Rovaniemellä, osa 2.

Rovaniemi 22.-24.5.2024.

Ehkä teitä kiinnostaa äidin tilanne? Keskiviikko oli todella hankala ja sen myötä säikäytti aikalailla. Nainen nukkui koko päivän. Jos heräsi hetkeksi, niin lauseet jäivät kesken ja puhe oli muutenkin varsinaista mongerrusta. Tuli pelko, että tässäkö tämä oli. 

Vielä eilen aamulla väsymys oli melkoinen, mutta kun menin illalla uudestaan, niin äiti oli jo pirteämpi. Ikävä kyllä, ruoka ei juurikaan maistu ja se on huono merkki. Lähdin pois, kun siellä alettiin iltapuuhiin.

Selja kyseli koivujen tilanteesta, joten otin kaksi kuvaa. Ensimmäisen otin eilen tai toissapäivänä.

Toisen kuvan otin nyt tänä aamuna. Toki olen ottanut kuvat eri aikaan vuorokaudesta, mutta ero on silti huomattava. Ainakin paikan päällä. Siinä missä talvi yllättää autoilijat, niin kesä yllättää kaikki? 😉

Olin tehnyt sukat jo kotona melkein valmiiksi. Eilen illalla kudoin ne loppuun ja päättelin. Naapuritar sai syntymäpäivälahjansa vain hieman ennakkoon, ja lankaa kului 111 grammaa. (Kuva sopisi värinsä puolesta Repolaisen värihaasteeseenkin, heh!)

Olin tuonut kortinkin jo mukanani. Kirjoitin sen sukkien mukaan, ja sain halauksen. 💝

Eilisestä Ruotsi - Suomi -matsista ei ole paljoa kommentoimista. Hävittiin, mikä hävittiin ja samalla pudottiin jatkosta. Nostan hattua suomalaisille pelaajille, ettei ihan viisi nolla hävitty, vaan 2 - 1. Se näistä kisoista. 

Olen nukkunut nyt yöt hyvin, kun olen noudattanut vain pussilakanan käyttöä ja pitänyt ikkunan auki. Unikaveri on sama, kuin edellisilläkin reissuilla. 💙

Arvostan täällä tapahtuvia aamurutiineja. Mies herää ensimmäisenä, koska aloittaa etätyöt viereisessä huoneessa kahdeksalta. Ennen sitä hän keittää kahvit (jotka rouva on ladannut illalla valmiiksi) termariin ja keittää kaurapuuron, jonka annostelee naisille lautasille valmiiksi. Kiitos! 💚

Naapuritar taisi juuri nousta. Kuuntelen hetken ja liityn sitten seuraan syömään puuroni. 🤍

Lähdettiin keskiviikkona ilta-ajelulle. Reissulta on liuta mahtavia kuvia! Hmm, ensimmäisessä kuvakansiossa on vain neljä kuvaa, joten laitan ne tähän nyt ja ne muut, parhaimmat, toiseen postaukseen.

Ajettiin paikkaan nimeltä Ounaspaviljonki. Nimensä mukaisesti se sijaitsee Ounasjoen varrella. Tulvavesi sai näyttämään, kuin rantakoivut kasvaisivat joesta. Oli upea auringonlasku, vaikka pianhan se lopettaa täällä laskemisen kokonaan...

Oli aika arpomista ottaa kuvia kohti aurinkoa ja laadun näki vasta illalla 'kotona'.

Jatkettiin matkaa, onneksi, vielä uimarannan luo Kemijoen varteen ja sieltä sain parhaat kuvat.

Kyllä minä niiiiiiin arvostan Naapureita!!! 💕 Ilman heitä minulla ei olisi majapaikkaa ollenkaan, saati tällaista, että minulla on täällä oma huone. Ja täyspalvelu ruoista ja pyykinpesusta lähtien. Kii-tos! 😍

Nyt käyn syömässä puuron ja sitten suuntaan äidin luo. On sekin niin mahtavaa, että äidin hoivapaikka on lyhyen kävelymatkan päässä! 💗

Minulla ei ole vielä(kään) paluulippua... Täälläkin taitaa tulla tänään hellepäivä!

Reissu jatkuu...