Juhannus 2022.
Olin perjantaina vetämässä bingon, mutta se meni vähän reisille. Ei ollut kellään intoa keskittyä. Minullakaan. Siitä sitten kypärä repussa Vantaalle juhannusta viettämään. Olin ostanut sen hiusvärin ja MP laittoi sen minulle. Kuvittelin ottaneeni mahdollisimman hopeisen, hah.
Omaan sen verran punaista pigmenttiä, että keltainenhan päästäni tuli. Sopi Enkelin (tuo käärme) väriin?
Kuvassa mukana MP:n naapurin boa-vauva: pari metriä pitkä ja painoa neljä kiloa. En tiennyt, etten pelkää.
Oikeasti oli taas jopa noloa, että mies näki pitkästi vaivaa ruokien eteen.
Yllä sienikastiketta uusien perunoiden kera. Minähän vein lihat sinne jo aiemmin.
Presa iberica olisi varmasti ollut mainiota ihmiselle, jolla on hampaat. Ja ruokahalua.
Hyväähän se oli, mutta kun en pidä syömisestä edelleenkään.
Onneksi voin ja saan puhua ruokahaluttomuudestani "siellä" avoimesti.
Söin sen, mihin kykenin, kiitos!
Mitään ei kai hukkaan kuitenkaan mennyt! Toisena päivänä mies työsti pitkään ja hartaasti viemiäni possun ribs'ejä.
Kun olisikin hampaat, niin olisin minäkin noita kalunnut!?
En tykkää valkosipulista enkä tillistä - tästä löytyi molemmat. Söin silti.
Ihan hitokseen harmittaa olla tällainen ruoka- ja hammasrajoitteinen!!!
Aurinkohan porotti siihen malliin, että kannatti käyttää vähäistä järkeään ja koittaa olla polttamatta ihoaan. Osasin ja onnistuin! Maltti oli valttia. 👍
Tutustuin moneen MP:n naapuriin tupakkapaikalla - mukavia ihmisiä, ja se kärmes. 💛
Palasin eilen maanantaiaamuna Omaan Kotiin moottoripyöräkyydillä ja huomasin pudottaneeni hopeisen korvarenkaan. Ilmoitin siitä MP:lle ja kappas:
Olin ehkä liiankin sosiaalinen viikonlopun, koska olen ollut nyt (taas!) kaksi päivää sisällä telkkaria tuijottaen. Kuin joku koira, jonka energiat vain katoaa läsnäollessa? Ja ahdistaa, mutta jaksoin jutella äidin kanssa tänään VIISI varttia puhelimessa!? Ja grillata uunissa makkaraa...
Tulilatvat olivat villiintyneet poissaollessani - katsokaa vaikka:
Mitähän puskia noista vielä tuleekaan???
Ei ollut saunaa, ei uimista, mutta eipä jouduttu tilastoihinkaan.
Tykkään lukea juttujasi. Itsekin kävin laivalla muutama vuosi sitten. Pappa kävi tyttären ja lastenlasten kanssa. Kuulemma oli hauskaa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, anonyymi!
PoistaMinähän olen käynyt laivalla tänä vuonna peräti kaksitoista kertaa ja lauantaina tulee kolmastoista kerta...
Juhannus sujui hyvin. Pojan perhe neljä mummutettavaa,kävi uimassa,saunassa ja makkaran paistossa. Muuten mennyt työn merkeissä,alkoi säilörehun teko. Minulla samanlaisia ruoka ja hammasrajoitteita ,enkä tykkää valkosipulistakaan. Hiuksista tuli nätin väriset.
VastaaPoistaKiitos Tytti!
PoistaMukavalta kuulostaa juhannuksenne. Kiva niin!
En oikein pidä hiusten keltaisuudesta, mutta voittaa se tummuuden, joka oli.
Meitä valkosipulin vastustajia taitaa olla aika vähän..?
Tilaa aika kirkon diakonille, kirkko ehkä voi maksaa sulle implantatit tekohampaiden tilalle, olet sen verran nuori. Mulla on ollu täälä potilaita jotka saanu sieltä apua ja myös pelastusarmejalta. Terv hammashoitaja
VastaaPoistaSen verran nuori???
PoistaOletan, että Kela maksaisi, JOS saisin hoidettua ajanvarauksen. Pitänee kysyä.
Toi käärme on ihana (kamala) ;D
VastaaPoistaMinun mies tekee aina ribsit niin, että keittää niitä ensin maustevedessä (siis jo maustettujakin) n.1,5 tuntia ja grillaa sitten n.1 min. Lihat suorastaan "putoaa" luista.
Voi jee, en ollu täysin oma itseni ;D t. Sartsa
PoistaKäärme oli söpö - toisin, kuin olisin kuvitellut.
PoistaIhan nätin värinen tukkahan sulla on! Kyllä se kuule alkaa harmaantua iän myötä ihan itsestäänkin.
VastaaPoistaOikein hyvän ja herkullisen näköisiä ruokia ovat, mutta jokaisella meistä on omat ruokamakumme.
Mulla on tuossa vieressä pari vaalennusjuttua, joista juttelin eilen Liskiksen kanssa. Jännittyneenä kokeilen ehkä kohta...
PoistaNykyään ei varmaan huonon väristä tukkaa voi ollakaan. Äidillä aikoinaan meni kotivärjäys pieleen ja hiuksista tuli violetit. Se oli katastrofi ihan perhetasolla. Nykyään sekin voisi olla ihan cool 👍
VastaaPoistaVoin kuvitella... ;)
PoistaKyllä tökkii tämä kännyllä bloggaaminen&kommentoiminen… opin sentään jo kopioimaan, kun välillä katoaa kaiki kirjoitettu
VastaaPoistaKylläpä pöytä oikein notkui keskikesän ruokanautinnoissanne! Ribsejä-ne vaatii aikaa, wow! Taitava ja sinnikäs kokki, ja mieskin vielä… minun tuntemat miehet tykkää tulla/mennä enemmän valmiiseen pöytään!
Hih, minäkin värjäsin kerran itseni ihan keltaiseksi ja sittemmin vihreäksi… sillä värjäyspäivää seuraavana menimme uihaliin… tapahtui tosi koominen kemiallinen reaktio! Iloa heinäkuisern eloosi! T:Repolainen