Helteisiä heijastimia

Hikeä pukkaa.

Oli tarkoitus postailla ihan rauhassa, mutta tuli puolen tunnin puhelu. Nyt sitten lyhemmin. Eilen oli todella kuuma päivä! Töissä sihteerin digitaalinen mittari näytti kello 14 aikaan 30,9 astetta! Olisipa "joku paikka jossain" veden äärellä, jonne pääsisi!

Töissä oli tosi vähän porukkaa ja pomokin lomalla. Pari uutta naista aloitti. Töitä oli vähän, sillä vaikka heijastimia olisi, niin niitä osia puuttuu. Joku oli pahvittanut kolme laatikollista yhtä laatua ja kävin nappaamassa neljännen/viimeisen laatikon. Tein sen tunnissa.

Kyseessä on John Nurmisen säätiön heijastimet ja jokaisesta myydystä heijastimesta menee peräti 0,50 euroa Itämeren suojeluun. 👍

Seuraavaksi menin jonkun toisen paikalle (aah, avonaisen ikkunan viereen) ja aloin pussittamaan (ensimmäistä kertaa näiden aikana) saman säätiön erilaisia heijastimia.

Hetken päästä ohjaaja tuli sanomaan, että hänellä on minulle toinen homma. Menimme lähes tyhjään takahuoneeseen, jossa pääsin ensimmäistä kertaa täyttämään heijastintelineitä. Niissä ei kauaa nokka tuhissut (hikoili kyllä), kun telineitä oli vain kolme eikä niihinkään kaikkia heijastimia tarpeeksi. Enemmäin kuin ottamassani kuvassa kuitenkin.

Viimeisen tunnin aikana tein nuo pinkit sydämet loppuun. Hmm, pahoittelut hänelle, keneltä "vein" tämän päivän työn. 😌

Vartin päästä pitää olla menossa. Tänään ei tarvitse tehdä eväitä töihin, sillä vein eilen jäätelökipollisen sitä lihaperunamuusia, josta annoin 'kyydittäjällekin'. Siitä muusista jäi vielä puolet tälle päivälle. Auringon puoleisessa mittarissa oli herätessäni + 39 astetta, huh.

Ai niin, eilen, kun hyppäsin ulos hyvin ilmastoidusta autosta, niin koin saman tunteen, kuin etelänreissuilla koneesta ulos astuessa. Kuin johonkin lämpöseinään olisi törmännyt. 😅

Hikoillaan, mutta nautitaan!