lauantai 8. marraskuuta 2014

Rovaniemi osa 2.

Reissun toinen päivä. Ainoa kokonainen päivä perillä.


Aamu valkeni aurinkoisena. 



Mekin nousimme Tupon kanssa ennen yhdeksää ja pääsimme suoraan aamupalalle.


Tuo keskellä pöytää oleva pyöreä juttu on isän tekemä. Ylijäänyt pala parkettia ja alla on kuulalaakerit niin, että levy pyörii. Ei tarvitse kenenkään kurotella pöydässä. Näppärää!

Aamupalan jälkeen lähdettiin kiertoajelulle näyttämään paikkoja Tupolle ja samalla minä pääsin verestelemään muistoja. Kyllä minäkin näin uusia juttuja kun kaupunki on kasvanut ja muuttunut.

Ajoimme vanhan ratsastustallin paikalle, jotta pääsin näyttämään Tupolle millaisen matkan ajoin päivittäin sinne pyörällä. Noin seitsemän kilometriä sivu. Kiersimme uuden asuinalueen ympäri ja päädyimme Ounasvaaralle.


Nousimme ylös Ounasvaaran majalle.


Parhaiten tuosta paikasta muistan kuuman kaakaon. Ja puulattian, jossa hiihtomonoista lähti ihan uniikki soundi.


Meillä oli tapana käydä joka viikonloppu hiihtämässä. Äidillä oli suklaata ja rusinoita taskussa, jotta pikku likka jaksoi hiihtää lenkin loppuun. Silti se kaakao oli se Paras Juttu.


Käytiin tuolla Ounasvaaralla kesäisinkin. Varsinkin juhannuksena. Silloin piti kiivetä ylös korkeimmalle kohdalle katsomaan yötöntä yötä. 


Isä kertoili Tupolle kuinka siellä ylhäällä on lipputanko, jossa ei ole kuulemma koskaan ollut lippua. Ja sellainen tasanne, jossa oli joku muinainen juhannus ollut tanhuajia tanssimassa.


Me emme lähteneet kiipeämään ylös. Sen verran jäistä ja liukasta siellä oli.


Lähdimme ajamaan alas ja matkalla ohitimme mm. urheiluopiston, jossa kävin nuorena joskus "koulun kanssa". Olin minä siellä kerran viikon mittaisella palloiluleirilläkin. Opistolla on myös uimahalli sekä keilahalli, jossa isä käy heittämässä.


Vastapäätä opistoa oli tehty muutaman kilometrin mittainen latu. Näkyi siellä muutama hiihtäjä suksivan nytkin.


Ajoimme takaisin kaupunkiin. Moni seuraavista kuvista on otettu liikkuvasta autosta lasin läpi. Pahoittelen kuvien laatua.


Punainen rakennus on Valistustalo eli Valsa, jossa järjestettiin kaupungin parhaat limudiscot. Joku otti siellä kuvia tanssijoista ja ne kuvat heijastettiin isona takaseinälle. Pääsin minäkin ainakin yhteen kuvaan, heh heh. Muistan vieläkin, että DJ:n nimi oli 'Yary', ratsastuksen opettajani veli.


Rovaniemen kirkko sykähdyttää aina.



Olen ollut lukuisia kertoja laulamassa tuolla luokkakuoron kanssa, päässyt ripille ja käynyt viisi vuotta partiossa kerhotiloissa. Joulukirkko oli traditio.


Koska meillä oli vielä aikaa ennen kun heitettiin äiti hammaslääkäriin, niin päätettiin käydä kirjastossa. Jo ovenkahvat tuottivat muistoja. Olin lapsena ja teininä aikamoinen kirjaston suurkuluttaja. 


Eipä ollut tuo 'hiljainen lukutila' kovin hiljainen paikka remontin aikaan. Juuri eniten 'kuluttamani' hyllyt oli muovitettu.


"Nainen tarvitsee elämässään
kahta asiaa:
huumoria ja punaiset kengät.
Tohtorintutkinto on hyväksi,
muttei välttämätön."
- Riikka Pulkkinen -

Aulassa oli näyttely. Yritin juuri googlettaa tuon Riikka Pulkkisen, mutta löysin jonkun -80 syntyneen kirjailijan, joka opiskelee Helsingissä. Minulle jäi sellainen tunne, että paikalla kanssani juttelemaan alkanut nainen olisi ollut itse taiteilija. Iäkkäämpi rouva, joka kertoi olevansa paluumuuttaja. Epäilin naista itse taiteilijaksi, koska hän tarjoutui antamaan kortin, jossa olisi ollut tuo sama teksti. Nyt harmittaa, etten ottanut sitä vastaan. Tai kysellyt enempää.


Kirjoitin nimeni vieraskirjaan.


Kirjaston vieressä on kaupungintalo.


Vietiin äiti hammaslääkäriin ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Ohitimme linja-autoaseman, joka toimii samassa paikassa kuin ennenkin.


Tuossa rakennuksessa toimi aikoinaan Rovaniemen ainoa silloinen Alko. Heh.


Pääposti ei toimi enää tuossa. Muistan kuinka monet kerrat hain tuolta paketteja ja aina pelkäsin, että se maksaa.


Rautatieasema. Lähellä 'kotia'. 

Ajoimme kotiin, jossa lämmitin äidin tekemän lihasopan. Söimme kolmestaan, ja sitten isä meni ruokalevolle ja Tuppo koneelle tekemään töitä. Minä tiskasin ja menin kutomaan sukkaa hiljaiseen olohuoneeseen. Äiti saapui juuri kun isä heräsi.

Isä halusi heittää meidät keskustaan. Menimme kauppakeskus Revontuleen, josta ostin kolmet korvikset ja yhden kaulaketjun. Tapasimme Tupon ystävättären, joka on muuttanut vielä pohjoisemmasta Rovaniemelle. Olen minäkin hänet tavannut ennenkin. Äidin suosituksesta kävin Lankamaailma-kaupassa ja kappas, ostin kymmenen kerää lankaa.




Seuraavaksi tapasimme vanhan luokkakaverini. Hän oli nähnyt facebook'ista, että olimme paikalla ja ehdotti tapaamista. Kävimme kahvilla ja juttu luisti kuin edellisestä näkemisestä ei olisikaan ollut yli kahtakymmentä vuotta. Yhteen vanhaan tuttuun törmäsimme sattumalta kauppakeskuksen käytävällä.

Olin etukäteen päättänyt viedä Tupon legendaariseen ravintolaan Pisto. Muistaakseni Jari Tervo tapasi istua siellä ennen.


Paikka oli liki entisellään kelohonkaisen sisustuksen kera. Uutta oli vain tupakkakoppi sekä karaoke. Pakkohan minun oli laulaa siellä yksi kappale, että voin sanoa laulaneeni. Heh.


Paikka oli hiljainen, mutta kun päivitin FB:iin todisteen paikalla olosta, niin eräs vanha ystävä otti yhteyttä. Ei aikaakaan kun mies saapui paikalle. (Tuossa välissä halattiin 'Maamin' kanssa. Naisen, johon "tutustuin uudestaan" blogini kautta. Ihanaa!) Loppujen lopuksi me lähdimme miehen kanssa moikkaamaan vielä yhtä ystävää ja se reissu venyi keskiyön toiselle puolelle. Kivaa oli! Saimme kyydin kotiin...

Siinäpä tuo päivä oli ja meni. Vielä tulee kolmas osa paluupäivästä. 

Huomenna on isänpäivä!

8 kommenttia:

  1. Tulin lukeen sun kuulumisia täältä kun ei olla hetkeen nähty. Hyvä että reissu oli onnistunut :) Jecy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jecy! :)
      Meidän pitäisikin tavata! Ja joo, reissu oli pelkkää plussaa!

      Poista
  2. Sitaatti on Riikka Pulkkisen kirjasta Totta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!