Tulipahan säädettyä.
Huomenta! Olen kai niin tottunut ja tavoilleni uskollinen, että 'pakko' kirjoitella tässä aamukahvia juodessa. Kuka sitä nyt tykkäisi yksin kahvejaan juoda - vaikka kyllä minä tykkään! Ihan mukavaa tassutella itsekseen eikä kukaan häslää lähellä. Aika aikaa kutakin. 😏
Söin illalla niitä mansikoita. On myönnettävä, että enemmän ne tuoksuivat kuin maistuivat.
En raaskinut popsia kaikkia kerralla, vaan jätin osan tälle illalle. Jos vaikka pilkkoisin banaania sekaan ja laittaisin vaniljakastiketta päälle. Ja sitruunaa. Ja sokeria. 😋
Paistoin illalla kanasuikaleet ja maustoin ne mustapippurilla sekä suolalla. Ovatpahan tätä päivää varten valmiina.
Otin oreganosta muoviruukun pois ja istutin sen kukkaruukkuun. Siis pistin 'istumaan', en oikeasti istuttanut, heh. Tuskin siitä mitään hyötyä on, mutta en vielä tohtinut heittää roskiinkaan. Kai minä muutaman lehden viskaan pataan. <- unohtui.
Kasasin pöydän reunalle kaikki mitä meinaan pataan laittaa. Nuo vajaat paprikat ovat siinä kunnossa, että on 'viimeinen hetki' käyttää ne. Herkkusienistä en oikein välitä, mutta käytän nekin. Nahistunut omena menee sekaan antamaan makeutta. Tuleepahan sekin käytettyä. Lanttukuutiot ovat vielä jäässä. Pari isoa perunaa, sipuli ja ehkä puolitoista chiliä. Eiköhän näistä jotain synny, toivottavasti.
Taidankin lähteä aloittelemaan lanttujen sulamista odotellessa. Varmaan arvasitte, että jatkan padan edetessä... 😄
* * *
VOI JUMALAUTA! Olen asunut tässä yli kolmekymmentä vuotta ja nyt se tapahtui!? Lähdin tupakalle ja juuri oven naksahtaessa kiinni, tajusin, että avain jäi!!? Se johtui ainakin osittain siitä, että kävin keittiössä avaamassa uuden askin. ONNEKSI oli tällä kertaa puhelin mukana, mutta eikös pitkään etätöitä kotonaan tehnyt naapuritalon ystävätär (jolla on vara-avaimeni) ollut tietenkin juuri tänään työpaikallaan ja kotiutumassa vasta kolmen-neljän aikaan. Kello oli puoli kaksitoista.
Laitoin jo viestiä autolliselle ystävälle, että tulisi pelastamaan neidon pulasta. Ottaisi ilman hammasproteesia verkkareissa nököttävän ressukan kyytiinsä muutamaksi tunniksi. Olisi tullutkin, mutta päätin soittaa elämäni ensimmäistä kertaa huoltoon ja pyytää oven avausta. Viisi minuuttia ja ovi aukesi. Näytin henkkarit ja maksoin (vain!) kaksikymmentä euroa käteisellä. Onneksi minulla oli se raha! Huh huh, ei koskaan enää!!!
ONNEKSI tiesin, että kaikki hellan levyt olivat kiinni eikä pata vielä
uunissa! Eikä uuni edes päällä. Jotain positiivista sentään. EN ENÄÄ
KOSKAAN jätä levyä tai uunia päälle tupakalle mennessä!!! Otan opikseni.
Huh huh & pitkä huokaus. Miten tämä ottaakin luonnolle näin
paljon? 😥
* * *
Olin siihen mennessä tehnyt muun touhuilun lomassa litran riisipuuroa. Oikeammin velliä, koska halusin sitä mieluummin.
Eikö ole hassua, että yli kolmekymmentä vuotta vanhan desimitan kahva meinaa katketa?
Yritän keventää mielialaani, mutta ainakaan vielä ei hymyilytä. 😧
No, olin tehnyt kaikki valmiiksi pataa varten - vain vuokaan siirtäminen ja uuniin laittaminen oli tekemättä avainepisodin aikaan. On muuten vieläkin, koska pitää hengähtää hetki tässä välissä. Kukkapilli-blogin Satu kirjoitti taannoin, että "huonolla tuulella valmistettu ruoka usein epäonnistuu". Olen samaa mieltä ja nojaan siihen siirtäessäni padan uuniin laittamista sen aikaa, että mieliala kohentuisi. Ei se varmaan enää tässä vaiheessa makuun vaikuta, mutta odottelen hetken silti. 😇
Aloitin paprikoista. Pesin ja pilkoin ne tavallista isommiksi paloiksi, jotta niiden maku tulisi paremmin esille. Paistoin kaikkia ensin pannulla syystä, jota en oikein edes itse tiedä. Teki vain mieli tehdä niin. Ehkä yksi syy oli se, että maustoin kaikkia erikseen eri tavoin?
Pesin ja kuivasin itseäni ällöttävät herkkusienet.
Pilkoin niitä pienemmiksi.
Jostain käsittämättömästä niiden nitisevä koostumus ei ole oikein mieleen, mutta koska olin päättänyt, että mitään en heitä roskiin, niin paistoin ne. Sen jälkeen ne yllätyksekseni näyttivätkin ihan käyttökelpoisilta.
Maustoin suolalla ja lisäsin ne paprikoiden päälle.
Seuraavaksi pilkoin chilejä. Laitoin vähän (onneksi) vähemmän, kuin aioin, koska laitoin siemenet mukaan.
En käyttänyt niitä pannulla ollenkaan, vaan laitoin palat suoraan samaan kulhoon.
Alkoi jo nyt näyttämään aika hyvältä, eikö? Seuraavaksi paistelin kaksi kuutioitua isohkoa perunaa ja lisäsin lopussa todella nahistuneen omenan, jonka vuoksi ripautin päälle vähän kanelia.
Kippasin nekin samaan kulhoon. Kyllä Stanstalla oli taas sävellykset menossa? 😅
Näiden kaikkien päälle kippasin valmiiksi paistetut kanakuutiot...
...ja sekoitin.
Näytti mielestäni aika hyvältä. Tässä kohtaa lähdin tupakalle mainituin seurauksin 😣 ja kulho oli edelleen pöydällä. Pitäisi päättää mitä noiden sekaan tulee? Vaihtoehtoina oli tomaattisose, kerma sekä tekemäni kanaliemikuutiot pakkasessa. Jotain niistä vai kaikkia? Sipulilohkot laitan paistamatta suoraan vuoan reunoille, jotta niistä ei tulisi ihan lötköjä...
Olisinkohan nyt tarpeeksi rauhoittunut, että menisin laittamaan ruoan kulhoon ja uuniin? Hetkinen...
Sen tein. Koko satsi voideltuun uunivuokaan ja sipulilohkoja sinne tänne. Hyvin mitoitettu?
Päälle rouhin musta- ja viherpippureita suoraan myllystä.
Päädyin laittamaan pelkästään purkillisen ruokakermaa.
Nyt vuoka menee kansi päällä uuniin ja minä otan puolen tunnin päikkärit. Toki laitan kellon soimaan!
Jep, laitoin ja pelastin vuoan. Ja nukuin lisää. Vähän polttaa suuta...
Mitään ei mennyt näemmä hukkaan.
