Tonttumaista

Pienestä iso ilo.

Tallennan tämän itselleni muistoksi, ja teille jouluiloksi. Yksi joulujuttu oli kadonnut äidin huoneesta. Etsin enkä löytänyt sitä mistään. Sanoin asiasta hoitajalle, että jos se vaikka löytyisi jonkun toisen huoneesta. Ei kuulemma näkynyt. Koska olin ottanut asian äidin kanssa puheeksi, osasi hän nyt kaivata sitä. 😢

En voinut jättää surua ilmaan, vaan 'korjasin' tilanteen. "Oi, mikä tämä on?", hämmästeli äiti joulupussukan avatessaan.

"Tämähän on tonttu", sanoi äiti, joka oli sanonut Naapuritterelle, ettei halua ainuttakaan tonttua. 😅

"Melkein samanlainen kuin se kadonnut!" 😊

Kun joulutonttu suukon sai.. ♫♪♪. 💗

Äiti osti vuonna 2019 joulumyyjäisistä meille omat tontut eri ilmeillä. Omani on jääkaapin ovessa, mutta äidin tonttu oli ottanut jalat alleen sitten viime joulun. Kävin ostoskeskuksen joulumyyjäisissä ja löysin uuden. Juttelin samalla myyjän kanssa ja selvisi, että hän asuu ihan äidin naapurissa.

Kiitin myyjää vielä facebook'in ryhmässä! 😍 Terveisin "se punatakkinen".

Valitsin tontun, jolla on oikea silmä vähän kiinni. Äidillähän se on sokea. Kirjoitin tonttulakin taakse äidin nimen tekstiilitussilla ja kiinnitin magneettitontun jääkaapin oven sijaan sinitarralla ikkunaan, josta äiti näkee sen sängystään. 💗

Sanoi toivottavansa tontulle huomenet joka aamu. Muistavansa minua siinä samalla. 💖

Tonttumaista joulupäivää!