Kyllä minua harmitti!!!
Olin keskiviikkona siellä meriretkellä ja illalla oli hotellilla turkkilainen illanvietto ruokineen. Jo silloin minua alkoi sattumaan selkään ja väsytti. Lähdin huoneeseen ja T.K. jäi reissututtujen seuraan. Yöllä alkoi kuume ja oksensin rajusti neljä kertaa.
Makasin koko päivän sängyssä ja nukuin. Kenkutti hukkaan menevä päivä. Iltapäivällä olo paheni. Tärisin kuumehorkassa puolisen tuntia ja oksensin viidennen kerran. Sain kutsuttua T.K:n uima-altaalta huoneeseen ja hän säikähti kuumuuttani. Veikkaan, että lämpöä oli yli neljäkymmentä astetta. T.K. haki miehen respasta ja he päättivät tilata ambulanssin.
Sillä me menimme T.K:n kanssa yksityiseen sairaalaan. Onneksi minulla on ympärivuotinen matkavakuutus!!! T.K. täytti kaikki tarvittavat paperit sairaalassa.
Minulta otettiin veri- ja virtsakokeet, ultraäänitutkimus sekä tomografia. Todettiin munuaiskivet ja raju munuaistulehdus. Sain suoneen suolaliuoksen lisäksi yhdistelmäantibiootteja.
Oli aika yllätys, että T.K:llekin tuotiin ruoka! Ihan hirveän pahaa, en pystynyt syömään.
Kylläpä ketutti katsoa sairaalan ikkunasta suoraan vesipuistoon, jossa lomailijat nauttivat päivästä!
Harmitti kyllä muutenkin kun seitsemän päivän lomasta meni kaksi päivää ihan susille!
Perjantaiaamuna (komea!) lääkäri vielä epäili voiko hän antaa minulle lentolupaa. Tuppo tekstitti, että "koita olla stressaamatta (sultahan se onnistuu)", ja minä stressasin. Mietin kaikkea; hotellia ja uutta paluulentoa ja kaikkea. Aivan mahtavaa kun jälkeen päin tajusin, että olimme ajatelleet Tupon kanssa samaa: hän oli jo katsonut, että lauantaina olisi päässyt edullisesti samaan hotelliin. Olisi ottanut matkan kahdelle ja tullut hakemaan minut. *sydän*
T.K. oli paikalla kun se (komea!) lääkäri tuli iltakierrolle ja sanoi hymyillen "hello ladies!". Pilke silmäkulmassa hän sanoi, että voin lähteä kunhan allekirjoitan paperin, että lähden osittain omalla vastuulla. JEE!
Mentiin taksilla hotellille pakkaamaan ja syötiin vielä hotellilla. (siitä lisää erikseen) Bussi nouti kentälle aamulla viiden jälkeen.
Kävin Suomessa heti paluupäivänä päivystyksessä ja sain antibioottikuurin. Tulehdusarvo oli jo laskenut 134:stä 74:ään. Tiistaina kävin terveysasemalla ja nyt odotan lähetettä Meilahteen munuaiskivien poistoon. Se tehdään ultralla, mutta silti jännittää.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!