Kylläpä on sumuista.
Sitä oli eilinen Suomen peli (jalkapallo) Wales'ia vastaan myös. Kismitti. Hävittiin 4-1, pahus. 😞
Juteltiin eilen illalla äidin kanssa melkein puolitoista tuntia. Yksi aihe koski Rovaniemellä olevaa asuinaluetta nimeltään Tapiola. Alvar Aallon kädenjälki näkyy. Siitä oli tehty paikallislehteen artikkeli, jossa haastateltiin nykyisiä asukkaita. Itse kävin aikoinaan yhdessä rivitalon asunnoista (siinä oli kolme kerrosta), koska luokallani olleet kolmoset asuivat siellä. Heidän äitinsä oli minun äitini työkaveri.
*
Tässä tämä minun pieniin asioihin takertuminen TAAS nähdään. Löysin myynnissä olevan asunnon ilmoituksen ko. alueelta ja katsoin kuvat. Pohjapiirrustuskuvassa näkyy vielä niinkutsuttu pieni tuuletushuone, mutta sohvakuvasta näkee, että se on purettu. Hmph. Eikä missään näy mainintaa, ettei talossa ole hissiä, vaikka asunto on 4/4 kerroksessa.
*
Toisen kerrostalon alakerrassa oli kerhohuone, jossa aloitin viiden vuoden partiotaipaleeni. Vetäjän partionimi oli Nalle, mikä oli loogista, kun hänen sukunimensä oli Karhu. Partioaiheesta syntyi muisteluita äidin kanssa suurleiri Kareliasta vuonna 1979 Kolilla, jonne pääsin osallistumaan porukan (toiseksi?) nuorimpana. Ei sieltä kovin paljoa muistoja ole.
Löysin leirihuivin, jossa on koko porukan nimikirjoitukset. Nallenkin.
Muistan sieltä kuitenkin varmasti kaksi asiaa. Ensinnäkin nukuin kymmenen hengen teltassa taaimmassa reunassa ja joku tappoi kohdallani hämähäkin, jonka 'pallosta' tuli hurja määrä pieniä hämähäkkejä. Muistini mukaan pääsin vaihtamaan telttaa.
Toinen muisto on yhteistapaamisilta. Kaikki yhdeksän tuhatta eri maista kotoisin olevaa partiolaista kerääntyivät luonnon muovaamaan 'teatteriin'. Jokaiselle annettiin mennessä pieni kynttilä ja tehtiin kynttiläviesti antamalla omaan kynttilään saadusta tulesta tulta vieressä istuvalle. Ilta hämärtyi, näky oli ikimuistoinen ja tunnelma lähes käsinkosketeltava. Lavalla esiintyi Mikko Alatalo.
* * *
Jotain piti eilen illalla syödä nälkäänsä ja kun en jaksanut sen kummemmin alkaa kokkailemaan, niin söin taas nuudeleita ja tonnikalaa.
Makealla chilikastikkeella maustettu tonnikala voisi sopia johonkin ruoanvalmistukseen, mutta näin syötynä se ei ollut hyvää.
Tikkien langanpää kiusaa. Tuntuu, kuin suussa olisi roska, jota ei saa pois. Langan pitäisi kai sulaa viimeistään viikon päästä. Katsoin juuri suuhun: ei ihme, että vaivaa, sillä yksi solmu heiluu langanpään mukana, yäh. Irtoaisipa se pois PIAN! (Leikata en uskalla!) <-- leikkasinpas. Nyt ei enää vaivaa! 😇
Olen menossa illalla kohta juhannuskaverin luo saunaan. Saattaa siellä joutua taas vähän siivoilemaankin, mutta ei se haittaa. Vihdoinkin muistin nostaa kaapin ylähyllyltä mukit, jotka olen luvannut viedä. Miehellä on jotain saman tapaisia, siksi. Näitä mukeja taisi olla alunperin kolme tai neljä, joista yhdessä oli kultaamalla laitettu nimeni. Sitä ei enää ole.
Olen saanut mukit ehkä 30 -vuotislahjaksi, en ole ihan varma. Voi se olla, että täytin 29. Mukit on käsinmaalannut silloisen avopuolisoni äiti ja muistelen, että olisi ollut jotain puhetta aidoista kultauksista. Jos muistan, niin otan illalla kuvan uudesta pölyyntymispaikasta. 😆
Ovathan nuo ihan kauniit, mutta kun en ole vuosiin käyttänyt, niin anti mennä.
* * *
Uskomatonta! Vein äsken metallipurkit roskikseen ja nappasin samalla lasinkeräysastiasta kaksi purkkia uusia pistokkaita varten.
Mitä huomasinkaan noita leikatessani? Yhden puhjenneen kukkasen kahden vuoden tauon jälkeen, HUR-RAA!!! 💚
NYT tavarat reppuun, vaatteiden vaihto ja liikkeelle mars!









Kommentoin sun edellistä risteilypostausta. Mäki tykkäisin mennä risteilylle yksin mutten kehtaa. Käyn leffoissa yksin, vaateostoksilla, istun kahviloissa yksin ja päivällä lounaan ravintolassa mutta risteily yksin pistää jostain syystä vastaan 🤭🤭🤭
VastaaPoistaEt kehtaa? Mulla ainoa, mitä en laivalla kehtaa tehdä yksin, on mennä buffaan syömään.
PoistaItselleni jo 15 min puhelu on pitkä. Kauempaa en henno puhua.
VastaaPoistaEt henno? Lyhyitä minunkin muut harvat puhelut ovat, mutta äidin ja Naapurittaren kanssa tulee puhuttua aina aika pitkään.
PoistaMinulla on usein tosi pitkiä puheluita hyvien ystävien kanssa.
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki postauksesi ja hyviä ovat, mutta kommentointi jäänyt. En lue enää kenenkään muun blogia, viimeisetkin jääneet, ei vaan enää kiinnosta. Sinun juttujas on niin helppo ja viihdyttävää lukea ja päälle vielä se, että mielellään kuulee mitä sinulle kuuluu ja sinulle toivoo kaikkea hyvää. Ja hei, mulla on koko ikäni ollut hammasvaivoja. Tällä hetkellä kevyt silta alaetuhampaissa. Ja joka kerta hammaslääkäriin lähtö on niin vaikeaa... Hyvää viikonloppua!
Oili ❤️
Kiitos paljon, Oili! ♥
PoistaOnpa kiva olla kirjoittamassa blogia, jonka parissa viihdyt, kiitos siitäkin! (Tikkisolmun suusta pois saaminen helpotti!)
Nuudelit ja säilykekala ovat mun herkkua. Teen niitä itselleni esimerkiksi kun puoliso on golfia pelaamassa.
VastaaPoistaKarhu eli Nalle, kiva 🐻 Minulla on ollut pari Björn-nimistä tuttua lempinimeltään Nalle, ja kerran oli työkaveri Björn-Olof jonka yritin ristiä Nalle-Olofiksi. Hän ei siitä ilostunut, mutta kaikki muut alkoivat kutsua häntä sillä nimellä ( ainakin selän takana 😉🙂 )
En oikein pidä näistä Tokmannilta ostamistani nuudeleista. Ne perinteiset (kana)nuudelit ovat parempia. Ja se lime-mustapippuri-tonnikala on ihan parasta tuolleen suoraan purkista.
PoistaOma partionimeni oli Hai. :D
Minullakin tämä on ainoa blogi jota seuraan enää nykyään. Luen tasaisin väliajoin, mutta ei tule kommentoitua. Kiva kun kirjoitat! 😊
VastaaPoistaOi, kiitos!!!
PoistaÄlä välitä vaikka on sumuista, meillä sataa lunta ja räntää joka päivä. Mieluummin ottaisin sen sumuisen sään.
VastaaPoistaHieno tuo tiskimatto. Minullakin muutama on mutta ei yhtään noin hienoa.
En välitä. Eilen pilkahti aurinkokin!
PoistaTiskimatto oli hieno, mutta olen tyytyväinen, että vein sen pois. ;)
Noin isot leirit ja valtava kansainvälinen tapahtuma ovat varmasti olleet upeita kokemuksia (jos ei oteta laskuihin sitä kamalaa hämisepisodia!).
VastaaPoistaJäi kesken... ;D Piti vielä kirjoittaa, että minulla tuollaiset ovat liittyneet soittamiseen ja leireihin, sekä orkestereiden yhteissoittoihin .
PoistaÄiti kertoi halunneensa minun kokevan tuon leirin. Ihan kiva niin. ♥ Muutenkin muistan monia partioleirejä, joille pääsin osallistumaan. Miten just nyt tulikin mieleen banaanit, joiden väliin laitettiin suklaapaloja ja sitten hetkeksi tulen lähelle, nam.
PoistaPartio- olispa meidän nurkilla sellainen ollut, olisin varmaan tykännyt. No - teltassa tai aitassa nukuttiin lapsena muuten kesät... heh heh... en ole paljon kehittynyt, nyt on paku tai teltta.
VastaaPoistaTikit suussa on ärsyttäviä - aina jää joku pätkä, joka pistää kieleen tai kitalakeen - pikaista toipumista...
ja kuis kävi - tuliko Blondi taloon?
Tuli keltaiset hiukset, kuten arvelinkin. Hopeashampoo käyttöön! Njääh, mutta parempi näin, kuin aiempi versio.
PoistaOnneksi sain sen solmun pois suusta. Nyt ei vaivaa ollenkaan, tai siis ei taida olla tikkejä jäljellä. Ei ainakaan tunnu.
Muistan, kun Rovaniemellä alkoi joku partion tapainen, mutta käyttivät punaisia huiveja. Olikohan se Pioneerit? En saanut liittyä, onneksi.
On varmasti ollut kivaa tuollaisella suurella leirillä.
VastaaPoistaIhanaa Palmusunnuntaita Sinulle.
Kiitos paljon! Taisi olla noitia liikkeellä aamupäivästä, äänistä päätellen. Onneksi kysyivät fb:n ryhmässä kenen ovelle saa tulla. (Ei minun!)
PoistaOlihan sillä leirillä aika hienoa olla. Harmitti vaan, kun en ikäni vuoksi saanut osallistua kaikkeen, mihin olisin halunnut.
Mahtavaa, että olet säästänyt leirihuivin. Minä olen jossain siivouspuuskassani hävittänyt liikaa lapsuuden tavaroita ja jälkikäteen on hieman harmittanut.
VastaaPoistaKivaa sunnuntaita!
Kiitos!
PoistaÄiti tuon huivin oli, muistaakseni, säästänyt. En ole ihan varma.
Wikipediassa oli lueteltu joitain huivien värejä, ei tuota sinistä. Itse muistelen meidän olleen alaleiri 10, mutta en ole varma.
Poistahttps://fi.scoutwiki.org/Karelia