Harvinaisen hitaasti havaittuna.
Kristiina K:n kuukausittainen kuvahaaste "vain kolme kuvaa kuussa" on tietysti heinäkuussa H-alkuinen. Nyt on kiire, kun on heinäkuun viimeinen päivä. En olisi uskonut tämän olevan näin haastavaa!? 😧
Työpaikan lastauslaiturin luona oli jonain päivänä hevoskuljetusauto. Jotain siellä puuhattiin, mutta ikävä kyllä ilman yhtään hevosta.
Toinen kuva on haalarit. En yhtään tiedä, minkä ikäinen kuvassa olen, mutta vakosamettiset lappuhaalarit olivat niiiiin "in". 🙈
Kolmannen kuvan kanssa oli pitkään haastetta. Sitten oli "pakko" ottaa joku kuva, joten kävin eilen illalla ottamassa kuvan haitariliikkeen ikkunasta.
Huomenna alkavan elokuun E-kirjain tulee tuskin olemaan tätä helpompi, mutta ei se haittaa. 😏
Ps. Tein vielä äsken varalta Kelaan valituksen kielteisestä päätöksestä ja liitin siihen kolmannen kerran ne samat kaksi tiliotetta. Nyt sitten "vain" odotellaan.
Kiva kuva sinusta , mulla oli punaiset vakosamettiset farkut 😀
VastaaPoistaIhana haitariliike ! Enpä tiennyt ett tollasia liikkeitä edes enään ole 😆
Kiitos!
PoistaTuo haitariliike on ollut tässä lähellä "aina". En tiedä, onko niitä jossain lisää...
Täällä on edelleenkin Haitaritehdas, taisi olla lopettaessaan Suomen ainoa lajiaan. Nyt tehtaassa on mm treenikämppiä, jossa myös mun kaksospoika käy kavereiden kanssa soittamassa. Niin ja se flipperihalli, josta laitoin kuvia joskus Faceen, on haitaritehtaalla.
VastaaPoistaTänään on onneksi pilvistä ja sateista, ei tarvi lähteä metsään. Ollaan kerätty tyttären kanssa mustikoita; ensin mulle pakkaseen, sitten pojan perheelle ja nyt myyntiin niin että tyttö saa rahat. Eilen saatu 50 euroa kyllä korvasi tämän aamun selkäjumit muutama tilaus hoidetaan vielä tällä viikolla. Verotonta tuloa, ihan virallisestikin.
Koita jaksaa siellä Kelan kanssa tapellessa ❤️
Sanoo eräs, joka unohti kirjoittaa nimensä..
PoistaPakkohan se on jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoja.
PoistaJos en olisi (muka) muuten keksinyt kommentin kirjoittajaa, niin kaksosista viimeistään. :D
Hyvin olette keränneet! Onneksi marjojen siinä kuin tölkkienkin tulot saadaan verottomana. Eikös se ollut 10 000 euroon saakka? Ei pelkoa sen suhteen. ;)
No nyt on harvinaiset sanat! Ihana tuo lapsuudenkuvasi ja hyvin keksitty kaikki sanat. Nyt mennään kohti E-sanoja. Ehkä se on kuitenkin helpompi kun E:tä ei vielä ole ollut haasteessa.
VastaaPoistaKiitos Kristiina!
PoistaKoitankin keksiä (tuskastumiseen saakka) jotain erilaista kuvattavaa. Arvaapa mietinkö jo E-sanoja? Jep. ;)
Haitarikuva on ihan pop! Hyvä otos! Jäin miettimään noita lappuhaalareita, että onko minulla ollut, vai ei. Ainakin on ollut vaaleanruskeat samettihousut. Ne oli rakkaat :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOtin samasta haitariliikkeen ikkunasta kuvan aiemminkin, mutta se ei onnistunut heijastuksen vuoksi. Monella meistä on varmasti ollut lapsena/nuorena samettihousut.
Ihana tuo kuva sinusta ja haalareista 🧡
VastaaPoistaJotenkin nuo samettilappuhaalarit tuntuu tutuilta, mutta en ole varma, onko minulla sellaisia ollut. Vihreät samettihousut kylläkin, mutta ne ei olleet kovin pitkäikäiset.... niille kävi vähän kurjasti...
Niiden tarina löytyy Pöllönkulmalta tunnisteella "Lapsuusmuisto" - jos haluat käydä katsomassa mitä niille kävi 😜
Kiitos!
PoistaKäyn ihan kohta etsimässä tarinan huono-onnisista housuista. Sen verran utelias olen. ;)
Kävin lukemassa, hih. Että sellainen liukumäki!? 😆
PoistaSellainen 😅😅
PoistaIhana kuva sinusta ja vakosametti haalarit, mullakin oli lapsena sametti lappuhaalarit, housut ja hame. Yksi päivä ihmettelin mihin on kadonnut just nuo vakosametti kuosit. Ne oli niin ihania!
VastaaPoistaNiin se kalenterin sivu huomenna kääntyy elokuulle.
Mukavaa elokuun alkua sinnekkin!
Kiitos!
PoistaEn ole aikoihin nähnyt mitään vakosamettisia vaatteita. Ihma, ettei kukaan ole keksinyt alkaa valmistaa niitä, kun nehän olisivat retrot. ;)
Taidat alkaa lähestymään jo teini-ikää tuossa kuvassa! Lappuhaalareita oli minullakin useammat tuon ikäisenä ja vakosametti oli hyvin kiva ja suosittu materiaali vaatteissa.
VastaaPoistaToivottavasti saat Kelalta vastaukset ennen viikonloppua!
Tuskin saan, en usko.
PoistaJotenkin epäilen olevani kuvassa yksitoista, koska tuo sohva. Me muutettiin sinä keväänä (monesti kuvaamaani, äidin edelleen omistamaan asuntoon) ja mielestäni tuota sohvaa ei enää tuotu uuteen kotiin. Pitänee kysyä äidiltä. Tuo sohva oli kaksiosainen kulmasohva, josta sai tehtyä neljä sänkyä.
HYviä oivalluksia heinäkuun haastekuviksi, jolloin saa ollakin harvinaisen hitaasti havaittuja.
VastaaPoistaHaalarit on olleet minunkin suosikkiasuni joskus, olivat kyllä vaalean ruskeat.
Oi ja voi, kun osaisin soittaa! Niin haitarilla mieluiten.
Kiitos!
PoistaMinkä värisenä näet nuo minun haalarit? Kyllä nekin ruskeat olivat. ;)
Voi, olin aika saman ikäinen, kuin kuvassa, kun pääsin ensimmäistä kertaa Tallinnaan äidin ja mummon kanssa. Näin siellä jonkun kaupan ikkunassa pienen haitarin, jonka olisin halunnut.
Meillähän ei koskaan ostettu mitään spontaanisti, joten kun seuraavana päivänä palasimme katsomaan, ei haitaria enää ollut, nyyh.
Joku lohdutti minua paljon myöhemmin, ettei se varmaankaan olisi ollut ns. soiva peli, eikä olisi pysynyt nuoteissa, mutta kyllä se harmitus jäi hyvin mieleen, kun vielä tämän ikäisenäkin sen muistan.
Olisinko sen haitarin myötä oppinut soittamaan? Kuka teitää. ;)
Teitää? Tietää...
PoistaNämä 70-luvun valokuvat ovat hassuja, kun tuppaavat vääristämään värejä. Tukkasikin on ihan punainen tuossa kuvassa.
VastaaPoistaMahtoi olla Tallinna aivan toisenlainen silloin, kun siellä lapsena kävit. Minä kävin Tallinnassa ja Saarenmaalla ensimmäistä kertaa 1991.Itsenäisyydestä oli kulunut niin vähän aikaa, että kovin neukkulalta tuntui. Mutta liian pahaksi on uudistus mennyt, ainakin Tallinnan keskusta on pilattu niillä lasipömpeleillä. Kalseaa ja kolkkoa. t.Selja
Totta ja totta!
PoistaHiuksissani on kyllä punaista pigmenttiä, mutta eivät ne koskaan ole ihan punaiset olleet.
Muistan joitain asioita kyseiseltä reissulta, mutta kuvia sieltä ei silloin otettu. Ikävä kyllä, koska kuvia ottava isävainaa ei ollut mukana. Olen kyllä juuri tänään miettinyt postausta siitä reissusta, koska kaikki ei mennyt silloin suunnitelmien mukaan...
Satama-alueen uudistukset ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ne uudet lasipömpelit vs. vanhat rakennukset ovat ihan jees kompensoimaan toisiaan, mielestäni.
Minulla oli opiskeluaikana farkkulappuhaalarit. Rakastin niitä, mutta yksi ketale poikakaveri vei ne mennessään.
VastaaPoistaNo hö. Olipa reilu!?
PoistaIhanat kuvat! Etenkin nuo haalarit ja haitarit!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaTuntuu kuin olisi ollut pitkälläkin lomalla - kun blogeissa on tapahtunut vaikka ja mitä...
VastaaPoistaPakko jättää puuperkki tähän Heinäkuun H-haasteeseen... siis niin ihana haalarityttö, että ei voi jättää mainitsematta. Minulla oli kirkkaankeltaiset samanmoiset... muistaakseni oli 11-12... eli siitähän liki 50-vuotta...
Yläkerrassamme komeilee tuollainen (aika pieni) haitari... pappani sillä soitti ja poika sanoi haluavansa sen... ei ole vielä kuitenkaan halunnut omaan kotiinsa - hih!!
Heippa!
PoistaTaisin olla itsekin siinä kuvassa jotain 11-vuotias. Olisi kiva osata soittaa haitaria.