PUOLITOISTA VUOTTA!

Siitä tuli maanantaina tasan puolitoista kalenterivuotta kun tapasimme Tupon kanssa!

Muistan tasan tarkkaan kyseisen päivän. 

Ystäväni T. soitti minut siivousavuksi ja minä menin. Paluumatkalla yöllä tapasin Tupon. Piipahdin tutussa ravintolassa pelaamassa biljardia ja sain ns. perskärpäsen perääni. Pelastauduin Tupon pöytään ja siitä tämä kaikki lähti. Onneksi!

Uskomatonta, että siitä on puolitoista vuotta!

Kävimme maanantaina kaupassa ja paluumatkalla...

 ...mies totesi, että "eikös meidän kuuluisi tänään syödä ulkona?".

Niin teimme. Kävimme läheisessä pizzeriassa, jossa söimme lautasta reippaasti isommat jättipizzat ja joimme litran tuopit.
 
Ihanaa rakastaa edelleen! <3

Kiitos, Tuppo, tästä ajasta!!! 

Tunne jatkukoon edelleen!!!

Aina muiden ilona?

Kyllä te tiedätte, että rakastan yllättää muita. Niin taaskin!

(...MIKSI AINA minä..?)

On kantakapakka. Se, jossa laulatan ja peluutan bingoa. Siellä on käynyt eräs mies koko sen ajan kun olen siellä roikkunut mikrofonin varressa. (..sen huonon!) Mies on saksalainen ja työkomennuksella täällä korjaamassa.. jaa-a, enpäs kerrokaan, ettei mene liian henkilökohtaiseksi. Mutta hän on käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti eli liki päivittäin koko ajan.

Perjantaina oli hänen 45-vuotispäivänsä. Illan piti olla "nyyttärit"-hengessä. Oli meillä kanaa riisillä, sipuli-tomaattisalaattia, nakkirullia, täytekakkua ja vaikka mitä. Epsoo jeesasi meitä ja teki rieskarullia kinkulla ja tonnikalalla.

 KIITOS EPSOO! Hyvin maistuivat! :) 

Tuppo kävi ostamassa hopeisen Suomen markan vm. -67 kuten sankarikin. Menimme sen kanssa kultasepänliikkeeseen, ostimme ketjun ja jätimme yhtälön ammattilaisten käsiin. Kolikkoon tehtiin reikä ja laitettiin kiinnitys. Sankari sai säilyvän muiston Suomesta!

Ruoat maistuivat ja sankari taisi olla kipeästä kyljestään huolimatta aika onnellinen. Ainakin hän väitti niin vielä vuorokautta myöhemminkin kun olin laulattamassa häntä ja muita samassa paikassa. 

Onneksi joku muisti muistuttaa minuakin kellojen siirtämisestä! Menen takaisin nukkumaan ennen bingoa...

Kesäaika päättyy...

AINA äidin tytär?

Sain äidiltä kirjeen keskiviikkona. Äiti muistaa Minua!

Postiluukku kolahti kovempaa kuin pelkät mainokset. Menin uteliaana katsomaan. Kirje äidiltä. Se sisälsi kaikenlaista. Olenko muistanut mainita, että äiti oli ennen eläkevuosiaan "leikkitäti" eli askartelunohjaaja lastensairaalassa? Mihin koira karvoistaan pääsisi: kirje sisälsi askartelumateriaaleja joulukortteja varten, niin kuin ennen viime jouluakin. 

Kirjeessä luki, että "nurmiksilla on härmää kiiltävää, yö päivän lyhentää" ja "pian alkaa pikkujoulukausi, tee tyttöjen kanssa joulukortteja". Ihana äiti! Tarkoittaa Tupon tyttäriä.

"Sinun vanha ruokatonttusi" luki tuossa, mutta sisällä ei ollut se tonttu, minkä luulin siellä olevan. Tätä en edes muista! Alkaako 80 vuoden ikä painaa äitiä? Nyyh.

Ruokatonttumme olivat rakennettu vessapaperirullien päälle. Omani oli pienempi kuin isän ja äidin, sellainen "raitapaitainen". (Tuon kirjoitettuani tuli mieleen, että oliko se paita enne..?) Tontut olivat aina joulupöydässä jokaisen kohdalla. Joulukuusellakin oli omansa ja se sama on nyt minulla.

Kirjeessä oli jos jonkinmoisia askartelutarpeita, mutta myös lahjakortteja Tiimariin. 40 euron arvosta, jippii! 

Pitänee käyttää ne jouluisesti? HARMI, ettei täällä Tupon luona ole ollenkaan pöytätilaa askartelua varten... Tai sitten sitä tehdään!?

Tästäkö se joulun suunnittelu alkaa? Nyt jo???

Eksyin...

...naamakirjan kautta uuteen blogiin, josta kopioimalla keksin aiheen kirjoittaa.

 

Facebookissahan on "blogistan"-sivu, jonne en itse tohdi kirjautua anonyymiteetin katoamisen pelossa. Mutta käyn siellä kuitenkin stalkkaamassa uteliaana ja kiipeän joskus joillekin sivuille. Tänään tänne. Sieltä nappasin aiheen, kiitos.

Kopioin idean siis:

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:

- olin vankilassa Hämeenlinnassa jo toista vuotta.
- olin löytänyt paljon uusia piirteitä itsestäni..!
- tajusin sopeutuvani melkein minne vain ja opin jälleen kirjoittamaan päivittäin...


Viisi vuotta sitten, vuonna 2007: 

- olin vankilassa toista kertaa... ( ja viimeistä! )
- ymmärsin osata "nauttia" siitä miten hoidin hommani!
- päätin olla päätymättä ko. paikkaan enää kos-kaan!!!

 Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:

- erosin Epsoosta puolentoista vuoden jälkeen.
- aloitin työt kuntouttavassa työtoiminnassa ja olin siellä melkein kaksi vuotta.
- ihmettelin siviilielämää edelleen?  

Vuosi sitten, vuonna 2011:

- löysin Tupon!!! <3 
- olin kurssilla, jonka jätin kesken...
- PARAS Ystävättäreni menehtyi! R.I.P. Heidi! =(
 
Tähän asti tänä vuonna:

- olen vetänyt karaokea ja  bingoa viikonloppuisin...
- rakastan Tuppoa edelleen päivittäin!!! <3 
- elän tätä päivää suht tyytyväisenä...

Olisi kai noihin voinut muutakin kirjoittaen kertoa, mutta kirjoitin ne, mitä tuli ensimmäisenä mieleen...

Palaan asiaan! =)

Kanta-asiakas, jolla oli eilen synttärit..!

Minut tuntevat henkilöt tietävät, että rakastan järjestää yllätyksiä muille. Niin nytkin!

Olen tämän vajaan vuoden aikana tutustunut moneen kanta-asiakkaaseen. Joistakin on tullut peräti ystäviä. Eräs heistä on nainen, joka täytti eilen 66 vuotta. Hän asuu yksin ja ainoat sosiaaliset kanssakäymiset tapahtuvat "tietyssä" ravintolassa. Nainen on reippaasti ylipainoinen ja huonokuntoinen jaloistaan.

Saatoimme eräänä iltana Tupon kanssa naisen kotiinsa ja naisen jalat pettivät matkalla. Nyt toinen jalka on kävelykunnoton. Halusin yllättää naisen, joka ei päässyt kantapaikkaansa juhlimaan päiväänsä. Tein kortin itse ja keräsin lauantain sekä sunnuntain aikana nimmareita muilta kanta-asiakkailta euron tai parin hintaan. Kasaan kertyi peräti 60 euroa!!!

Eilen maanantaina lähdimme Tupon kanssa liikkeelle. Haimme ensin juomakaupasta kaksi pulloa italialaista valkoista juomaa, you know. Nainen on nuorena asunut pitkään Italiassa - siitä teema. Suunta jatkui erääseen marketiin ja sieltä haimme loput:

Kerätyt about 60 euroa riittivät näihin:
suklaasydämiä, viinirypäleitä, ITALIAlaista kääretorttua, suolakeksilajitelma, sini-valko-homejuustoa, ITALIAlaisia oliiveja, mansikoita, ITALIAlaista corconzolaa, juustolajitelma, kiwejä, snack-lajitelma, ITALIAlaista salamia, hunaja- ja jotain muuta melonia, banaaneja, omenoita, päärynöitä, appelsiineja, mandariineja ja ne viinit, joista toinen oli prosecco'a.

Loppusumma heitti kerätyistä rahoista 0,60 euroa. Uskomatonta?!!!

Tupolla oli kiire tekemään töitä, mutta minä istuin naisen seurana parisen tuntia. 

Kuinka mahtava fiilis! Meillä molemmilla Sankarittaren kanssa, uskoisin..!

Kynsiä, ruokaa ja pohkeet

On kiire pukea ja piirtää itseni tupakkaostoksille sateeseen, mutta...

Kerron nopeasti, että sain vihdoin ja viimein käytyä elämäni ensimmäisessä kynsihuollossa. Pääsin suoraan ilman ajanvarausta ja selvisin sieltä tunnissa. Asiallista ja ripeää toimintaa. Tykkään siitä mitä sain!

Entä te?

Kynnet ovat nyt ovaalin malliset niitten kuutioiden sijaan. Näyttää ja tuntuu paremmalta. 
"Mii laik" :) 

Ja sitten toinen juttu: Tuppo kokkasi toissa yönä. Kyllä se Mieskin osaa!!!

Voi mikä nautinto! Nams.

Ja sitten vielä yksi juttu. Tuppo hommasi minulle nettidiilin kautta lahjakortin tatuointiliikkeeseen, joka on tuossa alakerrassa. Satasen kortti. Sain käytyä varaamassa sinne ajan ja mikä hassua; se aika on tasan sama päivä kun vuosi sitten kun tein kuvan käteen. 20.11. JEE! Jännää! Nyt teen "samikset" molempiin pohkeisiin...

Ja NYT teen 66 vuotta täyttävälle naiselle synttärikortin. Pitää mennä samalla, kun menee ostamaan tupakkaa, niin hakemaan muutama euro ja nimmareita kanta-asiakkailta. Sellainen kun se nainenkin on. Kanta-asiakas monelta vuodelta. Ajattelin viedä ylipainoiselle, jalkansa satuttaneelle naiselle pullon valkoviiniä ja kassillisen hedelmiä. Hyvä ajatus?

Outoa muuten, että kun yritin yksi ilta saada tuuraajaa, niin en saanut. Tänään yksi mies (ei ole tehnyt yhtään vuoroa tänä vuonna..) halusi illan ja perään yksi nainen. Mies voitti. Menenkö muka stalkkaamaan? Saatan mennä. Minun "tontti", heh.

Kivaa viikonloppua! :)

Kirotusvihreet ja tav-ut-us-ongelmia

Kyllä minäkin toisinaan tuskailen kieliopin kanssa, mutta.

 

 

Olimme tuossa päivänä eräänä Tupon kanssa nauttimassa halpaa ja siedettävää kimppa-ateriaa lähellä sijaitsevassa paikassa. Ilman mainostamista mainitsen, että sieltä saa ISON kebab-annoksen salaatilla hintaan 4,99 €. Minä kun olen niin pieniruokainen, että syön vain murto(?)osan, niin molemmat tulevat täyteen siitä yhdestä annoksesta. Edullinen vaihtoehto silloin kun kotona kokkaaminen ei kiinnosta.

Siellä paikassa käydessämme on tullut tavaksi lukea IltaSanomat tai IltaLehti (ihan oikein kirjoitettu, daa-a, ja sopii aiheeseen..) silleen vierekkäin istuen ja samaan aikaan lukien. Tällä kertaa huomio kiinnittyi muuhunkin kuin ns. uutisiin.

L u - lu, e t - et, t i i n-tiin?

Minulla on toisinaan vaikeuksia yhdyssanojen kanssa, mutta tavaamisen luulisin hallitsevani. Vaikka silloin, kun olin eka luokalla, sain eri tehtäviä sillä aikaa kun muut opettelivat tavaamaan, niin hallitsen sen silti. Osaan ta-va-ta.

Nämä kaksi mahtavaa esimerkkiä löysin nimeltä mainitsemattoman painoksen samalta aukeamalta! Huh. Olenko minä väärässä?

Mutta ruokaa oli yhtä syötävää kuin joka kerta! ;o)

Mitä pakkoruotsista kun tuo suomenkielikin näemmä tökkii riittävästi?

Silakkaa, sirkusta ja sen sellaista

Täällä pitkästä aikaa ja aamuyön puolella, kuten aina nykyään...

Olen ollut laiskasti koneella. En vain tämän blogini suhteen vaan muutenkin. Yksi OIKEA syy on se, että Tupolla on syksyn myötä lisääntynyt työmäärä ja hän istuu paljon tässä missä minä nyt. Muut syyt lienee tekosyitä. Tosin, kuten aiemminkin kirjoitin, niin elämämme on tavallaan niin tasapaksua, ettei siitä ole paljoa kirjoitettavaa. Mutta mutta, mieluummin tasapaksua kuin vuoristorataa.

Kuka ostaa pizzan puhelimella? Siis joo, tottakai ymmärrän, että sen lätyn voi MAKSAA puhelimella, mutta oma kieroutunut ajatusmaailmani vääntää tuon mainoksen niin, että puhelimen voi VAIHTAA pizzaan...

Onnistuin jälleen hajottamaan kännykkäni, hemmetti. Sen, minkä joulupukki (Tuppo) viime jouluna toi. Jossa oli kiva kamera, ilman kaipaamaani salamaa tosin. Harmittaa joka tapauksessa. Onneksi on yksi vanha pa**a, joka toimii puhelimena, ei kamerana. Poikani oli jo myymässä minulle uutta vanhaa puhelintaan, mutta lupasikin sen sitten antaa ilmaiseksi huonona hetkenään. Kelpaa kunhan vain saisin sen jo!

Eräs asiakas työpaikallani yllätti tuossa yhtenä menneenä päivänä  tarjoamalla oma-alotteisesti niin minulle kuin Tupollekin tuopposet. (Olimme hakemassa sinne jäänyttä sateenvarjoani) Istuimme tietenkin samaan pöytään ja saimme kuulla kuinka mies oli palannut juuri Silakkamarkkinoilta. Kertoi syöneensä siellä paistettuja muikkuja, mutta "kalasaalis" oli hienompi: isot purkit juhlasilakkaa, konjakkisilakkaa sekä purkki pirtusilakkaa. 

Minähän en tunnetusti kalasta tykkää, mutta voin hyvin kuvitella kuinka tuo mies on saaliistaan ylpeä. Kohteliaasti kysyin miten hän aikoo saaliistaan nauttia. Pääasiassa perunoiden kera, mutta osan voi paistaakin. Onnea hänelle nautintojensa saavuttamiseen!

Joimme ne tuopposet ja palasimme kotiin sateenvarjoni kanssa. Ai niin, mainittakoon, että siinä sateenvarjossa on Mainos valkosipulin ystäville. Miksi MINULLA on sellainen??? Valkosipuli, yök. Sateenvarjo on ok.

Olimme keskiviikkona sirkuksessa, Sirkus Finlandiassa. Tupon vuokranantaja, Sato, tarjosi ilmaiseksi neljä lippua. Otimme mukaamme kaksi Tupon nuorinta tytärtä. Edellisestä sirkustelustani lienee liki neljäkymmentä vuotta. Ostimme asiaan kuuluen pop corn'ia ja löysimme mieluisat paikat ylimmältä riviltä. Tosi vasemmalta kyllä niin, että osa ohjelmasta jäi arvailujen varaan. Parhaat nähtiin silti!

Väliajalla juttelimme nähdyistä esityksistä ja me kaikki neljä olimme sitä mieltä, että super hyvin koulutetut kaksi valkoista pörröistä kissaa veivät voiton. Ensimmäisenä esiintynyt trapetsitaiteilijatar sai kiitosta myös. Ostimme jäätelöt ja palasimme paikoillemme. 

Toinen puolisko oli parempi. Vatsastapuhuja sai ulvomaan naurusta ääneen. Hän otti yleisöstä miehen ja naisen mukaan ja "puhui sekä lauloi heidän suillaan". Miehellä naisen ääni ja päinvastoin. Ihan mielettömän hauskaa! Paras oli kuitenkin viimeinen esitys: surmanajo. Samassa pallossa...

...oli lopussa NELJÄ moottoripyörää yhtä aikaa! Heidän aikanaan pallosta "putosi" alaosa niin, että siihen jäi metrin rako. Kolme pyörää pörräsi ylhäällä ja yksi alhaalla. Ihan mielettömän hienoa!!! (Minähän tykkään noista pärisijöistä muutenkin!) 

Hieno kokemus, jonka päätteksi saatoimme tytöt ratikkapysäkille ja odotimme, että "kiskovaunu" tuli. Sitten menimme Tupon kanssa lähellä sijaitsevalle Poikani työpaikalle ja nautimme pullon punaviiniä mahtavan illan päätteksi. Poika siis oli töissä tarjoilemassa sen meille! <3

Ex-mieheni Epsoo (muistatteko?) kävi tänään alkuillasta työpaikallani katsomassa laitteet. Kun "kiusa se on pienikin kiusa", niin eräs tietty henkilö oli humalassa repinyt niistä johtoja irti. Minä en osaa niitä laittaa kun ei minun ole koskaan tarvinnut. Epsoo hoiti homman ja samalla ekstraa: tilasivat omistajan kanssa uudet mikrofonit netin kautta ja tulen saamaan uusia biisejäkin, JEE! Epsoo tulee maanantaina siirtämään kaiuttimet ja fiksaa muutenkin, jee sillekin! Piti siis saada paikalle ammattilainen (ja Mies), että asiat alkoivat etenemään... KIITOS EPSOO!!!

Nyt poistettiin torstain laulatukset kun silloin ei vaan käy asiakkaita. Ei ainakaan sellaisia, jotka haluavat laulaa. Sama se. Tyhmää siellä onkin ollut istua tyhjänpanttina.

Alan kirjoittamaan yhtä "tyhmää" juttua, jonka saatte luettavaksenne..ööö...vaikkapa sunnuntaina kun olen vetämässä bingoa. Sopiihan se? ("Joku" oppi ajastuksen, heh heh)

Antoisaa alkavaa viikonloppua kaikille! =)