lauantai 13. joulukuuta 2014

"Pamoja Tena"

Se oli tanssiesitys. Hyvä sellainen!


Tuppo meni äitiänsä vastaan keskustaan ja minä matkasin omin nokkineni paikalle. Tavattiin perillä. (Illan hyvä työ: löysin matkakortin tuolilta ja toimitin sen infoon!) Esitys alkoi vähän myöhässä, mutta mikä kiire meillä oli? Ei mikään.


Teemana oli maailman pahuudet sodista, ydinvoimasta, ebolasta sun muusta alkaen.


Oli hiomattomallekin aika selkeää, että aika nopeasti treenatut (VAIN puolitoista tuntia vain maanantaisin!) koreografiat oli kahden nuoren naisen yhdessä suunnittelemia - sen verran niissä toistui samat liikkeet hyppyineen ja käsiliikkeineen. Mutta nuoret tekevät sen minkä ovat siihen mennessä oppineet. Hatunnosto sille!

Hyvin tytöt vetivät ja olen heistä molemmista tosi ylpeä!!!

Paluumatkalla saatettiin Tupon äiti ratikkapysäkille. Tyttäret kotiutuivat keskenään ja me kävelimme kotiin.


Kiva ilta!

5 kommenttia:

  1. Jostain se on aloitettava. Oi se kauheeta, jos heti ensiesitys olisi täydellinen, aina pitää jäädä parannettavaa. Kipinä jos syttyy, esiintymiseen palo ja halu tuoda asiansa tanssin tai mun ilmaisun kautta esille, niin se on äärettömän upea asia. Hyvä tytöt!

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toi ollut ensi esiintyminen vanhimmalle, keskimmäiselle kyllä. Se palo esiintymiseen on molemmilla. :) Ja todellakin: hyvä tytöt!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!