Kävelyä, kokkailua ja säilömistä

Minäkö lepäisin?

Vasta paljon myöhemmin muistin, että hetki sitten edesmennyt ystävättäreni tuli viime yönä uneeni punainen takkinsa päällään. Kiva, kun kävi moikkaamassa. 💓

Oli varhainen herätys aamulla, koska oli taas aika ihotautisairaalaan. Kahvia juodessa selasin nettiä ja silmiini tuli surullinen ilmoitus: kaveri oli löydetty eilen kotoaan menehtyneenä. Tyyppi oli vähän kuin karaokeystävättären ja minun jalanjäljissä vetäen karaokea TheBaarissa. 
R.I.P. 😢

Matkustin taas kahdella ratikalla sairaalaan ja palelin pysäkeillä. Tuttu hoitaja nouti minut huoneeseen, poisti teipit, puhdisti haavan ja haki lääkärin katsomaan. Nyt minäkin näin kuvan haavasta eikä se ollut sellainen kuin olin kuvitellut. Enemmän avohaava. Sain siihen päälle taas bakteereja tappavan teipin ihoteippien alle. Ihan siisti paketti.

Mutta palataanpa lauantaihin, jolloin päätin, että ainakin punajuuret oli saatava talteen. Onneksi niitä oli maltillisesti: vain kahdeksan aika pientä. Olivat suht helppo käsitellä keittämisen jälkeen. Nyt on etiketin mukaisesti purkillinen viipaleita. 💜

Petolliset -jakson jälkeen lähdin kävelylle Puu-Vallilaan. Olin lukenut, että siellä olisi asukkaiden järjestämiä valojuttuja. En nähnyt ainuttakaan, joten piti ottaa kuva portin yli yhdessä pihassa olevista valoista.

Ilman sen parempaa syytä otin kuvan vähän vinksallaan olevasta portista. Jälkeen päin nauratti kuvassa oleva oma varjoni. 😄

Tulipa käveltyä hetki hiljaisia katuja.

Kotimatkalla joku vilkutti läheisen ravintolan terassilta. Vilkuttaja oli tuttu nuori nainen, joka muutti juuri tästä 'meidän' talosta samaan taloon karaokeystävättären kanssa. Jäin suustani kiinni, ja ostin tuopin. Siirryimme sisälle ja kappas, sinne saapui kolmen miehen bändi kolmannelle setilleen.

En ollut nähnyt mitään ilmoitusta missään!? Noh, paikalla oli todella vähän porukkaa ja -anteeksi vaan- tyypit soittivat kuin ammattikoululaiset muutaman treenikerran jälkeen. Livemusaa kuitenkin ja se on aina 👌.

Kuten kirjoitin sunnuntaina FB:iin, niin "My name is Matti, AhMatti!". Kävin noutamassa tilaamani kananmunakennon, vaikka kotona oli vielä suurinpiirtein saman verran edellisiä.

Hätäpäissäni keitin viisi niitä vanhempia. Kukahan se oli teistä blogiystävistä, joka kertoi aina kuorivansa munat jääkaappiin? Näin tein tällä kertaa minäkin ja nyt ne tulee syötyä, kun ei tarvitse kuoria jokaista erikseen. Kiitos vinkistä! 💛

Piti keksiä jotain muutakin syötävää. Pilkoin (aijai, käteen sattui!) sipulin, paprikaa sekä kaalia. Kuullottelin niitä pannulla ja lisäsin sekaan mausteita sekä pilkottua makkaraa.

Tein munaseoksen ensin neljästä munasta, mutta lisäsin vielä kaksi. Kuusi kananamunaa hyödynnetty. 😅

Annoin muhia miedolla lämmöllä kannen alla ja lopussa lisäsin vähän juustoa päälle.

Hyvältä näytti? Ja maistui. 😋

Oli pussillinen aikaa sitten ostettuja ruusukaaleja.

Poistin kannat ja päällimmäiset lehdet. Käytin puolet pussista.

Ensi kerralla keitän niitä hetken ennen paistamista. Käytin voita ja hunajaa - kiitos vinkistä @!

Nälkä siirtyi taas. Puolet munakkaasta syöty, puolet jäljellä.

Ja vain viisikymmentä kananmunaa jäljellä. 😅

Vähän apaattinen olo ja mieli, mutta eiköhän tämä taas tästä. Taidan uhmata kättä ja mennä kuorimaan/pilkkomaan lantut mikäli pystyn siihen? Kone saa raastaa ne, jos saan kuoret pois. Tiskiäkin olisi, koska en todellakaan kyennyt enää eilen pesemään niitä. Pentele.

Hetkinen....

Lantut alkoivat jo osoittaa mieltään.

Oli kai viimeinen hetki hyödyntää ne?

Sain kuorittua ne, kun käytin sahalaitaista veistä.

Olisikohan nämä lanttulaatikoita varten? Ainakin valmiina pakastimessa! 👍

Hyvä minä, taas? Tiskit jäivät edelleen huomiseen... Voihan käsi!? ✋

Hyvää alkanutta viikkoa!