LahjaLankaSukat

Pikaisesti huomenta!

On se joulukalenteripostauskin tänään tulossa, mutta kirjoitan nyt pikaiseen mm. sukista tässä aamukahvia hörppiessä. Veikkaan vahvasti, että siihen postaukseen tulee ihan 'muita' kuvia... 😋

Nukuin todella huonosti. En meinannut saada unta, heräilin vähän väliä ja näin mitä kummallisempia unia. Tuppo puolestaan valvoi pitkin yötä eikä sekään helpottanut unen saamista. Todella ärsyttävää, että huumeet tulevat vieläkin joskus uniin. Jännää, etten koskaan ehdi käyttämään niitä unissa, vaan lähes aina yritän piilottaa niitä jotenkin ja johonkin, yök. Asia, josta en kai koskaan pääse kokonaan eroon. 

Mutta niistä sukista. Tein ne Tupon luo jättämistäni langoista, jotka olin saanut eräältä ystävättäreltä. Kuten aiemmin kerroin kuvien kera, niin tummansinisestä langasta tuli vastaan useita hapertuneita kohtia. Vaihtoehtolankoja ei ollut, joten taistelin sukat eilen illalla valmiiksi. Paljon oli pääteltävää niiden hapertuneiden kohtien vuoksi.

Tummansinisen lisäksi sukissa on oranssia sekä kolme raitaa ohuella harmaalla. Eräs ystävämme oli ollut Tupon luona kylässä ja saanut Tupolle tekemäni sukat jalkaansa. Monta kertaa hän on maininnut käyttäneensä ne jo loppuun. Siksi hän saa jouluna uudet, vaikka ei ihan parhaasta päästä olekaan. Sukat siis.

Sain Tupon sovittamaan sukkia, mutta en jaksanut enää yöllä lisäillä valoja kuvia varten. Tein kerrankin nuo vinoraidat peilikuvana varsiin. Paremmalta nuo jaloissa näyttävät, mutta olen varma, että varret löystyvät päivässä. 😕

Hei, auttaisitteko minua? Kulutin jo vartin aamuajasta, kun yritin etsiä yhtä joululaulua löytämättä sitä. Siinä lauletaan tytöstä, joka istuu ikkunalla ja 'aika on pitkä oottavalla'. Äiti sen viimeistään tietää eli soitan ja kysyn seuraavaa postausta varten ellette te keksi... 😉

Vaikka väsyttää (vähemmän kuin oletin), niin on mukava mennä töihin, kun tietää valmiiksi mitä tänään siellä tekee. Kyllä kävelymatkalla herää. Kuljen uuden asuntoalueen poikki ja kuinka paljon siellä onkaan jouluvaloja! Parvekkeet ovat kuin akvaarioita ja täynnä erilaisia valoviritelmiä.

Kuin viidettätoista päivää!

9. luukku, lupaus

Ymmärtäminen vähenee.

Nyt alkaa kyllä hyvä mieli kadota kalenteriluukkujen avaamisesta... Ajattelen, että joulun pyhät ovat odottamisen arvoisia päiviä kaikkineen. Että tavallaan 'uurastetaan' sinne saakka ja sitten 'kannetaan hedelmät' - nautitaan ansaituista vapaista hyvässä seurassa. Hyvästä ruoasta, musiikista, tunnelmasta, kaikesta. Mutta mitä mieltä on kalenteri?

"Ensin jää pieneksi seimi,

sitten hauta."

Mitä ihmettä minä en nyt ymmärrä? Että ensin lapsuudenkoti jää taakse, elämä on lyhyt ja sitten koittaa paikka haudassa, jossa olet kuitenkin yksin?

Noin minä ensin ajattelin, mutta sitten mietin hetken. Voisiko tuo tarkoittaa sitä, että ihmisen koko elämä on oppimista, joka alkaa jo pienenä ja johtaa omilla jaloilla kulkemiseen. Loppuosa taas sitä, että mitään ei kuollessaan saa mukaansa. Mitään materiaalista siis. Koettu elämä sinne hautaan mahtuu kyllä. Ehkä jotain tuollaista?

Sain eilen purettua liian aikaisin tehdyt kavennukset äidin piposta ja tehtyä sitten sen sitten valmiiksi. Langan esittelin jo aiemminkin, mutta kyseessä oli siis Adlibrikseltä tilaamani Merino Ombre. 70% Wool, 20% Acrylic, 10% Nylon. 

Äiti toivoi pipoonsa väriä ja sitä hän saa. Lanka on ihanan pehmeää!

Ohjeen nappasin täältä, mutta en noudattanut sitä kirjaimellisesti. Varsinkin kavennuksissa sävelsin oman mieleni mukaan.

Äiti halusi pipoonsa tupsun. "Ei mitään kovin suurta, mutta tupsu kumminkin". Kiitos Vanhan rouvan minulla on muoviset tupsujen tekovempeleet, joilla onnistuin! Voi riemua! Laitoin siihen enemmän tummempaa lankaa ja pikkuisen keltaista.

Pipon mukaan sujautan vähän suklaata ohjeen kera. 😋

Kunhan pistän nuo joulupakettiin, niin Rovaniemen Ärräpaketti on valmis lähetettäväksi: kolmet villasukat, kaksi joulukranssia ja pipo. 💖

Liisan kommentin myötä keksin laittaa sen tonttulusikan pienimpään tekemääni kranssiin. Siihen se sopii mielestäni hyvin. Laitan tekeleen oman oveni ulkopuolelle vasta lähempänä joulua.

LUPAAN tiskata ja käydä tänään suihkussa. LUPAAN kutoa eilen aloittamiani sukkia. LUPAAN toimittaa Ärräpaketin R-kioskille ja kohti Lappia. LUPAAN noudattaa Tupon esittämää kutsua mennä illalla hänen luokseen syömään pizzaa... 😋😍

Kyllä tämä tästä. Nenä on edelleen vähän tukkoinen, mutta muuten olo pientä voimattomuutta lukuunottamatta ihan kohtuullinen. Luin illalla Punaisen Ristin henkisen tuen ohjeita koronaan liittyen ja niistä tuli parempi mieli. Vielä, kun saan tehtyä muutaman asian ja illalla käveltyä ulkona, niin uskon, että mieli sekä olo kohenee.

Sydämellisiä lupauksia tähän päivään! 💓

8. luukku, luottamus

Luukkujen aiheet senkun vaikeutuu...

Sana 'luottamus' ei sinänsä ole mitenkään hankala aihe, mutta ns. mietelause on. Ainakin minulle.

"Rauha tulee luottamalla,

ei ymmärtämällä."

Taidan tänään heittää pallon teille..? Kun minusta luottaminen on tärkeää oikeissa paikoissa ja tilanteissa, mutta pitäähän siinä samalla ymmärtääkin, vai mitä? Rauha?

Minä esittelen teille tekemäni joulukranssit. Työkaveri T. ilahdutti viimeisenä meidän yhteisenä työpäivänä tuomalla minulle ostamansa kolme styroksirengasta. Niistä kun oli ollut puhetta ja olin kertonut, etten löytänyt sellaisia. Mies oli polkenut pyörällään varta vasten Itäkeskukseen ja käynyt oikeasta askarteluliikkeestä ostamassa ne. Aivan mahtava yllätys! Kiitos!

Aloitin suurimmasta, josta tulikin liian iso ja liian löysä isoimpaan renkaaseen. En kuitenkaan purkanut sitä, vaan se odottelee 'jotain' sisuksiinsa. Kyllä minä tuosta vielä kranssin teen. 😅

Seuraavan kohdalla mittasin jo heti alussa styroksin päälle...

Nyt siitä tuli oikean kokoinen.

Jotain tuo kaipasi ja mallasin siihen kirppiksen ilmaislaatikosta nappaamaani tonttulusikkaa.

Kiinnitin lusikan parilla langalla rusetteineen, jotta se olisi helppo ottaa pois halutessaan.

Vaikka lusikka on söpö, niin mielestäni se jotenkin pomppasi väärin silmään. Nappasin sen pois.

Virkkasin kranssin keskelle sydämen, jonka kiinnitin myös löyhästi langalla, jotta senkin saa halutessaan pois. Tämä matkaa äidille. 💖

Keskikokoiseen en laittanut mitään lisää, vaan Naapuritar saa laittaa, jos itse haluaa.

Pienimmän jätän itselleni (sen kaikkein suurimman lisäksi).

Kokeilin juuri tuohon pienimpään korvakorua keskelle, mutta en ole varma jätänkö sen siihen.

Varsinkin kuvista huomaa, että saumojen ompelemisen olisin voinut tehdä nätimminkin.

Virkkasin kaikkiin ripustuslenksut.

Juttelin illalla tunnin verran äidin kanssa. Siinä jutellessa tajusin, että korona ei olekaan ollut pelkästään fyysistä sairastamista, vaan sillä on ollut paljon isompi vaikutus psyykeen, kuin olin edes arvannut.

Ensinnäkin karaokekaveri/tuuraaja soitti eilen ja aloitti puhelun näin: "mikä hemmetin juttu tää on; onko sulla korona vai eikö sulla ole koronaa?". Mitä ihmettä??? Näin oli siis jälleen kerran puskaradio pauhannut TheBaarissa, vaikka oletin, että siellä on tasan kaksi naista, jotka tiesivät asiasta. Olen tietoisesti välttänyt koko paikkaa jo pari kuukautta.

Huomasin hermostuvani puhelun aikana ja korottavani ääntäni, typerä minä. Ei minun tarvitse mitenkään puolustautua kenellekään! Kerroin faktat: joo, minulla ON korona, olen ilmeisesti töistä saanut, altistusaika on 3-5 vrk ja karanteenissa OLIN YKSI KOTONA kymmenen vuorokautta. Ei, Tupolla ei ole mitään oireita.

Tuli ja tulee helposti tunne, että puhun jostain taudista, jonka olen itse itselleni jotenkin hölmöilemällä hankkinut. Että pitäisi hävetä ja olla hiljaa. Tai ainakin pitäisi osata olla mahdollisimman pitkään tapaamatta vieläkään ketään.

Toisekseen koen, että minulle on sälytetty suurempi vastuu, kuin haluaisin ottaa. Että minun pitää itse yksin päättää milloin olen riittävän oireeton ja terve. Minua ei enää testata ellei tule jälkioireita, enkä ole varma testattaisiinko sittenkään. Minun itseni pitäisi päättää milloin olen ollut täysin oireeton kaksi päivää voidakseni palata töihin. Eikä minulla ole mitään arvausta siihen, että miten minuun suhtauduttaisiin työpaikalla. Sekin ahdistaa.

MINÄ PÄÄTIN, että olen tämän viikon kotona. Jos vaikka fysiikka sallisikin töihin menemisen, niin annan itselleni tämän viikon aikaa tasata ajatuksiani. Lupa olla itselleen armollinen. Soitan kohta pomolle ja kerron avoimesti tästä pään sisällä olevasta tilanteesta. Että pitää saada ahdistus pois. Ja herpes nenän päältä. 😏

Tänään ohjelmassa on äidin pipon purkua, sillä tein siitä liian matalan. Periksi en sen kanssa anna. Heh, otsikon sanaan liittyen: luotan siihen, että teen siitä vielä ihan kelpopipon. 😄

Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää! ♪♫

Vihreää... (valoa sekä patalappu)

JOULUkuu.

Jopas oli uni! Olin muka Thaimaassa, jossa en oikeasti ole koskaan käynyt. Ajoin sähköpotkulaudalla jonkun miehen kanssa outoja teitä. Aloin sitten etsimään lentolippuja jostain laatikosta ja löysin ajallisesti ohimenneen lipun Englantiin. Etsin lippua Suomeen ja panikoin, että Tuppo odottaa minua hotellilla. Löysin lipun, jossa luki, että kentällä pitää olla kello kahdeksantoista ja kone lähtee kahdeksalta. MUTTA en tiennyt paljonko kello nyt oli, enkä sitä, kuinka kaukana olin hotellista. Paniikki, Tupon vuoksi nolona, ja -Luojan kiitos- heräsin. Huh.

Sain illalla pääteltyä ne miniän sukat ja sen jälkeen virkkasin jämälankapatalapun valmiiksi samalla, kun katsoin telkkarista Juice-elokuvan. Elokuva ei varsinaisesti yllättänyt mitenkään, mutta ei se ihan huonokaan ollut. Riku Nieminen suoriutui roolistaan ihan mukavasti ja Juicen kappaleet toimii aina. Ja patalapusta tuli tarkoituksella tavallista vihreämpi... 

Patalappu on menossa Tupon vanhimmalle tyttärelle. Piti mennä syntymäpäivälahjan mukaan, mutta sujahtanee pukinkonttiin.

Sain odotetun puhelun eilen. Ei se ollut lääkäri, joka soitti, vaan minulle soitettiin epidemiologian laitokselta. Kartoitettiin tilannetta. Nainen, joka soitti, oli oikein mukava. Kyseli oireista, ja myös siitä pärjäänkö ruoka-asioissa. Sanoin, että jos minulla ei olisi positiivista testitulosta, niin olettaisin minulla olevan perusflunssa. Nainen sai naurukohtauksen ja sanoi, ettei sellaista ole kuin perusflunssa. Kerroin, että minun kielessäni on. Olipa hauskaa, ettei puhelu ollut niin vakavasävyinen.

Mutta faktaa: karanteeni lasketaan alkaneeksi to 26.11. ja päättyy tämän viikon lauantaina 5.12. Ulos saan mennä sunnuntaina mikäli takana on kaksi täysin oireetonta päivää. Ilmoitin työpaikan nimen, osoitteen sekä siellä olevan yhdyshenkilön (isompi pomo) nimen. Puhelun päätyttyä soitin 'isopomolle' ja kerroin kaikki puhelun tiedot ja sen, että laitokselta otetaan sinne yhteyttä.

Sitä minä ihmettelen, että se mies (pomo) oli jotenkin niin ylitsevuotavan otettu siitä, että soitin ja kerroin kaikki. Eikö kaikki muut tee niin? Tai no joo, eihän siellä muita positiivisen näytteen antaneita kuulemma ole. Työpaikka on kokonaan suljettu tämän viikon. Kerroin, että joko ilmoitan tilanteesta tai ilmestyn töihin ensi viikon maanantaina. Saas nähdä, että jos pääsen töihin, niin miten minuun suhtaudutaan. Eiköhän tieto sairastumisestani ole siellä jotenkin levinnyt. 

Pussi on säilynyt toistaiseksi avaamatta. Tänään on terveempi olo kuin eilen. Nenä on 'auki' enkä ole aivastanut kuin muutaman kerran. Parempaan suuntaan siis, olettaisin. 👍

Monessa blogissa lienee jonkunlainen joulukalenteriosio ja niin minäkin aion tehdä, mutta teen sen ihan erikseen. Ensin pitää hoitaa (puhelimella, murr) kolme asiaa liitteineen Kelaan. Sebastianille KIITOS vinkistä, että voin hakea tartuntatautipäivärahaa Kelalta ansinmenetyksestä! Se on yksi noista kolmesta tehtävästä hommasta. Kunhan luuri on latautunut ja olen ottanut kuvat kahdesta paperista. Ja kaivanut lääkärintodistuksen karanteenista.

Loppukevennyksenä kuva kaupan tuotteesta, jota EN ostanut...

Joko te olette aloittaneet jouluvalmistelut? Jos, niin mitä ne pitävät sisällään? Vaikuttaako pandemia suunnitelmiinne? Jos, niin miten?

Miellyttävää alkanutta joulukuuta!

Kuuu vaihtuuu

Marraskuu loppuu.

Täällä on satanut räntää eilisestä illasta saakka. Sää ei paljoa meikäläiseen nyt vaikuta, kun on pysyttävä sisällä. Voisinhan yrittää kääntää ajatuksen niin, että onpa kiva, kun ei tarvitse lähteä liukastelemaan mihinkään? 👀

Eilinen päivä oli hankala. Nenä oli ihan tukossa aamusta alkaen ja yhtään liioittelematta aivastin satoja kertoja. Nenänalus kipeytyi niistämisestä ja pallea pärskimisestä. Voimia ei ollut mihinkään. Löhösin koko päivän ja torkahtelin siinä sivussa. Tuijotin telkkaria enkä jaksanut tehdä mitään. 

Hyvähän se on kipeänä levätä, mutta EN YMMÄRRÄ tätä tautia!? Ilman sitä positiivista testitulosta voisin hyvin kuvitella kyseessä olevan ihan perusflunssan. Taudinkuvaan liitetään  korkea kuume ja sitä minulla -kop kop- ei ole. Jäseniä vähän kolottaa, mutta niinhän käy räkiksenkin aikaan. Kahvi maistuu kahvilta ja suklaa suklaalta. Hajuaisti on miinuksella tukossa olevan nenän vuoksi.

Otin kahtena iltana särkylääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa ja ne auttoivat nukkumaan hyvin. Heräsin molempina öinä vain kerran ja tänä aamuna eilistä pirteämpänä ja vähemmän tukossa. Hassua, että juuri ennen heräämistä ajattelin, että käyn tänään ostamassa sämpylöitä ja metwurstia. Enpä käy, mutta en minä kovin kipeä ole, kun ruoka paukkaa ajatuksiin...

Sytytin eilen ensimmäistä kertaa keittiön ikkunalaudalle laittamani kynttelikön. Olin päättänyt tehdä niin ensimmäisenä adventtina ja niin tein. On tuossa sen verran kirkkaat valot, että jätän 'polttelemiset' lähemmäs joulua.

Joulusta puheenollen: sen ajatteleminen on muuttunut aika paljon lähipäivien aikana. Oli tarkoitus lähettää tällä viikolla pari adventtipakettia, mutta enhän minä mihinkään pääse. Sitten, kun pääsen, niin pelkääkö vastaanottajat koskea mahdollisiin tavaroihin pakettien sisällä? JOS selviän taudista/karanteenista parissa viikossa, niin pääsen kuitenkin odottamaan joulua puolentoista viikon ajan - siihen tähtään, ettei oma jouluni siirtyisi suoraan ensi vuoteen...

Joo joo, terveys on joulua tärkeämpi, mutta nythän minulla ON AIKAA miettiä kaikenlaista. Siinä olen hyvä. 😏

JOS mietitte, että mitä Tuppo tekee, niin kerrottakoon, että hän täytti eilen sen omaolo-piste-fi kaavakkeen ja koska hänellä ei ole mitään oireita, niin häntä ei huolita testiin. Mies on niin umpirehellinen, ettei väitä potevansa kurkkukipua tms. kuten minä. Mutta koska hän on altistunut kauttani, niin hän noudattaa kehoitusta olla kymmenen vuorokauden karanteenissa ja mikäli oireita ilmaantuu, niin hakeutuu sitten testiin.

Sain lauantaina tehtyä miniän sukat valmiiksi. Vielä minulla oli/on jemmassa vanhaa Novitan neonpinkkiä lankaa, jota on 'aina laitettava' hänen sukkiinsa.

Päätelemättä ovat vielä. Toisin kuin tuossa kuvassa näyttää, niin ei noissa ole lilaa lankaa. Siksi otin lähikuvan varsista:

Pyrin olemaan lukematta liikaa koronasta. Omaan aika vilkkaan mielikuvituksen ja pelkään, että löydän itsestäni olemattomia oireita. Juttelin asiasta Tupon kanssa ja mies sanoi sen mitä olin itsekin ehtinyt ajatella. Että voisinhan minä pakata ns. selviytymisrepun valmiiksi, jos se tuo yksin olemiseen turvaa. Siis reppuun kaikkea sellaista mitä tarvitsisin mukaan, jos tulisi äkkilähtö sairaalaan. Erikoista, että yksin olemisessa on tuollainen jännitys mukana...

Kaksi Tupon tyttäristäkin laittoi viestit, joissa toivottivat voimia ja tsemppiä, ja ilmoittivat olevansa valmiita auttamaan, jos tarvitsen jotain. Ihanaa. Vielä en kauppa-apua tarvitse, mutta jossain vaiheessa kyllä. Jauhelihakeitto tulee kohta korvista...

Jäätelöä on vielä vajaa puoli pakettia jäljellä. 😋

Onneksi ei ole paljoa herkkuja, sillä nyt niitä tekisi mieli puputtaa. Syy: poltin eilen vain neljänneksen normaalista määrästä. Ohjeissa luki, että jos et kykene lopettamaan, niin vähennä ainakin.

Tällä hetkellä on niin paljon eilistä pirteämpi olo, että taidan päätellä nuo sukat ja keksiä sitten jotain uutta puikoille. Suihkussakin olisi asiallista käydä.

ISO KIITOS teille kaikille tsemppaamisesta
ja "mukanani kulkemisesta"!!! 💖

Hyvää kuunvaihdetta!

Nuoren miehen nilkkasukat

Onpas pimeää.

En edelleenkään kaipaa lunta tänne, mutta kyllähän se tekisi maiseman valoisammaksi. Tai sitten ei, sillä piankos se täällä muuttuisi mustaksi loskaksi. Jonkun pyörässä paloi äsken valo eikä ketään näkynyt missään. Sammutin sen.

Vaikka viikonlopuissani on kolme päivää, niin tuntuu taas, että ne päivät vain hurahtivat ohi. Syömisiä 'rytmitti' alehintaisten tuotteiden päiväykset. Lauantai-illalla tuunailin iltapalaksi euron (-30%) jauhelihapizzan.

Päälle pilkoin loput, hieman kuivahtaneet meetwurstit ja vähän paprikaa.

Jauhoin vähän mustapippuria ja raastoin reippaasti juustoa.

Lämmitin pizzan uunissa, en mikrossa.

Eilen oli vuorossa toinen alehintainen tuote.

Nyt on myönnettävä, että kastikkeen tuoksu, joka jäi leijailemaan, ei ollut paras mahdollinen. Makuun se ei vaikuttanut. Aika aneemisen näköinen annos spagetin kera, mutta ihan syötävää oli.

Tuntuu, että toistan itseäni viime sunnuntailta: olin päättänyt saada päivän aikana isot miesten sukat valmiiksi... Ja TAAS langasta löytyi tehtaan solmu!? Tällä kertaa se ei onneksi vaikuttanut raitojen kohdistamiseen jäädessään sukista yli.

Kuten viikko sitten, niin päättelin sukat nytkin katsellessani Tanssii tähtien kanssa. Hieman harmitti, että kyseessä oli koostejakso. Nämä nilkkasukat (koko 44) matkaavat ensi kuun puolella Naapurittaren aikuiselle pojalle samassa paketissa, kuin ne tekemäni räsymattosukat Naapurittaren miehelle. Naisen itsensä sukat ovat vielä vähän epävarmat, että meneekö hänelle jo tekemäni sukat vai teenkö jotkut toiset.

Jos ensi sunnuntaina (tai siis maanantaina) vaikuttaa siltä, että 'kopioin' näitä aiempia kahta postausta, niin julkaisen vain kuvan mahdollisesti valmistuneista sukista, heh heh. Ensi sunnuntai onkin jo ensimmäinen adventtisunnuntai.

Enää ei ole niin pimeää. Aika tehdä taas eväsleivät, vaihtaa vaatteet ja lähteä kävelemään kohti työpaikkaa. Tuntuu oudolta, että töitä on enää vähän yli kaksi kuukautta, mutta eipä mennä asioiden edelle.

Hyvää alkanutta marraskuun viimeistä viikkoa!

Isot räsymattosukat

 Tästä tulikin pitkä sukkapostaus.

Muistaakseni ensimmäistä kertaa aion postata lähes vaihe vaiheelta tekemäni räsymattosukat, jos sopii.

Aloitettu pe 6.11. Kirjattu la 7.11. 

Oli valinnan vaikeus niin lankojen kuin sen kanssa, että mitä alkaisin tekemään. Aloitin valitsemalla uusien lankojen kasasta kaksi kertaa kaksi mahdollisimman eriväristä kerää. Niinhän minä luulin...

Langoiksi valikoitui Socki-langoista värit 'Happy carnival' ja 'Meadow creek'.

Etsin ensin toisista langoista saman aloituskohdan.

Saman tein toisille.

Yhdestä kerästä jouduin purkamaan vähän enemmän ennen kun oikea kohta löytyi.

Kudoin resorin (50s) niin miten useiten teen: kolme oikein ja kaksi nurin. Resorin tehtyäni jatkoin sileällä neuleella ja jo heti alkuun tuli tunne, että nyt ei osu, ei uppoa. Olisi pitänyt kuunnella sitä tunnetta!?

Puikot pois ja purkuhommiin. Noukin silmukat talteen keltaisen langan kohdalta välttyäkseni tekemästä resoria uudestaan.
 

Taisin valita langat huonosti, mutta päätin silti jatkaa...

Sitten tuli kohta, jossa molemmista langoista tuli pitkästi samaa vihreää ja se näytti varsin tylsältä. Otin sen pienen kerän ja etsin siitä kohdan, joka alkoi tummanvihreällä ja väliin jäi reipas pätkä keltaista.

Jaoin pätkän kahteen samanlaiseen nöttöseen.

Ensimmäisen illan aikana valmistui ensimmäinen sukka kantapään yli. En ole yhtään varma, tulenko pitämään valmiista sukasta, mutta 'annan sille mahdollisuuden', kun en enää purkaakaan halua.

Jatkettu la 7.11. Kirjattu su 8.11.

Aioin muka tehdä kahta sukkaa yhtäaikaa, mutta kuinkas sitten kävikään... 

Näytti aivan liian kirjavalta ja siksi jätin "happy carnival"-langan sukan jalkateräosasta pois.

Kirjava kuin koiran oksennus siitä siltikin tuli. Ja ISO!!!

Jalkapohjan osuus on kaksikymmentäkahdeksan senttiä. Koko Novitan taulukon mukaan MUKA 42? En usko. Luulen, että 44-45. Pitänee testata Tupon (42) jalkaan... Aloitin uuden, mutta luotuihin silmukoihin jäi.

 Sitten piti mennä suihkuun ja entrata niin varpaiden kuin sormienkin kynsiä. Sunnuntai, phyh.

Jatkettu to 12.11. sekä la 14.11. Kirjattu la 14.11.

Pitäisi luottaa tunteeseen ja antaa periksi, vaikka ei huvittaisi. Sain siis aloitettua parin tekemisen tuolle 'ripulisukalle'.

Vaikka olin MUKA etsinyt ne samat aloituskohdat, niin ei. Värit eivät osu yksiin. TAAS piti poimia samasta kohtaa keltaiset silmukat ja yrittää uudestaan.

Kuinkahan monta kertaa olen jo pätkinyt lankaa saadakseni sukista mahdollisimman samanlaiset?

Siitäkin huolimatta nilkkaresoriin tuli erivärinen raita!? Nyt saa olla. Tekisi mieli purkaa sukat, mutta sen verran olen nähnyt vaivaa, etten tohdi. Kohta alkaa kantapää ja päätin, että siitä eteenpäin tulkoon mitä tulee. Ehkä joku mahdollinen sukkien saaja ei ole niin (yli-)tarkka kuin minä. 

On ärsyttävää olla niin pikkutarkka ja pedantti!!! Väkisinkin alan miettimään, että miten mahtaa käydä muiden Adlibrikseltä ostamieni kirjavien lankojen kanssa? Vanhalla rouvalla lienee sanottavansa? Minä TIEDÄN sen ja haastan kertomaan kokemuksesi, please. 😟

Loppuun tehty su 15.11. ja kirjattu ma 16.11.

Olin päättänyt saada sukat valmiiksi eilen. Nyt on myönnettävä, että se tuntui oikein urakalta. Olin päättänyt, että jos jalkaterien raidoista tulee erilaiset, niin sitten tulee. Aika yllättävän samanlaiset niistä kuitenkin tuli.

Vain ihan kärjessä vielä katkaisin langan ja vaihdoin sen, koska muuten toiseen sukkaan olisi tullut tummansininen kärki. Se olisi pistänyt liikaa silmääni.

Aikalailla koko päivän istuin sukka kädessä. Illalla hoidin tiskit, kävin suihkussa ja paistoin kanankoivet. Kun Tanssii tähtien kanssa alkoi, niin aloitin päättelyurakan.

En olisi voinut olla tekemättä niin, sillä sittenhän sukat olisivat olleet vieläkin kesken. Vain nilkan resorin kohdalla on toisessa sininen ja toisessa vihreä raita, mutta ihan sama. Muuten olen jopa itsekin yllättynyt, kuinka samanlaiset noista sittenkin tuli!

Seuraavaksi teen kyllä jotain ihan muuta kuin miesten sukat!

Hyvää alkanutta uutta viikkoa!