9./2026

Tallinna 05.07.2026.

Ystävämies kävi lauantaina tuomassa autoonsa unohtamani vessapaperisäkin sekä nenäliinapakkauksen ja teki samalla kokovartalohieronnan, joka -Luojan Kiitos- tuntuu kropassa viiveellä vasta tänään. Nyt kipeitä ja arkoja 'lihaksia' on siellä ja varsinkin täällä. 😆 Portaat, varsinkin alaspäin, ovat hankalat kulkea.

Ankan ilmeestä poiketen olo on ihan sopiva. Nukuinkin ihan hyvin ja riittävästi.

Lähdin eilen kohti ratikkapysäkkiä tihkusateessa puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä, kuten aina. Olin taas ajoissa, tein lähtöselvityksen automaatilla ja kävin tupakalla ennen 'portista' menoa, kuten aina. Kiersin oikealta, kuten aina, ja pääsin ovelle sekä laivaan toisena.

Sain "oman paikan", kuten melkein aina. Esiintymislavan ja tanssilattian vierestä.

Kesti aika pitkään ennen äänensä lähdöstä valittavan trubaduurin, Paul Snaith, saapumista. Niin perussettiä kuin olla ja voi, ja sama setti mennen tullen. Vähän tylsä, mutta menetteli. Leeei-laaa.. ♫♪.

Toisella puolellä näytti olevan taas samat sirkustaiteilijat kuin aiemminkin ja tanssiorkesteri ei itseäni sykähdyttänyt aikana, jonka sitä kuulin. Kävin takakannella (jonka lattia ui) ottamassa pari kuvaa: voiko harmaampaa olla?

Yksin reissaamisessa on se huono puoli, että on kannettava omaisuuttaan mukana. Mennessä se ei haitannut, sillä minulla oli vain melkein tyhjä reppu. Harmitti virkkuupussukan jääminen matkasta.

Trubaduurin lopetettua pelattiin bingoa enkä voittanut karkkia.

Eväänä minulla oli kaksi kertaa kaksi riisipiirakkaa, joista söin kaksi. Toiset kaksi söin illalla kotona ja loput kaksi ovat vielä jääkaapissa. Ostin ne lauantaina Litukasta.

Ruokatestiin alkaen 01.07. laitetaan 2,50 euroa.

Koska maissaoloaikaa oli lyhennetty ennestäänkin lyhyestä ajasta tunnilla, niin olin ovella ajoissa. Ajatus oli käydä vain ostoksilla Sadamarketissa ja niin tein. En taaskaan ostanut jäätelöä, vaikka katselin niitä.

Paluumatkalla istahdin penkille nauttimaan yhden persikkalonkeron ja samalla juttelin hauskan kaksikon kanssa. Olivat kuulemma viettämässä ikuista tiistaita 😄 ja varanneensa juuri yön läheisestä hotellista 60 eurolla. Halpa. Kysyin, että milloin meinaavat palata Suomeen ja sanoivat, ettei sitä tiedä, jos huomennakin on tiistai...

Vasta kotona huomasin, että laivaan nousu päättyy 20 min ennen lähtöä. Luulin, että puoli tuntia, joten olin ajoissa. "Oma paikka" oli jo varattu, mutta oli piristävää istua kerrankin muualla. Paluumatka tuntui tuskastuttavan pitkältä.

Kuten jo kerroin, niin trubaduuri soitti samat kappaleet kuin menomatkalla. Leeeei-laaa. ♪. Sen jälkeen oli karaoke ja tavoistani poiketen en laulanut itse ollenkaan. 

Pitkän odottamisen jälkeen laiva saapui satamaan ja ryysis alkoi. Odottelin sivummalla, että ensimmäinen ratikka meni ja kävelin vasta sitten pysäkille. Pääsin istumaan, vaihdoin rautatieasemalla toiseen ja matkasin kotiin. Parempi reissu kuin edellinen tylsyydestä huolimatta. 👌

Olen kyllä välillä melkoisen ilkeä ihminen ja itken silti aika usein. Hyvää Eino Leinon sekä runon ja suven päivää! 🖋 🌼 Täällä on harmaata ja hiostavaa. Katsoin jo illan MasterChef Australian pudotusjakson. Mitähän sitten katsoisin?

Miten viikonloppunne meni?