Kaalilaatikko(-ja)

Piti pitkästä aikaa ryhtyä 'kaalittelemaan'.

No ei varsinaisesti pitänyt, mutta kun kaali "huusi huomiota" kaupassa.

Ostin luomukaalia vähän vajaan kilon.

Kuorin ja pilkoin ensimmäiseen versioon porkkanoita sekä perunoita.

Sitten piti pilkkoa pari sipulia ja yksi paprika.

Keittelin hetken porkkanoita ja perunoita, käytin kaalit pannulla ja pistin ne keittymään lihaliemellä maustettuun veteen. Paistoin myös hetken paprikoita, jotka saivat sitten seuraksi (taas) jalapeñoja. Kuullotin sipulit ja paistoin niiden kanssa jauhelihan, jonka tietysti maustoin. Tai siis Tuppo maustoi tällä kertaa.

Ekaan vuokaan laitoin kaalia, jauhelihaa, ne perunat ja porkkanat sekä lihalientä.

 Ja päälle tietysti siirappia.

Tuppo söi kaksi lautasellista ensimmäistä versiota vaikka ei juurikaan kaalista välitä. Ruoka sai kehuja, jess.

Kahteen toiseen vuokaan laitoin kaalin ja jauhelihan lisäksi puuroriisiä, paprikaa ja niitä jalapeñoja.

Niihin tuli enemmän lihalientä, mutta ei sitä lopputuloksesta uskoisi.

Ensimmäinen versio näyttää keitolta, mutta kaksi muuta vuoallista laatikolta. Mausta en vielä tiedä...

Hyvää ja halpaa, mutta vaatii aikaa pilkkomisen osalta. Kolmen vuoallisen paistaminenkin (200 astetta) vei pari tuntia. Kannatti, uskoisin. 

Innostuitko kokeilemaan?

Viikonlopun äärellä

Se olis Halloween-viikonloppu.

Me emme vietä mitenkään erityisesti Pyhäinpäivää. Kynttilän saatan sytyttää kyllä. Ja tänään olisi tarkoitus tavata tuttavapariskunta kunhan suorituvat pois skiexpo'sta.

Käytiin eilen viihdetietovisassa Tupon kanssa ja voitettiin ylivoimaisesti. Hyvä me!

Pyysin toissapäivänä Tuppoa tuomaan minulle jäätelön ja sain Lakumix'in. Hyvää oli, mutta yllättävän pieni maisteltava.

Tosiaan, se äidin villaliivi meni purkuun enkä enää suostu käyttämään kyseistä lankaa kuin sukkiin. Käyn ensi viikolla ostamassa jotain paksua lankaa tilalle ja meinaan seurata jotain ohjetta enkä tehdä "omasta päästä". Piste. 

Piti keksiä joku "välityö" ja tein Tallinnasta ostamillani langoilla Tupon vanhimmalle tyttärelle syntymäpäivälahjaksi tuubihuivin. Mukana on angoralankaa. Huivista tuli mukavan pehmeä.

Tänään aloin tekemään itselle sukkia.

Tajusin nääs, ettei omat sukatkaan iättömyyksiin kestä enkä jaksa parsia rikkinäisiä.

Nyt poistun tästä läppärin äärestä ja alan tekemään kahta kaalilaatikkoa. Toiseen tulee perunaa ja porkkanaa, toiseen paprikaa sekä jalapeñoja. Jauhelihaa molempiin. Saas nähdä...

Ja kappas, Poika soitti ja pyysi tapaamaan keskustaan. Toki menen! <3 

Oikein kivaa viikonloppua Sinulle!

Eilen, tänään, huomenna ja...

Tästä tulee "tilkkutäkki".

Ei ole yhtä isoa ajatusta - on vaan pieniä eikä niitäkään niin paljoa ole. Pahoittelen.

EILEN (ja toissapäivänä) kudoin itselleni harmaata tuubihuivia Tallinnasta ostamillani langoilla. Siitä tulee ihanan paksu. Vain loppusuora puuttuu enää. Syötiin peruna-bataattimuusia ja broilerin koipia. Koivet olivat tarjouksessa: kolme koipea alle kaksi euroa. Myin myös eilen satunnaiselle tuttavalle 150 kpl CD-levyjä "könttänä" halvalla. Pääsinpä niistä eroon. Ja eilen sain paketoitua Pojan lahjat papereihin vaikka syntymäpäivään on vielä reilu kolme viikkoa. Kerrankin ajoissa!

TÄNÄÄN on mentävä kynsihuoltoon. Oikean käden keskimmäisen kynnen tölväisin jo pari kertaa kipeästi Mamman luona siivotessa ja toki se on saanut osumaa  monta kertaa sen jälkeenkin. Viikon siinä on ollut laastari suojana eikä sekään oikein auta. Sattuu. (naistenvaivoja kai nämäkin on kun niitä 'perinteisiähän' minulla ei enää ole..) Olemme Tupon kanssa "laastarisamiksia" sillä mies onnistui eilen tiskatessaan tökkäämään sormen ison veitsen terään, auts. Ei tullut onneksi isoa haavaa.

Äidille tuleva (toivottavasti!) villaliivi tökkii edelleen. Kuvassa on takakappale.

Sain jostain ihmeellisen idean tehdä eteen erikseen eri langasta palmikkoneuletta. Olen ommellut taka- ja etukappaleet yhteen. Siinä vaiheessa Tuppo totesi, että tekele saattaa näyttää liian pieneltä. ARGHH. Toki tuosta puuttuu vielä nappilistat, kaulus, hihansuut sekä helmaresori. Usko loppuu... Mutta vielä EN ANNA periksi!!!

EDIT. Annoin periksi!!! Huomasin virheen ja suutuspäissään aloin purkamaan tekelettä. Vasta hetken päästä tajusin, ettei minun olisi tarvinnut purkaa muuta kuin nuo palmikko-osuudet pois. Myöhäistä. Nyt tekele menee "hyllylle", teen muuta välillä ja aloitan sitten uuden liivin ERI langasta. MURRR. :( 

HUOMENNA ex-vuokralainen täyttää seitsemänkymmentäkolme vuotta. Toki miehelle riittäisi sekin, että tapaa minut, mutta haluaisin muistaa muutenkin. En keksi miten? Taidan poiketa matkalla kynsihuoltoon yhdessä divarissa ja yhdellä kirppiksellä jos vaikka keksisin jommasta kummasta hänelle syntymäpäivälahjan. Jos en, niin vien miehen huomenna syömään.

PYHÄINPÄIVÄÄ kartan halloween-villitysten vuoksi. Me 'juhlimme' päivää menemällä illalla Kultturitalolle Viihteen jättiläiset-konserttiin. Estradille kipuavat Eini, Virve Rosti, Danny, Tapani Kansa sekä Frederik. Tuppo sai liput puoleen hintaan. Taidan pukeutua oikein hameeseen sekä saappaisiin... (ai niin, pitää käydä huomenna uusimassa saappaisiin korkolaput)

ISÄINPÄIVÄkin lähestyy. Oma isäni ei kuulemma enää kaipaa villasukkia vaan pärjää entisillä tekemilläni. Löysin isälle kirjan.

Mauri Paasilinnan "Jo vain" (-99). Kirjailijaveljeksistä nuorin on sopivasti (Tervolasta kotoisin ja) asunut Rovaniemellä ja luulen, että se kiinnostaa isääni. Mauri toimi aikoinaan Rovaniemen kaupungin tiedotussihteerinä kymmenen vuotta. Saattaapa olla jopa isälleni tuttu mies, en tiedä.

"Mauri Paasilinnan kolmas tarinakokoelma, jossa puhuu unohdetun Suomen ääni. Karut ja elämältä maistuvat tarinat kertovat niukoin, mutta tehokkain elein, ettei koko maa nauti euroajan vauraudesta - eivätkä kaikki ihmiset menesty markkinatalouden kilpailussa. Iskevät, surulliset ja välillä hirtehisen huvittavat tarinat kertovat pienten ihmisten ponnisteluista Suomen syrjäisillä kolkilla, ponnisteluista kohti milloin minkinlaista onnea. Aina eivät toiveet ja todellisuus kohtaa toisiaan onnellisissa merkeissä. Välillä ne kohtaavat, mutta odottamattomalla tavalla."

Kännykällä ei saa kuvaa upeasta täysikuusta!

NYT on aika pomppia suihkuun. Hiusten kuivumista odotellessa kudon sen kaulaliinan loppuun.

Flunssa yrittää puskea päälle. Eilen aivastin vähintään kolmekymmentä kertaa ja ääni on 'nunnunnuu'...

Tänään paistaa aurinko!

Kukka- ja parsakaalipiirakka

Tällä kertaa syyllinen on Crème fraîse.

Huomasin jääkaapissa kipollisen kyseistä ranskankermaa ja siitä se ajatus sitten lähti. Tutkin pakastimen ja jääkaapin sisällöt, mietin (äidin villaliiviä pakertaessa) hetken ja aloin hommiin.

Tein pohjan itse:

> pala voita (ehkä n. 100 g)
> n. 3 dl vehnäjauhoja
> ripaus leivinjauhetta
> suolaa sekä grillimaustetta
> n. puoli desiä vettä

Nypin ensin jauhot ja huoneenlämpöisen voin massaksi. Lisäsin veden ja muotoilin tasaisen pallon. Voitelin vuoan (liian huonosti) ja taputtelin taikinan siihen. Laitoin vuoan hetkeksi jääkaappiin.

Samaan aikaan keittelin suolavedessä pakastimesta löytyneet loput kukka- ja parsakaalit.

Löytyi sieltä sekaan vähän maissiakin.

Silppusinpilppusin pari punasipulia, mustia oliiveja sekä (taas) jalapeñoja. Hyvä koettu sekoitus!

Kippasin ne kaalien ja maissien päälle.

Tein "soosin" siitä Crème fraîsesta, parista kanamunasta sekä savuporo- ja kantarellituorejuustosta. Lisäsin toki mausteita mm. samalla rouhittua viiden pippurin seosta, yrttimaustetta, paprikajauhetta ja suolaa.

Seos vuokaan ja vuoka uuniin. 200 astetta. Kahdenkymmenen minuutin kohdalla lisäsin päälle Emmental-juustoraasteen loput ja paistoin vielä vartin verran.

Hyvää tuli, kuulemma. Itse en ole vielä maistanut sillä tein samalla ruoan enkä jaksanut enää maistella piirakkaa. Meillä tuppaa aina jäämään piirakkaa syömättä - vaikka se olisi kuinka hyvää. Se vaan jää. 

Nyt keksin laittaa siitä kolme palaa rasiaan ja sitten houkuttelin Tupon liikkeelle. Kävelimme Mamman luo (olin tietenkin ilmoittanut tulostamme etukäteen) ja veimme piirakkaa. Samalla istuimme siellä jutustelemassa muutaman tunnin. Sain myöhemmin tekstiviestin, jossa Mamma kiitti seurasta sekä kuulemma maistuvasta piirakasta. Pitänee maistaa itsekin niin kauan kun sitä on vielä jäljellä...

Maistuisiko sinulle?

Selvennykseksi, jottei piirakka 'mene vanhaksi': tein piirakan perjantaina, kirjoitan tätä lauantaina ja julkaisen jutun huomenna sunnuntaina. :)

EDIT. Varmasti paras tekemäni piirakka!!! Eipä jäänyt muruakaan syömättä!

LeffaTorstai

Napapiirin sankarit 2. (22.10.2015)

Tuppo järjesti meille leffaliput erään firman kautta ja pääsimme ko. firman yksityisnäytökseen katsomaan toista osaa Napapiirin sankareista. Nolona myönnän, että vaikka olen nähnyt ensimmäisen osan, niin en juurikaan muista siitä mitään. Jotain kuitenkin. Tupon mielestä ensimmäinen osa oli parempi. Niinhän se yleensä menee...

Tarkoitushan oli kävellä ainakin toiseen suuntaan, mutta tuuli voitti 1-0. Kävimme ostamassa kaupasta kanawrap'it (-30%) ja limut. Hyppäsimme ratikkaan, mutta se oli niin täynnä, että jouduimme seisomaan (aikomus oli syödä matkalla). Etsimme sitten keskustassa paikkaa, jossa tohtisimme pupeltaa eväämme.

Etsimme Kampin kauppakeskuksessa vapaita penkkejä löytämättä niitä. Siispä jäimme syömään "vain vähän sivummalle".

Onnistui se niinkin. Samalla katselin ympärilleni ja mietin niitä nuoria, jotka hengaavat aikaansa kuluttaen ja kavereita tavaten siellä. Onneksi oma Poikani ei asunut lähellä keskustaa teininä!

Syötyämme lähdimme kohti elokuvateatteria ja kävin matkalla ostamassa karkkipussin Anttilan kassan luota. *virhe* Valikoima oli suppea ja päädyin "Missä X"-pussiin. Tiedättekö sen? Pussi, jossa on värillisiä ja mustia karkkeja, ja niissä on se sellainen kirpeä sokeripinta.

Tennispalatsin suurin (ykkös)sali tuli melkein täyteen. Me olimme sen verran keulassa, että pääsimme valitsemaan hyvät paikat. Rivin kymmenen keskeltä. Istuimme paikoillemme, riisuimme takit ja huivit, asettelimme limut paikoilleen ja avasin sen karkkipussin. *virhe* Firman edustaja toivotti kaikki tervetulleeksi ja sitten leffa alkoi.

En ole harjaantunut leffakriitikko, joten kerron vain oman mielipiteeni paljastamatta liikaa yksityiskohtia. Juoni eteni jouhevasti eikä tylsistymisiä tullut. Jossain kohtaa homma, mielestäni, ampui hieman yli, mutta ehkä se kuului asiaan. Näyttelijät suoriutuivat tehtävästään hyvin. Oli siinä monta kohtaa, joissa yleisö repesi kunnon nauruun, mekin. (Tiijjalle tiedoksi, että se "poro-juttu" oli yksi niistä! Sviitti-jutut oli toinen!) Kaikenkaikkiaan ihan kiva leffa eli suosittelen kyllä.

MUTTA ne karkit!?! Leffan puolivälissä onnistuin vetäisemään sitä kirpeää karkkijauhoa nieluuni ja tietysti "väärään kurkkuun". Sain järjettömän yskänpuuskan, joka kuulemma (Tuppo kertoi) kuulosti siltä, että oksennan lopuksi. HITTO! Yskä ei hellittänyt koko loppuaikana. Hävetti ja harmitti! Vieruskaveri veti paidankauluksensa suun ja nenän eteen. Kai hän kuvitteli säästyvänsä flunssabakteereilta? Ääh.

Elokuvan aikana hurja tuuli oli saanut seurakseen tihkusateen. Kävimme Anttilassa. Löysin tarjouksesta euron lankaa (yllätys?). Pierre Cavallo'n (Välke) mustaa kimaltavaa 100 %:sta polyesteriä. Nyt minulla alkaa olla niin paljon tuollaisia kahden kerän erikoislankoja, että pitäisi keksiä niille jotain hyötykäyttöä.

Noiden parin kerän lisäksi ostin Tupon vanhiman tyttären tulevaan synttäripakettiin tarjouksesta muotit cappuccinojen ja leivonnaisten koristeluun (2€). Likat tykkäävät erikoiskahveista, vain keskimmäinen myös tavallisesta.

Samaan tulevaan pakettiin on jo se leivontakirja. Ajattelin väkertää hänelle vielä tuubihuivin ja sitten minun pakettini hänelle taitaa olla siinä.

Käytiin yksillä olusilla kauppakeskuksen vieressä olevassa baarissa, jotta minä pääsin vessaan. Olinhan juonut yskimisen vuoksi puolitoista pulloa limua. Sitten tulimme ratikalla kodin suuntaan, kävimme kaupassa ja Tupon kaverin luona. Lopuksi raahauduimme kauppakassin kanssa kotiin huivi ja housut sateesta märkinä. Ihan kiva reissu yskimistä lukuunottamatta.

Aurinkoista YK:n päivää!

PS. Muistakaahan siirtää manuaalista siirtämistä vaativat kellot ensi yönä talviaikaan. Siis tunti menneeseen kesään (taakse) päin. Yksi tunti aikaa nukkua lisää...

Hyvä mieli auttamisesta ja seurasta!

Eilen oli "Mamma-päivä".

Vietin tiistain sohvalla potien lievää migreeniä ja siitä johtuvaa oksettavaa oloa. Eilen heräsin huomattavasti pirteämpänä. Kävin suihkussa ja lähdin asioille.

Lupasin käydä Mamman asioilla Saiturinpörssissä. Hän näki minulla ostamani pörrösormikkaat ja halusi samanlaiset turkoosit sekä pinkit. Samalla reissulla ostin sinipiikaan uuden sienen.

Koska Mammalla on tänään syntymäpäivä, niin etsin kaupasta vaaleanpunaisen (euron) mukin.

Tekstikin sattui kohdilleen: "lempeä mutta luja". Sopii Mammalle. Henkilökohtaisemman lahjasta tein liittämällä siihen itse tekemäni 'mukinlämmittimen'. Pinkkiä ja pörröä, tottakai.

Hain vielä Rouvalle valkoviiniä, jotta jaksoi katsella puuhiani. Heh. Niin ja pullaa sankarittarelle tietysti. :) 

Pyyhin ensin pölyt (kirjahyllyssä on lasihyllyt ja paljon koriste-esineitä), sitten imuroin, pesin lattiat ja vessan. Samalla Mamma sai viitisen tuntia jutteluseuraa. Lähtiessäni vein roskat. (Laitoin yöllä kahdentoista jälkeen onnittelut tekstiviestillä, etten pahaa onnea tuottavasti onnitellut ennakkoon..)

Mamma sai taas siistin kodin ja minä hyvän mielen! Oli samalla puhetta, että kun a.) tuo äidin villaliivi junnaa paikallaan ja b.) joulu lähestyy kovaa vauhtia, niin vien Mamman luo joku päivä lankaa ja virkkuukoukun/puikot, ja "pakenen" joinain päivinä nukkuvaa/töitä tekevää Tuppoa sinne Mamman nahkaiseen nojatuoliin. Tulee tehtyä käsitöitä ja Rouva saa seuraa. Toki samalla toimitan tarvittaessa pieniä kotiaskareita siellä.

Eihän se väärin ole alkaa miettimään tulevaa joulua jo nyt? Pitänee käydä tutkiskelemassa blogeja ja etsiä niistä joululahjaideoita. Niitähän löytyy lukuisista blogeista. Yksi tähän omaan blogiini liittyvä ideakin on kehitteillä, mutta siitä lisää sitten joulukuussa JOS se onnistuu...

Tänään menemme Tupon kanssa leffaan katsomaan Napapiirin Sankarit 2. Edellisestä elokuvareissusta onkin jo aikaa. Meinasin, että kävelemme ainakin toiseen suuntaan keskustaan mennessä tai sieltä palatessa. Epäilyttää vain tuo aika viileältä tuntuva tuuli. No, tarpeeksi vaatetta päälle ja paksu huivi kaulaan

Pitänee siis alkaa pukemaan ja valmistautua lähtemään kävelemään. Yritän miettiä olisiko jotain muuta asiaa samalla keskustassa käydessä. Ainakin pitäisi miettiä lahjaa Tupon vanhimmalle tyttärelle, joka täyttää ensi kuussa kahdeksantoista vuotta. Ehdotin Tupolle lahjakorttia XXL-liikkeeseen, josta tytär voisi hankkia jotain tarpeellista urheilu- ja tanssiharrastuksiaan varten. Itselläni on hänelle valmiina leivontakirja, jossa on ohjeita niin suolaisiin kuin makeisiin leipomuksiin sekä leipien teko-ohjeita.

Nyt toimintaa!

Täytetyt paprikat à la Stansta

Tämä ohje on pakko kirjata (ja jakaa) muistiin!

Kerroin jo, että ostin tarjouksesta paprikoita. Tein eilen elämäni ensimmäistä kertaa täytettyjä paprikoita. Oikeasti.

Lähtökohta oli se, että minulla oli seitsemän paprikaa. Halkaisin ne ja poistin kannat plus ne valkoiset osat sisältä.

Keitin puolikkaita vedessä viitisen minuuttia, jotta ne pehmenivät hieman.

Samaan aikaan paistoin tavallisen sekä punaisen sipulin naudan paistijauhelihan kanssa. Maustoin jauhelihan.

 Asettelin (eikun Tuppo asetteli) paprikat pellille leivinpaperin päälle.

Tuppo auttoi pilkkomalla mustia oliiveja ja jalapeñoja.

Samaan aikaan minä kasasin täytteen.

Pohjaksi tuli purkki Crème fraîche'a.

Mukaan sekoitin pikku purkillisen tomaattisosetta.

Laitoin pari ruokalusikallista aurinkokuivatut tomaatit-tuorejuustoa sekä mausteita. Sekoitin sekaan ne oliivit sekä jalapeñot.

Tuppo täytti paprikat sillä aikaa kun minä "piirtelin naamani".

Lupauduin (taas) menemään tuuraamaan karaoken ja siksi meinasi tulla kiire.

Täyte riitti hyvin. Jätin kyllä pienen osan jauheliha-sipuli-seosta (tälle päivälle) kastiketta varten.

Minä pidän Emmental-juustosta.

Paprikat saivat kuorrutuksen sillä juustolla. Uunissa ne olivat 200 asteessa puolisen tuntia.

Oli vaikea saada kuvaa valmiista paprikoista sillä Tuppo pakkasi muutaman minulle mukaan TheBaariin ja söi itsekin niistä monta. Nyt aamulla niistä on jäljellä kuusi. Pakko kehua, että olipas nuo hyviä! Ihan varmasti teen toistekin!!!

Lupasin esitellä Pojalle ostamani lahjan. Uskon, ettei hän käy täällä blogissani ja siksi tohdin kertoa tuon jo nyt vaikka syntymäpäivä onkin reilun kuukauden päästä. Ostin käyttämättömän coctail-setin kympillä. Poikahan on ammatiltaan baarimikko eli luulisi kundin tykkäävän, eikö? :) 

Kävin ostamassa laukun fb:n kierrätysryhmän kautta. Viidellä eurolla.

Ostin eilen myös luonnonvalkoisen Vila'n untuvatakin kympillä. Hassua, että vasta sovittuani kaupoista, tajusin, että myyjä on TheBaarista tuttu. Hän jopa pesi takin valmiiksi ennen kauppoja! Nyt en enää osta mitään mistään kirppiksiltä. En ainakaan hetkeen...

Ilta karaoken parissa sujui ihan mallikkaasti vaikka alkuillasta tuntui, että laulajia ei tule ollenkaan. Olen kohta menossa tapaamaan (Epsoota ja) ex-vuokralaista, joka häipyy Thaimaaseen useaksi kuukaudeksi muutaman viikon päästä. "Kelmi". Ei vaan, 'kateellisen panettelua'. Mies kun on eläkkeellä jo. Ai niin, hänellä on kohta syntymäpäivä. Ei taida mies tarvita villasukkia reissuun, hmphh.

Loistavaa lauantaita!