Kahdeskymmenes kerta

Tallinna 06.10.2022.

Heräsin torstaiaamuna parikymmentä minuuttia ennen kellon soimista, vaikka nukuttuja tunteja ei ollut montaa. Hyppelin... oikeasti raahauduin suihkuun. Onneksi olin varmistanut illalla, että laiva lähtee 10.30., koska ennen sitä luulin lähtöä tuntia aikaisemmaksi. Olisinpahan ollut "hieman" ajoissa. Perillä terminaalissa kyllä nauroin itselleni, kun tajusin olleeni 'yön yli risteilyllä' niiiin monta kertaa, että olisin kuvitellut muistavani saman laivan palaavan 9.30. 😅

Oli todella kova puuskittainen tuuli ja taivas tasaisen harmaa, kuten nytkin. Lähdin kotoa yhdeksän aikaan ja hyppäsin ratikkaan. Käytävän toiselle puolelle istui "lommoposki" (aika yleinen tapa täällä nimitellä päihderiippuvaisia), joka näki aiheelliseksi avautua minulle aikeistaan. Että oli menossa keskustaan varastamaan kaljaa. Mikä lie minuun iski, niin tarjosin hänelle repustani oluen. Sen saatuaan tyyppi nukahti ja heräsi paniikissa, että oli uinunut pysäkkinsä ohi. Ampaisi tölkin kanssa ulos (käskin ottamaan mukaan!) ja välittömästi samalle paikalle istui toinen mies oluttölkkinsä kanssa todeten, että "paikan vaihto - mitä sinulle kuuluu?". Onneksi "oma" pysäkkini oli seuraava.

Olin jälleen ajoissa terminaalissa, jonotin lähtöselvitykseen ja palasin lipun saatuani vielä ulos tupakalle. Tulipa vanhat ajat mieleen. Ne, kun tapasin käydä yksin päiväreissuilla. Kuinka opin ohittelemaan ja kiilailemaan jonoissa, jotta pääsin valitsemaan tanssiravintolassa ikkunapaikan. Onhan niistä reissuista vähintään kolme vuotta? Sain hyvän paikan.

Kävin takakannella tupakalla ja ihmettelin hetken kuvatessani maisemia. Sitten välähti, että olin lähdössä ensimmäistä toista kertaa (eka se MP:n synttärireissu) tänä vuonna aamupäivällä enkä iltahämärässä. Mitähän tuohon rakennetaan?

Normaalisti olen ensimmäisenä etsinyt hytin, tehnyt siellä sängyn valmiiksi ja niin edelleen. Kauppaan lähtiessä olemme olleet jo Suomenlinnan kohdalla, joten satama on jäänyt näkemättä. Vaihtelua tämäkin.

Kappas vaan, en ollut katsonut etukäteen esiintyjiä, joten Rami Rafael yllätti.

Ilta-/yöristeilyllä ei orkesteria olekaan vaan paikalla on DJ. Olipa ihanaa kuunnella livemusiikkia!

Virkkailin siinä samalla patalappua, joka ei valmistu ikinä.

MP tutustutti minut jollain risteilyllä Ramiin ja muihin, kun bändi oli ollut juurikin päiväristeilyllä esiintymässä ja yöpyivät laivassa seuraavan päivän keikkaa odotellen. Moikattiin. 😄

Ystävätär P., sama, jonka kanssa kävin kesällä Vallisaaressa, oli työporukan kanssa laivalla ja lounaalla. Tuli sen jälkeen seuraani ja viihdyimme keskenämme koko päivän.

Tuntui hieman hassulta mennä maihin pitkästä aikaa. Tai no, olinhan minä siellä MP:n kanssa kesällä, kun olimme hotellilomalla. Pääsin ensimmäistä kertaa ylittämään uuden sillan, jota pitkin pääsee näppärästi terminaalista mm. ostoskeskus Nauticaan, jonne menimme. Olin aiemmin vain nähnyt sillan laivan kannelta. Ennen piti kiertää koko satama-allas ja siihen kului aikaa.

Käytiin Rimissä. Olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, mutta maltoin mieleni. Ostin kaksi pakettia juustotikkuja, koska "nämähän eivät paina mitään".

Tällaisella hopeashampoolla olen ennenkin saanut hiuksistani keltaisuutta vähemmäksi. 👍

Vaikka minulla oli eväscroissantteja mukana, niin sorruin palaan pizzaa.

Muistutus itselle: älä enää ikinä osta tätä. Vaikka oli aika halpaa, niin ihan kamalaa kumia! 😝

Kassajonossa nappasin vielä Turkin reissukaveri TK:lle vesimelonipurkkaa, kuten muutaman kerran joskus ennenkin. 💙

Kävimme vaatekaupassa, josta P. osti itselleen pari hupparia ja kahdet söpöt sukat. Niin oli ostoskeskus nähty ja kävelimme Super Alkoon. Ostin sieltä lupaamani paketin sätkäpapereita ystävälle. Sata kappaletta maksoi 13.99 euroa, kun käsittääkseni yksi Rizzla maksaa täällä jo melkein kaksi euroa!?! Melkoista säästöä siis.

Sieltä kävelimme terminaalin lähellä olevaan aurinkoterassiravintolaan eikä todellakaan paistanut aurinko.

Mentiin oluille (á 5 €), jotta...

...pääsimme käymään vessassa ja minä sain ladattua puhelimeni. Koko sen ajan satoi vettä vaakatasossa, mutta loppui ennen lähtöämme.

Palasimme laivaan ja siellä samaan tanssiravintolaan. Hip hei, me myös tanssimme. Ei kuvaa. 😆

Rami bändikavereineen viihdytti edelleen. Kysyttiin, että mikä oli Armin ja Dannyn toinen duetto 'Tahdon olla sulle hyvin hellä' lisäksi. Minäpä sitten kipitin kertomaan, että 'Kaiken sulle antaa tahtoisin' ja sain siitä hyvästä seitsemän euron juomakupongin, kiitos! (Jos niin haluaa ajatella, niin risteily maksoi minulle 8.20 € ja nyt miinus seitsemän euroa..)

Olihan se käytettävä. 😁 Maksoin Gin tonic'ista viisikymmentä senttiä, ei paha?! En yleensä koske kirkkaisiin, mutta nyt oli hyvä.

Paluumatkalla alkoi taivas kirkastua. Silleen oikeasti - ei juoman voimasta...

Mutta se paluumatka maissa!? Nyt kiroilen: helvetin idioottipaskaporukkaa se elonkapina!!!!!! Ei kulje ratikat ei ja pysäkeillä on kymmeniä ellei jopa pari sataa matkustajaa odottamassa. Plus me. 

Reppu (viinit) painoi, mutta kävelimme toiselle pysäkille. Ei tullut ratikkaa sinnekään, joten kävelimme kolmannelle. Tuli ratikka, suhasi pysähtymättä tyhjänä ohi ja vasta seuraavaan pääsimme. Sillä Oopperalle ja toisella kotiin. Onneksi asumme P:n kanssa samojen kyytien varrella. Huohh.

Muuten oli todella kiva päivä! 💚

Hyvä ystävä heittää tänään keikan TheBaarissa. Rock'ia sekä blues'ia. Mietin menoa, mutta nythän hän olikin jo laittanut minulle viestiä, että kaipaa apua valojen kanssa. Onhan se sitten mentävä. TIEDÄN, että tapaan siellä paljon ystäviä ja se, jos mikä, tulee just nyt tarpeeseen! Mutta-että-jotta stana alkoi jo satamaankin (saan kiharat!). Sateenvarjolla ei tuossa myrskyssä tee mitään ellei halua olla Oman Elämänsä Maija Poppanen. TheBaari eilen, tänään ja huomenna. Silleen.

Onpahan varmaan kiva palata sitten kotiin, vaihtaa kuivat verkkarit ja villasukat jalkaan, nauttia lasillinen tai pari punaviiniä ja vaikka sytyttää kynttilä... 💛

Myräkkäistä lauantaita!