Ihmeotukset

Tuppo vei minut leffaan torstaina 24.11.2016.

Hänellä oli joku vapaakortti, mutta joutui silti maksaman kuusi euroa lisää. Kannatti!

Käytiin katsomassa Tennispalatsissa J.K. Rowling'in Ihmeotukset. Yleensä olen aika skeptinen noihin Harry Potter - tyyppisiin juttuihin, mutta tämä yllätti positiivisesti. Jopa 3D toimi paremmin kuin ikinä.

Liekö syynä Suomen valtavin leffateatteri Scape vai muuten vaan?

Käytiin kello kolmentoista näytöksessä ja siis arkipäivänä, joten tilaa oli.

Pidän edelleen outona, että katsojat toivotetaan livenä tervetulleiksi. Kivaa se kyllä on.

Yli kahden tunnin leffassa aloin pälyillä kelloa vähän ennen kahta tuntia. Juoni poukkoili.

Leffan jälkeen mentiin Stockmann'ille, josta Tuppo osti "jonkun Muumi-kannun" ja samaan aikaan tuli työhälytys. Jätin miehen sinne ja kipitin eurokaupan kautta Tokmann'ille.

Hain mm. TheBaariin uusia joulukoristeita (onnistuin hyvin!) sekä keskeneräisiin lapasiin lisää lankaa. Ei löytynyt, pahus. Ostin samaa väriä, mutta eri merkkistä lankaa. Kokeillaan...

Tuppo kiirehti päivystämään ja minä palasin hitaampaan tahtiin. 

Hommat hoituivat!

Tulipa käytyä!

Lähteminen on aina haikeaa. Sama se mistä lähtee.

Tein äidille joululahjaksi joulusiivouksen. Helppoahan se on siivota paikka, jossa on siivonnut satoja kertoja. Ainoa inhottava juttu, tavallaan, oli se, että edesmennyt isä kuiskutteli korvaan: "pakkoko se on kolistella" ja "teepäs noin" ja kaikkea mitä vuosien aikaan kuulin saman homman äärellä. *ikävä*
Haimme isävainaan tekemät himmelit kellarista ja Tuppo laittoi ne paikoilleen.

Syötiin äidin tekemää poronkäristystä ja juotiin vaaleaa glögiä. Minä isän mukista.

Laitoin huoltoyhtiöön viestin, että vessanpöntön alareunasta on hapertunut silikoni ja pönttö keikkuu. Vastasivat jo ja lupasivat olla yhteydessä äitiin.

Kyllä äiti pärjää! Itse olen käynyt tänä vuonna siellä viisi kertaa, Poika muutaman kerran ja Pojan siskon äiti useasti. Välimatkaa on satoja kilometrejä, mutta ei näemmä liikaa.

Olen ylpeä meidän erikoisesta perheestä sillä me näemmä osaamme hoitaa hommamme. Äitiä ei jätetä!

Hyvät ystävätkin ovat tärkeitä! Yksi heistä kuskasi meidät molempiin suuntiin lentokentän ja äidin kodin välillä.

Olisihan se mukavampaa jos äitini asuisi lähempänä, mutta jos/kun saa lentoliput kahteenkymmeneenviiteen euroon, niin...

Joulun äiti haluaa viettää yksin. Ystävättärensä kutsui aattona luokseen syömään ja se kuulemma riittää joulukirkon ja -saunan lisäksi.

Tavallaan haluaisin mennä sinne jouluksi, tavallaan en.

Onko teillä suunnitelmia jouluksi? Perinteitä?

Minulle äiti sanoi silloin kun Poika oli pieni, että "alat nyt rakentamaan omia jouluperinteitä teille".

Vain kahtena jouluna (29 vuoden aikana) olemme Pojan kanssa olleet sen jälkeen Rovaniemellä. Ihan hyvä näin. Ei ole velvotteita vierailla kenenkään luona eikä haudoilla.

Rovaniemen reissu päättyy tältä osin tähän. Ihan täynnä ollut lentokone laskeutui ja me kipitimme kentän juna-asemalle. Juna toi Pasilaan ja ratikka lopun matkaa.

Ihan mukava reissu kaikin puolin. Tavallaan toivoisin, että asuisin lähempänä äitiä. Tavallaan en.

Mukavaa päivää!

Rovaniemen keskustassa

Käytiin keskiviikkona 16. päivä keskustassa.

Äiti alkoi silminnähden väsyä, joten lähdimme jo illalla seitsemän aikaan pois. Kävelimme keskustaan. Oli muuten ihan hurjan liukasta!

Kuvassa RoPS'in kotikentän uusi katsomo takaa. Kävimme ravintola Musta Kissa'ssa juomassa yhdet oluet.

Hyvä RoPS!!!

Jatkoimme matkaa pitkin liukasta joulukatua, Rovakatua.

Kävimme kauppakeskus Revontulessa sekä Rinteenkulmassa. Ostin sieltä Mammalle tuliaiseksi hopean värisen enkeli-kaulakorun ja itselleni muutamat korvakorut sekä pöllökaulakorun. Tuppo osti minulle sen rannekellon.

Käytiin (edellisenä iltana) ravintola Hulibumbassa.

Käytiin myös Jari Tervon entisessä kantakapakassa Pistossa.

Löysin kaksi euroa lattialta, ja lauloin pari biisiä. ;) 

Paikka on sisustettu ihanasti kelohongalla. Siellä on kirjahylly, jossa on yhtä kirjaa lukuunottamatta vain & ainoastaan Jari Tervon kirjoja. Poikkeus on vaimonsa Kati Tervon yksi kirja.

Ote paikan vessan seinästä.

Oli oikein mukava ilta. Liukkaudesta huolimatta kävelimme sen about kilometrin Guesthouse'en. Seuraava reissu tehdään toivottavasti keväällä.

Notta näin.

Guesthouse Borealis

Oltiin yksi yö äidin luona ja kaksi muualla.

Se oli ihan hyvä ratkaisu. Äiti kun menee nukkumaan jo yhdeksän aikaan illalla eikä ole kivaa 'hillua' siellä siihen aikaan. Me menemme Tupon kanssa myöhemmin ja 'häiriköimme' katsomalla telkkaria ja loikkimalla ulkona tupakalla.

Äidin luota on reilun viiden minuutin matkan päässä Guesthouse Borealis, jossa majottauduimme keväällä isän hautajaisreissulla. Viimeksi oli viereinen huone ja nyt sama huone, jossa kummitätini majoittautui keväällä. Yläkerran käytävän viimeinen.

Eka yö oli keväällä maksettu ja toisesta yöstä maksoin 68 euroa. Hassua, että sisäänkirjautumista hoitaessamme ulko-ovi oli lukittu ja ovessa oli lappu: "mikäli olet varannut huoneen, kurkista postilaatikkoon". Sieltä löytyi avaimet ulko- ja sisäoveen kirjekuoressa nimelläni. Respa oli paikalla klo. 19.-21.00. jolloin menimme sinne uudestaan. Taisimme olla paikan ainoat suomalaiset henkilökunnan lisäksi.

Paikka sijaitsee lapsuuteni kotikadulla Asemieskadulla. Lapsuuteni kotitalo sijaitsee parin sadan metrin päässä.

Paikka täyttää kaikki toiveet yhtä asiaa lukuunottamatta: siellä on vain yksi TV ja sekin aamiaishuoneessa, joka on suurimman osan aikaa suljettuna.

Hintaan (yksi yö maksoi 68 euroa kahdelta) sisältyy kaikenkattava aamiainen. Oli puurot, myslit, jugurtit, leivät, piirakat...

...juustot, metukat, kinkut, kananmunat, kasvikset, hedelmät, keksit, kuivakakut, kahvit, teet, mehut... you name it. Kaikki.

Ja meillä oli omat lisäeväämme, thih.

Joka huoneessa on oma vessa suihkulla, mutta lisäksi ensimmäisestä kerroksesta löytyy myös yleisessä käytössä oleva WC suihkulla sekä vapaasti käytettävä keittiö kaikilla tarpeellisilla 'herkuilla'; on mikroaaltouuni, hella, kahvinkeitin ja kaikki. Vain TV puuttuu. Taidan mainita siitä...

Paikan ikkunasta näkyy rautatieasema eikä linja-autoasemalle ole juurikaan pidempi matka.

(taulu aamupalahuoneen seinällä)

Vähän ristiriitaista siinä mielessä, että kotona saa nukkua ilmaiseksi. Silti se oma rauha tuntuu tärkeältä.

Ehkä keväällä seuraavan kerran.

Napapiirillä

Tiistaina 15.11. lähdettiin perinteisesti poikkeamaan Napapiirillä.

Ensimmäinen yö "nukuttiin" vanhempieni aviovuoteessa. Lähinnä Tuppo nukkui. Sänky narisi, Tuppo kuorsasi ja superkuu valvotti pilvien takaa. Nousin ennen yhdeksää keittämään kahvia.

Vähän ennen yhtätoista haki äidin ystävätär meidät autolla ja ajoimme kymmenisen kilometriä Napapiirille.

Pakkasta oli ehkä asteen tai kaksi ja puut todella kauniita.

Perillä ensimmäinen kohde oli postikonttori, josta ostimme Tupon kanssa viisi korttia merkkeineen.

Tämä on aito Ensimmäinen Napapiirin Maja.

Toiselta nimeltään Rooseveltin Maja. (historian näkee klikkaamalla kuvan suuremmaksi)

Äiti lähti ystävättärensä kanssa kiertelemään ja me menimme Tupon kanssa kahville kirjoittamaan kortit.

Jännää sinänsä, että postikonttorilla oli kaksi eriväristä postilaatikkoa. Punaiseen laatikkoon laitetut luvattiin toimittaa jouluksi ja keltaiseen laitetut heti.

Oli siis tiistai kun laitoimme korttimme keltaiseen laatikkoon eikä ne menneet saman viikon aikana perille. Pöh.

Kuvan valkotakkinen nainen on äitini. <3 

Olihan siellä taas ihan mukava käydä. Kovasti alueelle rakennetaan lisää koko ajan. On mökkikylää majoitukseen ja Santa Park sun muuta. Mutta pitikö mennä sinne saakka käydäkseen Marimekon ja Iittalan liikkeissä? Emme ostaneet niistä mitään.

Tulipahan käytyä!

Lapsen oikeuksien päivä

...on samalla Poikani syntymäpäivä, ONNEA!

Ehdotin Pojalle lahjaksi lähiravintolan sunnuntaibrunssia, mutta hiljaiselta vaikuttaa. Ainakin toistaiseksi. Itse ajattelin mennä käymään Mammalla. Eräs nainen soitti juuri, että oli luvannut mammalle kasan jotain lehtiä - lupasin noutaa ne ja toimittaa perille. Vien samalla Rovaniemeltä ostamani tuliaisen. Jos Pojasta ei kuulu, niin menen TheBaariin bingoon...

EDIT. Poika soitti ja kertoi olevansa krapulassa ja flunssassa. Ihanaa kun ilmoitti! Sovittiin tapaavamme illemmalla.

Saatiin äidiltä mukaan poronkäristystä. Hän kun ei itse syö lihaa. "Tilalle" tein siellä ruoan kahtena päivänä, jotta äitikin sai "muiden tekemää syötävää". Tykkäsi. Käristyksestä riitti meille kahdeksi päiväksi - ja äidille jäi maissipaneroituja broilerin fileitä.

M.y.ö.n.n.ä.n., että tässä ovat ensimmäiset koskaan palautetut sukat. Syynä oli väärä koko, MUTTA katsoin koko tilausviestiketjun läpi ja ainoa mainittu mitta oli varren pituus kantapäästä ylöspäin (40 cm). Jalan koosta ei ollut mainintaa. Minun moka, etten edes sukkia tehdessäni tajunnut, ettei kokoa oltu ilmoitettu. Muistin vain sen numeron neljäkymmentä. Sukat palautettiin käytettyinä, likaisina ja nukkaantuneina. Pesin sukat ja ne pääsivät uuteen kotiin.

Bongasin saajattarella rikkinäiset lapaset ja sovittiin, että teen sukkien kaltaiset lapaset kaveriksi. Aloitin eilen, mutta langat loppuivat kesken. Onneksi muistan, että sininen lanka on Novitan Isoveli-lankaa. Käyn huomenna ostamassa lisää.

Ja koska langat loppuivat kesken, niin aloitin kutomaan "julkkikselle" lupaamiani pääkallosukkia. Kerron saajasta sitten kun sukat ovat valmiina saajallaan. On vaan tavallista ohuempaa lankaa, joten kutominen kestänee pidempään. Olenpahan saanut taas aloittamisen vireille.

Nyt minua odotetaan. Puen, haen ne lehdet ja kipitän Mamman luo. Ja sitten sinne bingoon.

Moikka!