Palmusunnuntaita

KESÄaikaan siirrytty.

Väitin eräälle ystävälle, että meillä ei siirrettäviä kelloja ole. Sitten laitoin rannekellon käteeni ja kappas. Mutta onhan se loistavaa, että pääasiassa nykytekniikka hoitaa kyseisen homman, heh.

Edellisessä postauksessa pähkäilin lankojen kanssa. Kaivoin varastojani läpi ja löysin tarvittavat langat. Ja vielä yhden lisäksi.

Nyt luulisi riittävän tölkki- ja tavalliseen lapaseen ilman, että pitäisi lähteä kaupasta etsimään. Aloitan tänään.

Tapasin eilen sovitusti Ystäväni TK:n ja hänen miehensä TheBaarissa. Oltiin sovittu, että saan naiselle pieneksi jääneen hupparin yhdellä tuopilla ja näin kävi. Yllättäen meninkin heille kylään ja tulin samalla ruokituksi. Kiitos siitä! Lähdettiin yhdessä TK:n kanssa Saiturinpörssiin.

Ostin sieltä suunnitelman mukaisesti ja ilman heräteostoksia "ruokaa pyykkikoneelle" (pesu- ja huuhteluainetta), dödön, perusväriset kolme (musta, valkoinen, harmaa) sukkalankaa sekä mausteita. 

 

Shampoon ostamisen jätin seuraavaan kauppaan.

Halusin ostaa Lidl'istä samaa shamppota, jota olin joskus saanut TK:lta. Samalla huomasin vieressä hilse-shampoon, jonka ostin myös. Olen saanut hilsettä ensimmäistä kertaa yläasteen jälkeen. Jospa tuo poistaisi sen. Toivottavasti.

En ensin aikonut ostaa sieltä ruokaa, mutta muutin mieleni, kun muistin, että repussani oli varakassi mukana. Keräsin koriin ruokaa neljäksi-viideksi päiväksi. Tuli kassille painoa kun siellä oli mehuja ja maitoa neljä litraa sekä kaksi kiloa perunoita muiden ruokien lisäksi. Kuinkas sitten kävikään - paluumatkalla kassi hajosi. Mentiin vielä TheBaariin oluelle ja siellä siirsin kaikki painavimmat reppuun, jotta pääsin kävelemään kotiin.

Kotona näpertelin salaatin jääkaapin 'aarteista': jäävuorisalaattia, punasipulia, punaista ja vihreää paprikaa sekä yksi mandariini. Fetahan tuon olisi kruunannut, mutta ei ollut.

Vanhaksi menevät perunat pääsivät laatikkoon paistettujen sipulien ja lenkkimakkaran kanssa.

Mukaan laitoin pippurikermaa.

Tuossapa ruoka tälle päivälle.

Kaivoin käsittelyyn kaikki omenat.

Niistä syntyi purkillinen hyvää sosetta. Voihan sitä näemmä tehdä näin maaliskuun lopullakin eikä vain syksyllä.
Samalla pesin koneellisen pyykkiä ja tiskasin. Yhtäkkiä kello oli jo yksitoista illalla ja jalat ihan poikki. Kuten edellisessä postauksessa päätin, niin eilisestä muotoutui oikein hyvä päivä!

Virvoin varvoin teille!