tiistai 25. syyskuuta 2018

Hiton syyskuu!?

Kun mieltä masentaa, taas.


Tuntuu, että kaikki tökkii. Ja tämän kirjoitettuani muistin juuri, että syyskuu on AINA minulle vaikein. Hitto.

Syyskuussa 1988 vajaa vuoden ikäinen Poikani sairasti paljon korviaan, tapasin J:n, jonka kanssa olin kihloissa kaksi kertaa, teetin ensimmäisen tatuointini ja heh, ostin Mora'n bootsit. Ne on olemassa edelleen. Ne bootsit. Ja tatska. Ja J:kin "jossain".

Saman kuun aikana minut raiskattiin Tehtaankadun puistossa. Uskomaton juttu sikäli, että pari viikkoa tuntemani  J. sattui paikalle, sai tyypin kiinni, mutta hätääntyi ja päästi irti. Siitä oli mainintaa radiossa ja lehdissä. Ei J:stä vaan tapahtumasta.

Loppujen lopuksi tyyppi saatiin kiinni ja hän joutui ns. vastuuseen. Kymmenen asianomaista, ja tuomio yhdistettynä viisi ja puoli vuotta.

Istui ensikertalaisena puolet. Tekisi mieli laittaa nimi tähän, mutta en tohdi.

Google'n mukaan hän omistaa turvallisuusalan firman. Voi hitto.

Siis vaikka siitä on kolmekymmentä vuotta aikaa, niin eihän tuommoinen koskaan unohdu.

Nyt vissiin "nokka kohti taivasta" ja eteen päin? Muutakaan tässä voi tehdä?

Eikä tuo raiskausoikeudenkäynti koskaan ainoaksi jäänyt. Toinen oli liki kymmenen vuotta myöhemmin. "Voitin" molemmat, mutta eihän ne mielestä lähde KOSKAAN. 😪

Avauduin taas, mutta mitäs sitten?

4 kommenttia:

  1. No voi halvatun halvattu. Nyt alan pikkuhiljaa tajuta, miksi sua masentaa. Halaus!

    VastaaPoista
  2. Ihan varmasti eivät tuollaiset tapahtumat unohdu, vaikka vuosia olisi kulunut. Hyvä kuitenkin se, että tekijät ovat saaneet rangaistuksensa. Syksy ei oikein ole minunkaan vuodenaikani. Eiköhän me kuitenkin tästä taas selvitä, päivä kerrallaan. Voimia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Nyt elän todella kiusllista aikaa. Paha mieli koko ajan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!