Pisteestä aa pisteeseen bee

Rovaniemellä ollaan.

Kuten jo mainitsin, niin eilisaamu oli varsin tahmea. Onneksi piristyin suihkussa ja sain pakattua. Päädyin valitsemaan bussikyydin kentälle. Samalla pysäkillä joku mies kysyi minulta englanniksi meneekö 615 lentokentälle. Siinä oli myös joku nainen samaisella pysäkillä ja infosi ystävällisesti, että bussi nro. 617 menee suorempaa ja siten nopeampaa. Miten minä en tätä tiennyt? Nyt tiedän.

Kentällä kävelin taas koko rakennuksen päästä päähän ja tein lähtöselvityksen automaatilla. Tässä kohtaa vielä kuvittelin olevani aikaisemmin paikalla kuin yleensä, mutta kuinkas sitten kävikään!? Turvatarkastuksessa oli pitkä jono, joka eteni tuskastuttavan hitaasti. Ehdin käydä täyttämässä vesipullon ja sitten oli jo kiire lähtöportille. Ei olisi paljoa hitaampi tarvinnut olla myöhästyäkseen koneesta, huh!

Minulla olisi ollut taas käytäväpaikka, mutta koska koneen etuosa oli tyhjää täynnä, niin hyppäsin käytävän toiselle puolelle vapaalle ikkunapaikalle.

Tuollaista lentokonetta en ole ehkä ennen nähnyt.

Tällä kertaa olin fiksu ja kävin ostamassa kentän Alepasta Sisu-askin sekä suklaapatukan. Huikeasti halvempaa kuin tax free-alueella.

Kovasti olisi väsyttänyt, mutta en saanut nukuttua. Niinpä virkkailin hetken aikaa...

Ihastelin pilviä.

Ja lisää pilviä.

Tällä kertaa kone ylitti Rovaniemen aika läheltä, kun monesti kone on kiertänyt kaukaa Ounasvaaran takaa. Oikealla näkyvä valkoinen läntti on ravirata, jossa olin joskus muinoin viisi vuotta töissä. Isäkin oli muutaman vuoden.

Sen verran hätäisiä olivat lähtöpyrähdykseni, etten ollut laittanut viestiä saati soittanut Naapurittarelle. Olivat onneksi kentällä vastassa miehensä kanssa, KIITOS! Heti liikkeelle lähdettyämme näimme kaksi valkoista poroa! (Olisi ollut turhaa yrittää ottaa niistä kuvaa!) 

Olin luvannut tuoda auringon tullessani ja niin tein. Täällä on vähän lunta, mutta onpahan kuitenkin.

Kylläpä äiti ilahtui, kun tulin! 💖

Heti piti nostaa kahvinkeitin alakaapista pöydälle ja keittää tulokahvit. Äiti pääsi sovittamaan VillaTakkia, ja ihastui siihen. Vähän valitteli, että takki on painava, mutta aikoi jaksaa kantaa sitä yllään kunnon pakkasten tullessa. (En tohdi laittaa kuvaa, pahoittelut!)

Kaivoin jänne jättämäni langat esille ja voi himputti - olin täysin unohtanut nämä tänne jättämäni keskeneräiset murheenkryyni-sukat. Pakkohan minun oli alkaa tulkitsemaan heikkoja muistiinpanoja, jotta sain jatkettua sukkaa. Nyt siitä puuttuu enää kärkikavennus, ja lankojen päättelyt. Niitä lankoja on PALJON!

Naapuritar tuli illalla miehensä kanssa laittamaan äidin parvekkeelle ns. kausivalot. Hupsista PERKELE, parvekkeen oven vieressä oleva kaktus putosi ja nainen nappasi refleksillä (kädellä) siitä kiinni niin että kymmenet piikit tarttuivat käteensä. Sairaalareissu siitä tuli. Siellä kolme hoitajaa olivat joutuneet yhdessä irroittamaan ne piikit ja samalla olivat tarkistaneet, että jäykkäkouristusrokotus on voimassa. Ja antaneet antihistamiinia. Kaikkea sitä!? 😢

Tuo himpskatin vino pötkylä viedään roskiin tänään!!! Kaikesta huolimatta parvekkeella on nyt valot.

Illalla oli kaunis auringonlasku ja yöllä oli toistakymmentä astetta pakkasta.

Vieläkin on kymmenen astetta. Iltapäiväksi luvattiin lumisadetta. Täällä siis ollaan, ja tiedossa on "pikkuhommia" sekä sukkien kutomista. Yhdessäoloa. 💕

Kaikkea hyvää - teille ja meille!