Tuomio

Alun olen kirjoittanut 31.05.2023.

Kädet tärisee ja vatsassa velloo. Jännitän vatsallani, kuten äitikin, vaikka ei olla verisukua keskenämme. Keskityn hetkeksi kirjoittamaan, jos se poistaisi jännitystä. Tuskin.

Kaikki alkoi viimeistään isän kuolinvuoteella huhtikuussa 2016, kun akka katsoi kuolevaa silmiin ja lupasi pitää äidistäni huolta. Samana päivänä tehtiin jo ensimmäinen tilisiirto, ellei ennemmin.

Äidillä oli kirjahyllyssä kirjekuori, jossa oli pankkitunnukset. Kuori hävisi äidin ollessa sairaalassa ja akan ollessa Rovaniemellä.

Minulle asia tuli ensimmäisen kerran kunnolla ilmi, kun sain puhelun, että tiedänkö, että äidillä on puolen vuoden yhtiövastikkeet maksamatta ja asunto oli menossa taloyhtiön haltuun. Isä oli aina hoitanut laskut ja niiden maksut. Äiti meni ns. hattu kourassa kokoukseen ja kertoi tilanteen. Silloin kai hänkin tajusi ensimmäisen kerran kunnolla, mihin tilanteeseen hänet oli saatettu. 😢

Akka käänsi järjestelmällisesti äidin postit ainakin seitsemään otteeseen omaan osoitteeseensa, tämäKIN tuli todistettua oikeudessa. Äiti arpoi kumpaa tarvitsee enemmän; ruokaa vai lääkkeitä. Jätti syömättä, ja meinasi kahteen otteeseen hypätä junan alle. Naapurit keräsivät kolehdin ja veivät ruokaa. 💓

Äidin nimissä ostettin viisi - kuusi autoa vakuutuksineen, hommattiin luottokortit mm. ST1 sekä Norwegian ja vietiin tililtä yli 100 000 euroa. Kaikki. Asuntoa akka ei saanut myytyä, vaikka yritti. Onneksi. Euroakaan ei saatu takaisin!? Itse sain "vain" sen läpsäyksen päähän...

Oikeudessa äidiltä kysyttiin, että onko hän hankkinut luottokortteja. Hienosti ja totuudenmukaisesti hän vastasi, ettei ikinä ole ollut mitään luottokortteja. "Niillä ollaan eletty, mitä ollaan tienattu ja aina ollaan koitettu saada vähän säästöönkin". Ja, että "asunto- ja autolainaa otettiin ja nekin maksettiin mahdollisimman pian pois". Voi äiti! 💗

Kaikki laskut menivät perintään ja sitä myöten ulosottoon, äidiltä meni luottotiedot ja katkesi sähköt. Soitti minulle, että rappukäytävässä palaa valot, mutta kotona ei. 

Ruokakauppaan mennessä äiti kuuli, että hänellä oli tilillä kaksi euroa. 😢 Riipii niin saatanasti.

Auttaako tämä kirjoittaminen? No ei, mutta olen luvannut, että tuomion tullessa kerron asian avoimesti ja suoraan. Muutama teistä tietääkin tämän jo. Saatana.

Naapuritar (sekä miehensä) ovat auttaneet äitiä satoja tunteja!!! Monta vuotta. Kuskannut Kelassa, poliisikuulusteluissa, verovirastossa, lakinaisen luona, Traficom'issa ja ties missä. Kustantaneet polttoaineet sekä pysäköintimaksut.  Soittaneet tuhansia puheluita perintään, ulosottoon ja ties minne. En koskaan, ikinä, pysty mitenkään korvaamaan kaikkea heille - toivottavasti oikeus korvaa!!! Edes jotain. 

*) Eipä korvannut kellekään. Naapurit saivat osansa.

He käyvät edelleen säännöllisesti äidin luona - kiitos siitäkin! Pitävät huolta loppuun asti. 💕

*) Tässä olin väärässä - saavat jossain vaiheessa ihan hyvän korvauksen, onneksi. Ja olivat kanssani äidin luona loppuun saakka.

Ja nyt sitten odotellaan. Kello on vasta kymmenen aamulla ja tieto saattaa tulla illalla. Hitto, mikä päivä! Uskaltaisinkohan soittaa äidille? Että miltä siellä tuntuu...

Jätän tämän nyt tähän ja TOIVOTTAVASTI pääsen jatkamaan jossain kohtaa mahdollisimman hyvillä uutisilla........

*     *     *

Apua. Olin kirjoittanut jatkon näemmä 25.09.2023. Äiti nukkui pois vuoden ja päivän tämän jälkeen. 😭

Kuka on tuo 'akka'. Poikani siskon äiti. Ollut elämässämme siitä saakka, kun Poikani oli 2 -vuotias. Meni jossain vaiheessa Poikani isävainaan kanssa naimisiinkin saatuaan tämän kanssa tyttären, joka on parhaillaan raskaana. Odottaa ensimmäistään. Ja sitten meni naimisiin sen läpsäyttäjän kanssa, hitto vie.

*     *     *

26.02.2026. Oliko tämä pakko lukea nyt? Oli. Voi vittu!!! Pahalta tuntui ja tuntuu edelleen...

Tuleeko mitään mieleen?