Kaikkea sitä...
En olisi kuuna päivänä uskonut voivani osallistua Kristiina K:n lokakuun haasteeseen "viimeksi lukemani kirja"!!? Enhän minä lue kirjoja, kun lehdetkin jäävät selaamatta. Kuinkas sitten kävikään? "Sain" kipsin käteeni, kuten tiedätte, enkä kykene pystymään tekemään ollenkaan 😝 käsitöitä.
Päätin haastaa itseni. 👀
Kirjalla on hauska historia, joka liittyy edesmenneeseen äitiini. Hän oli silloin vielä ns. elävien kirjakerhossa, ja minä käymässä Rovaniemellä. Jostain syystä, ehkä äidin kehoituksesta, nappasin häneltä kirjan matkalukemiseksi. Muistan, että luin jotain viisikymmentä sivua lennon aikana ja siihen se jäi.
NYT SAIN KIRJAN LUETTUA! 👌
En todellakaan osaa kirjoittaa mitään järkevää arvostelua. Olen totaalisen yllättynyt siitä, että sain luettua kirjan loppuun asti, enkä vain siksi, että keskittymiskyvyssäni on huomattavia puutteita. Kiinnitän huomioni mitä kummallisimpiin kohtiin - haluatteko nähdä?
Kirja on julkaistu alunperin vuonna 2003. Anttila!? 💔 Oi, Anttila.
Mitä ihmettä tarkoittaa "huprehtia"?
...menemään hoteliin..?
...vaikkapa poikkeamaan sisutustavaralojaan?
Minkä oikolukijan maailma onkaan minussa menettänyt!? Vitsi vitsi. Minähän vasta harjoittelen taas lukemaan. Näin meidän kesken: olen vähän ylpeä saavutuksestani! 😇 Omistan ainakin kaksikymmentä lukematonta kirjaa sekä kirjastokortin... Helposti addiktoituvana naisena sietänee olla varovainen?
Ps. Oma veikkaukseni on, että kirjan nimi on myynyt enemmän kuin sisältö. Sorry.
Hyvä stansta,siitä se lukeminen lähtee! Itselle lukematon kirja vaikka kirjailija tuttu. Ärsyttäviä nuo painovirhepaholaiset vaikka aika harvinaisia ovat tai itse ainakaan ole huomannut. Huprehtia, olisiko höprehtiä? En tiedä😂 Hyvää uutta viikkoa ja maanantaita!❤️
VastaaPoistaKiitos Päivi! ♥
PoistaOnneksi nuo virheet olivat ihan kirjan loppupuolella. Muuten olisi voinut jäädä kokonaan kesken.
Huprehtivaa maanantaita! 😄
No nyt! Onnittelut kirjan lukemisesta. En ole tainnut lukea tuon kirjailijan kirjoja, mutta nyt noiden kirjoitusvirheiden vuoksi kiinnostuinkin kovasti. Itsekin harrastan tuollaista oikolukua, varsinkin lehdistä. Kirjoissa ei useinkaan virheitä löydä. Huprehtimisesta en ole minäkään kuullut. Olisikohan tarkoitus ollut kirjoittaa huolehtimisesta?
VastaaPoistaMukavaa uutta viikkoa sinulle!
Kiitos! ♥
PoistaKiinnostuit (vai kiinostuit?) kirjoitusvirheiden vuoksi? Oho. Varsinkin kesäisin näkee iltapäivälehdissä hurjan määrän kirjoitusvirheitä. Kuvasin niitä joskus. Hyllyssäni on yksi tutun kirjoittama kirja, jota koitin joskus alkaa lukemaan, mutta homma tyssäsi ihan alussa olevan virheen vuoksi. Pitänee kokeilla jossain vaiheessa uudestaan.
Ehkä kirjoittaja ajatteli olevansa näppärä keksimällä uuden sanan?
Usko tai älä, mutta jossain takaraivossa oli minulla ajatus, että ehdotan sinulle kirjojen lukemista nyt kun niin moni muu asia on hankalaa. Muistin sitten että aikaisemmin oli "puhetta" että lukeminen ei niin vedä puoleensa joten jippiii ja onnittelut , että selätit tuon kirjan virheineen kaikkineen :-). Minä taidan itsekin kirjoittaa niin paljon sanoja sekaisin ja väärin etten juuri huomaa muiden tekemiä virheitä :-).
VastaaPoistaItse en ole jaksanut kyseisen kirjailijan kirjoja lukea kun ovat olleet minun makuuni liian "lälläreitä ".
Nyt sitten vain Pöllön lukupiirin jäseneksi !!!
Kiitos!
PoistaKyllä minä jo luin "rivien välistä", että ajattelit ehdottaa lukemista, heh. Itseäni kirjoitusvirheet ärsyttää, koska en haluaisi löytää niitä painetuista kirjoista (enkä lehdistä). Löydän ne kyllä tekstitetyistä elokuvistakin. Pilkunviilaaja.
Melkoinen lällärikirja tuo olikin. Ei mitään yllättävää ja tekstin taso...hmmm...olisi voinut olla parikymppisen kirjoittama. En muuten tiedä kirjoittajasta mitään.
Enkä yhden luetun kirjan perusteella sentään lukupiiriin.... 😄
Mä luen. Luen ja luen ja luen ja uppoudun maailmoihin ja seikkailuihin. Tuo ilmeisesti aika vanha kirja? Alkaa olla kirjoitusvirheet nykyisin vähissä. Yli 300 kirjaa menee vuodessa, osa kuunnellen. Tietyt kirjat halua kirjoina, selata sivuja, palataan takaisin, ihailla lauseita. "Tuo se lukee vaikka puheliluetteloa, jos ei muuta ole" tapasi mummoni sanoa. Nyt ei oo enää puhelinluetteloita, mutta kirjoja onneksi runsain määrin. Kirjamessutkin oli viikonloppuna, en uskaltanut lähteä kun kunto ei vielä kohdallaan. Lukemisen ja kirjojen maailmaan suosittelen retkeä, voi miten ihanaa se on!
VastaaPoista-@
Ensimmäinen painos vuodelta 2003 ja silloin oli vielä ANTTILA!!
PoistaHurja tuo kirjojesi määrä! Taidat olla tosi nopea lukija? Toki osa kuunneltuna, mutta silti. Veikkaan, että en enää koske kirjoihin, kunhan saan kipsin pois ja käden "puikkokuntoon"...
Joo. Opin lukemaan nelivuotiaana, mamma lykkäsi aina kirjan käteen, kun lähti taloa lämmittämään,
Poista-@ tai puuhasteli jotain muuta. Isänäidin luona asuin kouluikään, kävin la-su kotona ja keskiviikkoillat. Lauantait oli tuolloin koulua ja vanhemmat opettajia. Päiväkoti ois ollut, mutta kieltäydyin menemästä, koska siellä oli liikaa lapsia. Eka- ja tokaluokan vietin suurelta osin koulun kirjastossa, koska olin niin paljon edellä muita. Ehkä siksi viihdyn edelleen laissa oloissani?
Tulkitsenhan oikein, että @ lähetti kommentin, jossa rivit vähän pomppivat sekaisin?
PoistaMinäkin opin lukemaan 4-vuotiaana ja siksi ala-asteen kaksi ensimmäistä vuotta olivat ahdistavan tylsiä. Muut opettelivat tavaamaan ja minä plus pari muuta saimme pahan hajuiset monisteet, joissa oli pieni tarina ja siitä kysymykset. Vartissa tehty.
Minäkin luen, luen ja luen. Koko ajan pitää olla kirja menossa. En osaisi elää ilman kirjoja. Sen sijaan Vanha herra ei lue yhtään mitään - paitsi nettiuutisia. Hyvin on tultu juttuun. Niin kuin sinunkin kanssasi.
VastaaPoista♥
PoistaTiesin, että luet! Missähän välissä teet kaikki käsityöt, kokkailut, säilömiset ja leipomiset? Vuorokaudessasi lienee vähintään 48 tuntia?
Minz
VastaaPoistaStansta 😄
PoistaNoh, mitä ihmettä? Ei antanut kirjoittaa mitään, niin tulipa sitten ees nimi. :O (viittaan edelliseen "anonyymiin"). En tiedä, mitä tapahtui. Hah!
VastaaPoistaMutta joo, ei kaikki kirjat oikein kolahda, edes paljon lukevalle. Omaan itse ison "kirjaston", ja olen suurimman osan kirjoista lukenut sen "seitsemän" kertaa, ja osaa en pääse koskaan läpi, vaikka olisin yli puoli vuotta pinnistellyt. Hauskinta se, että joku kirja voi tuntua nyt tylsältä ja sitten vuosien päästä uusintakierroksella se kolahtaakin täysillä, ja on hetkessä luettu läpi. Niin paljon se kirjan lukemisen ajankohta ja yleisfiilis myös vaikuttaa.
Noita kirotusvireitä on kirjoissa paljon, ja tuntuu, että mitä uudempi, sen enemmän. Tosin myös noissa halpispokkareissa niitä on myös paljon, mutta kun sellaisen ottaa käteen luettavaksi, niin osaa odottaakin niitä. Silloin ne ei niin paljon haittaa. Itseä häiritsee kaikkein eniten sellaiset "kaunistellut" lauserakenteet ja sanat, joita ei yleisesti käytetä, kun yritetään jotain "hienoa" rakentaa. Keskittyminen juonen sijasta siirtyy näihin, ja elokuva aivoissa häviää.
Varmaan tuon takia, että pidän "elokuvista", en kovinkaan montaa elämänkertaa tai dokumenttia olekaan lukenut, en osaa "nähdä" niitä. ;)
Kirjojen avulla kyllä pääsee kummasti eri maailmoihin, paikkoihin, aikoihin, ihmisten mieliin, vaikka vaan istuu oman kodin neljän seinän sisällä. <3
Aamen. 😉
PoistaMuistan tuon tunteen, kun lukee niin, että näkee sen elokuvana. Siihen tunteeseen lienee vielä matkaa. Tällä kirjalla sellaiseen ei juurikaan ollut mahdollisuutta, vaikka tein kyllä mielikuvan paikoista ja henkilöistä.
Ainoa elämänkerta, jonka muistan lukeneeni, oli Seela Sellasta.
Koitan jatkaa lukemista ainakin sen aikaa, kun kipsi pysyy kädessä...
Sinustahan voi tulla vielä vaikka millainen lukutoukka!
VastaaPoistaMinulle suurinta tuskaa muuttohärdellissä on tuottanut kirjojen karsiminen. On joitakin opuksia, joista en millään luovu, esimerkiksi lapsuudesta asti mukana kulkeneet Veljeni Leijonamieli ja Bim Mustakorva. Ja molemmat itkettävät yhtä paljon kuin silloin 10-vuotiaana.
En voisi kuvitella elämääni ilman kirjoja. Tosin viime vuosina romaanien lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle, olen lukenut ammattikirjallisuutta ja elämäkertoja. Nämä menee niin kausittain, mikä kulloinkin kiinnostaa.. Ja hyvät elokuvat myös. Tänään muuten tulee iltapäivällä Teemalta Pieni pyhiinvaellus. Ihana. Muistan, että olet joskus maininnut pitäväsi Esko Nikkarista. T.Selja
Lukutoukka? Hah, ei ehkä vielä yhden luetun kirjan perusteella. Uskotkohan, kun kerron, että vieressäni on Veljeni Leijonamieli? Luin sitä jonkun matkaa (ennen kipsiä) ja kesken jäi. Äiti luki sen aikoinaan minulle. Ehkäpä saan nyt luettua sen?
PoistaKiitos vinkistä! Pitääpä katsoa tuo Pieni pyhiinvaellus. Tunsin Eskon. ♥
Hyvä sinä! Nyt voit osallistua Pöllön lukupiiriin, kun kerran aloit lukemaan ;)
VastaaPoistaNiin varmaan... 😄
PoistaOikeasti kävin kyllä eilen ihan uteliaisuuttani lukupiiri-blogissa kurkistamassa.
Mullahan on seinällinen Lundiaa täynnä kirjoja, oon lukenut joskus nuorempana monta kirjaa viikossa. Muistan kun paistoin lettuja 6-henkiselle perheelle kahdella lettupannulla, istuin keittiöjakkaralla, paistoin lettuja ja luin kirjaa. Multitaskaamista 😄 Nykyään lukemisen vauhti on hidastunut keskimäärin pariin kirjaan kuussa, mutta parempi sekin kuin ei yhtään kirjaa. Äänikirjat ei sovi yhtään mulle, kokeiltu on. Eikä kyse ole kuulovammasta, vaan ärsyynnyn sen lukijan äänestä ja siitä etten keskity samalla tavalla kuin luettuun tekstiin.
VastaaPoistaMun lukemissa kirjoissa kai harvoin on painovirheitä, luulen että ne häiritsisivät. Mutta sitten häiritsi esim Enni Mustosen kirjassa asiavirheet, mm se että Iida lähti 1800-luvun lopulla piikomaan Helsinkiin Haapajärveltä Keski-Suomesta (virhe, Haapavesi on Keskisuomessa) ja hän vaihtoi junaa Jämsän asemalla. Virhe, Jämsän asema rakennettiin 1950-luvulla, sinne ei ollut edes rataa. Ja toisessa Mustosen kirjassa raskaana oleva nainen tunsi vauvan potkut ennen joulua, vauva syntyi juhannuksen aikoihin. Sitten jään jumiin näihin ja tarkistamaan, voiko vauva potkia niin aikaisessa vaiheessa 😀 Samoin Enni Mustosen kirjoissa haukotellaan vähän väliä, ja alan laskea haukotuksia 😂
Viimeksi luin Alex Schulmanin Eloonjääneet. Tuija Lehtistä en ole lukenut, mutta varmaan sellainen kevyt ja nopealukuinen. Kirjoitusvirheistä huolimatta.
Varsinainen multitaskaaja! 😄
PoistaMuistan kyllä kuvat Lundiastasi! Ja nuo asiavirheet myös. Tosi ärsyttävää! Meissä on jotain samaa, sillä laskemaan minäkin alkaisin haukotusten myötä. Tai itsekin haukottelemaan?
En osaa kuvitella itseäni kuuntelemassa kirjaa. En käytä koskaan kuulokkeita. Varmaan ärsyyntyisin helposti, jos lukijan ääni tökkisi.
Kävin just kurkkimassa tietoa Lehtisestä Wikipediasta. Kirjoittamiensa kirjojen määrä on melko huikea. Rafaelin enkeli oli virheistä huolimatta sopiva lukemisen aloittamiseen. Mitähän sitten lukisin?
Ihan varmaan laskisit haukotukset. Äsken mulla oli telkkari auki, sieltä tuli Vikin ja Köpin matkailuohjelma. Käänsin nopeasti kanavaa, katsottuani ohjelmaa viitisen minuuttia. Sitä v-sanojen määrää! Aloin tietysti laskea niitä, ehdin laskea 8 v-alkuista, sitten vaihtui kanava. Toisaalta jäi kaivelemaan, mikä olisi kokonaissaldo ollut ohjelman aikana. Katsonko Areenasta?
PoistaTuija Lehtinen on varsinainen viihdekirjailija, mutta muistan tyttären lapsena lukeneen Laura-sarjan kirjoja. Olisiko Lehtisen tyyli sopivampi nuorten kirjoihin. Mutta luit ekan kirjan, hyvä sinä!
No kiitos!
PoistaMiten tuo Laura kuulostaa tutulta? Luinkohan joskus niitä? Ja juu, laskisin! Taistelen juuri lokakuun bingon parissa ja täydestä ruudukosta puuttuu enää kaksi VAIKEINTA sanaa....
Hieno homma! Tarkkaan ja omintakeisesti luettu. 🌺 Ei kannata huprehtia. Kukin tyylillään. Luen joskus tuolla tavalla eritellen ja tutkien ja tuumaillen, ja toisinaan hotkaisen koko teoksen melkein yhdellä kertaa. 📚📕
VastaaPoistaKiitti!
PoistaKun en ole vuosiin lukenut, niin on havaittavissa hieman takkuilevaa opettelua? Ehkä seuraava kirja sujuu jo erilailla? Huprehtimatta? 😄
Onnea luetusta kirjasta!
VastaaPoistaMinä luen aika paljon ja se on minusta hyvä keino rentoutua. En ole oppinut äänikirjoihin, koska tykkään niin paljon lukemisesta. Viimeisimmällä reissullani kuuntelin äänikirjaa. Parhaimmillaan se juoksi 1t 24min ennenkuin laitoin pauselle. Ensimmäisestä 30min on havaintoja. Sen jälkeistä osaa olen kuunnellut ehkäpä neljästi ja aina nukahtanut :D
Kiitos!
PoistaLopetin lukemisen aikoinaan viimeistään sen myötä, että löysin langat ja puikot. Niiden pariin toki palaan heti saatuani kipsin pois ja kunhan käsi kestää! En ole edes testannut äänikirjaa, koska en tykkää kuulokkeista. Nukahtaisin varmaan minäkin...
Jes hyvä, haastoit itsesi ja onnistuit!
VastaaPoistaMä olen lukenut ja / tai kuunnellut tänä vuonna arvioni mukaan 60-70 kirjaa. Ärsyttää kun Storytel ei näytä kirjamääriä, pelkät käytetyt tunnit. Arvio perustuu siihen, että kuuntelussa ja luvussa on aina eri kirjat ja yleensä ne on noin viikossa kulutettu molemmat. Uutta kirjaa en voi aloittaa jos edellinen on kesken vaikka se olisi kuinka p...a. Nyt olen vielä keksinyt sellaisen vian itseeni että mun on kahlattava koko kirjasarja jos aloitan VAIKKA se olisi kuinka p...a. Ja nyt on sellainen sarja käynnissä, joten onneksi siinä on vaan 4 kirjaa. Kaikenlaisia hullutuspakkomielteitä sitä itseensä kehittääkin.
Mä luen niin nopeasti etten huomaa kirjoitusvirheitä. Saatan hyppiä puolikkaita lauseita helposti yli jos ne on ns.turhan kuvailevia tai muuten jotenkin diipadaapaa mikä ei vie kirjaa eteenpäin. Nyt käynnissä oleva sarja on just siitä rasittava, että joka ikinen asia kuvaillaan vähintään yhdellä adjektiivilla. Hyvähän se on että maalaillaan ja kuvaillaan mutta joku raja siinäkin! =D Veikkaisin että nykyisen kirjan 345 sivua typistyisi alle puoleen ilman noita adjektiiveja.
Tsemppiä uuteen harrastukseen!
Terkuin Tiijja
Kiitos Tiijja!
PoistaTunnistan tuon mainitsemasi piirteen, mutta leffojen yhteydessä. Että pakko katsoa loppuun, jos on aloittanut. Joskus saattaa yllättyä jopa positiivisesti, kuten itse toissapäivänä (kirjaan leffan tänään tänne).
Ehkä mullakin lukunopeus muuttuu, kunhan saan (saisin) luettua useamman kirjan. Muistan heppakirja-ajalta, etten monesti edes ajatellut lukevani vaan uin muokkaamassani maisemassa. Siihen kun pääsisi taas!
Seuraavaa kirjaa valitsemaan. Nappasin jo hyllystä Rööperin, mutta se ei juuri nyt kiinnosta.