Ouzomuseo ja -tehdas, osa 4.

Ensimmäistä reissupäivää mennään edelleen.

Aamupalan jälkeen lähdimme sovittuun aikaan matkaoppaan (Aleksi) ja kahden muun pariskunnan kanssa kävellen tutustumaan läheiseen ouzomuseoon ja -tehtaaseen. Nimeltään Barbayanni.

Kuulimme ensin ulkona osan paikan historiaa. Paikka on viidennen ja kuudennen sukupolven hallussa.

Että piti olla niin kiltti, että uskoi sisällä olevaa kylttiä, jonka mukaan kuvaaminen oli kielletty! Myöhemmin selvisi, että muut olivat näpsineet kuvia ihan vapaasti.

(Kuvan pullo matkasi juomatta Suomeen)

Kiersimme ensin yläkerran museon ja kuulimme tehtaan oppaan sekä oman oppaamme avulla runsaasti historiaa nähden alkuaikojen valmistusvälineitä. Sitten siirryimme alakertaan toiminnassa olevan tehtaan puolelle ja saimme tietoa nykyisestä juoman tekotavasta sekä -välineistä. Siellä mukana oleva paikallinen miesopas tuntui katsovan koko ajan minua ja puhuvan vain minulle. Johtuikohan se siitä, että olin ainoa, joka esitti kysymyksen vai siitä, että katsoin häntä silmiin kuunnellessani?

Kierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan tehtaan tuottamia neljää erilaista ouzoa ja sitten meillä oli mahdollisuus tehdä ostoksia myymälässä. Itse ostin ylempänä olevan kuvan pullon, ja Tuppo kaksi erilaista. 

Kuvassa niistä toinen, jota piti jo maistaa (30.05.) Suomessa...

Ai niin, tehtaan erikoisuus oli se, että he eivät käytä ollenkaan sokeria. Se kuulemma nopeuttaa prosessia, mutta samalla heikentää laatua. Jäipä sekin mieleen, että jos haluaa saada krapulan ja pahan olon, niin kannatta syödä esimerkiksi suolaista mustekalaa ja juoda makeaa ouzoa. Taisin olla kierroksella korvat auki? 😉

Paluumatkalla näimme kylän kyltin.

Veimme ostoksemme hotellille ja jatkoimme matkaa kylän keskustaan kahden nuoren mukavan tyttären kanssa. Kylän keskustaa hallitsee kuvan kirkko. (Kuva on luvalla lainattu toiselta tytöistä) Miten ihmeessä tuo jäikin itseltä kuvaamatta viikon aikana vaikka ohi käveltiin joka päivä?

Kuvan paikka oli vielä kiinni, mutta tuosta oli pakko ottaa kuva. Loppuviikosta sinne kannettiin tavaraa sisään.

Kuljettiin vähän matkaa kujaa, mutta siellä ei näkynyt mitään kiinnostavaa.

Takana näkyy samaisen kirkon torni.

Palasimme samaa reittiä takaisin kirkon alapuolella olevalle aukiolle ja menimme rannan tuntumassa sijaitsemaan kuvan paikkaan, jossa tulikin sitten poikettua joka päivä. Omistajanainen oli oikein mukava. Kertoi, ettei ollut tavannut suomalaisia vuosiin.

Tilattiin syötävää ja juotavaa. Tytöt valitsivat kanagyrokset, Tuppo hampurilaisen ja minä kuvan sandwich'it, joista toisen otin mukaan.

Paikan rannalla ei ollut vielä ketään. Vesi oli todella kirkasta ja ranta houkutteleva, mutta meillä ei ollut pyyhkeitä mukana. Käytiin vielä toisessa paikassa risteyksen toisella puolella ja viereisessä minimarketissa, joka oli ainoa kolmesta, joka oli avattu.

Ostin pullon punaviiniä ja palasimme hotellille.

Oli oikein mukavaa istua illan hämäryessä parvekkeella kynttilän valossa, juoda viiniä ja nauttia kaikesta (paitsi niistä seiteistä).

Nyt (vasta) on päästy ensimmäinen ilta loppuun. 

Ps. Hyvää alkanutta kesäkuuta! 😃

Kalinihta (hyvää yötä)!