Sain anonyymiltä ehdotuksen kommenttilaatikkoon. Ei huono ollenkaan! Kiitos!
"Voisiko tästä tehdä sellaisen hiljalleen elämä kuntoon-blogin? Vähä vähältä, pala palalta. Ensin se passi jne. Edes ajatellen eri vaihtoehtoja :-D Siihen sä varmasti saisit tukea.!"
Tässä ensimmäinen askel.
Sain langat tuohon ponchoon yli vuosi sitten. Ensimmäinen versio oli liian pieni. Piti ottaa hapsut pois ja jatkaa virkkaamista. Jotenkin homma takkusi ja takkusi. Samalla se söi energian (ja omasta mielestäni oikeuden) tehdä mitään muita käsitöitä ennen kuin tuo olisi valmis. No, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tein ponchon valmiiksi. (Saaja oli saamani viestin mukaan tyytyväinen, onneksi!)
Sen verran harmitti odotuttaminen, että tein samoista langoista laukun. Vähän niinkuin anteeksipyyntönä. No, kävi sitten niin, että nuokin, valmistumisesta huolimatta, odottelivat parvekkeella pussissa aikansa ennen kun sain ne toimitettua.
Ko. Nainen ("Saaja", thih..) laittoi tekstiviestin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Siitä seuranneessa puhelussa teimme treffit ja menimme Tupon kanssa tapaamaan Naista. Ja nauttimaan alkaneen syntymäpäiväni iloksi oluet. Ponchon, laukun sekä niiden Saajan kera. (Kiitos muuten - oli kiva "taas" tavata!)
Ja arvaa/arvatkaa mikä fiilis kun sain VIHDOINKIN hoidettua tuon asian loppuun!? Hyvä Minä.
Seuraavaksi sinne passikuvaan ja henkilöllisyystodistusta (ja ehkä samalla passia) hakemaan. Siitä tulee siis Askel kaksi :)