Jokerit-sukat ja puikkomittari

Kesäaika alkoi.

Muistittehan siirtää kelloja viime yönä? Tosin monet laitteet kuten kännykät, tietokoneet, digiboxit ym. päivittää nykyään itse itsensä. Minä tuijotin kännykkääni, jotta pääsin näkemään, kun se pompsahti suoraan ajasta 02.59. aikaan 04.00. Näytti hassulta.

Nyt nuo on vihdoinkin tehty. Olen itse ihan tyytyväinen. Tilaajan mielipiteestä en vielä tiedä sillä toimitan nuo vasta ensi viikolla. Hymyilyttää, että sukkaneiti on värisokea - luottaa siihen, että olen laittanut sukkiin oikeat värit. Ollaan me naurettu, että voisin tehdä musta-valko-harmaat eikä hän huomaisi.

Tein vähän niin kuin anteeksipyyntönä viivästykselle sukkiin mallaavat kämmekkäät.

Mitä mieltä olette: pitäisikö minun vähän virkata peukaloaukkojen ympärille sinisellä? Taidan tehdä illalla niin.

Olin tilannut Adlibriksestä mustia ja harmaita lankoja. Laatikko odotti avaamattomana parvekkeella kunnes olin saanut 'Jokerit' valmiiksi. Avasin sen eilen. Löysin sisältä tilaamani ja unohtamani puikkomittarin. Tuollaista olen kaivannut monta kertaa. Puikot kun tuppaavat vaihtamaan pussukoitaan vaikka yrittäisin välttää sitä. Kaikissa ei ole merkintää koosta. Mittari on isompi kuin luulin, mutta eipä katoa niin helposti.

Alareunassa on näppärä leikkuri lankojen katkaisemista varten. Sivuissa ja toisessa päässä on viivottimet, mutta...

...mikähän mahtaa olla tuo suorakulma"kolo"? En keksi sille tarkoitusta.

Soitin eilen äidille ja juttelimme melkein tunnin. Tuntuu hassulta, että äiti kärsii siellä isoista lumikasoista, jotka on pukattu suojateiden viereen. Täällä kun lunta on enää pallokentän reunoilla, ja vettä sataa. Onneksi sataa sillä poistamattomat hiekotushiekat pöllyää.

Otin viime yönä ystävättäreltä saamani tulehduskipulääkkeen sekä miedon lihasrelaksantin. Nukuin kahdeksan tuntia ja nyt kylki(?)kipu on monta astetta lievempi kuin moneen päivään. Hyvä niin sillä minun pitää olla tunnin päästä aloittelemassa bingon vetämistä. Saas nähdä onko hiljaista sillä asumis- ja monet muut tuet tulevat vasta huomenna. Ja samaan aikaan tulee myös formulat, hmm. Autoihmiset saavat luvan katsoa kisaa äänettömällä.

TheBaariin tulee ensi viikolla uudet hienot musiikintoistolaitteet. Minutkin kutsuttiin koulutukseen. Kaipa se on ihan aiheellista sillä tarvitsen laitteita bingossa. Taidanpa olla karaokessakin tarvittaessa ensisijaisena tuuraajana.

Sateista sunnuntai-iltaa!

TissiAsiaa

Kerran jännittäjä, aina jännittäjä.

Todellakin arvostan suomalaista järjestelmää, jonka turvin naisten rintoja tutkitaan ILMAISEKSI kahden vuoden välein! Ensimmäinen kutsu tuli, kun täytin viisikymmentä. Siitä tulikin mieleen, että kyseisenä päivänä äiti oli Helsingissä ja tutkimuksen jälkeen kävimme syömässä yhdessä hänen, serkkuni sekä Gunin kanssa.

Eilen oli aika käydä toisen kerran mammografiassa. Jännittäjä kun olen, niin ehdin tutista koko päivän sillä aika oli vasta illalla puoli seitsemän jälkeen. Olin paikalla (Kampissa) ajoissa ja homma hoitui nopeasti. Pääsin samalla ratikkalipulla mennen tullen. Nyt sitten odotetaan tuloksia. Hyviä sellaisia mieluiten.

Hiukset saivat uuden kuosin viime lauantaina. Meillä oli värjääjän & leikkaajan kanssa oikein mukavaa. Noh, ainakin kuivat hapsut ovat latvoista poissa. Ehkä hiusvärit olivat jo aikansa eläneet sillä toisin kuin kuva väittää, niin näyttää kuin minulla olisi sinisiä raitoja. Päälaki on punaisesta pigmentistä johtuen melkoisen kellertävä. Sama se.

Jokerit-sukat ovat VIHDOINKIN valmiit. Koska niiden tekeminen viivästyi harmittavan paljon, niin teen niille kaveriksi (viivästyskoroksi) kämmekkäät samoilla väreillä. Laitan kuvat sitten valmiista. Ensimmäinen kämmekäs on kohta valmis.

JIPPII, sain juuri myytyä kuvan sukat ja lapaset! Tarvitsen rahaa passikuvia varten. Sekä passi että henkilökortti menevät vanhaksi tulevana sunnuntaina. Siispä menen huomenna kuvattavaksi ja sitten jonottamaan Pasilaan. Ilman henkkareita ei saa edes pakettia ulos postista. Passilla ei ole niin kiire.

Ja perään sain vinkin ja linkin, että kuvan voi ottaa itse. Pitääpä testata. Samalla huomaan somen voiman: kun vain tohtii avata suunsa, niin monenlaista apua löytyy.

Laitoin terveysasemalle sähköisen pyynnön lääkäriaikaa varten. Vasemman rinnan alla, kylkiluiden tuntumassa, on kova kipu kolmatta päivää ja hengittäminenkin sattuu. Yhtydenottoa odotellessa alan valmistamaan spaghetti carponaraa...

EDIT. Sain viestin terveydenhoitajalta: "Hei. Onko infektioita ollut. Rintapistokset yleensä hyvälaatuisia. Mikäli rintapistos kova/ ota yhteys terv.asemalle. /yt sh Tanninen". Juuri niinhän minä luulin tekeväni, pöh. Ehkä sitten vain odottelen, että kipu poistuisi ja jollei poistu, niin menen vaikka illalla päivystykseen. Hö.

Keväistä torstaita!

ApuSoppaa

Nyt vasta 'sillisalaattia' tuleekin...

En edes tiedä mistä aloittaisin. Kuvia, jotka ajattelin laittaa, on viisitoista. Ei niissä juurikaan järkeä ole, mutta mitä sitten? 😉

Vasen pottu on näemmä muka samaa mieltä kanssani?

Mennään "väärinpäin". Tapasin eilen sattumalta miehen, jonka olen tuntenut TheBaarista liki kolmekymmentä vuotta. Vain ja ainoastaan hänellä on lupa kutsua minua tietyllä nimellä. Pus.

Mies on iäkäs, lukee todella paljon kirjoja ja nauttii kirkkaasta alkoholista (paljon!) tuurittain. Pidän hänestä paljon! Hän on AINA hyväntuulinen ja -tahtoinen. 💓

Tajusin eilen, että nyt mennään niillä rajoilla, jolloin kannattaa ja pitää auttaa. Siitä syystä kaivelin äsken kaappeja ja tein mitä voin. Kolme isoa perunaa, kolme pussia kuvan keittoa, pussillinen keittojuureksia ja...

...paistettua sipulia (sekä lipstikkaa) ja makkaraa. Soppa valmis. Mies kertoi olevansa siinä kunnossa, ettei jaksa kokata. Ei ole syönyt moneen päivään kuin kolme lihapullaa ja on luikku muutenkin. Silloin autetaan!!! Minä EN AIO OLLA se, jota harmittaa myöhemmin, etten auttanut, kun kuitenkin vielä voin.

*    *    *

Pyykit pyörii koneessa, ja minua jännittää. Olen menossa tänään huollattamaan hiuksiani. Jännittää miltä hiukset tulevat näyttämään (varmasti paremmalta kuin nyt!) ja jännittää mennä suht uuden ihanan SielunSiskoYstävän kotiin, jossa en ole koskaan käynyt. Ja jännittää mennä sellaisessa paikassa suihkuun...

Koska minulla ei ole rahaa korvata uskomattoman mahtavaa palveluaan, niin ajattelin viedä kuvan sukat...

Jokerit-sukat olen aloittanut. Vihdoinkin!

Ennen noita päättelin ne oranssit sukat ja...

...äidin pääsiäispesulapun.

*    *    *

Aika jännää, että hämähäkki sai niin paljon huomiota!? Onhan noita fobioita aika monella. Pelkään minä korkeita paikkojakin enkä tykkää hämppisten lisäksi muistakaan ötököistä.

 Seuraavat kuvat ovat toissapäivän kokkailusta.

Piti sitten elää Tupon kanssa liki kahdeksan vuotta ennen kun mies kertoi, että söisi mieluummin salaatin erikseen ilman muita härpäkkeitä!?

Saamansa pitää, tottakai.

Tomaatit olisin pilkkonut erikseen joka tapauksessa, koska en itse aina pidä niistä.

MINUN salattiini kuuluu aina jokin makea elementti. Sipulin vastapainoksi.

"Kilttinä" silppusin nyt kaikki eri kippoihin, mutta arvaatteko mitä tapahtui syömisen jälkeen? Kaikki, mitä jäi, ovat samassa salaattikipossa. 😏

Hyvin tuli taas syötyä.

*    *    *

Laitoin juuri toisen pyykkikoneellisen pyörimään. Pikasuihku ja sitten etsimään sitä nälkäistä miestä. Ja sitten hiushommiin, hui.

Tottakai palaan kertomaan löysinkö miehen ja mitä hiuksilleni tapahtui...

Akselin päivää!

Hämähäkki maaliskuussa!

Vähän kaikenlaista taas.

Minna Canthin päivä meni ja Tuppo kävi silloin keskustassa tapaamassa äitiään sekä tyttäriään aamupalan merkeissä. Olivat tehneet pöytävarauksen, johon oli varattu minullekin paikka. Kärsin alkavasta migreenistä (meni onneksi lääkkeillä ohi), joten en uskaltanut lähteä mukaan. 

Pointtina tapaamiselle oli se, että tyttäristä nuorinkin astuu aikuiuuden saappaisiin tällä viikolla. Mainittakoon, että paikassa oli Tupon valitsema omeletti kolmen tomaattisiivun sekä rajattoman suodatinkahvimäärän kera maksanut kolmetoista ja puoli euroa!!! Huh.

Eilistä kevätpäiväntasausta vietin menemällä Omaan Kotiin hakemaan joskus Tallinnasta ostamiani hiusvärejä. Eräs ystävätär on luvannut laittaa väriä hiuksiini ja tasata latvat. Edellisestä kerrasta lienee toista vuotta aikaa, joten taitaa tulla tarpeeseen.

Samalla pesin koneellisen lakanoita ja keittiöpyyhkeitä. Laitoin keittiöstä ikkunan auki ja sulkemaan mennessä törmäsin hitaasta hiipivään hämähäkkiin. Ei se ollut kamalan iso, mutta ei ihan pienikään. Pelkään niitä koosta riippumatta joka tapauksessa! Yksin kun olin, niin oli pakko uskaltaa tappaa se itse. Pokkari päälle ja jalalla varmistus. Pelkkä kuolleen otuksen paperilla pois korjaaminen sai karvat pystyyn, mutta minä tein sen.

Sitten tuli nälkä ollessani siellä monta tuntia. Onneksi kaapissa oli neljän viljan puurohiutaleita.

Etsin tiettyjä lankoja tiettyihin sukkiin ja samalla törmäsin keskeneräiseen pesurättiin. Koska siinä oli virkkukoukku mukana ja koska kone pyöritti vielä pyykkejä, niin virkkasin lapun loppuun. Äitihän käyttää noita bambulappusia päivittäisen hygienian hoitamiseen, kun iho ei kestä suihkussa käyntiä joka päivä. Vihreä väri sopii mukavasti pääsiäiskortin mukaan laitettavaksi.

Kudoin kuvan sukkia kahdella eri risteilyllä ja loput kotona. Nyt nuo ja pesulappu on pääteltävä ennen kun VIHDOINKIN käyn Jokerit-sukkien kimppuun. Ne olisi voineet olla valmiit jo puolisen vuotta sitten...

Olin niin ajatellut, että katson samalla digiboxille tallennettuja ohjelmia. Eipä tarvitse sillä laite oli itsekkäästi ja omatoimisesti poistanut eilen KAIKKI tallennukset. Muutama menetetyistä harmittaa, kuten kaikki jaksot Tuntematon sotilas-sarjasta, jotka olimme suunnitelleet katsovamme "maratonina". Meni siellä muutama mielenkiintoinen leffa ja jotain muuta, jotka myös ketuttavat. Minkäs teet.

Olen edelleen hieman muutosvastainen. Sain eilen uuden pankkikortin vaikka vanhan piti olla syksyyn asti voimassa. Nyt minun kortissakin on lähimaksuominaisuus, jota hieman vastustan.

OHO: kävin juuri parvekkeella 'paheilla' ja näin samalla kuinka joku pakettiauto peruutti törmäten parkissa olevaan henkilöautoon. Paku yritti karata paikalta, mutta pikkuautossa olikin kuski paikalla ja se lähti pakenevan perään. Ei taida törmännyt päästä noin vain pälkähästä.

Nyt lankojen kimppuun!

Grrrrauh (otsikko, jonka meinasin poistaa)

En ymmärrä, miksi olen hereillä nyt?!

Olin eilen illalla Mamman luona ja nyt tuli kyllä siivottua kunnolla. Naisen kirjahylly on kromia ja lasia. Täynnä koristeita. Oli siinä hommansa. Pesin ikkunalautoja myöten kaiken, imuroin (jopa sohvapatjojen alta) ja pesin lattiat. Vein lehdet ja roskat.

Nyt siellä on puhdasta ja tuoksuukin siltä. Samalla sain avautua luottoihmiselle ja vähän itkettyäkin. Olo on vähän kuin koiralla, jolle riittää energiankulutukseen ympäristön tarkkailu. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Kuvat, jotka laitan tähän, ovat kuin sillisalaattia, ja niin taitavat tulla tekstitkin. Ihan sama.

Sain pestyä Omassa Kotona ruokalautaset. Vähän tuntuu turhauttavalta, kun tietää, että on remontti tulossa. Tuo vaan tuntuu prosessilta, joka on jotenkin läpikäytävä. Tekisi mieli siivota koti asuttavaan kuntoon, mutta samalla tietää, ettei se vielä ole pysyvää. Onneksi olen alkanut ymmärtämään, että minusta on vielä siihen - teen siitä asunnosta Kodin vielä kerran!

Talossa lajitellaan roskia. Vein metalleja, lehtiä ja pahveja pois. Olipa mukana myös pari bio-pussia. Paikasta löytyy myös jäteastia muoveille. Äidin luona ne viedään kilometrin päähän Prisman pihaan. Omassa Kotona lajitteluni tapahtuu pusseilla, jotka lepäävät ruokapöydän tuolien selustoilla.

Löysin porttikongista kuvan kortin. Yritin nostaa sen maasta ja laittaa seinään pultatun puukaiteen rakoon. No, sinne rakoon se sitten sujahtikin. Mietin, että jättääkö se sinne, mutta en voinut. Jos se olisikin jollekin todella tärkeä. Kipitin takaisin sisälle hakemaan kaksi isoa klemmaria.

Palasin paikalle ja vääntelin metallia. Tottakai siihen tuli joku naapuripariskunta ihmettelemään. Mies ryhtyi rikoskumppanikseni ja saimme kortin pois raosta. Miten tuollaisessa tilanteessa löytyykään naapureita paikalle? Koiran pissattajia sun muita. Nolotti, vaikka hyvällä asialla tavallaan olinkin. Laitoin kuvan kortista taloyhtiön facebook-sivulle, mutta kortti ei ole kelvannut kenellekään...

Muistan, kuinka "joskus sata vuotta sitten piripäissään" järjestelin maustekaapin. Silloin se oli täynnä. Nyt ei ole. Tuntuupa oudon suurelta investoinnilta ajatella ostavansa kerralla kaikki lempimausteet purkkeineen!?! Ylähyllyn 'savimukit' ostin joskus aikoinaan (muistaakseni Turkista) Ranskan reissun jälkeen muka punaviiniä varten. Kerran kai käytetty.

Joskus monta vuotta sitten ostin Tupon luo mausteet. Taisi olla Lidl'issä joku paketti. Sellaisen haluaisin nytkin. Vain suolasirottimet ovat samanlaiset (ja minun) molemmissa asunnoissa.

KYSYMYS: jos teidän tarvitsisi hankkia perusmausteet, niin mitä ne olisivat? 
(Saa vastata kommenttilokeroon, kiitos!)

Vaikka uusi hella on upea ja nopea, niin keittiössä ei halua viettää aikaa. Lisää kattoa on putoamassa hetkellä millä hyvänsä. Melkein kilo eineslasagnea maksoi vajaat neljä euroa. Sillä ja italiansalaatilla mentiin. (Minne..?) 😏

EHKÄ on pieni askel ajatusmaailmassa eteenpäin, että olen alkanut suunnittelemaan pullaa. Joo-o. Siis, että kun Omassa Kotona mahtuisi leipomaan ja uunikin toimii. On uudet uunipellit ja kaikki (paitsi uuninpesuaine). Pitäisi ostaa jauhoja, hiivaa ja voita. Sokeria on, ja täällä Tupon luona kardemummaa. Voi, että siitä tulisikin hyvä mieli. Ellei kattoa putoa lisää samaan aikaan. Taisin luvata pari pullaa Mammallekin, kunhan menen tekemään ne. 😋

Elämä koostuu pienistä asioista. No daa? Täällä Tupon luona ei ole koskaan ollut talouspaperia. Omassa Kotona tuota telinettä katsoessa kaipaan sitä. Siis oikeasti: kuinka noloa haaveilla siitä, että olisi talouspaperia???

Aiheesta kukkaruukkuun (niitäkin on paljon, mutta ei enää kukkia); seuraavaksi meinaan pestä keittiöpyyhkeet. Siis siellä Omassa Kotona. Mutta noista pienistä asioista koostuu iso mieli. Jo nyt ymmärrän, kuinka vähällä tulisin toimeen. Kuinka paljon kaikkea on liikaa. Paitsi sitä rahaa...

Myy, myy, myy ja heitä loput pois. 😝

Jalaton Herra Huu? 

Niin passi kuin henkilökorttikin vanhenevat tämän kuukauden viimeinen päivä. Passikuvat maksavat kahdeksantoista euroa ja henkilötodistukset yli viisikymppiä kappale. Aloittanen asian yrittämällä myydä sukkia sun muita...

Meinasin (taas) pyytää anteeksi ruikutustani, mutta miksi? Näillä mennään. Minun blogi, minun ajatukset ja minun tekstit. Eikö? Kiitos, kun sain viettää pari tuntia kanssanne! 

Nyt taidan käydä aamukahvilla moikkaamassa Rouvan luona käyttänyttä ystävätärtäni töissään ÄsBaarissa. Rouvasta puheenollen, niin hän saattaa päästä pois saattohoito-osastolta hetkeksi omaan kotiinsa. Syöpä on levinnyt jo niin laajalle, ettei hoitoa anneta. Pelkkää kipulääkitystä enää.  Surullista.

Ugh, olen puhunut.

Hirveä ja peuraa

Nyt ei syöty pelkillä silmillä...

Niinhän se kokkaaminen eilen alkoi, että minun oli kipitettävä uudestaan kauppaan, koska kananmunat unohtuivat. Samalla ostin huuhteluainetta, jotta sain koneellisen pyykkiä pyörimään.

Tein ensin kattilallisen jauhelihakeittoa, joka ei noin laihaa ja pelkkää perunaa ole, miltä kuvassa näyttää.

Sitten oli aika tutustua säilykepurkkiin, jonka Tuppo osti laivalta.

Purkki sisälsi hirvenlihaa sekä peuraa.

Itselleni oli yllätys, että purkki painoi 240 grammaa, josta lihaa oli 92%.

Seuraavalla kerralla ymmärrän ottaa huomioon purkista tulevan nesteen määrän.

Kermaviiliä, tilkka kermaa, korppujauhoja, kolme pientä (kovakuorisinta ikinä) kananmunaa, mausteita, LIPSTIKKAA, säilykepurkin sisältö sekä sika-nauta jauhelihaa.

Kaksikymmentäneljä pihviä syntyi, joista puolet on jo sormin napsittu suihin. Vähän noissa on riistan makua, mutta ei ollenkaan häiritsevästi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuollaisia purkkeja voi ostaa toistekin!

Siivoaminen Mamman luona on siirtynyt ja siirtynyt, mutta tänään minä menen. Ensin soitan äidille, joka kertoi eilen, ettei pääse puhelimella mihinkään. Voi kyllä vastaanottaa puheluita ja viestejä, mutta itse ei pysty soittamaan. Aikoi mennä maanantaina puhelimensa kanssa liikkeeseen selvittämään asiaa.

Leppoisaa lauantaita!

Syödäänkö silmillä?

Nyt pääsette herkuttelemaan silmillänne.

Kävimme siis Tallinnan reissullamme Nauticassa Rimi'ssä. Alkuperäinen ajatus oli, että Tuppo halusi ostaa leppäsavujuustoa ja mahdollisesti kuivalihaa. Osti molempia. Minä puolestani keskityin lähinnä kuvaamiseen...

Toki on kiva mennä laivalla nauttimaan puffet-aamiainen (varsinkin Tukholmassa), mutta joskus voi kokeilla jotain muuta. Tällä kertaa tyydyin tutkailemaan lämpimien ruokien tarjontaa. Kaalikääryleet kiinnittivät ison osan huomiostani (olisi pitänyt ostaa ja maistaa).

Varsinkin kesällä olisi loistava idea kasata omat annokset ja mennä nauttimaan ne johonkin puistonpenkille. Vaihtoehtoja TODELLAKIN riittää!

Paistopisteelläkin riitti valikoimaa.

Näistä en tiedä mitä ovat?

Näissä olettaisin olevan pinaattia.

Tuppo pullahiirenä valitsi pari erilaista pullaa itselleen. Ainakin tuollaisen, joka on vasemmalla ylhäällä.

Kakkuja ja leivoksia oli todella paljon!

Oli mm. toscakakkuja.

Kirju kohupiimatort.

Kodujuustu-vaarika.

Mitähän Vanha rouva tekisi näiden hyllyjen äärellä? 😋

Itselleni riitti kuvaaminen ja silmillä syöminen. Melkein.

Tämä kiinnosti.

Olihan nuo houkuttelevia nälkäiselle. Kuten jo aiemmasta postauksesta selvisi, niin ostimme palat. Kannatti! Neljäsosa pizzaa maksoi vain vähän yli 1,30 euroa.

Jostain syystä kaupassa kierrellessäni kuvan tomaatit puhuttelivat minua. 😁

Mitähän tuo yritti sanoa?

Maistuiko?