sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vannomatta paras?

Never say never?


Väitin MUKA, etten enää ikinä koskaan tee ns. tölkkilapasia. Hah.

Idea lähti siitä, että on niitä lankojen jämäkeriä.

Ei niitä jaksa mitata niin, että saisi saman mittaisia raitoja sukkiin.

Aikalailla pääsiäisen väreissä? No, tulipa tehtyä.

Marian ilmestyspäivää!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Sää(s)töKokkailua

Harmittaa, että olen niin surkea kokki.


Ihan oikeasti. Tuntuu, että teen aina vaan samoja ruokia. Pitäisi rohkeasti selailla ohjeita netistä ja alkaa kokeilemaan uutta. Reseptejähän on netti täynnä. Niitä edullisiakin.

Se, että yhdessä lähellä olevassa kaupassa myydään klo. 21. jälkeen kaikki -30%-tuotteet kuudenkymmenen prosentin alennuksella, saa kokeilemaan uutta. Tai ainakin säveltämään vanhaa reseptiä. Tällä kertaa uusi tuttavuus oli kalkkuna-pekoni.

Paistoin sipulia ja suht voimakasta chiliä. Keitin makaroonia ja paistoin jauhelihaa pekonin kera.

Puolet molemmista sekoitin makaroonien kanssa.

Tein munamaidon, maustoin sen ja laitoin laatikon uuniin.

Samalla tein jauhelihakeiton pekonin kera.

Puolet porkkanoista laitoin keittoon ja...

...ja puolet raastoin kaaliraasteen sekaan. Päälle puristin sitruunaa. Heh, karoteenia kunnon kevättä odotellessa.

Laatikosta tuli niin maukasta, että se 'hävisi' vuoasta alta aikayksikön. Lisäsin keittoon riisiä niin, että siitä tuli pataa ja näin ruokaisampaa.

Jokohan sitä seuraavaksi keksisi jotain uutta?

Mitä teillä syödään tänään?

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Ilkeä uni

Näin inhottavaa painajaista!


Olin unessa Rovaniemellä ja ensin lentokentällä. Lippu oli hukassa, mutta jotenkin asia järjestyi. Olin koneen etuovella ja halailin saattajia. Siinä oli äiti, Poika ja Gun, mutta siinä oli myös isä, joka ensin aristeli halata minua. Muutti sitten mieltään ja halasi kuitenkin.

Seuraavassa hetkessä olin (äidin) kotona ja lähdössä kiireellä takaisin kentälle. Tiesin, että äiti odottaa pihalla autossa, mutta minulla oli kova urakka sammuttaa valoja, telkkareita, radio sekä kynttilöitä. Niitä riitti ja riitti. Lopulta pääsin ulos lumiseen pihaan ja auton luo. Äiti sanoi, että ehtisin vain taksilla, mutta lähti sitten ajamaan. Pian ajoimme vastaantulijoiden kaistaa...

Heräsin (onneksi!) siihen. Paniikki olo, toinen sierain tukossa ja jotenkin huimasi. Taidan stressata äidin sairaalassa oloa kun siellä tilanne hoidon suhteen ei tunnu etenevän...

Sain nuo kesken olleet sukat eilen illalla valmiiksi. Sain käytettyä niissä vähän 'jämälankojakin' pois. Seuraava "jämälankatekele" on jo puikoilla eikä siinä taida mennä kauaa.

Aurinkoista viikonlopun alkua!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Tällaista tänään

Täällä taas...


Jospa kertoisin ensin jotain mukavaa eli tapasin hetki sitten Poikani. Ehdittiin juttelemaan monista asioista. Hän on lähdössä viikonloppuna avokkinsa kanssa kuukaudeksi reissuun. Harvat kai tekee häämatkan ennen häitä? Juteltiin niistäkin. Avioituvat kesäkuussa.

Vähän laiskasti olen kutonut, mutta kuvan lapaset sain tehtyä ja toimitettua. Kesken on yhdet miesten sukat. Harvoin minulle palautetaan tekemiäni LankaJuttuja, mutta toki siihen on oikeus ja mahdollisuus. Nyt sain yhdet sukat takaisin ja lupasin tehdä uudet liian isojen tilalle.

Tein yhtenä iltana pizzaa niistä mitä jääkaapista löytyi. Ei löytynyt paljoa (sipulia, chiliä, metukkaa ja juustoraastetta) ja pohjaakaan en malttanut nälissäni kohottaa. Syötyä se kuitenkin tuli.

Olen kärsinyt viikon verran jalkakivusta. Vasemman jalan jalkapöydän sisäsivuun vihloo välillä niin, että luussa tuntuu. Seuraan tilannetta särkylääkkeitä syöden ja jos se ei mene ohi, niin onhan se suoriuduttava lääkäriin.

Äiti on joutunut TAAS eilen sairaalaan. Häntä oli alkanut ahdistamaan ja voimat olivat loppuneet. Soitin illalla ja hän kuvaili tunnetta "kuin joku painaisi sydämen tienoolle". Itse epäili, että syynä voisi olla entisestään kasvanut palleatyrä. Olivat luvanneet, että kirurgi tutkii (tänään) aamulla. Odotan vielä hetken, etten häiritse mahdollisia tutkimuksia, ja soitan sitten. TOIVON, että hän saisi nyt riittävästi hoitoa jaksaakseen!

EDIT. Kipuun oli löytynyt syy: sappikivet.

Eipä minulla tällä kertaa muuta.

Kaikkea hyvää teille!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Että ottaa päähän!!?

Epäoikeudenmukaista!?!


Äiti on (oli) odottanut leikkausta pitkään. Välttänyt yleisötapahtumia, jotta ei saisi "pöpöjä". Hinkannut käsiään, käynyt hammaslääkärissä pitkän kaavan mukaan ja syönyt vitamiinejä.


Gun lensi Rovaniemelle, jotta olisi läsnä leikkauksen aikaan.

Palleatyräleikkauksen PITI olla huomenna eli maanantaina, mutta se peruttiin perjantaina.

Henkilöstöpulan vuoksi. Influenssaa sun muuta.

"Talvilomakauteen ajoittuva influenssakausi aiheuttaa vaikeuksia Lapin keskussairaalan leikkausosaston toiminnassa".

"Osaavaa henkilökuntaa ei ole riittävästi sijaistamaan sairastuneita ammattilaisia. Leikkausosastolla kuten sairaalassa muutenkin on poissaoloja palkattu ylitöillä ja työvuoronvaihdoilla. Henkilöstön venymisen varaan ei toimintaa kuitenkaan voida loputtomiin perustaa. Ulkopuolisia sijaisia on vaikeasti saatavilla, mutta mm. vuokratyövoiman käyttöä selvitetään."

Hitto, että harmittaa!!! Äiti sen sijaan ottaa asian ihmeen rauhallisesti. Onneksi.

Käytiin ystävä K:n kanssa syömässä eilen. Sieltä nämä kuvat. Yllä tuliaiset Tupolle.

Sain myytyä ne "hippisukat" toiselle, koska alkuperäistä tilaajaa en ole nähnyt sen koommin.

Sain tehtyä rumat versiot U2-lapasista ja myin jo nuokin. Alkaisin tekemään uusia jos minulla olisi harmaata lankaa. Ei ole.

Leppoisaa sunnuntaita!

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Tropicario

Tavattiinpas.


Kannatti odottaa. Pikkuveli laittoi viestiä keskiviikkona illalla, että olivat saapuneet poikansa kanssa Helsinkiin. Majapaikka oli lähellä, mutta kello niin paljon, että sovimme tapaavamme seuraavana päivänä. Tapasimme eilen päivällä keskustassa, kävimme vähän shoppailemassa ja ajettiin sitten veljenpojan toiveesta Vallilaan.

Kohteena oli Tropicario, joka on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo. Koska "miehet" olivat majoittuneet edellisen yön paikan yläkerrassa olevassa kohteessa, niin saimme lipuista kaksi euroa alennusta. Minäkin. Veli maksoi kaikkien liput, kiitos.

Olen käynyt tilassa ennen toimineessa ravintolassa ja siksi kuvittelin paikkaa pienemmäksi kuin se oli.

Paikan pääsi kiertämään useaa reittiä.

Kiertämiseen me käytimme reilun tunnin.

Kuvia sai ottaa, kunhan ei käyttänyt salamaa.

Onneksi siellä ei ollut paljoa (eläviä) hämähäkkejä!

Minä PELKÄÄN niitä! Ihan sama minkä kokoisia ne ovat - riittää, että niillä on kahdeksan jalkaa! \o/

Käärmeitä siellä oli eniten.

Veljenpoika (8v) oli käynyt siellä ennenkin, mutta...

...oletan, että hän koki käynnin tällä kertaa erilailla.

Isänsä sai pojan lukemaan nimiä ja tekstejä.

Ehkäpä poika oppi siinä lukiessaan jotain uutta.

Minäkin, ehkä.

Siellä oli monia todella upean värisiä käärmeitä.

Tämä oli suurin ja pelottavin. Verkkopyton. Veli tiesi kertoa suht tuoreesta tapauksesta, kun tuollaisen sisältä oli löytynyt kadonnut "maajussi". Yäh. (Kannattaa  lukea tuo linkitetty juttu!)

Oli siellä monta liskoakin. En ole varma, oliko juuri tämä sellainen, jota ei ole kuin tämä missään eläintarhoissa. (Eli ei tuo vaan:)

EDIT. Se "keltatäpläinen varaaniteiju" on tämä:

 The Yksilö.

Kun ottaa paljon kuvia, niin ei voi jälkeenpäin muistaa mikä mikäkin oli. Pahoittelen.

Osa liskoista liikkui, osa ei ollenkaan.

Tästä tuli toinen suosikeistani. Se jopa kiipesi seinää pitkin.

Otin tuosta pätkän videotakin, koska se liikkui. Ikävä kyllä en osaa laittaa blogiin videoita.

Tuo taisi olla liskoista suurin.

Ja oli siellä kaksi krokotiiliäkin vaikka emme ennen menoa uskoneet veljenpoikaa, kun hän kertoi niistä. Jouduimme pyytämään anteeksi epäuskoisuuttamme.

Oli kiva kokemus. Varsinkin ihanassa seurassa! Käytiin vielä TheBaarissa limulla/kahvilla ja sitten "pojat" lähtivät Flamingo Spa'han uimaan ennen kun ajoivat takaisin Kotkaan. Sain illemmalla tekstiviestillä tiedon, että uimareissu oli ollut oikein kiva ja että he olivat päässeet turvallisesti kotiin.

Itse jäin ottamaan muutaman oluen ja kudoin ensimmäisen U2-lapasen peukaloa vaille valmiiksi. Seuraan liittyi ystäväni TK miehensä kanssa. TK:n kanssa poikettiin vielä McDonald'siin halvoille juustoburgereille "kun oli nälkä ja mieli teki".  Ostin pari mukaan Tupolle tuomiseksi ja kipitin kotiin.

Gun lensi eilen äitini luo Rovaniemelle. Kirjeeni oli jo mennyt perille ja äiti oli siitä kovasti ilahtunut. Ihanaa, että Gun on siellä tukena maanantaina leikkauksen aikana. Arvostan.

Mukava päivä!