Neljä juustoa sun muuta

Paluu "arkeen"...

Lähdin maanantaina Omasta Kotoa oltuani siellä yli viikon. Aloin muuten jo viihtymäänkin siellä. Ensimmäinen kohde oli posti, josta hain luukun numerolla ja koodilla Mammalle tulleen paketin. Pitkähkö laatikko kainalossa kipitin rouvan luo. Siellä tyhjensin oman reppuni nojatuoliin ja sain vaihtokauppana kauppalistan. Seuraava kohde siis S-market.

Olen minä aika pro, kun osaan tulkita oikein Mamman tarkkoja vaatimuksia ja toteuttaa ne. Vain kolme kertaa jouduin soittamaan kaupasta, että "korvataanko tuote, jota ei ole/löydy?". Onneksi olin napannut mukaan repun kaveriksi kestokassin, sillä molemmat tulivat täyteen melkein satasen ostoksista.

Mamman pihalla oli roskalava. Ilmoitustaululta luin, että se on kaikkien asukkaiden käytössä. En voinut olla kurkkaamatta sisään ja sen seurauksena rouva sai kenkätelineen eteiseensä. Piti vain kiristää ruuvit ja pestä. Testattiin, että tuosta mahtuu rollaattorin kanssa avaamaan oven.

Siinä postista noutamassani paketissa saapui uusi rikka-/varsi-imuri ja sen seurauksena me saimme vanhan kapineen.

Viedessäni pahveja ja roskapussin huomasin siellä roskapaikalla tennismailan koteloineen. En jäänyt tutkimaan sitä sen tarkempaa vaan nappasin sen mukaan. Mamman luona sitten pällisteltiin löytöäni ja meidän silmin se näytti täysin ehjältä. Ajattelin kysellä jos Tupon tyttärillä olisi käyttöä.

Vielä minä kävin reissun Alkossa, jonka jälkeen juotiin kahvit ja mutusteltiin ihanat vaniljakorvapuustit. Imroin, jonka jälkeen imuroimme valkoviiniä ja puhuttiin PALJON. Hieroin rouvan hartiat ja selän. Virkkasin patalappua. Tulin yöllä Tupon luo.

Aamulla kurkkasin miehen jääkaappiin. Hmm, useita juustojen loppuja... (eikä juurikaan muuta).

Samalla, kun aloin 'soittamaan kokkaussävelmää' päässäni, niin mies keitti kahvit ja rakensi itselleen leivät. Oli keittokomerossa tunnelmaa. 😏

Kuorin pussillisen isoja perunoita ja patistin miehen siivuttamaan ne. Löysin pakkasesta pussillisen jauhelihaa ja laitoin sen sulamaan kuumaan veteen.

Mies silppusi perunoiden ohessa ainoan sipulin, jonka paistoin lihan kanssa. Koska olin varannut ainoan ruokakerman perunoita varten, niin suurustin kastikkeen vehnäjauhoilla ja käytin vettä. Laitoin sekaan kaiken lopun paprika-chilituorejuuston, maustoin ja hyvää tuli. 

Tuppo latoi voitelemaani vuokaan kerroksittain perunoita, suolaa ja Aurajuustoa. Päälle vielä loput salaattijuustot.

Minä kippasin sekaan ruokakerman ja laitoin vuoan uuniin. Vartin päästä lisäsin pippuria ja sekoitin. Toisen vartin päästä teki Tuppo saman (ei lisää pippuria) ja lisäsi päälle pussin loput Emmental-raastetta.

Ta-daa, kaikki neljä juustonloppua käytetty.

Ei juuri minkään väristä ruokaa, mutta oikein maittavaa.

Illalla vain virkkailin seuraavaa jämälankapannulappua, katsoin telkkaria ja nautin Tupon seurasta.

Nyt saa virkkailut jäädä tauolle, sillä keskisormen syrjä on virkkuukoukusta johtuen arka. Olen saanut langat yksiä sukkia varten, mutta niihin tuleva kuvio on superhaastava. Olisi myös useampia kirjavien lankojen jämiä, joista syntyisi varmaan pirtsakat räsymattosukat. Silmiin osui eilen myös kiva sukkamalli, joka sopisi kirjavallekin langalle. Kas, nythän minulla on pulma. 😐

Tänään on kai tarkoitus lähteä tarjouksen perään. Houkutuksena on neljä pakettia kahvia kympillä. Samalla reissulla pitäisi löytää jotain edullista, kirjeeseen mahtuvaa, jolla muistaa äidin ensi viikolla olevaa syntymäpäivää. Mieleen ei ole toistaiseksi juolahtanut mitään. Paitsi, että ajattelin askarrella mukaan "lahjakortin", jolla saa tekemäni villatakin myöhemmin... Langat siihen on valmiina.

Kepeää keskiviikkoa!