Rovaniemelle lähtö

Lähdettiin siis maanantaina 14. päivä tätä kuuta.

Päätettiin kokeilla ensimmäistä kertaa junaa kulkuvälineenä lentokentälle. Ratikalla Pasilaan ja sieltä junaan. Vaihtoehtojahan on kaksi: I- ja P-juna. Valitsimme Iin.

Kumpikin juna kulkee lyhyin väliajoin. Uusissa junissa ON tilaa huomattavasti mukavammin kuin aiemmin käyttämässämme bussissa no. 615. Siellä on aina ahdasta ja paljon matkalaukkuja. Jollakin reissulla seisoimme keskitilassa liukuvien matkalaukkujen lomassa reppujamme tönivien kanssamatkustajien kera. Oli ahdistavaa.

Matka Pasilasta Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui jouhevasti.

Aikaa kului puolisen tuntia.

Lentokentällä oli selkeät opasteet eikä matkalla tarvinnut mennä ulos ollenkaan.

Näppärää.

Teimme lähtöselvityksen onnistuneesti automaatilla.

Menimme turvatarkastukseen, jossa jouduin pyyhkäisytestiin.

Melkein perinteenkin vuoksi join kentällä yhden lähtöoluen.

Saimme (minä sain) ikkunapaikan ja taas kerran siiven kohdalta.

Pilvien päällä paistoi aurinko.

Perillä Rovaniemellä ei. Ystäväni P. oli auton kanssa vastassa ja vei meidät äidin luo. Ei huolinut edes kahvikupillista korvaukseksi.

Menomatka kuitattu.

Terveisiä Rovaniemeltä!

Käytiin siellä 14.-17.11.2016. Äidin luona.

Olen juuri siirtänyt kaikki kuvat puhelimesta tietokoneelle ja muokannut ne.

Reissu meni ihan mukavasti, mutta kerron siitä myöhemmin enemmän. Nyt en ehdi enää olemaan tässä koneen äärellä sillä muualle muuttanut ystävättäreni on tulossa käymään. Pitää ehtiä suihkuun ja tehdä perunamuusi äidin tekemän poronkäristyksen seuraksi. Ja syömään.

Tuppo lupasi jo vuosia sitten ostaa minulle rannekellon. Näemmä piti mennä Rovaniemelle saakka, jotta sain sellaisen. Tykkään kovasti. Kiitos Tuppo!!!

Kivaa viikonloppua!

Joulu tulee joka vuosi...

Joko te alatte valmistautumaan joulun tuloon?

Kävin eilen siellä kynsihuollossa. Väriksi tuli tällä kertaa talven sininen ilman kuvioita.

Samalla reissulla hain Mammalle apteekista limaa irroittavaa yskänlääkettä tabletteina. Istuin iltaa hänen luonaan; jutusteltiin ja samalla virkkasin uutta "lappua". Myöhemmin Tuppo tuli myös hetkeksi ilahduttamaan naista.

Joko te olette alkaneet miettimään tulevaa joulua? Laitanpa pari kysymystä aiheeseen liittyen...

- Mikä on Sinulle tärkeintä joulussa?

Minulle se on rauha ja hyvä mieli. En tykkää hössätä kamalasti vaan omaan jouluuni kuuluu kynttilät, joulumusiikki ja joulusauna sekä mahdollisuuksien mukaan joulukirkko.

Ruokaa teen vain sen verran mitä kaksin syömme ja mistä me oikeasti pidämme. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uutuutena imellettyä bataatti-perunalaatikkoa.

 - Lähetätkö paljon joulukortteja? Teetkö ne itse vai ostatko kaupasta?

Minä olen vähentänyt vuosi vuodelta lähettämieni korttien määrää. Vankilasta tuli kai lähetettyä niin monta kuin osoitteita löytyi. Viime vuosina olen lähettänyt ehkä noin kymmenen korttia. Kahlasin juuri blogiani läpi ja löysin jutun siitä kun kaksi vuotta sitten askartelimme Tupon tyttärien kanssa kortteja. Nyt mielessäni on, että voisin Rovaniemellä askerrella askartelunohjaaja-äitini kanssa. Se voisi olla mukavaa puuhaa hänen kanssaan.

- Koristeletko paljon joulua varten? Onko sinulla "must" koristeet vuodesta toiseen?

Minä olen joskus ollut ihan fanaattinen koristeiden, kynttilöiden ja liinojen kanssa. En ole enää. Tai olisin jos olisi tilaa laittaa. Joka joulu (viisi vuotta) olen silti laittanut tietyt pahviset tontut paikoilleen ja sinitarralla seinään kaikki saamamme joulukortit. Parvekkeelle (jonne on nyt luvattu parvekelasitukset ENNEN joulua - aloittavat ensi viikolla juuri kun ollaan Rovaniemellä!!!) laitan jouluvalot.

- Hankitko paljon lahjoja? Ostatko vai teetkö itse? Jos ostat, niin mitä/mistä?

Itse olen nykyään minimoinut lahjojen määrän. Äidille ja Pojalle jotain pientä, Pojanpojalle ja äidilleen myös. Tupon tyttärille jotain samoin kuin Tupon vanhemmille. Ja Mammalle sekä Tupolle. Ja ehkä veljenpojalle. Siinäpä ne oikestaan on.  Saatanpa katsella jotain paikallisia juttuja Rovaniemellä niin saan ehkä erilaisia ostoksia.

Nyt kun kirjoitin tuon, niin tuli heti mieleen, että pitää aloittaa kutominen! Parjasin joskus, ettei Poikani muka käytä mitään tekemiäni neuloksia ja hän vastasi kävelevänsä kotona aina villasukat jalassa (äitinsä Poika!). On siis aika tehdä hänelle (koko 46!?) uudet sukat! Taidankin ottaa sen asiakseni Rovaniemellä sillä Pojalla on 29-vuotissynttärit ensi viikolla!

Nyt taidan lähteä vielä poikkeamaan Mammalla ja toivon, että Tuppo tiskaa silla aikaa. Meillä syödään tänään peruna-bataatti-muusia ja uunimakkaraa. Laaturuokaa, heh heh. Toinen vaihtoehto on kalasoppa. Pitää laskelmoida niin, ettei jää mitään pilaantumaan jääkaappiin reissun aikana.

En muuten ymmärrä miksi heräsin tänään seitsemältä??? No, ehtiipä enemmän tänään. Pitää pestä pyykkiäkin, jotta saa puhdasta päälle reissuun.

Vilkutus taivasta kohti Tupon rakkaalle ystävättärelle (R.I.P.) Virpin  päivänä! Hän menehtyi 2011 juuri kun olimme tavanneet Tupon kanssa. Nainen jätti viimeisen tapaamisemme aikana gradun ja menehtyi nukkuessaan muutaman päivän päästä. Pieni poika jäi orvoksi. Elämä ei aina ole reilu, eihän? Kuinka monta ystävää ja rakasta olemmekaan menettäneet näiden seurusteluvuosien aikana Tupon kanssa? Liian monta!!!

Nyt vaatteet päälle ja liikkeelle, mars.

Lumista lauantaita!

Kohti viikonloppua

Lunta, aurinko paistaa ja pakkasta muutama aste.

Viikko on mennyt huonoilla fiiliksillä. Viikko sitten sattui jotain mikä harmittaa ISOsti, mutta ei siitä täällä sen enempää. Voin vaan sanoa, että harvoin suututtaa yhtä paljon. Hatuttaa vieläkin. Oma moka.

Tein aikoinaan äidille lapun, jonka oli tarkoitus olla ekologinen tiskirätti. Myöhemmin selvisi, että äiti käyttää noita pesulappuina ja pitää niistä. Viime reissulla hän pyysi minua tekemään noita lisää. Nyt on kaksi valmiina ja viikonlopun aikana ehtii tekemään vielä pari lisää viemisiksi.

Lähden kohta kynsihuoltoon. (olen lykännyt menoa jo viikon-kaksi) Paluumatkalla käyn Mamman asioilla apteekissa ja illalla menen hänen luokseen viettämään laatuaikaa. Otan lankaa ja virkkuukoukun mukaan. Siinähän sitä tekee yhden lapun lisää äidille samalla kun jutustellaan.

R.I.P. Leonard Cohen, joka menehtyi maanantaina 07.11.2016 82-vuotiaana. Näin miehen lavalla 02.09.2012 Sonera Stadium'illa. Tykkäsin.

Tänä viikonloppuna olisi Kädentaito-messut messukeskuksessa, mutta en taida tohtia mennä. Ensinnäkään yksin se ei olisi niin kivaa ja toisekseen lippu sinne maksaa melkein kaksikymppiä. Kolmannekseen itseni tuntien en malttaisi olematta ostamatta sieltä mitään. Saatan toki vielä muuttaa mieleni...

Reipasta viikonloppua Sinulle!

Rullarieskaa

Viikko sitten (2.11.) satoi ensilumi - ja sitä tulee lisää.

Parvekeremontti kaikkine oheisjuttuineen alkaa olla ohi. Sisäpihalla on jo lavallisia parvekelaseja ja toivon, että sellaiset asennetaan meillekin PIAN. Nyt parvekkeen lattialla on lunta. Paljon.

Perjantaiaamuna ärsytti kun joku mies pomppi parvekkeella naulaamassa takaseinään paneeleita ja päätin lähteä Tallinnaan. Tuppo ei halunnut mukaan, joten lähdin ystävättäreni kera.

Päivä oli mukava. Kävimme Vanhassa Kaupungissa syömässä. Sama St.Patrick's kuin usein ennenkin, mutta kermainen lohikeitto ei ollut samaa kuin ennen. Palautimme ne ja tilasimme seljankat. Hyvää oli.

Paluumatkalla laivalla esiintyi Rami Rafael.

Yhtenä päivänä ruokaidea lähti rullarieskoista.

Pesin ja revin aluksi salaattia kippoon.

Olisi sitä voinut olla enemmänkin vaan eipä ollut.

Pilkoin tavallisen sipulin pannulle ja salottisipuli meni sellaisenaan.

Silppusin myös punaista ja keltaista paprikaa.

Sipulin ja paprikat paistoin miedosti.

Mukaan paistoin jauhelihaa.

Käytin rieskat uunissa ja käärimme niiden sisään kuvan sekoitusta. No, ei ne niin hyviä olleet kuin kuvittelin. Aina ei voi onnistua...

Ja Trump'ista tuli juuri USA'n presidentti. Tuppo valvoi melkein koko lähetyksen, mutta nukahti sitten. Nauhoitin uuden pressan puheen. Nolotti sen nuorimman pojan vuoksi, joka pidätteli haukotusta ja heilui väsyneenä isänsä vieressä.

Pitäisi lähteä kynsihuoltoon, mutta taidan käpertyä Tupon viereen kun on tullut itsekin valvottua TV:n äärellä. Ehtiihän sitä...

Mitä teille kuuluu?

Syysmyrskyä

Ulkona tuulee myrskyn oirein. Hyytävää.

Pyykit on koneessa ja Tuppo nukkuu. Ulkona jytisee. Vielä on nostohissi talon seinustalla kun takaseinän paneloijat tekevät tuloaan. Raskas vuosi kaikkien remppojen kanssa. Tänään kävi joku jäbä rassaamassa ilmastointeja. Vielä tosiaan se takaseinän panelointien vaihto parvekkeella ja jossain vaiheessa uudet lasitukset sinne. Sitten noiden hässäköiden pitäISI olla ohi.

Kuvassa Mamman synttärikakut. Juhlat (22.10.) menivät hyvin. Porukkaa oli sopivasti ja Mamma sai kivasti kukkia ja lahjoja. Saatettiin sankaritar kotiin.

Kävin viime viikolla korjauttamassa isompaa perhosta ja teetin samalla pienemmän siihen viereen. Tupon mielestä tuo on koiperhonen. Ei ole.

Juhlin sunnuntaina "kymppipäivää" ja ostin itse itselleni skumppapullon. Samalla siitä sai eräs nimipäiväsankaritarkin, ja seuraan liittyi Turkin reissukaveritar.

Suunnittelen taas Tallinnan reissua loppuviikolle. Sain lapun, jolla pääsee Viking Line'n XPRS:llä á kaksi euroa. Kannattaisi siis mennä hankkimaan halvempaa tupakkaa ja "glögitarpeita".

Joko teillä on joulu mielessä? Voisi olla loistava aika alkaa tekemään joulukortteja ja miettimään joululahjoja. Äitini muuten kertoi jo pari viikkoa sitten aloittaneensa korttien teon. No, itselläni ei ole paljoa korttien ja lahjojen saajia, mutta silti. Sen verran sentään olen aloittanut, että aloitin virkkaamaan äidille pesulappua. Yritän tehdä useamman ja vien ne mennessämme. Äidillä kuivaa iho helposti ja siksi hän peseytyy mieluummin bambulangasta virkkaamillani lapuilla.

Voi hitsi; pyykkikoneelle on tapahtunut jotain. Se ei ole enää tasapainossa. Parhaillaan siellä jyllää linkous ja koneen päällä olevat tavarat lentelevät lattialle. Olen käynyt jo kahteen (kolmeen) kertaan nostelemassa niitä. Murr.

Kuten huomannette - minulla ei ole mitään asiaa, joten poistun tontilta.

Moikka.

Kymmenen vuotta!

Tänään on tasan kymmenen vuotta viimeisistä vedoista.

Tasan kymmenen vuotta sitten käytin viimeisen kerran amfetamiinia, ja samana päivänä ex-vuokralainen sekä kuski veivät minut Hämeenlinnan vankilaan toista/viimeistä tuomiota (30.10.2006 - 06.08.2008) suorittamaan.

Eilen olisi ex-vuokralainen täyttänyt 74 vuotta ja sitä muistaaksemme kävimme Tupon kanssa baarissa, jossa useiten tapasimme sankarin kanssa. *IKÄVÄ*

Ostin monena vuonna miehelle syntymäpäivälahjaksi Stroh'ia, josta hän piti. Siksi mekin nautimme yhdet sellaiset miehen muistolle.

Ex-vuokralaisen sukulaismies laittoi kuvan ja kertoi vieneensä haudalle kynttilän. Hienoa! *halaus*

Minä lähden "juhlimaan" kymppiä TheBaarin bingoon...

Muistittehan siirtää kellot?

R.I.P. Ystävättäreni O.

Jälleen Rakas ihminen poistui eilen elämästäni.

Ystävätär, vain puolitoista vuotta minua vanhempi, menehtyi eilen puolen päivän aikaan. Monen syövän riivaama sekä aspestikeuhkojen kiusaama nainen jaksoi olla yli puoli vuotta sairastuttuaan uskomattoman positiivinen ja realistinen. Aluksi hän sai elinaikaa vain pari kuukautta, mutta hoitojen avulla aika piteni muutamalla kuukaudella. Ne hän eli täysillä voimiensa mukaan. Nauroi uskomattomille asioille antaen perspektiiviä suhtautua asioihin meille terveille. Hymy kesti loppuun asti samoin kuin hoidetut kynnet. IKÄVÄ.

Sairaudesta kuuleminen oli isku vasten kasvoja. Varmasti hänellekin, mutta sitä hän ei näyttänyt. Sanoi vain, että "olenhan minä ehtinyt jo kokea vaikka mitä". Kaksi aikuista tytärtä jäivät ilman äitiä, mutta siitäkin O. huolehti. Muuttivat ihan hetki sitten asuntoon, joka jää nyt nuoremmalle tyttärelle. Muuton yhteydessä O. järjesti kirppiksen, jossa myi mahdollisimman paljon kaikkea. Ikävä kyllä en itse päässyt paikalle.

Paikalle pääsemisestä puheenollen - myönnän itsekkyyteni sillä en käynyt sairaalassa enkä saattohoidossa kertaakaan. Halusin, että viimeinen muisto jäi siitä kun loppukesästä tapasimme TheBar'in terassilla auringonpaisteessa jutellen, hymyillen ja monelle asialle naureskellen. Tiesin kyllä, että moni yhteinen, O:lle ehkä minua jopa läheisempi ystävätär, olivat hänen rinnallaan loppuun asti. Tietenkin tyttäretkin samoin kuin äitinsä olivat siellä. Ei hän yksin jäänyt.

I.K.Ä.V.Ä., mutta nyt kipuja ei enää ole. Ystävättäremme H. on häntä vastassa - pitävät varmasti omat mahtavat bileet tavatessaan... Muitakin tuttuja siellä piisaa. IKÄVÄ.

Jokaisella on tapansa, keinonsa ja tyylinsä käsitellä surua. Minä en vielä kunnolla ymmärrä, ettei O:ia ole. Olen tänään keräillyt kesävaatteita pois talteen (vasta nyt..) ja tehnyt neljä litraa nakkisoppaa. Punaviinikin auttaa...

Sateista perjantaita!

Tallinna 18.-19.10.2016

Ja TAAS mentiin...

Tällä kertaa oli syy mennä likkojen syysloman vuoksi. 

Tai siis kahden Tupon nuoremman kanssa. Vanhimmalla ei ollut lomaa yliopistosta.

Kysyivät iskältä 'ohjelmaa' lomalle ja mitäpäs sitä muuta kuin laivalle juu...

Tällä kertaa laiva oli tuttu Tallinkin Baltic Queen.

Matkasimme ratikalla Länsiterminaaliin, jossa tapasimme tytöt. Kävimme hakemassa matkaeväät SubWay'stä. Laiva lähti puoli seitsemältä illalla.

Hyttimme oli ikkunaton b-hytti laivan kahdeksannessa kerroksessa.

OranssiPallo oli kyllä mukana, mutta jäi vähälle huomiolle selkäkipujeni vuoksi.

Likat, 15 ja 17 vee, liikkuivat kaksin elleivät olleet hytissä, ja me Tupon kanssa kävimme kuuntelemassa trubaduuria.

Kävimme myös karaokessa, jossa lauloin ensimmäistä kertaa likkojen kuullen. Jännitti.

Ilmeisesti minä olin ainoa, joka nukkui hyvin. Tuppo kuorsasi kuulemma niin, ettei tyttäret saaneet oikein nukuttua. Minä olen niin tottunut.

Tällä kertaa minä (!!?) olin ensimmäisenä hereillä ja ulkona hytistä.

Kävin tupakalla, jonne Tuppokin saapui pian.

Mentiin sitten aamubuffet'iin, jossa tapasimme likat.

Kahvien ja syömisten jälkeen lähdettiin liikkeelle. Oli melkoisen vilpoista.

Kyseisen laivan risteilyaika on silleen vähän hölmö, että laivasta pääsee klo. 08.-12.00.

Monet liikkeet avaavat ovensa vasta kymmeneltä. Jos olisin itse liikkeenharjoittaja, niin hommaisin kaupan läheltä terminaalia ja avaisin ovet jo heti kahdeksalta.

Mutta vilpoisuudesta huolimatta nautimme siitä, ettei satanut.

Poikkesimme vanhassa kaupungissa, mutta sielläkin oli suurin osa liikkeistä vielä kiinni.

Minulla sattui selkään ja sitten mahaankin. Pelotti, että ne munuaiskivet ovat aiheuttamassa tulehduksen.

Ostin itselleni "superkalliin" rihkamakaulakorun (oranssi).

Ja Mammalle "kalliit" korvakorut.

Jätin Tupon ja tyttäret kiertelemään. Itse lähdin kohti satamaa.

Matkalla poikkesin Rimiin ostamaan shampoita, hoitoainetta, hiusvärin, juustoja sekä kuohuviiniä, jonka meinaan kilistää tänään huomisen syntymäpäiväsankarittaren (Mamma) ja Tupon kanssa.

Ostin myös herkuttelijattarelle mansikkasuklaata.

Ja Tuppo osti hänelle italialaista suklaata metallilaatikossa.

Rakas sankaritar saa minulta myös pullollisen sambukaa, josta hän niin pitää.

(Pitää käydä tänään hakemassa tilaamani kakut leipomosta ja viedä ne huomiseksi TheBaarin jääkaappiin. Samalla viedään lahjat valmiiksi sankarittarelle.)

Oli oikeasti todella heikko olo ja olin tyytyväinen kun suoriuduin hyttiin. Lepäsin siellä toista tuntia ennen kun olo parani ja tohdin lähteä laivan marketiin.

Shoppailtuani vein ostokset hyttiin ja lähdin katsomaan 'elävää musiikkia'.

Ensin lavalla lauloi joku nainen ja mies. Myöhemmin ihanan pehmeä ääninen Antti Ahopelto 

On se kyllä etu, että likat pääsevät toisella ja me toisella ratikalla suoraan terminaalista kotiin. Ihan ok reissu.

Käytiin eilen Tupon kanssa poikkeamassa Linnanmäen valokarnevaaleilla, mutta eipä siellä oikein mitään uutta ollut. Huomenna on ilotulitus kauden lopettajaisiksi. Sitä meinaamme mennä katsomaan, mutta ei alueelle - se väenpaljous on jo koettu. Ei ollut kivaa. Vaikka nyt siellä kyllä esiintyisi Mariska, jota olisi kiva mennä kuuntelemaan. Emme silti varmaankaan tohdi jättää sankaritarta siksi aikaa.

Kivaa viikonlopun alkua!