torstai 25. marraskuuta 2021

JouluKalenteriAihe-Arvonta (ja lasten joulusukat)

Itkeminen.

Oi ja voi, olen jo hetken miettinyt, että mitä jos kehittäisin joulukalenterin StanstaLandiaan tänäkin vuonna. Mitäs tykkäisitte? Alkaa tulla kiire, koska ensimmäinen päivä joulukuuta on jo viikon päästä (kirjoitan tätä puolen yön aikaan 24.-25.11.). Siitä voitte olla varmoja, ettei tällä kertaa pohjana ole seurakunnan kalenteri! Aiheet kun olivat siinä vuosi sitten 'hieman' outoja... 😕

Meinasin ensin, että teen postauksen, jossa kysyn kaksikymmentäneljä aihetta, joiden pohjalta kirjoittaisin aiheisiin liittyviä "niinkuin Stansta tapaa kirjoittaa" -postauksia, mutta olisiko siihen enää aikaa? Ja tulisiko kommentteihin liian vaikeasti toteutettavia aiheita? En tiedä.

NYT telkkarista tulee Adele One Night Only, joka on ONNEKSI katsottavissa hetken aikaa Areenassa (ja toki You Tube'sta löytyy ainakin videoita ko. konsertin kappaleista - en 'ehdi' nyt etsimään..). Itse meinaan katsoa koko ohjelman sieltä huomenna, koska nyt alku jäi näkemättä. Mahtavia konserttikappaleita mahtavalta laulajalta ja niiden välissä Oprah'in tekemä haastattelu, jossa puhutaan Asiaa.

Mutta tuohon itkemiseen. Kunnellessani kappaleita (oli siellä muutakin, joka) minua alkoi itkettämään. Siinä kyynelteni valuessa aloin ihmettelemään, että miksi hitossa minä yritän niellä ne, vaikka olen yksin kotona? Miksi minun pitäisi yrittää olla itkemättä juuri silloin, kun itkettää? Niitä itkemättömiä kyyneleitä asuu sisälläni P.A.L.J.O.N. 💧

Tietysti tiedän kaikki nämä "itkeminen helpottaa" ja "surusta ei pääse eroon (puhumatta ja) itkemättä" ynnä muuta. Vai oliko tuo jälkimmäinen omaa pähkäilyäni juuri nyt - en tiedä, mutta sen tiedän, että hyvin harvoin annan itselleni luvan itkemiseen. Se on ihan pöhköä! Kuten sekin, että Tupon kanssa seurustellessa mies tiesi milloin joku TV-ohjelma avasi kyynelkanavani ja sai lisättyä vettä myllyyn kysymällä "joko aloit itkemään?". Nieleskellä yritin silloinkin.

Muistan lapsuudesta tilanteen, jossa isävainaa löi päänsä kaapinkulmaan ja sai verta vuotavan haavan. Mitä teki pikku-Stansta? Pakeni omaan huoneeseen suljetun oven taakse itkemään. Mutta miksi? Puuttuiko minulta kyky empatiaan vai pelottiko muuten vaan? Toisaalta en usko empatian puuttumiseen, koska olin välittömästi surullinen isän puolesta. Käsiteltiinkö tilannetta mitenkään? En muista.

Tässä kohtaa nappasin nopeasti pienen paperin, jolle piirsin mitä mieleen juolahti. Tässä:


Sekin tuli mieleen, että voisin (ainakin osittain) kuvittaa sitä kalenteria itse piirtämilläni kuvilla? En ole vuosiin piirtänyt mitään - ja tuokin on minuutissa sutaistu.

Mikä minua sitten itkettää noin niinkuin yleensä? Joulukirkko (pillitän jouluna kaikkea muutakin), häät ja tietysti hautajaiset. Surulliset elokuvat ja mikä outoa - olen itkenyt joskus Amazing Race'n finaaliakin!? 

Ja tietysti musiikki. Musiikilla on toisinaan todella voimakas vaikutus. Varsinkin, jos sitä kuuntelee oikein intensiivisesti. Joskus yksin kotona ollessa laitan kuulokkeet kiinni läppäriin ja kuuntelen You Tube'sta 'tiettyjä' kappaleita. Minulla on oikea 'Oma Itkulista' siellä. Voin joskus paljastaa kappaleita siltä listalta?

JOSPA nyt kuitenkin laittaisin tämän ihan omana postauksenaan ja antaisin teidän päättää kalenteriluukkujen aiheet? Ne aiheet voisi ehdottaa yhdellä sanalla per osallistuja ja itse saan valita käyttöjärjestyksen. Voisin arpoa kommentoijien kesken jotain jouluista vaikkapa sunnuntaina 12.12.2021 kello 20.21. 😻

Vähän vielä; piti näemmä rypeä viikko ja juoda samalla yksin kotona paljon viiniä. Nyt olen toipunut palellen, hikoillen, nukkuen ja oikeasti miettien kaksi vuorokautta. Helpottaa. Äitikin sanoi tänään, että "kyllä mie sinun äänestä kuulen, ja alat nyt kuulostaa paremmalta". On soittanut joka ilta. Tulipa hänellekin parempi mieli. 💗

Kutominen tuntui eilen kuin olisin tehnyt ensimmäistä sukkaa ikinä - silmukka silmukalta. Tänään pääsin jo kauppaan ja ostin hedelmien lisäksi suklaata, jota en ole edes avannut. Hyvä tietää, että sellaista löytyy, jos mieli tekee. (Radiosta tulee Paula Koivuniemen Kuuleeko Yö - on muuten ihana kappale laulaa! "Elämästä huolineen ja murheineen" ♪♫

Toinen sukka valmistui tänään jo melkein "vanhaan malliin". Näin yöllä ja keinovalossa HARMAA väri vääristyy. Lasten jouluiset sukat kokoa 26.

Monena yönä olen mennyt nukkumaan tasan kolmelta aamuyöllä. Siihen olisi vajaa tunti vaan käynpä tupakalla ja alan nukkumaan. Huomenna (tänään) on "kaikkea kotihommaa"... 😉

Kyllä tämä TAAS tästä.

27 kommenttia:

  1. StanssaLandian joulukalenterille peukutan <3 Jään nyt innoissani odottamaan joulukuun ensimmäistä päivää. Itkeminen helpottaa. En tiedä, ehkä joskus joo. Kun itkemällä itken, on se tunteen purkamista. Mutta tippa tulee linssiin herkemmin kuin itku. Herkistelen leffoja katsoessa, juhlissa ja erityisesti lasteni esityksiä katsoessani. Viime sunnuntaina olimme tyttären kantelekonsertissa ja kyyneleet tulivat silmiin. Sellaiset äidin kyyneleet. Olet neulonut sievät villasukat. Villasukkien neulominen on ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja!
      Toivon, että neulominen alkaisi sujua vanhaan malliin takkuilun jälkeen!
      On tosiaan ero kyynelehtiä tai itkeä kunnolla, mutta en ymmärrä, miksi yritän peitellä niitä yksin ollessanikin? Ihan varmasti herkisti nähdä oma tytär konsertissa! Itse olisin varmasti vollottanut oikein huolella, heh.

      Poista
  2. Nonni! Joskus se vaan tarttee rypeä, minkä sille voi. Se on ihan hyvä taito osata sekin, tietynlaista pysähtymistä ja asioiden käsittelyä se mun mielestä on. Sit kun on tarpeeks rypenyt niin on jotenkin helpompi olla. Terveen merkki on mielestäni se, kun ymmärtää, ettei siihen rypemiseen voi jäädä makaamaan vaan ylös on noustava. Just niinkuin sinäkin teet!

    Mä sain kans talven ekat sukat valmiiks. Ne jäi viime talvena kesken kun häipyi kutomismoti ja aloin virkata. Ne menee rakkaalle ystävälleni, joka pyysi mua jo viime talvena kutomaan pitkävartiset värikkäät sukat. Malliksi valikoitui Niina Laitisen Siskoni Mun. Olen ihan varma, että pääsen purkamaan jonkun sentin noista, vaikuttavat sen verran isoilta, mutta ei se haittaa.

    Meillä on tulossa eka joulu pikkulapsiperheenä. Tytöt on aina viettäneet jouluaaton isällään ja tulleet kotiin vasta tapanina. Perinne taitaa jatkua, vaikka tytöt aikuisia ovatkin, enkä mä sitä henno rikkoa. Vietetään jouluaattoa vielä ainakin tänä vuonna tapanina taas, täytyy sitten katsoa miten tehdään kun poitsu kasvaa tuosta. Tietty haluaisin kaikki lapset ja lapsenlapsen jouluna meille mutta onhan se Tapaninpäiväkin joulua. En oikein osaa viettää sitä edes muuten kun on lähes 20 vuotta näin toiminut.

    Kalenteriin aihe. Hmmmm....kyllä on muuten vaikea keksiä. Olisiko vaikka erikoisin joulu minkä olet viettänyt?

    Tsemppiterkuin Tiijjja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiijja!
      Hienosti sanottu rypemisestä, että "se on ihan hyvä taito osata sekin, tietynlaista pysähtymistä ja asioiden käsittelyä se mun mielestä on. Sit kun on tarpeeks rypenyt niin on jotenkin helpompi olla." Taitaa olla ihan totta! ♥
      Näin kuvan fb:ssa niistä sukista - hienot ovat! En tiedä, olisiko minusta seuraamaan niin haastavaa kuviota?! Niina Laitisella on ihania malleja!
      Niin joo, ihan ihanaa eka joulu pikkulapsiperheenä! ♥ Varmasti se varsinaisten omien traditioiden rakentaminen alkaa "paremmin" vasta vuoden päästä, kun poika on jo isompi, mutta jäähän tulevastakin joulusta ainakin valokuvamuistot.
      Meilläkin oli joskus niin, että Poika tuli minun luo syömään tapaninpäivänä. Ei taida tulla enää, kun heillä on omat menonsa vaimonsa kanssa ja kuten tiedät, niin ravintola-alalla saattaa työvuorot osua jouluun.
      Just muuten juteltiin äidin kanssa eilen siitä, että on se monelle lapsiperheelle varmaan ahdistavaa/työlästä, jos "on pakko" käydä yhtenä päivänä äidin vanhempien luona ja toisena iskän. Sitten vielä isovanhemmat elleivät tule toisaalle yhtä aikaa. Haudoilla käynnit, joulusauna, jne.
      Ehkä on ihan kiva viettää joulua yksin (vaikka varmasti tulee olemaan kymmenen vuoden jälkeen hetkiä, että ahdistaa). Kymmenenä jouluna tuli käytyä TheBaarissa - saanhan minä siellä poiketa, jos siltä tuntuu. ;)
      Ehdottamaasi aiheeseen on helppo vastata, kiitos! :D

      Poista
  3. Kalenteri kuullostaa tosi kivalta - yritän roikkua mukana.

    Oma ehdotukseni olisi oudoin jouluruoka mitä olet syönyt (tai edes nähnyt). Ja jos toistakin aihetta saa ehottaa, niin joululaulusuosikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksista, Helkatti! :D
      Heti alkoi raksuttaa. Ekaan löytyy vastaus helposti!

      Poista
    2. Mulle valkeni just äsken, että keskellä Helsinkiä on kissakahvila nimeltä Helkatti! Heh! :)

      Poista
  4. Mikä sai sinut aikoinaan käyttämään huumeita? Oliko se juurikin tuo herkkyys ja toisaalta tunteiden panttaaminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko tuo aihe joulukalenteriin vai ihan vaan nyt kysyit?

      Poista
  5. joulukalenteriaiheeksi rakkain joululaulu ja kamalin joululaulu
    Minä olen vielä kahden vaiheilla, jaksanko kirjoitella kirjahyllyjoulukalenteria tänä vuonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä aihe, kiitos Saukkis!
      Minun kirjahyllystä tulisi hyvin lyhyt kalenteri... ;)

      Poista
  6. Mie jo oottelin tuota sinun kyllä tämä tästä -lausetta!
    <3 -helkku

    VastaaPoista
  7. Joulukalenteri kuulostaa kivalta ja kun piirrät siihen joka päivälle kuvan niin tulee hieno . Olet kyllä taitava piirtäjä. Kun olet Rovaniemeltä niin täytyyhän sinun kertoa mukavin pukki muistosi kalenterissa.

    VastaaPoista
  8. Kalenterin aiheita:Joulu vankilassa, rahaton joulu, joulu kapakassa, yksinhuoltajan joulu aatto. Siinäpä alkuun jotain. T Feikki Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Feikki Anna!
      Muut aiheet sopii, mutta tuo yksihuoltajan jouluaatto voi olla hankala. Tosin on siitäkin kokemusta, mutta siitä on yli 30 vuotta aikaa ja aikahan tunnetusti kultaa muistot...

      Poista
  9. Tee ihmeessä joulukalenteri, vaikka piirtämällä tai ihan mitä vaan keksit.
    Minua itkettää monet tietynlaiset asiat, ilot, surut, muistot, vaikka mikä. Ja itken silloin kun itkettää, vaikka olisin ihan missä vaan. Anna sinäkin sen vaan tulla.
    Nätit sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Kyllä minä sen kalenterin teen! Lukuisia juttuja sitä varten jo mielessä, hih.
      (Himputti, en löydä fb:sta enää sitä kuvaa, josta meinasin apinoida yhden jouluisen jutun!? Pitänee jatkaa etsimistä..)

      Poista
  10. Tilaan yhteen joulukalenteriluukkuun jonkin piirtämäsi joulukuvan, tai vaikka jouluaiheisen sarjakuvan. Terveisin itse täysin piirustustaidoton Hanni

    VastaaPoista
  11. Ihanaa ja vielä kerran ihanaa,kiva idis tämä sinun joulukalenterisi!
    Hei tottakai piiroksiasi odotan,olet todella hyvä piirtämään. Ja jotain loruja,runoja ja vaikka joululaulukin olisi kiva.
    Ihanaista viikonloppua sinulle ja kaikkea hyvää sinulle!

    Heh! tuo ylemmässä oleva postauksen kuva on niin huippu...tyttärelle klikkasin kuvan eilen ,että kiitos minä vilukissa tilaan tälläiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! ♥
      Olen jo aloittanut kalenterin "rakentamisen", ettei sitten vaan jää päivääkään välistä. ;)
      Kiitos tuosta runoideasta! Se(kin) on hyvä!
      Ja kivaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  12. Joulukalenteriin ehdottomasti ystävyys!

    VastaaPoista
  13. Piirrä ihmeessä lisää, kun kerran osaat! Se on hieno taito.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!