Possua nyhtämässä

Tekemällä oppii.

Kuinkahan monta kertaa olen vuosien saatossa manannut ns. isojen lihakimpaleiden kanssa?! Olen saanut niistä sitkeitä, kuivia ja pahoja. Olen yrittänyt paistaa pihveiksi, pilkkonut palasiksi ja kaikkea, mutta koskaan en ole ollut tyytyväinen. Nyt oli vuorossa Oman Kodin pakastimesta tuotu porsaan uunifilee. Apua.

Mietin hetken jos toisenkin ja sitten 'syttyi lamppu' - tulisikohan tuosta nyhtöpossua? Vähän samalla lailla kuin tapahtui joulukinkulle, joka oli uunissa liian kauan? Annoin lihan sulaa lavuaarissa puoli vuorokautta ja laitoin sen sitten öljyttyyn uunivuokaan.

Kun valmiiksi marinoitu liha oli ollut kannen alla sata-asteisessa uunissa viitisen tuntia, niin valelin pintaa kertyneellä nesteellä ja lisäsin kaksi pilkottua punasipulia sekaan. Olin ajatellut, että liemestä saisi suurustamalla kastikkeen, mutta hylkäsin ajatuksen nesteen ollessa niin rakeista ja epämääräisen näköistä.

Tein sipuli-pippuri-kermakastikkeen. Liha oli uunissa jonkun kuutisen tuntia, jonka jälkeen käärin sen folioon lepäämään. Vähänkö jännitti?! Nostin kutistuneen palan isolle lautaselle ja näytin sille kahta haarukkaa. No nyt!!! 😄

Olisittepa nähneet sen hymyn, joka levisi kasvoilleni! 😋

Osan laitoin tekemäni kastikkeen sekaan ja lopuista kertyi jäätelörasiallinen. Nyt pitää vain keksiä miten nuo käytän. Teenkö perunamuusia valmisjauheesta, laitan noita, kananmunan sekä vähän ruokakermaa sekaan ja uuniin? Leivän päällä söin jo vähän iltapalaksi.

Näyttää Stanstan keittiössä syntyvän hyvin saman näköisiä, värittömiä annoksia, vaikka onkin eri ruokia. Maku ratkaisee, jälleen. Mutta minä onnistuin! Tästä lähtien teen kaikille isoille possuille noin.

Ai että.