Emme olleet äidin luona yötä.
Olisimme toki saaneet olla, mutta koimme mukavammaksi yöpyä muualla. Äidin parisängyssä on enää yksi patja ja se on yläpäästä korotettu hänelle miellyttävämmäksi nukkua katetrin kanssa. Ns. työhuoneessa on vanha sohva, jonka alaosassa on korotettava lisävuode. Se natisee.
Äidin rytmi on erilainen kuin meillä. Hän uuvahtaa iltaisin yhdeksän-kymmenen aikaan ja heräilee pitkin aamuyötä. Me olisimme olleet häiriöksi rampatessamme ulkona tupakalla vaikka äiti sanoi, ettei se häntä olisi haitannut.
Olimme varanneet huoneen kolmeksi yöksi Guesthouse (Bed & Breakfast) Borealiksesta. Olemme yöpyneet siellä Tupon kanssa kaksi kertaa ennenkin. Saimme saman huoneen kuin ensimmäisellä kerralla. Siinä on sängyt vierekkäin toisin kuin viereisessä huoneessa, jossa olimme viimeksi.
Huoneet (meidän huoneen ovi on kuvassa auki..) ovat pienehköjä, mutta riittäviä. Niissä on omat vessat suihkuineen.
Sänkyjen lisäksi huoneessa oli vaatekaappi, nojatuoli, pari jakkaraa sekä kuvassa näkyvä pöytä, jossa meillä oli Tupon läppäri sekä iltapalaa. Miinuksena koimme sen, ettei huoneissa eikä edes yhteisissä tiloissa ollut telkkaria. Aamupalahuonetta remontoitiin, joten voisi olettaa, että sinne tulee TV, kuten ennen oli. Meille riitti läppärin kautta Netflix.
Majoituksen hintaan kuuluu aamiainen.
Tarjolla on riittävästi kaikkea meidän makuun. Löytyy kahvia, teetä ja kaakaota. Leivät, sämpylät ja lämpimät coctail-piirakat. Juustot, kinkut ja meetwurstit. Suola- ja tavallista kurkkua, tomaattia, salaattia ja kanamunia. Maidot, mehut ja jugurtit. Puuroa,myslejä ja hedelmiä.
Vain perinteiset lihapullat, pekoni ja prinssinakit puuttuivat, mutta eipä se meitä haitannut.
Aamiainen on tarjolla päivittäin klo. 07.30.-10.00.
Tupolla on tapana lopuksi paahtaa leipä ja nauttia se hillon kera. Eka aamuna hillosta muotoutui selvästi kaksi lintua... Vai onko kyseessä samat tyypit kuin alla? Hih.
Paikan tarjottimissa oli kiva kuva.
Aamiaishuone oli laajennettu. Vieressä ollut 'kodinhoitohuone' oli liitetty yhteen poistamalla väliseinä. Tunnelma huoneessa oli rauhallinen ja kotoisa.
Henkilökunta on mukavaa.
Mikä tuo kuvio toisella kertaa oli? Muumeja?
Portaikon seinämaalauksia aloiteltiin viime reissumme aikana. Nyt ne olivat valmiit.
Paikka sijaitsee lapsuuteni kotikadulla. Muistan silloisen majatalon olleen siinä 'aina'. Eräs ystävättäreni, joka asuu nykyään myös Helsingissä, on asunut tuossa talossa lapsena. Hän kommentoikin tuota pöllökuvaa ja muisteli odottaneensa tasanteella isäänsä töistä kurkkien kaiteiden välistä alas.
Ikuistin vielä lähtiessä näkymän verhojen raosta, sillä ehkäpä tuo rakenteilla oleva talo joskus valmistuu.
Paikan plussaa mielestämme on:
- sijainti todella lähellä äitiä!!!
- edullisuus
- rauhallisuus ja siisteys
- mukava henkilökunta
- aamiainen sisältyy hintaan
- haltuunsa saa sekä huoneen että ulko-oven avaimen
Paikan miinusta mielestämme on:
- hieman viileät huoneet (jossa tosin oli lisäpatteri)
- turhan jykevät täkit
- television puuttuminen
- uloskirjaus jo klo. 10.00.
Ratkaisuna tuolla majoittautuminen oli meille jälleen loistava. Joka aamu käytiin aamupalalla ja yleensä mentiin sen jälkeen äidin luo. Poikkeus oli torstai, jolloin menimme jo heti puolikahdeksalta syömään ja sen jälkeen Tuppo jäi huoneeseen. Minä lähdin kiiruusti äidin luo kun meillä oli lähtö silmälääkäriin. Tuppo tuli äidin luo puolilta päivin valmiiseen ruokapöytään.
Kahtena iltana kävimme keskustassa (kerron niistä erikseen) ja oli mukavaa kun pääsimme vaivatta sisään annetulla avaimella. Ydinkeskustaan kävelee vartissa. Äidin luo viidessä-kymmenessä minuutissa.
Borealiksessa on myös kaksi huoneistoa tarjolla. Toiseen mahtuu kuusi ja toiseen seitsemän henkilöä. Pienemmässä on oma sauna. Leikittelimme Tupon kanssa ajatuksella, että lähtisimme sinne hänen tyttäriensä kanssa. Tuskin tulee onnistumaan sillä jo matkat viidelle sinne maksavat maltaita. Kiva ajatus kuitenkin.
Mukavaa päivänjatkoa!
Jotain tuli laukussa mukana Lapista.
Oltiin siis torstaina äidin kanssa keskustassa silmälääkärissä. Silmien paineet olivat laskeneet hieman ja tippojen määrä pysyy samana. Lääkäri kirjoitti uudet reseptit valmiiksi, ettei tipat pääse loppumaan. Valitettavasti on hyvin todennäköistä, että äiti menettää näön oikeasta silmästä. Se on se sama silmä, jossa kaihileikkaus ei onnistunut kuten piti. Äiti on reipas ja totesi, että yhdellä silmällä pärjää. *surullista*
Keskustassa äiti halusi viedä minut lankakauppaan, Vallaton Villa. Olemme käyneet siellä yhdessä ennenkin. Äiti sanoi, että 'ota mitä tarvitset' ja hän ostaa ne minulle joululahjaksi. Maltoin mieleni lankojen suhteen sillä ne eivät tuossa kaupassa ole halvimmasta päästä. Valitsin kulmikkaat puikot, jollaiset äiti on ostanut minulle sieltä ennenkin. Tykkään kutoa niillä ja nyt sain ohuemmat. Valitsin myös palmikkopuikot, jollaisia minulla ei ennestään ole. Äiti itse laittoi mukaan parsinneuloja sekä rullamitan. Kiitos äiti!
Omasta kaapistaan äiti antoi Pentikin Enkeli karuselli-kynttelikön. Pitääkin ostaa tuohon sopivia, isompia lämpökynttilöitä jos ottaa tuon jouluna käyttöön.
Sain myös pienen kauniin liinan. Olkitontun muistan jo lapsuudesta. Sain ripustaa sen aina joulukuuseen. Tonttu on kotoisin Kautokeinosta - se lukee kauhassa. Ikää tontulla taitaa olla jopa enemmän kuin minulla...
Sain valita toisen isävainaan kahdesta palkintopytystä. Toki niitä on kymmeniä ja kymmeniä, mutta äiti oli valinnut kaksi, joista toisen sain. Ensimmäinen palkinto on voitettu RSAP-hiihdosta (en löytänyt selitystä mikä kisa mahtaa olla kyseessä) sarjassa 'yli 45 v'. Ikää pytyllä lienee reippaasti yli neljäkymmentä vuotta.
Tätä pientä vanhaa nukkekannua olen himoinnut pitkään ja nyt äiti omasta aloitteestaan antoi sen minulle. Pitää vielä kysyä tarkennusta kannun historiaan ja palaan kertomaan sen kuultuani.
Pakkasin kannun huolellisesti t-paidan sisään. Hassua, että laukkuni haluttiin avata lentokentällä ja juuri kannu sekä seuraavan kuvan esine kiinnostivat tullimiestä. Sain pakata ne itse takaisin, onneksi.
Pienen viikinkilaivan muistan olleen jo lapsuudessani esillä kirjahyllyssä. Äiti ja isä ovat ostaneet sen Norjasta matkamuistoksi 'ennen minua'. Laiva on valmistettu jostain tinan kaltaisesta materiaalista ja on painava. Ja siis vanha. Ja hieno.
Kivoja muistoja.
Ei me juurikaan paikoillamme siellä oltu...
Äidillä oli jo lista hommista valmiina mennessämme. Oli lamppujen hankintaa ja niiden vaihtamista. Yhdet jouluvalot oli hukassa "varmassa tallessa" eikä niitä löytynyt vaikka kuinka etsittiin. Käytiin Tupon kanssa ostamassa uudet, jotka osoittautui liian lyhyiksi. Niinpä toimme ne mukanamme omalle parvekkeelle (loppuun palaneiden tilalle).
Käytiin äidin kanssa torstaina silmälääkärin jälkeen ostamassa uudet. Tuppo asensi ne parvekkeelle ja samalla isävainaan tekemä himmeli pääsi paikalleen.
Komeasti ne loistaa. Samalla ostettiin "työhuoneen" ikkunalle uusi kynttelikkö hajonneen tilalle. Virittelin sen paikalleen niin, että se näkyy ulos.
Kuvassa vasemmalla näkyy uusi sisä-/ulkolämpömittari, joka oli myös listalla. Tuppo asensi sen toimintaan.
Yhtenä päivänä tyhjensimme Tupon kanssa pakastearkun, sulatin ja pesin sen. Samalla tuli poistettua liian vanhat pakasteet ja pussitettua samat marjat omiin pusseihin. Tuli isot kassit mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Hillojakin oli pienempi pussillinen. Nyt äiti löytää ne helpommin.
Arkun yläosan koreihin laitoimme toiseen leivät ja pullat, toiseen ruoan valmistukseen tulevat tuotteet. Arkun 'sivulokeroon' pääsivät kaikki valmisruoat. Samalla Tuppo vaihtoi ostamamme polttimon hajonneen tilalle.
Ensimmäisenä päivänä siivosin yhden lipaston neljä laatikkoa. Paristot samaan paikkaan jne. Toisena päivänä käytiin pesemässä lakana- ja pyyhepyykkiä sekä täkki ja iso päiväpeitto. Haettiin himmelit kellarista, suihkuttelin ne ja Tuppo ripusti ne paikoilleen. Ruoat tein joka päivä.
Torstaina päivänä vaihdoin äidin kestokatetriin laput ja teipit sekä tottakai puhdistin sen. Ei ehkä kovin mieluisaa puuhaa minulle, mutta hoidin kunnialla. Samalla huuhdoin hänen korvansa ja laitoin silmiin tipat. Voi äiti-ressu.
Illalla Tuppo lähti yksin Rovaniemen taidemuseo Korundi'in kun siellä oli avoimet ovet. Minä jäin juttelemaan äidin kanssa ja tapasimme Tupon kanssa myöhemmin majapaikassa. Mies oli hyvin tyytyväinen museoreissuunsa. (Lisään ehkä pari hänen kuvaansa tähän myöhemmin..)
Perjantaina iltapäivällä äiti ja Tuppo lähtivät kaksin taksilla Arktikum'iin. Tiesin, että he ovat poissa kaksi tuntia sillä paluutaksi tilattiin samalla. Museoreissun aikana minä imuroin ja pesin lattiat. Keitin Lapin puikulaperunoita ja tein jauhetusta broilerista kastikkeen. Valion uusi kerma, sitruuna & pippuri, sopi ruokaan loistavasti. Kaikki oli valmiina kun tyytyväinen kaksikko palasi.
Perjantai-iltana, pari tuntia ennen lentokentälle lähtöä, kävelimme Tupon kanssa reilun kilometrin Prismaan. Siitä tuli napakymppireissu: äiti sai hoitoainetta (huomasin, että se oli päässyt loppumaan), minä Suomi-sinistä sukkalankaa, äiti kaipaamansa kasvilampun (joka oli listalla, ja jolla on vuoden takuu!?) ja lisäksi ostimme ihanaksi todettua porkkanarieskaa niin äidille kuin meillekin mukaan.
Kukkalamppu kruunasi "työlistan" ja kaikki hommat tuli hoidettua!
Istuttiin vielä Prismasta palattuamme ja kukkalampun asennettuamme (lamppuvastaava Tuppo) kahville. Kesken kahvittelun soi puhelin ja kuskimme ilmoitti olevansa puoli tuntia etuajassa paikalla. Ei suostunut tulemaan kahville vaikka pyysin. Joimme kahvit loppuun, nappasimme valmiiksi pakatut laukkumme ja hyvästelimme nuoruuden kotini. Äiti lähti saattamaan ulos ja morjenstamaan kuskiamme.
Lähtöhalaukset olivat lämpimät, kaihoisat, hieman surulliset, mutta hyvämieliset. Paljon hyvää saatiin aikaan ja siitä hyvä mieli. Nyt äidillä käy kodinhoitaja yksityisen firman kautta ja se palvelu tuntuu toimivan. Kodinhoitaja-Sinin pomo pitää meidät "etelän asukkaat" ajantasalla sähköpostiringin kautta. Tuntuu hyvälle.
Kyllä äiti oli tyytyväinen ja pärjää taas.
Oltiin siellä 07.-10.11.2017 äitini luona.
Lähtöä edeltävä yö meni miten meni. Ei nukuttanut vasta kuin aamulla, jolloin oli aika herätä pakkaamaan. No, aurinko sentään paistoi.
Vähän haastetta toi niiden suolasienien pakkaaminen. Kotimaan lennolla (ainakin Norwegianilla) saa yleensä mukaan vain käsimatkatavarat, jolloin nesteiden suhteen on tarkat määräykset. Valutin sienistä nesteen pois ja kuivailin sieniä paperilla. Pakkasin ne muoviseen rasiaan ja laitoin vielä paperia päälle ennen kantta. Pakkasin pariin pussiin ja laitoin pokkana lentolaukkuun. Perille pääsivät ongelmitta.
Voi kuinka äiti nauttikaan tekemästäni salaatista!
On se näppärää kun Helsinki-Vantaan kentällä on lähtöselvitysautomaatit. Parissa minuutissa saimme homman selväksi ja onnistuimme saamaan vierekkäiset paikat vaikka kone oli viimeistä penkkiä myöten täynnä. Lentoaika oli tunti ja vartti. Onneksi noin lyhyt sillä koko sen ajan edessämme ollut vauva KARJUI.
Aurinko paistoi Rovaniemelläkin. Lämpöasteet oli nollassa ja aiemmin satanut vesi oli sulattanut lumet. Harmi. (sen päivän yönä oli ollut komeat revontulet, jotka jäi harmiksemme meiltä näkemättä)
Kentällä oli luottokyyti valmiina. Kyseessä on vanhempi mies, joka muutti kolme vuotta sitten Helsingistä takaisin Rovaniemelle. Tapasimme kerran TheBaarissa ja silloin hän lupasi kuskata minua/meitä aina kun menemme sinne. Mies heitti meidät majapaikkaamme, josta kerron erikseen.
Kirjauduimme sisään ja saimme saman huoneen kuin ensimmäisellä kerralla siellä ollessamme. Purin laukun ja lähdimme lähellä asuvan äitini luo. Haimme matkalta maitoa ja ketsuppia, jota äiti kaipasi. Vein äidille nuo virkkaamani lappuset, joilla äiti tykkää pestä itseään. Olikin jo aika vaihtaa vanhojen tilalle uudet.
Vein myös kuvan kirjan. Siinä on kaksi ensimmäistä aukeamaa kysymyksiä, joihin voi vastata. Loput sivut ovat muuten tyhjiä, mutta niissä on kauniita valokuvia. Juttelimme äidin kanssa, että sinne hän voisi kirjoittaa muistoja sun muuta minulle.
Jälleennäkeminen oli lämmin. Koko reissusta jäi oikein mukava, toimelias, onnistunut ja rakastava mieli. Loistava reissu, josta kerron myöhemmin lisää...
Nyt on minun vuoroni mennä suihkuun sillä meidän pitää olla parin tunnin päästä Tupon vanhimman tyttären luona. Emme ole käyneet hänen ensimmäisessä 'omassa' kodissaan vielä. Nuoremmat tyttäret tulevat sinne myös. Vietämme siis...
Hyvää isänpäivää!
Tapasin eilen veljeni poikansa kanssa.
He olivat olleet Monster Jam'issa, jossa oli myös Poikani isänsä ja poikansa Bee'n kanssa. Ikävä kyllä he eivät tavanneet keskenään.
Veljenpoika on kyllä niin mainio tyyppi. Varsinainen räppäri kahdeksan vee. On sanat ja liikkeet hallussa. Jännää, että alamme olla aika saman näköisiä veljeni kanssa. *sydän*
Vein veljenpojalle putkihuivin sekä säästöpossun, ja teimme diilin, että 04.01.2018 possussa on vähintään 80 euroa. Jos on sata, niin annan kaksikymmentä euroa siihen lisää. Poika saa kolikoita roskien viennistä.
Ja sain TheBaarin asiakkaalta suolasieniä äitini yllättämistä varten. Äiti saa ensi viikolla sienisalaattia, josta isävainaa ei pitänyt.
Nyt on mentävä suihkuun ja sitten tapaamaan liikuntarajoitteista, entistä rovaniemeläistä naista, jolle toin Tallinnasta juustoa ja juomaa. Illalla pitää pyykätä reissukamppeet. Ylihuomenna lennetään...
Mukavaa sunnuntaita!
Poikkesin taas Tallinnassa 02.11.2017.
Kävin siellä taas sen Tupon kaiman kanssa. Neljä euroa meno-paluu. Tavattiin tapamme mukaan TheBaarissa ja matkattiin siitä kahdella ratikalla terminaaliin. Tein ensimmäistä kertaa lähtöselvityksen automaatilla. Kuinka helppoa!!? Vilautin Viking Club'in korttia ja alle minuutissa meillä oli maihinnousukortit.
Löysin vankalla kokemuksella (hih) meille loistopaikat. Juotiin yhdet oluet ja minä kudoin sukkaa...
Lavalla esiintyi Jerihon Band, jonka solisti soitti viulua paremmin kuin lauloi. Siis minun mielestä. Osallistuimme bingoon, joka tällä kertaa oli ilmainen. Samalla ostin bingodrinkit meille, mutta...
Voitteko uskoa, että baaritiskillä mies kysyi minulta, olinko ennen häntä. Olisi pitänyt vastata "ei" sillä voittonumero oli 08142. Hitsi. Eikä bingostakaan mitään tullut. (Kenossa voitin juuri 0,50 eurolla kympin, jeij..)
Tallinnassa suunnistettiin entiseen Norde Centrum'iin.
Olihan se vähän rankka matka kävellä seuralaisen kera, mutta perille päästiin.
Paikan nimi on nykyään Nautica.
Hurjasti se paikka oli kasvanut. Liikkeitä oli varmaankin kymmenkertaisesti enemmän.
Me kävimme vain Rimi'ssä sekä Calle'ssa.
Viime kertaiseen tapaan ostin itselleni lounaan Rimi'stä, vaikka oli minulla eväsleivätkin banaanien kera mukana. Broiskua, tonnikalaa, salaattia, vesimelonia, ananasta, viinirypäleitä jne. Alle kolme euroa.
Seuralainen osti Rimi'stä mm. kokonaisen jäniksen...yääh. Kuka tykkää - kuka ei.
Seuralaisen nilkka alkoi kiukuttelemaan, joten tulimme alle kuuden euron taksilla takaisin "omaan" terminaaliin.
Terminaalissa kävimme ostamassa 'tuomiset'.
Olimme ajoissa takaisin laivassa ja saimme taas mukavat paikat.
Tulipahan tanssittuakin sillä lavalla oli...
Marion Rung.
Ihan kiva reissu taas.
Uskonpuhd. muistopäivää!
