lauantai 27. helmikuuta 2021

Hupsista keikkaa...

Anteeksi blogihiljaisuuteni!

Ja tapahtui alkuviikosta, että kaikista varoitteluista ja omasta varovaisuudestani huolimatta minä liukastuin. Tottakai minä - kukas muu. Olimme myöhään maanantai-iltana palaamassa Tupon kanssa kaupasta ja vain kaksikymmentä metriä ennen kotiovea tarkkaavaisuuteni petti. Ketäs muuta minä siitä syyttäisin? 😔

Laitettiin nilkan päälle jäitä ja pyyhkeitä. Ajattelin, että kunhan nyt vähän nitkahti ja menee levolla ohi. Niin Tuppokin oletti ja lähti kotiinsa. Eipä se ohi mennyt. Viiden aikaan aamulla soitin ja pyysin miestä palaamaan avuksi sekä henkiseksi tueksi. Onneksi tuli, sillä ainoa liikkumismuoto, johon kykenin, oli hinata itseään pepun varassa kinttu ilmassa pitkin lattiaa.

Harkitsimme taksia, mutta tajusin, etten tule pääsemään portaita alas. Oli soitettava ambulanssi. Auto saapui aika pian ja kaksi miestä sen mukana. En edelleenkään ymmärrä heidän väitettään, etteivät olisi päässeet kantotuolin kanssa portaista. Jouduin hyppimään portaat yhdellä jalalla riskimmän miehen sekä kaiteen avulla alas.

Tupolle kiitos ovien avaamisesta sekä siitä, että tuli alaovelle vastaan palatessani!!! 💗

Perillä päivystyksessä pääsin pyörätuoliin. Oma huono huumorini ei pelatusmiehiin purrut: kysyivät syntymäaikaani ja vastasin "tänään vuonna -67", mutta myöhemmin tuoliani päivystyksessä työnnellyt hoitaja onnitteli syntymäpäivän johdosta. Olin AINOA asiakas ja pääsin nopeasti röntgeniin. Ei ONNEKSI murtumaa! "Pelkkä" nyrjähdys (muka?). Ilmalasta nilkkaan, särkylääkeresepti taskuun ja kyynärsauvat käsiin.


Koko reissu kesti vain tunnin!? Tulin urvelon taksikuskin kyydillä pois. Mies ei osannut juurikaan suomea, ei kirjoittaa kotiosoitettani navigaattoriin eikä oikein seurata laitteen antamaa reittiäkään. Ihmettelin taksin hintaa, mutta en enää jaksanut jäädä inttämään siitä. Kuitin otin talteen. Onneksi Tuppo oli alaovella vastassa ja varmisti selän takana, että pääsin turvallisesti könkkäämään portaat ylös Omaan Kotiin.

Että oikein hyvää syntymäpäivää, Stansta. 😢

Teille oikein paljon kiitoksia onnitteluistanne! Siinä itsesäälissä kieriskellessä harmitti, ettei äitini soittanut sinä päivänä ollenkaan. Korttikin saapui vasta torstaina. Soitin itse vasta eilen ja heti ensimmäisenä hän kysyi: "oletko saanut pidettyä jalkasi ehjinä?". Vastasin, että en, mutta äiti ei heti käsittänyt. Tarkensin hetken päästä ja hän kertoi vaistonneensa jotain pitkin viikkoa. Juteltiin tunti ja vartti.

Mietin, että miksi noiden keppien kanssa kinkaaminen on niin hankalaa. Eihän se aiemmin ollut. Sitten tajusin, että ainoasta aiemmasta kerrasta on yli kymmenen vuotta aikaa ja painoin silloin kymmenen kiloa vähemmän. On sillä näemmä merkitystä. 

On ihan luonnollista, että tässä tilanteessa huomaa kaikenlaisia asioita, joita ei voi tehdä. Ei pysty kantamaan kahvimukia keittöstä olohuoneeseen eikä yletä korkealla olevaan mikroaaltouuniin. Samalla kuitenkin ihmisen kekseliäisyyskin nostaa päätään. Minä keksin ottaa keittiössä tuolin avuksi. Kun laittaa kipeän jalan polven sen tuolin päälle, on kuin olisi kaksi jalkaa käytössä ja kädet vapaina. Tosin käsien kantomatka on rajallinen.

Tällä viikolla on kostautunut se aloittamani ruokatesti. Eipä olisi sittenkään kannattanut tyhjentää ruokia pakastimesta. Onneksi Tuppo tuli eilen illalla, kävi kaupassa ja jäi yöksi. Lupasi käydä vielä tänään tarvittaessa uudestaan, vaikka on hänellä työläppäri mukana jäädä pidemmäksikin aikaa. Pus. 😘

Jo keskiviikkoiltana alkoi hermostuttamaan sängyssä pyöriminen ja telkkarin katsominen. (Onneksi on tallentava digiboxi ja tallennettuna useita leffoja!) Kinkkasin ottamaan keskeneräisen sukan ja tein sen valmiiksi. Nämä sukat menevät pomolle aiemmin tekemieni säärystimien kaveriksi. Voi käyttää erikseen tai yhdessä, jolloin tulee vaikutelma polvisukista.

Torstaiaamuna heräsin jo viideltä ja aloin samantien kutomaan. Jouduin pätkimään Socki-lankaa lukuisia kertoja, jotta sain kohdistettua raidat. Nämä ohuet sukat valmistuivat saman päivän aikana.

Koska en ole jaksanut/kyennyt tiskaamaan, niin keitin eilen puuroa. Illalla, kun Tuppo tuli, niin sain lämmintä ruokaa. Eipä ole einesjauhelihakiusaus maistunut koskaan niin hyvältä! 😋

Eilen aamulla päätin käyttää sukista jääneet langat ja kudoin pitkästä aikaa tölkkilapasen. Uusille lukijoille selvennettäköön, että näin jossain aikoinaan kuvan vastaavasta, jonka oli joku nuori nainen kehittänyt muistaakseni New York'issa. Otin kuvasta mallia ja sovelsin.

Lapasen yksi ideoista on se, ettei tölkki pääse putoamaan tuosta. Versioita on varmasti monia, mutta omani oli alusta alkaen virkata pohja. Olen tehnyt näitä ainakin toistakymmentä. Näitä on tehty muuallakin, mutta ainakin parissa julkaisussa olen nähnyt, kuinka niissä on mainittu tekele jonkun omaksi innovaatioksi...👀

Puikoilla on jo seuraavan sukanvarren alku, jossa kokeilen uutta juttua, mutta siitä sitten, kun ne sukat ovat valmiit. Nythän minulla on aikaa "tuhlata" lankoja mielin määrin eikä ole pelkoa, että langat loppuisivat kesken. Varsinkaan, kun sain Tupolta (kiitos rakas!) synttärilahjaksi lahjakortin saatesanoilla "saa tällä muutaman kerän lisää lankaa". Mies vähätteli sijoittamaansa summaa, mutta totta - saa sillä summalla monta uutta kerää, JOS tarvii... 😁😘

Ugh, olen todistettavasti ilmoittautunut olevani hengissä, vaikken täysissä sielun ja varsinkaan ruumiin voimissa, mutta t.ä.ä.l.l.ä.

EDIT. ONNEA ON tähän viereen tuotu höyryävä mukillinen kahvia, aah! Kiitos Rakas! 💕

Vielä on hieman hankalaa istua pitkään tässä läppärin äärellä, kun jalka roikkuu alaspäin. Menen jatkamaan kutomista ja palaan lukemaan blogejanne toisella kertaa. Onpahan mukavaa puuhaa vastapainoksi lankahommille, siitä kiitos teille!

Aurinkoista helmikuun viimeistä lauantaita!

24 kommenttia:

  1. No, onneksi ei murtumia, paranee nopeammin. Nyt sinulla on aikaa kutoa, kun ei juuri muuta voi puuhastella. Kauniit sukat olet pomolle kutonu;-) Paranemisia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armi!
      Todellakin toivon, että tapahtuisi joku ihmeparantuminen nopsaa! On tosiaan aikaa kutoa, joten menen jatkamaan. Tarkoitus on ottaa kuva, jossa on sukat sekä säärystimet yhtäaikaa.
      Mukavaa päivää!

      Poista
  2. Paranemisia Stansta!
    Nykyään ei lanssikuskit kanna, kuin suurimmassa hädässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit!
      Ei näemmä kanna, ei. Onneksi homma hoitui siitä huolimatta.

      Poista
  3. Voi miten kurja säkä! Miten ne ambulanssi-ihmiset eivät muka päässeet perille asti? Mitä jos olisit ollut tajuton?

    Pidetään peukkua että pääset pian jaloillesi. Hienoa miten ihminen kuitenkin keksi kaikenlaisia kikkoja selviytyä kinkkisissä tilanteissa.

    Onneksi sinulla on noita käden taitoja niin voit tehdä käsitöitä. Kivoja raitasukkia.

    Paranemista ja valoisaa mieltä. Nyt on maltti valttia. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A.!
      Siis kyllä ne lanssimiehet pääsivät sisälle (kun Tuppo oli avaamassa ovia), mutta väittivät, ettei mahdu kantamaan minua tuolilla alas. Leveät raput, joten en ymmärrä, ja noin 'sata' vuotta (ehkä 25) sitten kyllä saivat kannettua.
      Onneksi tosiaan on nuo käsityöt! Olisi tosi turhauttavaa vain maata ja tuijottaa telkkaria. Onhan tuosta hyötyäkin, kun saa sukkia tms. aikaiseksi. :)
      Mukavaa iltaa!

      Poista
  4. Paranemisia,ja iloista mieltä,
    🧡🤍🌞🌷🌼😊
    Sinulla kultainen -mies 💛👍
    Lahjakortti ihan paraslahja.
    Onneksi Sinulla nuo kädentaidot..🧶🧶🧶🧦🧦🧦

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!
      Olet oikeassa - minulla ON kultainen mies!♥ (Ainakin usein miten..) On todella ihanaa, että hän on täällä seurana vaikka se tarkoittaakin hiihdon ym. katsomista, heh. Kyllä minä niihin olen ikäni tottunut, kun isänikin niitä aina mahdollisuuksien mukaan seurasi. (Tupossa ja isävainaassa on muutenkin yllättävän paljon samaa!♥)
      Uuden sukan varsi etenee hitaasti. On uusi malli, joka ei yksistään sellaisenaan miellytä koko sukkaan. Teen toisen varren samaan kohtaan ja mietin sitten miten jatkan.
      Mukavaa iltaa!

      Poista
  5. No voi kökkö! Hyvä, että ei käynyt pahemmin. Ei sitä osaa ajatella, miten helppoa on, kun on kaksi toimivaa takajalkaa - ja miten pienestäkin asiasta tulee hankala, jos toinen kinttu on pois pelistä. Onneksi sulla on oma kotiapulainen siellä ;)
    Lankavarasto tulee nyt varmaankin tarpeeseen. Neulominen on kyllä mukavaa ajankulua.
    Ihanasti ajateltu tuo lahjakortti!
    Tsemppiä ja paranemisia!
    -Minski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minski!
      Onneksi kädet toimii ja lankaa riittää! Taisin eilen alkaa jopa ahneeksi, sillä nyt on kaksi erilaista sukkaa kesken, heh heh.. :D
      Olin pari vuorokautta yksin, joten todellakin arvostan Tupon apua!!!♥

      Poista
    2. Mikä onni, että ei sattunut käteen, silloin ei vois neuloa! Ja käsipuolena sitä vasta avuttomaksi itsensä tunteekin.
      Nyt jos toinen sukkamalli alkaa tympiä, niin voit vaihtaa tekemään toista. Tai aloittaa kolmannen... =)
      Mara-walk -aika alkaa olla täälläkin, jäätä kaikkialla. Aurinko paistaa, linnut karjuu puissa ja ilmassa on jo lupaus keväästä. Kyllä niin nautin nyt tästä sen rkeleleellisen lumenkolausmaratonin jälkeen.
      Hyvää mieltä tähän päivään!
      -Minski

      Poista
    3. Kiitos Minski!
      Joo, oli mulla aikoinaan kolmena talvena peräkkäin jompikumpi käsi kipsissä. Muistan ajatelleeni, että olisipa ennemmin jalka. Tiedä häntä. Kumpikaan kuitenkaan kiva!
      Aurinko paistaa täälläkin ja Tuppo sai MELKEIN jo houkuteltua ulos, mutta en vielä uskalla. Sulaa on jo paljolti, mutta silti.
      Mukavaa helmikuun viimeistä päivää!

      Poista
  6. Voi itku, Stansta! Tulin heti katsomaan kuulumisiasi, kun olin lukenut kommenttisi, mutta tällaista en olisi toivonut löytäväni. Ihan tosi paska tuuri sinulla on kyllä ollut. :-( Toivottavasti nilkkasi paranee pian. <3

    Ja urveloista taksikuskeista voisin kirjoittaa vaikka oman postauksen (vaikka en nyt taksilla niin usein ole matkustanutkaan). Eipä tuolla liikenteessä taida enää juuri muita ollakaan.

    Halauksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Olen joskus sanonut, että jos on parin prosentin komplikaatiomahdollisuus (lasketaan nämä onnettomuusalttiudet mukaan), niin minun on syytä nostaa käsi pystyyn heti - ellei se ole jo kantositeessä tai vastaavassa... ;)
      Minne hävisi se aika, että jos ei osannut perille, niin taksi vei??? Kyllä mua niin otti pattiin se kuski, kun jo sille maksaminenkin ärsytti! Murr.

      Poista
  7. No mutta: ei murtumia! Hieno juttu paranemisen kannalta. Nilkan nyrjähdys on kyllä tosi ikävä sekin, voi kestää useita kuukausia parantua entiselleen. Minulla on menny pari kertaa tosi lahjakkaasti ja molemmat lentopallossa (urheilija kun olen, tai ehkä sittenkin siksi, että en oikeastaan ole...).
    Katoin että nuo siniset sukat on tosi kivat. Sitten katsoin noita toisia uuelleen, enkä osaakaan enää päättää, kummat on kivemmat. Molemmat on kivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipukynnys on himputin hankala juttu!? Jotenkin mulla on tunne, ettei tämä olisi pelkkä nyrjähdys, mutta toivotaan, että on! Veljenpoika (siellä teillä päin..) oli samassa tilanteessa toista viikkoa ja sitten todettiin, että jalassa olikin murtuma ja kinttu kipsattiin.
      Kiitos, yritän tänään 'hyödyntää' Tuppoa, jotta saisin otettua kuvan pomon sukista ja säärystimistä yhtäaikaa. Mainitsinkin jo yllä, että taisin olla eilen ahne, kun aloitin kaksi erilaista sukkaa... Ja eikun jatkamaan. :D

      Poista
  8. No voi ei! Minkälaisella aikataululla arvellaan että olet taas työkykyinen? Tsemit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään hajua, mutta kuulin, että työpaikka saatetaan laittaa kiinni viikon päästä maanantaina muutamaksi viikoksi. Voisinhan minä muuten mennä vaikka maanantaina, mutta matkaan en kykene. Pitäisi olla kyyti.
      Kiitti tsemeistä! :)

      Poista
  9. Miespalvelijan rooli on selvä: ruokaa, namia, hellyyttä ja paapomista. Sillä tästä selvitään ;) Terkkuja Tupolle, että mummu ohjeisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkut välitetty, kiitos! ♥♥
      (television suoltamat hiihdot ja mäkihypyt vievät huomiota..)

      Poista
  10. No voihan harmitus sentään, miten kävi! Toivottavasti paranemista alkaa tapahtua lähipäivinä. Usein nyrjähdys saattaa vaivata kauankin. Nyt sulla on aikaa neuloa ja kauniita sukkia olet jo saanut tehtyäkin ja hyödyllisen tölkkilapasen.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hepsi!
      Ikävä kyllä mitään paranemiseen viittaavaa ei vielä näy eikä tunnu. On tosiaan aikaa kutoa eikä ole pelkoa, että langat loppuisivat kesken, ehei. Onneksi! :)
      Hyvää juuri alkanutta maaliskuuta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!