Oodi lapsuudenkaverille!

On facebook'ista yllättävääkin iloa!

Siellä on ystävättäreni perustama ryhmä "Entisten nuorten Rovaniemi", joka onkin osoittautunut erittäin aktiiviseksi monin tavoin. Ovat tehneet loistavaa työtä mm. nuorten parissa sekä osallistuneet lukuisiin tapahtumiin.

Saman ryhmän kautta lapsuuden naapurintyttö huomasi minut ja otti yhteyttä. Vaihdeltiin viestejä ja huomasimme, kuinka muistamme lapsuudestamme niin eri asioita.

Meidän perhe asui kuvan talon ylimmässä kerroksessa samoin kuin (käytän nyt tässä hänestä lyhennettä TTR) lapsuudenystävänikin. Meidän keittiön ikkuna on vasemmalla ylin tässä reunassa, vasemman parvekkeen kohdalla minun huone ja iso ikkuna keskellä kuului olohuoneeseen. Keittiön viereinen ikkuna sekä sen vieressä oleva parveke kuuluivat TTR:n perheelle. Olimme siis seinänaapureita.

Partiolaiset (TTR:n lähettämä kuva)

 "Ollaan partioreissulle tuossa kuvassa lähdössä ...muistaakseni Lapiosalmelle. Hih. Sielläkin meidät laitettiin pois telttamajoituksesta , kun kuulema häirittiin toisten nukkumista."
- minä en muista, mutta tuon anorakin kyllä sillä äiti teki itselleen ja minulle samanlaiset.

"Ehkä mieleenpainuvin muisto on se , kun teidän parvekkeelta heiteltiin sädetikkuja ja yksi lensi alakerran mummon parvekkeelle ja sytytti pöytäliinan palamaan."
- muistan hämärästi. Pelotti kovasti, että vanhempani suuttuvat. Olihan heille pakko kertoa, että osasivat käydä kertomassa sille alakerran mummolle.

"Merjallahan oli diapetes. Muistan aina ne ruiskut. Etkös sinä saanu kerran silmääsi sen neulan?"
- kyllä sain. Menin tyhmänä kurkkimaan olan yli kun Merja ravisteli ruiskua ja sain neulan alaripsirajaan. Silmä turposi ja meni mustaksi ihan hetkessä. Juoksin naapuriin, joka oli 'suojaverkona' iltapäivisin aina siihen asti, että vanhempani tulivat töistä kotiin. Lähdettiin sairaalaan, jossa todettiin, että oli käynyt onni onnettomuudessa kun neula ei ollut osunut suoraan silmään. Hui.

"50 paria valmiina. 

Sukkapari jokaisesta vuodesta , 

jonka olen saanut elää 

ja kasvaa itsenäisessä Suomessa. 

Kiitos siitä veteraaneille."

Näin tuon uskomattoman jutun facebook'issa ja kysyin luvan, että saan jakaa tämän kanssanne täällä blogissa. Kyselin urakasta muutenkin ja alla on hänen vastauksensa:

"Olisinkohan joskus alkusyksystä tuon urakan alotellu. Niihin aikoihin , kun Oululainen Jaana ryhmän perusti facessa. Ajatuksella , että jospa muutaman sukkaparin kutoisin näin hienoon tarkoitukseen. No se muutama sukkapari sit aina vaan lisääntyi ja lisääntyi. 35 paria taisi tulla omista langoista ja loput sain sitten lahjoituksena. Yks Rovaniemeläinen puuhakas nainen rupesi lahjoituksia kyseleen. Ensimmäisenä vastasi entisten nuorten Rovaniemi ja saatiin muistaakseni 200 € lahjoitus. Tuo nainen sit kyseli Rovaniemeläisiä innokkaita kutojia siellä facen ryhmässä. Noin kymmenkunta meitä ilmottautui ja langat jaettiin. Lisää lahjoituksiakin on saatu. Jossain vaiheessa sit huomasin , että sukkia alkaa olemaan valmiina se 50 paria ja tuli mieleen ajatus , että siinähän on sukkapari jokaiselle vuodelle jonka olen saanu elää täällä itsenäisessä Suomessa. Nyt on sitten urakka sopivasti valmis".

Yritämme tavata seuraavalla Rovaniemen reissullamme.

AIVAN USKOMATONTA, HIENOA ja UPEETA!!!

Iiik, hiiri!

On ollut outo tammikuu.

Siis säiden puolesta. On ollut mustaa, kuivaa ja märkää. On satanut puhtaan valkoista lunta, joka on muuttunut mustaksi loskaksi, joka on sitten jäätynyt superliukkaaksi. On satanut vettä, räntää, rakeita ja lunta. On pimeää ja valoisampaa. Tänään on pimeää ja märkää.

En sitten mennytkään eilen Mammalle. Olin jo valmiina lähtökuopissa kun laitoin viestin hänelle. Paluuviestistä selvisi, että sinne oli tulossa vieras. "Palataan asiaan joku toinen päivä". Niin sitten.

Kudoin sukkaani varren ja tänään olisi tarkoitus tehdä se loppuun. Kantapää ja jalkaterä puuttuu. Sitten minulla on ihan omat ihanat sukat, jotka esittelen teille vasta valmiina.

Ajattelin mennä huomenna eräälle ystävättärelleni kylään. Siellä on kuulemma minulle vaatteita. Olen innoissani sillä ko. nainen on ennenkin antanut minulle niitä ja ne ovat olleet todellakin omiani upeampia. Naisellisempia.

Eilen illalla, kun silmät eivät jaksaneet enää kutomista, virkkasin ystävättären kissalle pyynnöstä hiiren. Laitoin sisukseksi kaksi vanhaa sukkaa; aivan kamalan frotee-sukan sekä nilkkasukan, jonka varsi on liian tiukka jalkaan. Hiireltä puuttuu vielä häntä. Teen sen tänään.

Minulla on tänään iltapäivällä kirppistreffit. Menen ostamaan kympin kengät. Pitäkää peukkuja, että ne ovat hyvät ja sopivat! Liian pienet ne ei ainakaan ole. Kerron huomenna kuinka kävi.

Nyt jatkuu sukan kutominen...

30 km:n vapaapaini!?

Ja taas on uusi aamu.

Näyttää viikon perusteella siltä, että aamuihini on syntynyt rutiini. Laitan herättyäni kahvit valumaan, käyn vessassa ja paheilla. Juon puoli tuopillista vettä ja otan Kalcipos-D:n sekä D3-vitamiinin. Avaan tietokoneen ja nappaan mukillisen kahvia. Vilkaisen blogia (ei taaskaan kommentteja..) ja selaan facebook'in. Juon lisää kahvia ja poltan lisää tupakkaa. Siirryn kirjoittamaan sitä sun juuri tätä blogiin. Kuuntelen Tupon kuorsausta ja mietin tulevan päivän puuhia.

Ilmoitus eilisessä iltapäivälehdessä "50 vuotta sitten"-osiossa.

Yläasteaikaiset musiikkiluokkakaverit yrittävät järjestää koko luokalle yhteistä 50-vuotisjuhlatapahtumaa toukokuun lopulle. Paikka on lähellä Riihimäkeä, joten minulle osallistuminen ei ainakaan matkan takia olisi ongelma. Näyttää kuitenkin siltä, että tähän mennessä vain kolme (minä mukaan lukien) on ilmoittautunut osallistujaksi ja ainakin kolme kertonut estyneensä saapumaan. Moni asuu edelleen Rovaniemellä ja on ymmärrettävää, että sieltä saakka ei noin vain saavuta paikalle. Saas nähdä onnistuuko tapaaminen.

Tupon palaveri oli sujunut mukavasti ja mies saapui kotiin joululahjakassin kanssa. Lapasten ja Brunberg'in tryffelilajitelmalaatikon lisäksi siinä oli joulukahvia. Testasin tuon illalla ja vaikka se oli ihan hyvää, niin pieni kitkeryys vähensi nautintoa.

Tuppo huomasin paf'in pelisivulla hauskan virheen: "naisten 30 km:n VAPAAPAINI". Kyseessä Lahden MM-kisat ja vieläpä yhteislähtö.

Käytiin eilen tapaamassa ystävää, joka oli saapunut edellisenä yönä viikon Espanjan lomalta. Muuten päivän toimintasaldoksi kertyi kaksi koneellista pyykinpesua sekä spagettia ja jauhelihakastiketta, joita olin himoinnut jo pidempään. 

Illalla soitin tunnin puhelun äidille, joka kertoi saapuvansa Helsinkiin tässä kuussa. Minulla onkin hänelle majoitus hoidettuna. Hän saa käyttöönsä yksiön tästä meidän läheltä. Aloin jo suunnittelemaan kuinka käyn siivoamassa siellä; laitan (omat) puhtaat lakanat ja ostan mm. aamu(puuro-)palatarvikkeet valmiiksi. Siellä äiti saa oman rauhan ja me olemme alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Tervetuloa äiti!

Lauri-lanka on nykyään keritty erilailla kuin ennen.

On turhauttavaa tehdä kahta tai kolmea käsityötä yhtäaikaa. Tuntuu ahdistavalta kun yksikään niistä ei tunnu tulevan valmiiksi. Oma moka. Sain kuitenkin eilen tehtyä niistä harmaasävyisistä sukista ensimmäisen valmiiksi kahdentoista aikaan yöllä. Meinaan aloittaa kohta toisen niin, että se on helppo ottaa mukaan.

Lähden sitten Mamman luo siivoamaan mikäli aika sopii hänelle. Pitää pestä pölyt pois lasisesta kirjahyllystä, imuroida ja pestä lattiat. Käyn mennessä ostamassa meille pullat ja Mamma saa tehdä meille kahvit kapselikoneellaan. Ostan myös veriappelsiinit (mainoksen uhrina) mikäli sellaiset löydän.

Toiminnallista tiistaita!

Neuloosi

Neuloosi on purrut Stanstaa kunnolla!

Sanaa 'neuloosi' käsitellään mm. Kotus-blogissa. Oli meinaan pakko googlettaa tuo sana, jota käytetään paljon käsityöyhteisöissä. Pääosin se siis tarkoittaa neulomiseen/kutomiseen hurahtamista. Innostumista ylenpalttiseen lankojen käyttämiseen . Tunnistan piirteet. Varsinkin juuri nyt.

Yksi 'työ' joutui katkolle langan loppumisen vuoksi enkä malttanut olla aloittamatta uutta. Valvominen ja väsymys kostaantuivat illalla sillä jouduin purkamaan tekelettä kahteen kertaan. Olen nyt aamulla jatkanut levännein silmin (heräsin VASTA klo. 06.40.!!!). Tuosta tullee itselleni sukat sillä jo nyt ihastuin noihin väreihin.

Tuo on se keskenjäänyt versio. Ensimmäinen, ylipolven-pituinen säärystin, on valmis. Kirkkaan valkoinen lanka loppui toisen kohdalla tuohon. Etsin illalla yhdestä lankalaatikosta harmaata lankaa ylempään kutimeen ja kappas - löysin samalla puuttuvaa kirkkaan valkoista. JEE.

Syntyi uusi "ongelma": teenkö ensin aloittamani sukat valmiiksi vai jatkanko aiemmin aloittamani säärystimet loppuun? Ehkä teen ensin nämä sukat. Mutta todettakoon, että "tutkimattomat ovat Stanstan lankavarastot". :)

Tuppo lähti palaveriin. On hän niin suloinen kun stressaa aina noita kokoontumisia. Mies ei tykkää mennä sinne ihmisten keskelle ja nyt jännitti tavallista enemmän sillä on mahdollista, että hänet palkitaan tänään kertyneistä työvuosista. Toivoi, ettei joutuis pitämään puhetta. Olen "hengessä mukana".

Tämän päivän pyhitän kutomiselle, talvitakin ratkenneen kainalon korjaukselle, pyykkäämiselle ja kotona olemisesta nauttimiselle. Huomenna menen siivoamaan Mammalle ja keskiviikkona sinne ystävän luo kylään.

Reipasta alkanutta viikkoa!

Ps. Meiltä katkesi äsken sähköt sekunniksi. En muista, että niin olisi käynyt koskaan ennen.

Höynäytetty

Tahallaan tai tahattomasti, mutta silti potutti!

Eräs vanhempi mies kysyi minulta TheBaarissa, että myynkö koskaan mitään missään. Kerroin, että harvakseltaan facebook'issa alueellisessa kirppisryhmässä kyllä. Mies kertoi, että hänellä olisi joitain kenkiä myytävänä, kysyi myisinkö ne ja saisin niistä 'provikkaa'.  Sovittiin treffit ja mies toi minulle kaksi kassillista jalkineita.

Vasta seuraavana päivänä avasin kassit ja aloin tutkimaan niiden sisältöä. Joo-o, ihan kivan näköinen saapas ja toinenkin. Pian selvisi, että 
a.) molemmat olivat mustia, 
b.) molemmat olivat pitkävartisia, 
c.) molemmissa oli korkeat korot, 
d.) oli oikea ja vasen, 
ja että molemmat olivat kokoa 41. 
MUTTA ihan eri paria!!?!

Kysyin myöhemmin noille pareja, mutta niitäpä ei ollut. Roskiin vaan. (tosin en vielä heittänyt)

Kassista löytyi myös nuo punaiset platform-korkokengät ja ajattelin, että nuo saan myytyä. Tarkastin koot (41 molemmat), otin kuvat ja laitoin myyntiin.

Mikäs siinä kun pohjat korkoineen oli ihan priimakunnossa.

Kengille löytyi ostaja ja melkein ostaja. Ja vasta siinä vaiheessa katsoin vielä tarkemmin kenkiä... Kts. ensimmäinen kuva! Noissahan on ihan selkeä sävyero. Ilmoitin asiasta ostajalle, mutta hän halusi kengät silti, onneksi. Pudotin reippaasti hintaa ja pääsin kengistä eroon. Ne menivät kuvausrekvisiitaksi ja photoshopattaviksi. Huh.

Ainoat oikeat ja järkevät kengät olivat nuo kuvan ruskeat nahkakengät. Vähän kulumaa, joihin pitää hankkia ruskeaa "plankkia".

Pohjat kuitenkin ovat ihan hyvät ja täydellisessä kunnossa.

Nämä kengät Tuppo lunasti kympillä itselleen.

Mukana oli vielä laskettelumonot. "Naisten malli kokoa 38", ja pas*at. Poikien yli neljä vuotta vanha malli ja koko 39. Palautin ne suosiolla sille miehelle. Maltoin mieleni enkä piikitellyt juurikaan. Tuppo sai kengät, ja minä turhasta hommasta kaikkineen harmin. Mitä tästä opimme - en myy enää toisten tavaroita. Vain omia, joiden kunnon ja laadun takana voin seistä selkä suorassa. Piste.

Se siitä!

Pitää olla haaveita?

Täällä taas, huomenta!

Olen nyt vissiin viikon kertonut heräämisaikojani ja nyt saa riittää. Lienee selvää, että heräsin tänään viideltä ja sama linja näyttää jatkuvan. Mennään näillä.

Sallittakoon tämän hetken suosikki näin sunnuntaina...

Kävin eilen illalla Mammalla. Ristikkolehdet olivat mieluisia, samoin allakka ja seura. Istuin siellä jutustelemassa pari tuntia ja pistin samalla merkille, että asunto kaipaa kipeästi siivousta. Lupasin mennä hoitamaan homman alkuviikosta. Paluumatkalla törmäsin tuttuun naiseen, joka on joulun jälkeen muuttanut ratikkamatkaetäisyydelle. Lupasin mennä tulevalla viikolla kyläilemään. Loppuilta meni hedelmäsalaattia syödessä ja telkkaria katsellessa. Siinäpä se lauantai.

*    *    *

Millainen olisi teidän haaveiden asunto?

Minulle kaksi asiaa merkitsisi muita enemmän: keittiö sekä ns. harrastehuone.

Keittiön tulisi olla tilava ja siellä pitäisi olla reilusti kaappeja sekä työtasoja. Ruokapöydän tulisi tietysti mahtua sinne. Pöytätilaa pitäisi olla niin, ettei tarvitsisi tehdä mitään erikoisjärjestelyjä esimerkiksi leipomista varten. Ihan perussettiä siis.

Sitten se harrastehuone. Siellä pitäisi olla niin paljon kaappitilaa, että saisin niihin kaikki langat lajiteltuina omissa kannellisissa muovilaatikoissaan. Pitäisi olla työpöytä, jossa ompelukone saisi olla aina käyttövalmiina. Aina esillä olevat silitysrauta ja -lauta. Vaaterekki. Olisi säilytystilaa askartelutarvikkeille kuten kortit, kynät, tarrat sun muut. 

Haluaisin toisen pöydän, jonka päällä mahtuisi askartelemaan. Hyvä nojatuoli käsitöiden tekemistä varten. Paikka tietokoneelle sekä tulostimelle. Mahdollisesti TV seinässä seuraa pitämässä ja tietokoneessa kunnon kaiuttimet. Ja joka paikassa riittävät kohdevalaisimet.

Lisäksi makuuhuone ihanalla sängyllä ja mieluisilla petivaatteilla ilman mitään ylimääräistä. Tupolle vaatehuone tai kaapistot keräilykohteita varten sekä käyttöön sopiva työpiste. Parveke ja mielellään oma sauna.

*    *    *

Näyttää tulevan sen verran tylsää diiba-daabaa, että vaihdan puuhan kutomiseen...

Rentoa sunnuntaipäivää!

Eilen oli Nuutin päivä

Hissun-kissun aamukahvia juoden...

Tästä on näemmä tullut tällä viikolla joka aamuinen tapa. Nukun sen minkä nukun ja herään kun herään. Tänään viideltä. Keitän kahvit ja istun tähän koneen ääreen. Ja Tuppo tietysti nukkuu. Nyt onkin hyvä, että nukkuu sillä työt pitävät miehen tänään koneella koko päivän. (Hih; mikä tarkoittaa, etten voi jäädä tähän pyörimään vaan ahkeroin kutimen kanssa. Hyvä!)

Käytiin eilen siellä keskustassa. Tapasimme Tupon äidin sekä yliopistolta vielä tämän viikon lomalla olevan tyttären. Mentiin lounaalle Forumin ylätasanteella sijaitsevaan ravintolaan Beef & Grill, joka on monesti ennenkin todettu loistavaksi valinnaksi. Palvelu on erittäin ystävällistä ja lounaspuffet hyvä.

Lukuisten salaattien, lisukkeiden ja leipien lisäksi tarjolla oli broileria sekä silakkapihvejä.

Itse jätin luonnollisesti (?) silakkapihvit väliin, mutta muuten söin lautaseni tyhjäksi. Santsasinkin. Jälkiruoaksi joimme kahvit.

Tupon tytär oli maalannut vesiväreillä kivan lintutaulun mummulleen ja kävimme yhdessä etsimässä/ostamassa siihen kehyksen Kaivokadun Clas Ohlson'ilta. Sitten saatoimme mummun rautatieasemalle ja menimme itse Sokokselle. Sain vihdoinkin käytyä aktivoimassa S-tilini, jotta saan kertyneet bonukset käyttööni. Matka jatkui Kampin ostoskeskukseen ja siellä Suomalaiseen kirjakauppaan.

Löysin (ostin) Mammalle kaipaamiaan ristikkolehtiä sekä sen taskukalenterin. Musta rullalanka jäi toiseen kertaan.

Itselle ostin paketillisen pienehköjä nappeja sekä helmiä. Tarkoitus on ommella niitä valmistuviin käsitöihin lisäämään persoonallisuutta.

Törmäsimme Kampissa ystäväämme J:iin, joka asuu korttelimme toisella puolella. Kävelimme samaa matkaa hänen ja Tupon tyttären kanssa kohti kotia.

Osan matkaa kävelimme Töölönlahden rantaa kiertävää reittiä. Sorsien takana lipui joutsenpariskunta, joiden väri mukaili ympärillä olevaa jäätä ja sohjoa. Päät painuksissa pariskunta 'vain oli'.

Perille päästyämme Tupon tytär jatkoi matkaa jumppaan ja me menimme J:n kanssa TheBaariin kahville. Kävimme vielä pienen lenkin kun J. haki itselleen viinipullon illaksi ja minulla oli kirppistreffit (niistä myöhemmin erikseen..).

Illalla tein vielä sen salaatin (hiton kitkerä punasipuli!) sekä hedelmäsalaatin, joka on vielä syömättä. Ei vaan illalla ollut enää nälkä. The Voice of Finland'in illan jakson kruunasi aivan upeaääninen Saija Saarnisto. Kannattaa kuunnella!!! Katsoimme vielä hetken telkkaria ja sitten uni voitti.

Mitäs tänään lauantaina? Ajattelin käydä jossain kohtaa päivää Mamman luona viemässä ne ristikkolehdet sekä allakan. Saatanpa jäädä sinne hetkeksi kutomaan ja jutustelemaan, niin Tuppo saa työrauhan. Pyykkiä pitää pestä ja suihkussa käydä. Ja kutoa, kutoa ja kutoa. Niistä on minun lauantai tehty.

Iloista lauantaipäivää!

No nyt!

Yksi tavoite saavutettu!

Heräsin tänään VASTA kaksikymmentä yli viisi! Tai no, heräsin aikaisemminkin, mutta sain nukuttua hieman lisää. Vau. Takana on melkoisen normaalit yöunet pitkästä aikaa ja se on hienoa.

Facebook'issa kulkee "arkikuvahaaste". Minutkin haastettiin ja otin haasteen vastaan. Ideana on ottaa "viikon verran arjesta kuva, ei ihmisiä tai rakennuksia, haaste per päivä". Olen menossa viidennessä päivässä ja tänään laitoin alla olevan kuvan. Kirjoitin siihen, että "Kyllähän se säväyttää kun puhdas lumi peittää mustan maan ja hiljentää kaupungin äänet. En aina ymmärrä, kun puhutaan neljästä vuodenajasta - minusta pelkkä talvi itsessään sisältää jo useampia erilaisia kelejä. On kuivaa ja pimeää, lunta ja valoisampaa, myrskyjä kuin syksyllä, ja vesi-, räntä- sekä lumisateita. Jäätä ja loskaa. Onneksi välillä paistaa aurinko!" Äsken satoi jotain jäätynyttä räntää.

Vastapainoksi laitoin tähän läppärille taustakuvaksi maisemaotoksen, jonka otin viime kesän Samoksen reissulla. Tuppo katseli eilen messutarjouksia ja löysi sieltä all inclusive-tarjouksen samaan kyseiseen hotelliin, jossa olimme viime kesänä. Hotelliin voisin mennä helposti uudestaan, mutta paikka itsessään tuli nähtyä viikossa. Hintakin on tarjouksesta huolimatta kalliimpi kuin mitä me maksoimme vajaa vuosi sitten. Ei siis sinne enää.

Tänään on treffit keskustassa puolilta päivin. Tapaamme Tupon äidin sekä vanhimman tyttären. Samalla reissulla on tarkoitus ostaa Mammalle taskukalenteri sekä mustaa ompelulankaa. Mamma pyysi. Itse haluaisin löytää kesken käsityön loppuvaa kirkkaan valkoista Lauri-lankaa, mutta en tiedä missä sitä myydään.

On melkoisen selvää, että kuljemme tänään mennen-tullen ratikalla. Niin sään kuin selkäsärkyni vuoksi. En tiedä, johtuuko kipu taannoisesta kaatumisestani vai jostain muusta. Oikean puolen yläkankku säteilee alaselkään sekä etupuolelle munasarjan kohdalle. Myös jalassa tuntuu oudolta. Voihan se olla 'noidannuoli' tai hermopinne, en tiedä. Särkylääkkeiden voimalla mennään.

Yllätin itseni eilen ja muistin ostaa Hermesetaksen loppuneen tilalle. Tekin tiedätte, että on olemassa tuotteita, joita lähtee vartavasten ostamaan ja palaa kaupasta kassin kanssa, joka ei sisällä kyseistä tuotetta. Niihin lukeutuu, murto-osan luetellakseni, mm. vessapaperi, suodatinpussit, suola, sokeri, tiski- ja pyykinpesuaine sekä huuhteluaine. Noitahan riittää.

Tänään on kokkauspäivä siitäkin huolimatta, että Tupon äiti saattaa viedä meidät lounaalle. Eilen jäi laittamatta ruokaa kun mentiin ihan leipä- ja eineslinjalla. On tehtävä broilerikastike ennen kun kanat menee huonoksi. Sama pätee salaattiin. Aikomuksena on tehdä myös hedelmäsalaatti kaappiin kertyneistä hedelmistä, joita ei näemmä tule syötyä sellaisinaan. Löytyy omenaa, appelsiinia, mandariineja, banaania, viinirypäleitä sekä eilen ostettu minivesimelooni. Ja kuohukermaa...

Ja nyt aamun dilemma: alanko kutomaan vai tekemään salaattia? Jos ensin kutoisi niin kauan kun Tuppo nukkuu. Hänen herättyään alkaisi pilkkomaan salaattia, johon tulee jäävuorisalaatin lisäksi punasipulia, punaista paprikaa, kurkkua, tomaattia, fetaa ja viinirypäleitä. Olisipahan se illaksi valmiina. Ehkä noloa, mutta odotan jo sitä, että keskustareissu on tehty ja pääsee palaamaan kotiin. Johtunee säästä... Tai siitä, että on:

Perjantai kolmastoista päivä? ;) 

Kaduilla tuulee taas...

...ja kovaa tuuleekin. Onneksi emme ole merellä!

Sarpsa kommentoi tuolla edellisen postauksen kommenttilaatikossa, että vaihdevuodet eli mummotauti tämä taitaa olla. Niin taitaa. Joka yö herää kuumuuteen. Se alkaa niskasta ja leviää takaraivon kautta koko kroppaan. Mitäs siinä sitten tekee kun ilman peittoakin on kuuma ja pää tarttuu tyynyyn kiinni? Tänä aamuna nousin taas neljältä, mutta tällä kertaa olin mennyt aikaisemmin nukkumaan saaden nukuttuja tunteja vähän enemmän.

Löysin jo tilanteesta positiivisen piirteen: aamuyön tunnit yksin hiljaisuudessa (Tupon kuorsausta ei lasketa) ovat asia, josta nautin. Siitä tulikin mieleen aamut vankilassa. Olen kertonut niistä ennenkin, mutta ne taisivat mennä vanhan, blogintarjoajan lopettamisen myötä poistetun, blogin mukana. Siispä...

Vankilassa avattiin ovet arkisin seitsemältä. Oli siellä ruuhkaa kun naiset ryntäilivät aamuaskareissaan kuka milläkin mielellä. Itse heräsin joka aamu jopa ilman kelloa viittä vaille kuusi. Napsautin illalla lataamani kahvinkeittimen päälle ja kahvin valmistumista odotellessa puin ja petasin sängyn. Sitten siinä jäi se viisikymmentä minuuttia aikaa juoda kahvia, polttaa tupakkaa ja kirjoittaa kirjeitä sekä kortteja. Se tunti antoi energiaa, hyvän mielen ja hyvän alun edessä olevaan päivään.

Ovien avauduttua kävin tyhjentämässä paljun, vein postit postilaatikkoon ja menin aamupalalle. Enpähän jäänyt niiden jalkoihin, jotka vasta heräilivät. Tunti ennen töihin lähtöä ei ole pitkä aika kun osastolla on reilut parikymmentä naista tyhjentämässä paljujaan, käymässä vessassa (niitä oli vain kolme koko osastolla), hakemassa lääkkeitä, jättämässä soittolappuja, syömässa aamiaista ja ties mitä. Minulle jäi aikaa olla pois jaloista omassa sellissä, omassa rauhassa.

Eilen aamulla ennen yhdeksää tuli puhelu, joka velvoitti nopeaan toimintaan. Äkkiä vaatteet päälle ja liikkeelle. Tässä kohtaa mainittakoon, että huomasin kiittää Tuppoa ääneen: sitä, että arvostan kun mies lähtee aina mukisematta mukaan vaikka ei olisi pakko! *sydän* 

Olin virastossa aamun ensimmäinen. En ole koskaan ennen saanut numerolappua YKSI. Hommat hoituivat, paniikki ohi ja kaikki hyvin. Paluumatkalla kävimme kirjastossa kuluttamassa aikaa sillä Saiturinpörssi aukesi vasta kymmeneltä. Tuppo jäi lukemaan (antiikki-)lehtiä siksi aikaa kun minä kävin siellä Saiturissa.

Tarkoitus oli hakea lisää lankaa keskeneräisiin sukkiin, mutta siellä ei ollut oikeaa väriä. Muita värejä löytyi kyllä... "Never say never", etten muka enää ostaisi lisää lankaa. Samalla ostin kivan näköisiä euron mukeja ensi kuun ystävänpäivää ajatellen sekä Tupolle kahdet Angry Bird's-sukat.

Tuotiin kauppakassi kotiin ja lähdettiin kirppikselle, jossa emme ole aikoihin käyneet.

Tuolla kirppiksellä on pysyvästi pöytä, jossa joku myy koruja. Olen saletisti ostanut tuolta melkein kahdetkymmenet korvakorut. Osa niistä on mennyt Mammalle ja monet ovat jääneet itselle. Niinpä ostin tälläkin kertaa kolmet, joista keskimmäiset Mamma varmaan 'vonkaa' itselleen, heh. Mutta hinta ei ole paha - pari maksaa eurosta kahteen.

Tuppo esitteli minulle löytämänsä karaoke-pelin ja minähän ostin sen. Maksoi peräti puolitoista euroa, mikä ei ole paljon kun Tuppo laski, että kaikki kortit oli tallessa. Muutenkin peli oli ihan pelaamattoman näköinen. (tori-piste-fi:ssä tai huutonet'issä joku myi samaa peliä hintaan 28 euroa!?)

Iltapäivällä mentiin ystävämme D-V:n (sama tyyppi, joka oli mukanamme Tukholmassa) luo ja miehet tekivät siellä mukana viemäämme ruokaa. Uunissa paistui paketillinen marinoituja grillibroilereita (siipiä, rintaa jne.) ja seuraksi 'pojat' tekivät salaattia. Hyvää tuli ja kaikki syötiin. Minä käytin saman ajan sukan kutomiseen...

Epäilen, että ratikassa kaatumisestani aiheutui muutakin kuin sääriluukipu. Oikeaan yläkankkuun sattuu ja kipu säteilee alaselkään sekä etupuolelle munasarjan kohdalle. (Ellei kyseesä ole 'noidannuoli'?) Ei kiva. Kokeilen jonkin aikaa selvitä särkylääkkeillä sekä levolla. Jos ei auta, niin pitänee mennä lääkäriin.

Uusi päivä edessä - ottakaa ilo irti siitä!

Ps. Kylläpä tätä tekstiä syntyy näin aamusta, heh.

Mukkelis-makkelis

Huomenta taas!

Aamuyön heräämisten suunta näyttää hyvältä. Toissayönä heräsin yhdeltä, viime yönä puolikolmelta ja nyt neljältä. Vielä koittanee se aamu, että herään "ihmisten aikaan" vaikkapa seitsemältä. Tänään herätti nälkä ja selkäkipu. (Ps. Marjatta: 4. vitamiinipäivä suoritettu!)

Minulla oli eilen aamulla "treffit" vanhemman miehen, Tupon kaiman kanssa. Tapasimme kahdeksan aikaan ja lähdimme retkelle Itä-Helsinkiin. Keli oli erittäin loskainen ja märkä. Luulin, että jalassani olevat coretex-kengät suojaisivat kosteudelta, mutta olin väärässä. Niin puuvilla- kuin villasukatkin kastuivat ja senhän tietää, että sitten palelivat varpaat.

Olimme reissussa nelisen tuntia ja saimme hommamme hoidettua. Paluumatkalla tulimme samalla ratikalla kotikulmille ja mies jäi pysäkkiä ennen minua pois. Juuri ennen omaa pysäkkiä aloin haalimaan kahta isoa kassiani lattialta. Toinen kasseista kaatui ja aloin nostamaan sitä ylös. Selässäni oli tosi painava reppu, joka syöksyi kumaruessani niskaani. Samalla ratikka nytkähti ja minä yritin ottaa tukea, mutta mistä - sellaisesta alas taitettavasta penkistä. Ja sitten se oli menoa!

Penkki kippasi mukana ja minä lensin repun kanssa selälleni ratikan lattialle. Vähänkö nolotti ja hävetti! Kello oli siis vajaa kaksitoista päivällä. Tuli tunne, että kanssamatkustajilla syntyi lukuisia arvailuja päässään. Minä tiedän, että useimmat olivat väärässä, mutta silti. Lastenrattaiden kanssa oleva nainen kysyi tarvitsenko apua, mutta kieltäydyin avusta kiitellen sekä hymyillen. Sain kammettua itseni ylös, otin kassit ja pakenin ulos.

Vasta ulkona iski shokkitärinä ja samalla nousi pala kurkkuun. Onneksi olin TheBaarin lähellä ja kinkkasin kantamuksineni sinne. Kurkkasin säärtäni ja samalla kun hain kahvia, hain pussillisen jäitä. Sääriluun päälle oli noussut jo sininen pallo. Tuppo saapui sovitusti paikalle ja hoivasi 'pikkupotilasta'. Jäät auttoivat ja turvostus laski. Murtumaa ei ole, koska jalalle voi hyvin varata. Kipeä ja kosketusarka se tietenkin on. 

Hyvä minä, mutta vahinkoja sattuu. Onneksi ei käynyt pahemmin!

(kuva 'kaapattu' facebook'ista)

Illalla minulla oli treffit erään naisen kanssa. Ostin fb:n kirppisryhmän kautta itselleni ensi kesäksi ehdottoman hittivaatteen. (Nainen totesi minut nähdessään, että on nähnyt minut monesti TheBaarissa. Eipä ihme sillä "kaikki tuntee apinan, apina ei ketään') Vaate on Pola'n käyttämätön pitkä trikooneuletakki (8€). Aivan ihanan ohut ja pehmeä. Näen jo sieluni silmin aurinkoisen päivän kääntyvän iltaan, jolloin tuo vaate pääsee oikeuksiinsa. Sopii niin mekkojen, hameiden kuin shortsienkin päälle. Olen erittäin tyytyväinen!

Oletteko törmänneet tähän ilmiöön? Homma pyörii mm. facebook'in käsityöryhmissä. Idea on valmistaa pipo tai lapaset ja toimittaa tuote pussiin laitettuna ratikka- tai bussipysäkille. Mukaan tulee laittaa teksti: "Unohtuiko pipo/lapaset? Ota tästä, ole hyvä! Kivaa päivänjatkoa!" Itse törmäsin toteutukseen ratikkapysäkillä. Loistoidea! Pannaan hyvä kiertämään!

Ja nyt sukkaprojekti jatkuu...

AamuAjatuksia

On tämä outoa!!!

Kello tulee puoli seitsemän aamulla ja olen ollut hereillä kohta neljä tuntia. Nukuin vain kolmisen tuntia ennen kun heräsin, mutta heräsin niin pirteänä, etten halunnut jäädä sänkyyn pyörimään ja kuuntelemaan Tupon kuorsausta. Kuuluuhan se tähänkin, mutta. Nukuin illalla nelisen tuntia, olin pari tuntia hereillä ja nukuin sen kolme tuntia. Näillä mennään.

Kävin eilen sen ystävättäreni luona ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Kahvittelun lomassa sain joulupaketin, josta löytyi paketti President-kahvia (tarpeeseen), levy Fazer'in sinistä (nam) sekä laskutaskuseinäkalenteri. Hyvä ja tarpeellinen paketti, kiitos!

Sukka etenee. Ensimmäisen sukan tekeminen on kivaa kun keksin matkan varrella mitä teen. Sukka on pidemmällä kuin kuvassa ja nyt on meneillään palmikkoa. Jaksaa - jaksaa.

Eräänä päivänä Tuppo kysyi, että "haluatko olla 'täällä' 5-kymppispäivänä?". Vastasin, että "mulle ihan sama". Hetken päästä mies kysyi, että "tiedätkö, että Etelä-Suomessa on silloin hiihtolomat?". Vastasin, että "kyllä" sillä muistan sen Poikani kouluajoilta. Yli vuorokauden mies piti minua jännityksessä ja kertoi sitten, että laskeudumme Suomeen synttäripäivän iltana yhdentoista aikaan. Täh? Nyt tiedän kohteen (Pohjoismaassa), mutta pidän kohteen vielä teiltä salassa. Olen siis "matkoilla" juhlapäivänä.. :) 

Nälkä. Aamupalan aika kun Tuppokin heräsi jo. Lisää kahvia koneeseen.

Tiistaita!

Uusi viikko - vanhat 'kujeet'

Hyvää alkanutta viikkoa!

Olin eilen siellä bingossa. Voitolle jäin vaikka en paljoa. Paikalla oli varsin vähän porukkaa. Tuppo tuli samaa matkaa, katsoi hiihdon, lähti kotiin ja palasi katsomaan toisen hiihdon. Hiihdon (ja bingon) jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin. Söin ja menin nukkumaan. 

Heräsin yöllä yhden jälkeen eikä uni sen koommin ilmaantunut. Katsoin muutaman ohjelman nauhoituksesta, join teetä ja aloin kutomaan sitä sukkaa. Saas nähdä - nyt on into päällä, mutta mitä sitten kun sille tarvii tehdä pari? Meinaan innostuksissani tehdä ensimmäistä kertaa "ylipolvensukat". Itselleni.

Lähistöllä on työmaa, josta koituu harvinaisen paljon meteliä. Onpas hienoa kun rakennuttaja on laittanut kuvassa olevan 'pömpelin' ratikkapysäkille. Humoristista, mutta samalla erittäin ajattelevaista, sanon minä.

Kävin suihkussa, juon kahvia ja odotan ystävättäreni soittoa. Hän palasi eilen miehensä kanssa Thaimaasta ja oli viime yön hotellissa. Mies on nyt aamusta palaverissa ja ystävättäreni on menossa hakemaan pojalle jääneestä asunnostaan viimeisiä tavaroitaan mukaan. (Sama pariskunta, joiden luona olin vieraana viime kesänä ex-vuokralaisen hautajaisreissulla) Lähtevät pois jo tänään. Hänhän muutti miehensä luo Seinäjoelle. Nyt on mahdollisuus tavata, joten menen käymään hänen luonaan. Eipä ollakaan tavattu viime kesän jälkeen.

Että minä säikähdin äsken!!! Ensin luulin, että nyt alkoi satamaan jotain tosi märkää. Menin parvekkeelle ja tajusin, että naapuritalon katolta pudotellaan lumia. Arvatkaa mikä meteli kun märkä ja painava lumi jysähtää maahan kuusikerroksisen talon katolta??! Varoituspuomikin oli asennettu väärään paikkaan. Loska putoili suoraan meidän talon porttikongin eteen ja puomit oli sen yläpuolella. Pitää olla tosi varovainen kun lähtee liikkeelle. Ja muistaa varoittaa Tuppoakin, joka on lähdössä myöhemmin kaverinsa luo aamukahville.

Ja kotiin palattua puikot 'laulaa' taas...

Säilyköön tämä into ja energia pitkään!

Huomenta!

Hui, heräsin vähän ennen viittä!?!

Ei sitten enää väsyttänyt, joten nousin ja keitin itselleni kahvia. Tai no, en oikeaa kahvia kun en viitsi häiritä keittimen porinalla nukkuvaa miestä.  Keitin vettä ja sekoitin mukaan annospussillisen cappuccinoa. Kaksi kupillista. Ensimmäiseen laitoin 'kotimaisen' version ja santsikuppiin Turkin reissulta jääneen, sieltä ostetun. Keitän kunnon kahvit sitten kun Tuppo herää.

Päätin taas (liekö kymmenennen kerran?) yrittää aloittaa aamun lasillisella vettä ja ottaa samalla D3-vitamiinia sekä kalkkia. Saas nähdä; jos päättyy yhtä nopeaa kuin ennenkin, niin en kovin monena aamuna tule ottamaan...

Seuraavaksi ajattelin kokeilla niiden pääkallosukkien prässäämistä. Pesin ne eilen käsin ja samalla yritin venyttää pienempää ja tiiviimpää sukkaa löysemmäksi. Jaa-a, pääasiassa huomasin, että käyttämäni mustan langan laatu on surkea. Laitoin viestin tilaajalle ja siihen faktat sekä sukkien pohjan nykypituuden. Annoin vaihtoehdon lunastaa sukat tai olla lunastamatta. Päättäköön itse faktojen valossa. Saan sukat joka tapauksessa pois käsistäni.

EDIT. Tilaaja vastasi, että "joo, ehdottomasti haluan". Hienoa!

Sain eilen valmiiksi ne omat Heijastus-lapaset. Että oli työlästä tehdä noin paksusta langasta peukalot! Vaati hurjaa vääntämistä. Onneksi vaihdoin niitä tehdessäni metallipuikot!

Lupasin kokeilla heijastuksen toimivuutta. Sitä varten jouduin lainaamaan Tupon puhelinta sillä omassani (ihan tosi!) ei ole salamaa. Kyllä nämä heijastavat, mutta ei korvaa heijastinta. Niitä meillä riittää ja niitä käytetään.

Seuraavaksi aloitin tekemään niitä ystävälleni tulevia syntymäpäivälahjakämmekkäitä. Lanka on hurjan ohutta - varsinkin lapasten jättipaksujen lankojen jälkeen. Lähdin tekemään kaksinkertaisella langalla molempia värejä yhtä aikaa käyttäen.

Sain tehtyä viisitoista kerrosta resoria, jonka jälkeen teen kämmenpuolelle palmikkoa ja sisäpintaan sileää. Jos nuo joskus valmistuvat, niin niistä tulee ohuet, kevyet ja pehmeät. Ja hajuvesipaketin väriset.

Tuppo mainitsi eilen, että haluaisi tänään katsomaan jotain kisaa, joka ei meidän telkkarista näy. Taisi olla hiihtoa. Se näkyy TheBaarissa erikoiskanavalta. Itse haluaisin mennä sinne sunnuntaiseen tapaan bingoon. Molemmat olemme menossa sinne ilman alkoholia ja siksi ajattelin ottaa kutimen mukaan. Sitä varten kaivoin langat napakampaa ja reissuystävällisempää kutomista varten. 

Aion kokeilla netissä näkemiäni valepalmikkoa ja kerrosrivinousua. Tekee mieli opetella uutta. Nuo sukat jäävät valmistuessaan itselle. Sietääkin sillä kaikki omat sukat alkavat olla käyttöikänsä loppusuoralla. Aloitan ensimmäisen sukan nyt, niin on mukavampi jatkaa muualla.

Sää on lauhtunut. Keittiön ikkunan mittari näyttää nyt nollaa. Eilen ei tehnyt mieli mennä ollenkaan ulos sillä siellä oli taas kova tuuli ja välillä pyryttikin. Käydessäni äsken paheilla parvekkeella kuulin jonkun tintin ti-ti-tyyn. Tuli heti keväinen mieli. Luottamus siihen, että kesää kohti mennään. Ihanaa!

Reipasta viikon viimeistä päivää Sinullekin!