsä tuo tyttärille ja meille puolukoita. Teen niistäkin hilloa ja yhden vispipuuron. Tyttärille lähetin ylimääräisiä tomaatteja, härkistä sekä meillä käyttämättä jäävän maustetun tofupalan.
Kolmet valmiit sukat odottavat päättelyä.
Meinasin, että siivoaminen helpottaisi huolestuneisuutta, mutta enhän minä uskalla pitää imuria päällä. Jos en kuulekaan kun puhelin soi?! On minulla sentään toinen koneellinen pyykkiä pyörimässä. Uskaltaisinkohan käydä pikaiseen suihkussa? Vai odotanko ensin, että Tuppo tulee kotiin?
Pitänee mennä suunniteltua aikaisemmin Rovaniemelle. Poikani sisko lopettelee töitään ja lupasi myös mennä sinne. Samoin hänen äitinsä, joka hoitaa äitini asioita.
Pitäkäähän nyt peukkuja, että kaikki menee hyvin!!!
Olin sunnuntaina Pojanpoika Bee'n luona.
Poikani noukki minut isänsä kanssa autolla ja ajoimme Itä-Helsinkiin. Tuntuipa hassulta: Poika ratissa ja kyydissä iskä & äiskä. En muista vastaavaa tapahtuneen koskaan. Olen toki ennenkin ollut samassa autossa heidän kanssaan, mutta kolmestaan...
Perillä oli synttärisankarin ja äitinsä lisäksi äidin sisko 2-vuotiaan nappisilmätyttärensä kanssa. Bee oli iloisella päällä avatessaan saamansa paketit. Ei ne ostamani pallot olletkaan superpalloja vaan ne sai auki, jolloin hyppysiin sai mönjää, jonka sisällä oli ötökät. Yäh. Vein Bee'n äidille kukkakimpun.
Poika oli ostanut isänsä kanssa pojalle oikean pienen kitaran laukkuineen. Paras lahja saamansa kännykän (?!!) lisäksi näytti olevan Pojan ostama kauko-ohjattava kopteri, jota ohjattiin sillä puhelimella. Huikea kapine, jota kaksivuotias pelkäsi. Lennättivät sitä kimpassa; Poika, isänsä ja Bee. Tallensin harvinaisen hetken kännykän kameralla.
Juotiin kahvia ja syötiin coctail-piirakoita munavoin kera. Jutusteltiin, ja leikittiin lasten kanssa. Lasten, joista kumpikaan ei ujostellut ketään. Bee'n äidinäiti saapui miehensä (vaari) kanssa ja toivat junnulle ihan oikeat pienet kiikarit. Lauloimme onnittelulaulun, Bee puhalsi kynttilät ja söimme kakkua. Lähdimme sitten pois jaloista.
Poika heitti minut kotiin. Olimme synttäreillä kolmisen tuntia ja minulle jäi oikein hyvä mieli.
Olin eilen matkalla Kelaan kun vierelleni pysähtyi auto. Poika noukki minut työautonsa kyytiin ja heitti Kelaan. Hän on menossa tänäänkin Bee'n luo, mutta en viitsi ängetä mukaan. Ehkä heillä on jotain juteltavaa keskenään. En tiedä.
Oli mukava 'perhe'päivä!
Katselin juuri viime keväisiä Kreetan reissukuvia.
Niistä on jotain laittamatta tänne. Mietin Rethymnon'in reissulla, kuinka hienoa olisi, JOS olisin teettänyt joka reissusta kuvakirjat. Heti reissujen jälkeen. En ole. Onneksi kaikki kuvat on tallennettu muistitikuille, jotka toivottavasti toimii.
Toistan varmaan itseäni, mutta ollaan oltu Tupon kanssa kimpassa yli kuusi vuotta. Monta yhteistä reissua mahtuu näihin vuosiin: Marmaris, Lefkas, Sisilia, Samos, Agia Marina, Rethymnon, Kööpenhamina, Tukholma ja Tallinna. Rovaniemi, Riihimäki, Porvoo, Loppi. Oliko tuossa edes kaikki? Tuppo haaveilee (kukapa ei?) taas reissusta ja yksi toivekohteista olisi Madeira.
Sain tuon repun peruiksi isävainaalta ja jo nyt se on ollut mukana vaikka missä (kuvassa Hanian lentokentällä). Kohta en enää tohdi käyttää sitä, ettei se vaan hajoa.
Edessä on taas reissu Tukholmaan. Ensi kuun alussa. Meillä kun on noita alennuskortteja, niin en halunnut 'heittää hukkaan' yhtä niistä. Lapulla sai risteilyn kuudella eurolla (2 henk.), mutta maksoin viisitoista euroa lisää, jotta saimme parivuoteellisen hytin. Kaksikymmentäyksi euroa siitä, että saa olla pari vuorokautta pois normiympäristöstä puhtaissa lakanoissa.
Eväät mukaan SubWay'sta. Tuppo tuijottaa telkkaria ja minä kudon sukkaa. Ihan samaa kuin kotona, mutta ei kotona. Tuppo kyllä luki, että Viking Line on uudistanut puffet-pöytää. Melkein tekisi mieli paluumatkalla kokeilla...
Mutta hei, eipä esim. Helsingissä saa hotellihuonetta yöksi alle satasella? Nyt kaksi keinuvaa yötä maksaa tuon euron yli kaksikymppiä!?! Eväillä kun mennään, niin sama summa kuluisi varmasti kotonakin - jos edes riittäisi... Reissaaminen avartaa, eikö niin?
Katsoin juuri lentoja Rovaniemelle. Marraskuussa pääsee halvalla, joten menen silloin.
Aurinkoista alkavaa syysviikkoa!
Jännittääköhän minua?
Miksi muuten olisin hereillä ennen seitsemää aamulla? Kävin eilen lahjaostoksilla. Kun ei ole paljoa rahaa, niin pitää käyttää mielikuvitusta...
Ostin Pojanpoika Bee'lle, eskarilaiselle, kuusivuotislahjaksi väritysvihkon "opi ja väritä, autot ja työkoneet". Bee tykkää niistä. Kolme paria kivoja sukkia tulee ehkä tarpeeseen. Kaksi superpalloa sisältää ötökät. Ehkä parasta on mikrofoni (laulavan mummin ja hänen laulavan Pojan pojalle), jossa on neljän minuutin tallennus taustasoundeilla, valoilla ja rytmeillä (ja toki paristot mukaan). Lisäksi on laivakarkit ja kortti.
Poika tulee isänsä kanssa hakemaan minut autolla puolen päivän jälkeen. Näen Pojan isää ehkä kolme kertaa kahdessa vuodessa. Sekin vähän jännittää. Paikalle tulee myös Pojanpoika Bee'n äidin puolen sukua.
Minä EN ole niitä ihmisiä, jotka viihtyvät tuollaisissa 'pippaloissa'. Mieluummin olisin mennyt käymään yksin ilman muita. Mutta ymmärrän toki, että menoni on omalle Pojalleni todella tärkeää. Siipä menen vielä hetkeksi nukkumaan ennen kun alan paketoimaan lahjat. Lupasin olla puolen päivän aikaan valmiina kyytiä varten.
Mukavaa päivää meille ja Teille!
Sain pari palaa kasvispizzaa.
Sain frendiltä pari palaa kasvispizzaa ja päätin tuunata ne 'ruokaisammiksi'. Pizzat pellille ja päälle italialaista kinkkua.
Pilkoin sipulia, oliiveja sekä jalapeñoja, sekoitin ne keskenään ja levitin päälle.
Tuppo laittoi omaansa vielä Sambal oelek'ia sekä tomaatteja. Lisättiin molempiin juustoa.
Voi että tuli hyvää!
Nyt on suunnitteilla porkkanoista jotain. Voiko porkkanalättyjä tehdä ilman lättypannua? Eli siis isolla pannulla? Ja kannattaako sekaan raastaa perunaa tai bataattia? Vai tekisinkö porkkanalaatikkoa jollain omalla tvistillä? Pitänee googlata...
Pojanpoika Bee täytti jo kuusi vuotta. Sovittiin, että menen sunnuntaina synttäreille. Yritän mennä yhtä matkaa Pojan kanssa. Ehkä Pojan isäkin tulee mukaan. Soitin eilen äidilleni ja toivotin onnea "6-vuotiaan pojan isänäidin äidille". Puhuttin tunti. Heräsi halu lähteä käymään Rovaniemellä 'vielä kun voi'... Nyt sinne saisi halpoja lentojakin. Alle kolmekymppiä suunta. Jos kävisin yksin.
Ja tilaussukista neljäs on jo puikoilla eli homma etenee. Tänään/huomenna valmiiksi ja toimitus sunnuntaina.
Sateista viikonlopun alkua!
Onko sinulla koskaan syysmasennusta?
Itse olen joskus huomannut, että syyskuu on minulle kuukausista otollisin masentumiseen. Joskus, kuten viime vuonna, aika meni huomaamatta ohi. Tänä vuonna se näyttäytyy lievänä. Aika pitkästi se varmaan liittyy siihen, miten kesä on mennyt. Kuinka paljon harmittaa huomata, että tämän vuoden kesä on auttamattomasti ohi. On pakko alkaa sopeutumaan syyssateisiin ja sormien palelemiseen...
Toki syksyynkin mahtuu aurinkoisia päiviä. Kuulaan raikkaita, jolloin voi lähteä ulos kävelemään ja nuuhkimaan. Tiedän useita henkilöitä, joille syksy on tavallaan 'uudelleen syntymisen' aikaa. Alkaa uudet ja vanhat harrastukset sun muuta. Monet ovat saaneet syyssadot kerättyä ja laitettua talteen. Marjat, sienet ja sen sellaiset.
Aika pitkälle ratkaisee asenne. Voi kaivaa kynttilät esiin ja poltella niitä iltaisin. Parvekkeellakin on nyt ne kaksi lyhtyä. Voi (ja pitää!) alkaa kutomaan täydellä teholla kun sormet ei enää niin hiosta.
Jouduin tuossa taannoin nöyrtymään (*) ja ostamaan lähituttavalta kaksi kerää lankaa. Onneksi löytyi oikeat värit!
(*) En suostunut kesällä ostamaan häneltä kassillista lankoja minulle liian korkeaan hintaan.
Minulta tilattiin 1-vuotis hääpäiväsukat pariskunnalle (olen myöhässä niiden kanssa..). Kuvassa olevat naisen sukat ovat valmiit, mutta miehen sukat on pahasti kesken. Naisen sukkiin toivottiin oranssia ja vaaleanpunaista. Kuvassa jalkaterän väri on punaisempi kuin 'luonnossa', se on kyllä oranssia.
Miehen sukkiin toivottiin sinistä ja armeijan vihreää. Teen niihin pohjaväriksi tummanharmaan. Liittävänä tekijänä teen molemmille toiseen sukkaan punaisen ja toiseen sinisen sydänkuvion. Se vaan, että se vihreä ei kai oikein tahdo erottua tummanharmaasta langasta, höh. Yritän saada sukat valmiiksi sunnuntaihin mennessä.
Nytkin ulkona sataa ja minun olisi lähdettävä asioille. Hyvä jos ei kuitenkaan tuule. Ilkeintä on jos joutuu "Maija Poppasena lentelemään". No, käyn asioilla ja palaan sukkakutimen kimppuun. Ja laitan kynttilän palamaan...
Syksyn alkua!
Tällä kertaa poikkesin ilman Tuppoa.
Tupon passi meni vanhaksi eikä mies ole saanut hankittua uutta tilalle. Meillä nökötti pakastimen ovessa kaksi "vaparia", joissa voimassaolo oli umpeutumassa 15.9. ("Vapari" siis tarkoittaa, että päiväristeilyn hinta on matkustajavero neljä euroa per nassu) Toisen sain annettua entiselle työkaverille, jota muuten oli kiva tavata vuosien tauon jälkeen viime tostaina. Nainen kävi yksin Tallinnassa lipun viimeisenä päivänä. Ei mennyt lippu hukkaan...
Minulla oli treffit maanantaiaamuna TheBaarissa Tupon kaiman kanssa. Mies on eläkeläinen, ja hän on ollut kerran aikaisemmin meidän mukana Tallinnassa. Juotiin lähtömaljat ja kipitettiin ratikkaan. Perillä terminaalissa kävin hoitamassa lähtöselvityksen. Se jonottaminen ketuttaa aina.
Konkareina osasimme taas kiertää oikealta ohi ja pääsimme etunenässä valitsemaan mieluiset paikat. Tällä kertaa jäimme ns. karaokepuolelle ja saimme mukavan nurkkaikkunapöydän. Musiikki soi liian lujaa. Minä virkkasin äidille uutta bambu-pesulappua - olisikohan se ensimmäinen joululahja, jonka aloitin? No, se vei vähemmän tilaa laukussa kuin sukkapuikot...
Osallistuimme tietovisaan molemmat omilla lapuillamme. Oletan oikeat vastaukset kuultuani, ettei minulla osunut montaakaan oikein, mutta...
Voittajan lisäksi arvottiin kaksi lisäpalkintoa ja kappas: voitin uuden risteilyn! Tällä kertaa lippu on voimassa vuoden loppuun. Nyt meillä on ainakin Tukholman risteily, joka on voimassa 12.10. saakka sekä tuo uusi Tallinnan risteily. Saattaa olla joku lisääkin. "Stig ombord", heh.
Tallinnassa hyppäsin ensimmäistä kertaa ilmaiseen bussiin, jolla pääsee Viru-hotellin eteen. Reissuseurani liikkuminen kun ei ole yhtä ripeää ja vaivatonta kuin Tupolla kanssa. Aurinko paistoi ja oli melkein T-paitakeli.
Käveltiin Vanhaan Kaupunkiin, käytiin moikkaamassa ystävääni M:ia hänen työpaikallaan (vein taas hänelle korkokengät) ja lähdettiin takaisin kohti terminaalia. Poikettiin Rimissä.
Ostin sieltä kolme juustoa ja "lasten" makkaran "kun se oli niin halpa". Nuo savujuustot ovat suurta herkkuani! Tuon "lasten makkara"-kommentin heitti toinen eestiläinen ystävättäreni. (makkara on vielä avaamatta, mutta veikkaan, että se vastaa lauantaimakkaraa)
Käytiin vielä ostamassa paheet eli itse ostin viiniä ja tupakkaa. Laivalla saimme paikan ikkunapöydästä ja tällä kertaa tanssipuolelta. Ja jopa mekin tanssimme.
Oli ihan mukava perusreissu - ennen seuraavaa.
Mainittakoon tässä, että meillä molemmilla oli eväsleivät mukana. Ostimme yhdet kalliit tuopit (5,50€) mennessä ja yhdet palatessa. Ostoksiin minulla meni vajaa satanen. Ja -shhh- tupakat riittää kolmeksi viikoksi...
Moneskohan kerta tämä oli Tallinnassa? :)
Hankin reissun 29.-31.08.2017 Tupolle synttärilahjaksi.
Käytyämme syömässä sanoimme heipat Tupon äidille ja keskimmäiselle tyttärelle. Kävelimme Katajanokan terminaaliin.
Maksoin sen verran ekstraa, että meillä oli parivuoteellinen hytti M/S Mariella'lla.
Pelasin bingoa voittamatta mitään.
Maksoin aamiaispuffan Tukholman päähän.
Vanha kaupunki on "niin nähty"...
... ja siksi suuntasimme Södermalmille.
Aurinko paistoi ja oli ihan 'bikinikeli'.
Käytiin kaupassa hakemassa juotavaa ja suuntasimme puistoon, joka oli ihan kuin Leninin puisto Helsingissä.
Yhtä kallioista.
Jatkettiin matkaa...
Tavallaan voisin kyllä kuvitella itseni asumassa Tukholmassa.
Ja edelleen on PAKKO kehua Tuppoa: kuinka hienoa hänen kanssaan onkaan liikkua!!!
Ihan sama mihin suuntaan mennään, niin se sopii molemmille.
Mitään ei ollut tarkoitus ostaa ja se päti koko päivän.
Hih: nyt on kuvattu 'kaupunkipyöriä' Sisiliassa, Kreetalla, Samoksella, Kööpenhaminassa, Tukholmassa...
Paluumatkalla kohti terminaalia löydettiin "paikallinen Porvoo". Lotsgatan och Skeppargränd.
Valtavan hieno paikka.
Käveltiin pitkin kujia...
...ja törmättiin lastentarhaan, josta meille huudeltiin ja vilkuteltiin.
Noustiin ylimmälle kohtaa.
Enpä ole ennen ollut tuolla minkä näkymän näkee laivasta astuessaan!?
Kipiteltiin portaita alas - nyt TIEDÄN mistä kannattaa ensi kerralla mennä! :)
Laivalla ostin Tupolle lahjat äidiltäni:
Ja Mammalta:
Sain tehtyä matkan aikana yhden sukan.
On se vaan niin eri juttu käydä Tukholmassa kuin Tallinnassa (jossa kävin TAAS maanantaina).
Moni varmaan ihmettelee, kuinka minulla on MUKA varaa reissata?
Tukhoman reissu hytteineen ja ruokineen maksoi neljäkymmentäyhdeksän euroa.
Ja toissapäiväinen Tallinnan reissu neljä euroa.
Äiti suositteli reissaamista "niin kauan kuin voit" ja olen samaa mieltä.
Matkaaminen avartaa? :)
Palataan päivään ti 29.08.2017.
Vähän siitä syömässä käynnistä ennen Tukholman risteilyä...
Käytiin siis Tupon äidin ja täysi-ikäisyyteen saapuneen keskimmäisen tyttären kanssa syömässä.
Paikaksi valikoitui Café Köket Senaatintoria vastapäätä.
Ystävättäreni oli töissä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi vaikka olimme ihan lounasajan lopulla paikalla.
Sen Kiseleffin talon historia huokuu paikalla. Ihana paikka - suosittelen!
Ehkä toista kertaa ikinä juttelin Tupon keksimmäisen tyttären kanssa kaksin luottamuksellisia asioita. Tuntui hyvältä.
Ruokailtuamme rauhassa jatkoimme Tupon kanssa matkaa Katajanokalle ja laivaan.
Siitä seuraavaksi...
